tunkeilua
Mitä mieltä olette ihmisestä, joka pitää tapanaan kosketella tai hipaista toista aina, kun on lähietäisyydellä esim. jonossa, takana, vierellä, kulkemassa ohi?
Itse en pidä tuosta tavasta, olipa kyseessä tuttu tai tuntemattomanpi. Rakkaussuhde on poikkeus. Siihen kuuluvat kosketukset ja hyväilyt. Myös pieniä lapsia, etenkin omia lapsia voi silittää ja taputtaa, koskapa on luontevaa muutoinkin olla kosketuksessa, kun taluttaa, nostaa, auttaa, pukee. Hoitajat työssään myös luonnollisesti koskettavat.
Muutoin toisen koskettelu ei mielestäni perinteisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tuntuu kuin toisia kosketteleemaan pyrkivä halusi jatkuvasti ylittää normaalin intemiteettivyöhykkeen, tunkea toisen reviirille, käyttää sillä tavoin valtaansa riippumatta kosketuksen luonteesta.
Jos ohi on päästävä, voi toisen humion kiinnittää pyytämällä tilaa päästä, ei tarvitse tunkea ohi tai toista kädellä koskemalla tehdä tilaa itselle. Tilan ja vuoron odottaminen saattaisi olla paremmin paikallaan.
Koskettelevat ja "oman käden oikeutta" suosivat ovat kokemukseni mukaan ihmisiä, jotka haluavat päästä esiin, kiinnittää huomion itseensä. He tarvitsevat "tilaa" ja huomiota. Eikä yleensä kyse ole vain fyysisen huomion hakemisesta, koskapa myös puhe luistaa. Kun kädellään toista vaikkapa hartioista kiinni ottamalla korostaa sanomistaa pyytäessään esim. tilaa itselleen tai julistamalla ystävyyttä ja hyvää kaveruutta, ei varmasti jää huomiotta. Yleensä toinen myös automaattisesti väistää ja antaa tilaa, päästää edelleen.
Koskettelu on siis melkoista vallan käyttöä, vaikkei sitä ehkä sellaiseksi ihan ensimmäiseksi mieltäisi.
Itse en pidä tuosta tavasta, olipa kyseessä tuttu tai tuntemattomanpi. Rakkaussuhde on poikkeus. Siihen kuuluvat kosketukset ja hyväilyt. Myös pieniä lapsia, etenkin omia lapsia voi silittää ja taputtaa, koskapa on luontevaa muutoinkin olla kosketuksessa, kun taluttaa, nostaa, auttaa, pukee. Hoitajat työssään myös luonnollisesti koskettavat.
Muutoin toisen koskettelu ei mielestäni perinteisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tuntuu kuin toisia kosketteleemaan pyrkivä halusi jatkuvasti ylittää normaalin intemiteettivyöhykkeen, tunkea toisen reviirille, käyttää sillä tavoin valtaansa riippumatta kosketuksen luonteesta.
Jos ohi on päästävä, voi toisen humion kiinnittää pyytämällä tilaa päästä, ei tarvitse tunkea ohi tai toista kädellä koskemalla tehdä tilaa itselle. Tilan ja vuoron odottaminen saattaisi olla paremmin paikallaan.
Koskettelevat ja "oman käden oikeutta" suosivat ovat kokemukseni mukaan ihmisiä, jotka haluavat päästä esiin, kiinnittää huomion itseensä. He tarvitsevat "tilaa" ja huomiota. Eikä yleensä kyse ole vain fyysisen huomion hakemisesta, koskapa myös puhe luistaa. Kun kädellään toista vaikkapa hartioista kiinni ottamalla korostaa sanomistaa pyytäessään esim. tilaa itselleen tai julistamalla ystävyyttä ja hyvää kaveruutta, ei varmasti jää huomiotta. Yleensä toinen myös automaattisesti väistää ja antaa tilaa, päästää edelleen.
Koskettelu on siis melkoista vallan käyttöä, vaikkei sitä ehkä sellaiseksi ihan ensimmäiseksi mieltäisi.