Vaikuttaa selvältä, että tavanomaiseen suomalaiseen keskivertoparisuhteeseen jatkuva päivittäinen, myös naisen haluama kähmiminen ja kouriminen, ei kuulu. Erikseen ovat sitten ehkä ne pariskunnat, joille seksi on elämässä se ykkösharrastus. Ei siinä mitään. On kiva jos puolisoilla on yhteinen intohimoinen harrastus ja elämäntapa, oli se sitten seksi, lenkkeily tai puutarhanhoito.
Kurjaa lienee, jos toinen tuntee suurta vetoa - suorastaan pakonomaista - johonkin harrastukseen, eikä hyväksy, että toisella ei samaa innostusta ole vaan yrittää pakottaa toisen harrastukseen mukaan (vaikka sitten kähmimällä vastentahtoista kumppania tai vaikkapa tuhlaamalla yhteisiä rahoja omaan harrastukseensa kielloista huolimatta).
Ketään ei voi parisuhteessakaan pakottaa innostumaan täysipäiväisesti vaikkapa sisustamisesta, raitiovaunujen bongailusta, rukouspiiristä taikka ryyppäämisestä - eikä myöskään seksistä taikka kähmimisestä. Toisille suunnistus, seksi tai koiranäyttelyt ovat se juttu, jonka ympärille muu elämä sovitetaan. Toisille nämä ovat juttuja, joita sovitellaan muiden menojen ja sen hetkisen vireen mukaan.
Panin mieleen jonkun puristelijamiehen kirjoituksen siitä, että hän kyllä myös halaa, mutta vaimon mielestä halaukset ovat liian voimakkaita. Miehestä ei, koska silloin kun rutistaa kovasti, tuntee ruumiin muodot. Tässä tulee mielestäni hyvin esiin se, että halauksella on osapuolille tässä täysin erilainen merkitys - haetaan aivan eri asiaa. Ehkä kyseinen mies ei vain tiedä, mikä merkitys halauksella on ihmisille keskimäärin? Sehän ei ole likistelyä, jonka tavoitteena on "tuntea ne ruumiinmuodot". Kysyn erityisesti sitä, miksi hän likistelee, jos se kerran saa aikaan erektion? Se kun lienee melko normaali reaktio likistelyyn ja juuri siksi, hellään, ei-eroottiseen halaukseen ei kuulu likistely. Vaikuttaa siltä, että tämä mies HALUAA itselleen sen erektion ja hankkii sen vaikka sitten tuolla tavalla - vähät siitä mitä kumppani siitä saa.
Tod näk hän ei saisi erektiota, jos halaisi kuten kumppani haluaisi itseään halattavan. Miksi mies silti asetaa itsensä ja omat halunsa etusijalle jopa tässä halausasiassa, jonka pitäisi olla aika yksinkertainen juttu: umppani pyytää jotakin eikä todella kovin suuria pyydä - mutta mies halua senkin tehdä omalla tavallaan - eroottissävytteisesti.
Ehkäpä kyseinen kirjoittaja ymmärtää eron tavallisen hellän halauksen ja likistelevän halauksen välillä, jos vaihtaa mielikuvissaan halauksen kohteeksi lapsen. Hän ei varmaankaan halaisi lasta tai rippikouluikäistä sukulaistyttöä painautuen tämän vartaloon "tunteakseen ruumiin muodot paremmin"? Tai sukulaismiestä tai -naista? Niin ei tehdä, koska miehet noin yleensä tajuavat, että naiselliset muodot (olivat ne sitten vaikka nunnan) voivat saada aikaan reaktioita, jopa erektion!
Mitä sitten vastaisin aloittajalle? Voisko olla niin, että kumppanilla olisi yksinkertaisesti jossain määrin fetisistinen suhtautuminen ruumiiseesi ja että hänen seksuaalisuuden tarpeensa on yksinkertaisesti suuri? Tällöin ei ole ihme, jos kohteelle tulee tunne, kuin hän olisi objekti. Hän ON objekti. Jos näin, lienee kaksi vahtoehtoa: mies yrittää pidättäytyä tahdonvoimalla ja yritys todennäköisesti epäonnistuu (ehkä jollain terapialla voisi onnistua, mutta varmaankin vain jos oma motivaatio on tarpeeksi suuri) tai nainen hyväksyy miehen voimakkaan libidon + (ainakin lievän) perversion ja antaa tämän toteuttaa sitä puolta tulemalla itse vastaan.
Kai kyseessä on vähän sama asia kuin että suhteen alussa kumppani paljastaa olevansa esim. transvestiitti tai kenkäfetisisti? Toisen on tällöin ratkaistava, voiko hyväksyä asian vain onko siitä haittaa esim omille seksuaalisille haluille. Tunne ratkaisee! Ällöttääkö vai pystyykö suhtautumaan edes neutraalisti.
Itse sanoisin kähmimiselle, kyhnyttämiselle, kenkien nuolemiselle ym. fetisismeille - tai siis miehelle, jolle ne ovat olennaisen tärkeitä - kiitos ei, koska tiedän, että sellainen häiritsisi omaa seksuaalisuuttani niin paljon, että lopulta haluni todennäköisesti sammuisivat. Joillekin on tärkeää saada puristella, toisille on tärkeää se, että saa olla täydellisen vapaa tahdonvastaisesta puristelusta - kaikesta muustakin tahdonvastaisesta.
Jos jonkun mielestä puristelua on täysin mahdotonta lopettaa, hän ymmärtänee myös sen sisäisen pakon, joka sanoo, että puristelua on täysin mahdotonta sietää. On turhaa kiistellä siitä mikä on normaalia ja sopivaa, olennaista on se, mikä sopii juuri sinulle itsellesi. Kaikilla on oikeus seksuaalisuuteen, ja jos kumppanin toiminnan sietäminen vain kiltteyden tai rakkauden nimissä tuntuu sammuttavan omat halut, se on silloin väärin, eikö? Vain kompromissi lienee oikein - sopimukset, jotka pitävät yllä KUMMANKIN seksuaalisuutta. Ja jos sellainen on mahdotonta, lienee parempi etsiä sopivampi kumppani.
Oma, täysin henk.koht näkemykseni kompromissien tekoon on lisäksi se, että koska kähmijät tuntuvat olevan usein myös näitä, joilla ei ole mitään vaikeuksia seksuaalisten halujen taikka tyydyttymisen kanssa (lähinnä taitavat olla niitä veltosta velttoon seitsemän sekuntia-tyyppejä), suhteessa tulisi kähmijän oikeuksien sijaan korostaa sen osapuolen oikeuksia, jolla halut ovat jo alkaneet tai ovat vaarassa sammua. Eli jos toinen saa seksistä VALTAVASTI kun saa myös kähmiä ja muutoinkin toteuttaa itseään, mutta toinen ei saa juuri mitään mitä haluaisi (ei helliä haleja, ei hyvää seksiä...), silloin on alettava miettiä onko tilanne reilu. Reilua olisi, että kumpikin saa sopivasti seksuaalista nautintoa - ei niin, että toinen saa kaiken, toinen ei mitään.