Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Jos lehtiä lukee niin viikottain niissä huudetaan että yhteiskunta sairastaa ja syitä puhutaan nätisti ja vähemmän nätisti:
-eroperheet hajoittaa lasta > viime viikon lehti
Mustakin vanhempien erot ovat yksi suurin tekijä lasten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Se on lapselle aina iso trauma, vaikka ero hoidettaisiin mahdollisimman hyvinkin. Sitten vielä kun vanhempien riitaantuessa monien on mahdotonta hoitaa ero sivistyneesti niin, että se vahingoittaisi lasta mahdollisimman vähän. Lapsi seuraa vanhempien riitoja, hänestä tulee pahimmassa tapauksessa pelinappula jne.
Sen sijaan, että "kaikki äidit (koska äiti se 99% tapauksissa olisi alhaisemman palkan vuoksi) jäävät kotiin kolmeksi vuodeksi joka lapsesta", pitäisi juuri panostaa erojen ja parisuhdeongelmien vähentämiseen. Mun resepti siihen on isien osuuden kasvattaminen lasten kanssa ja kotitöissä (ja tukihan ajatusta tätä Ruotsin tutkimuskin). Varmasti suurimmassa osassa eroissa on kyse siitä, että naisen elämä muuttui täysin lapsen synnyttyä ja miehen ei ollenkaan eikä mies osallistu kotitöihin ja lastenhoitoon. Ja se, että isä voi muodostaa läheisemmän suhteen lapsiinsa, edellyttää sitä, ettei äiti omi lapsiaan kun on "kolme vuotta kotona joka lapsesta". Siinä vain väkisinkin isästä tulee kakkosvanhempi kun äiti pyörittää kotia ja on huomattavasti enemmän lasten kanssa. Näiden naisten asenne on usein myös, että "vain äiti kelpaa", kukaan muu ei osaa eikä saa hoitaa lastamme eikä isäkään osaa yhtä hyvin kuin äiti tai ainakin asiat pitää tehdä äidin tavalla tai ei ollenkaan.
Tasa-arvoisen vanhemmuuden saa parhaiten toteutettua kun molemmat ovat töissä, molemmat tekevät kotitöitä ja molemmat ovat lasten kanssa. Kun toinen kotona, käy väkisinkin niin, että hän siinä lasten arjessa on kiinni ja isä tulee silloin tällöin kaapimaan kermat päältä jos työltään ehtii. Nämä miehet jotka elättävät perheen yksin tekevätkin sitten usein pidempää päivää, jotta nainen saa olla "kotona joka lapsesta kolme vuotta" koska hän haluaa.
Mitään todisteita ei ole, että esim yli 2-vuotiaan hoidossaolo kunnon hoitopaikassa olisi se, joka aiheuttaa ongelmia jos lapselle niitä tulee. Sen sijaan se, että molemmat käyvät töissä, vähentää rahaongelmia ja pitää monien pääkopat paremmassa kunnossa kuin vuosikausien kotonaolo. NE ovat sellaisia asioita, jotka parantavat sitä kotielämän laatua. Ei se, että isä on aina poissa ja lapset aina äidin kanssa. Isän vähäinen läsnäolo tai kokonaan puuttuminen lapsen elämästä ovat myös isoja syitä esim. nuorten poikien ja miesten pahoinvointiin.
Kun molemmat ovat työelämässä, isälle tulee luonteva rooli perhe-elämässä, muuten hän usein jää vähän syrjään niistä kotikuvioista ja keskittyykin sitten mieluummin johonkin muuhun. Näin ne erotkin vähenisi, mikä musta on yksi lapsen suurimmista traumoista kun koti hajoaa ja vanhemmat eroavat. Ei se, että lapsi on tutussa ja turvallisessa hoitopaikassa, kun samalla vanhemmat ovat täyspäisiä ja panostavat kotonaolemiseen ja kasvatukseen. Tähän päälle vielä lapsen hoitopäivät pyrittäisiin pitämään mahdollisimman lyhyinä. Mustakaan ei ole hyvä asia, että ihan pieni (tai vähän isompikaan) on 10h hoidossa joka päivä.