The ketju

Mut jos mää puhuisin vähän pirteemmistä asiosita nyt, voin kertoo et mun jälkeläinen on sisäsiisti, ja käytössä enää yövaipat :flower: Muistaa jo ite pyytää vessaan kun on hätä.

Tarralahjonta on ollu odotettua tehokkaampaa, kuukaudessa päivävaipat jääny kokonaan pois.

Pp on jo iso poika

 

no sit se on ollu yks entinen ketjulainen jonka kans mä oon sopinu että mennään vanhoina samaan vanhainkotiin ja ajetaan kilpaa rollaattoreilla

Upeakroppainen ja minä todellakin mahdutaan samaan lauseeseen. :saint:

Eli moi vaan, taas käväisemässä palstalla. (Kohta ehkä taas asumassa...) :xmas:

 

päädyin siis ostaa sen volvon josta taannoin kyselin

Jaa, ostit sitten justiin sen. Onnea, ei voi olla huono valinta! =)

 

Pp on jo iso poika

No on, hää puhua pulputtaa jo niin paljonkin ettei uskois että ikää on vasta himppua vaille 3v. Ja osaa pukeakin ite vaatteet päälle.

Vastahan se oli ihan pikkanen tuhiseva nyytti.

 

Mikäs sun mielen vetää matalaks?

Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...

 

Upeakroppainen ja minä todellakin mahdutaan samaan lauseeseen. :saint:

Eli moi vaan, taas käväisemässä palstalla. (Kohta ehkä taas asumassa...) :xmas:

empä panis ollenkaan pahakseni vaikka palaisit

 

No on, hää puhua pulputtaa jo niin paljonkin ettei uskois että ikää on vasta himppua vaille 3v. Ja osaa pukeakin ite vaatteet päälle.

Vastahan se oli ihan pikkanen tuhiseva nyytti.

Aika menee niin nopeesti ja varsinkin kun näkee lasten kasvavan,kohta Pp on jo eskarilainen ja sitten jo koululainen.No ei mennä asioiden edelle ihan vielä, mutta niin se aika vaan hurisee. Itekkin siinä sivussa sitten vanhenee

 

Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...

meinaaks jotain tähän tyyliin?

[video=youtube;VEqFRznSNAs]https://www.youtube.com/watch?v=VEqFRznSNAs&feature=kp[/video]

 

Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...

Ihan normaaliahan tuo on että tulee tuommoisia ajatuksia.

Ootko miettiny että puhuisit eksän kanssa, käsittelisitte eropäätöksen aikaisia tunteita ja mietitte kuinka kova halu oikeasti oli erota, ja kuinka paljon siinä oli lapsen menetyksestä aiheutuvaa pahan olon purkamista toiseen? Mää uskon että se oli suurin syy siihen, ja mun vinkkelistä se vaikuttaa asialta mikä voisi vielä olla korjattavissa puhumalla, 18 vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja eikös teillä ennen sitä mennyt kuitenkin hyvin?

Ja vaikka ei yhteenpaluuta tapahtuisikaan, niin puhuminen ainakin puhdistais teidän välistä ilmapiiriä huomattavasti.

 

Aika menee niin nopeesti ja varsinkin kun näkee lasten kasvavan,kohta Pp on jo eskarilainen ja sitten jo koululainen.No ei mennä asioiden edelle ihan vielä, mutta niin se aika vaan hurisee. Itekkin siinä sivussa sitten vanhenee

No eipä todellakaan mennä asioiden edelle, mää oon nuori vielä ainakin 30 vuotta.

Mutta oonmä sitä miettiny että ei siihen kauaa mee kun mäkin joudun jo eskarihakemuksia täyttelemään. Huoh, mun pikkanen poika.

 

No eipä todellakaan mennä asioiden edelle, mää oon nuori vielä ainakin 30 vuotta.

Mutta oonmä sitä miettiny että ei siihen kauaa mee kun mäkin joudun jo eskarihakemuksia täyttelemään. Huoh, mun pikkanen poika.

sulla on kyllä ihana poika :huoh:

 

meinaaks jotain tähän tyyliin?

[video=youtube;VEqFRznSNAs]https://www.youtube.com/watch?v=VEqFRznSNAs&feature=kp[/video]

No osittain noinkin, muttei nyt pelkästään omien tekojen puolesta...

 

No osittain noinkin, muttei nyt pelkästään omien tekojen puolesta...

muistan, tais olla syitä vähän sysissä jos sepissäki

 

Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...

Ei niille ajatuksille mitään voi,tottakai noin pitkän yhdessäoloajan muistot seuraa loppuelämän eikä se ole edes vuosista kiinni aina, ne muistot seuraa niin ne hyvät kuin pahatkin.Joskus vain tuntuu ainakin itsestä, että ei niitä hyviä edes ole tai kannata muistaa kun loppu oli pelkkää paskaa ja tulilientä niin mitä niitä hyviä muistelee kuin loppu oli katkuista. Mutta sellasta se elämä taitaa olla,hyvää ja huonoa ja jotain siitä väliltä.

 

Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...

Elä hyvä ihminen tollaisia ajattele. Tee koe, työnnä kätes haaruksiin ja jos sieltä löytyy pallit niin lopetat tuollaiset. Itellä kans oli edellinen elämä exän kanssa 17v mittainen. eteenpäin vain.

 

...Mutta sellasta se elämä taitaa olla,hyvää ja huonoa ja jotain siitä väliltä.

erittäin hyvin puhuttu, välillä on myötäle ja välillä vastanen

pienen matkaa vastatuulta siinä välissä

 

Järkyttäviä uutisia lähipiirissä kirahvi, en tiedä mitä sanoa ja miten lievittää pahaa oloa :hug:

 

empä panis ollenkaan pahakseni vaikka palaisit

Valmistuminen siintää elokuussa, jospa mää sitten taas ehdin keskittyä oleelliseen.

 

Ihan normaaliahan tuo on että tulee tuommoisia ajatuksia.

Ootko miettiny että puhuisit eksän kanssa, käsittelisitte eropäätöksen aikaisia tunteita ja mietitte kuinka kova halu oikeasti oli erota, ja kuinka paljon siinä oli lapsen menetyksestä aiheutuvaa pahan olon purkamista toiseen? Mää uskon että se oli suurin syy siihen, ja mun vinkkelistä se vaikuttaa asialta mikä voisi vielä olla korjattavissa puhumalla, 18 vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja eikös teillä ennen sitä mennyt kuitenkin hyvin?

Ja vaikka ei yhteenpaluuta tapahtuisikaan, niin puhuminen ainakin puhdistais teidän välistä ilmapiiriä huomattavasti.

Totta kai nämä asiat pitäisi puhua auki, koska kun me tuon työhomman takia oltiin tekemisissä ihan vaan ajattelematta mitään keskinäisiä asioitamme, niin hienosti synkkasi ja hommat toimi. Pohjimmiltaan me oltiin sen 18 vuotta onnellisia ja me ollaan aika hyvin yhteensopivia (tai ainakin ollaan oltu) ja hyvin toimeen tultu keskenämme.

Tuo on totta, että sulkeutuminen lapsiasiasta meidät erotti ja en pysty enää kaiken tämän paskan jälkeen ajattelemaan meitä avioparina, enkä nyt välttämättä haluaisi edes palata yhteen, mutta minkäs ajatuksilleen voi... Ja asiat pitäisi kyllä selvittää - exä sitä yritti tuossa syksyllä, ettei homma menisi "tikkojen heittelyksi toisen kuvaan"-linjalle, mutta itse erehdyin sanomaan, että antaa olla, mennyttä mikä mennyttä. Mutta ehkä jonain päivänä asiat pitäisi vielä avata...

 

Valmistuminen siintää elokuussa, jospa mää sitten taas ehdin keskittyä oleelliseen.

onnea loppurutistukseen, muista että täällä annetaan taustatukea omille joukoille

 

No eipä todellakaan mennä asioiden edelle, mää oon nuori vielä ainakin 30 vuotta.

Mutta oonmä sitä miettiny että ei siihen kauaa mee kun mäkin joudun jo eskarihakemuksia täyttelemään. Huoh, mun pikkanen poika.

sää nyt oot niin nuori ette vanhene ikänä mä tunnen olevani välillä ihan teini ja välilä musta tuntuu että oon jo vanha akka,aika sekopäistä

 

Ei niille ajatuksille mitään voi,tottakai noin pitkän yhdessäoloajan muistot seuraa loppuelämän eikä se ole edes vuosista kiinni aina, ne muistot seuraa niin ne hyvät kuin pahatkin.Joskus vain tuntuu ainakin itsestä, että ei niitä hyviä edes ole tai kannata muistaa kun loppu oli pelkkää paskaa ja tulilientä niin mitä niitä hyviä muistelee kuin loppu oli katkuista. Mutta sellasta se elämä taitaa olla,hyvää ja huonoa ja jotain siitä väliltä.

Mulla se tulee taas niin päin, että ensin ajattelen kaikkia hyviä asioita ja kuinka onnellisia joskus oltiin... Sitten muistan sen kaiken paskan ja loppujen lopuksi asiat on ihan sekasin.

Hääkuvassa näytetään vielä ihan onnellisilta, sen jälkeistä materiaalia ei juuri ole...

 

Elä hyvä ihminen tollaisia ajattele. Tee koe, työnnä kätes haaruksiin ja jos sieltä löytyy pallit niin lopetat tuollaiset. Itellä kans oli edellinen elämä exän kanssa 17v mittainen. eteenpäin vain.

Löytyy, mutta vaikka mä kuinka mies olen, tän verran "akkamaisuutta" löytyy.

 

sää nyt oot niin nuori ette vanhene ikänä mä tunnen olevani välillä ihan teini ja välilä musta tuntuu että oon jo vanha akka,aika sekopäistä

ihminen on juuri niin nuori/vanha kuin tuntee olevansa.

 

Löytyy, mutta vaikka mä kuinka mies olen, tän verran "akkamaisuutta" löytyy.

jokaisesta löytyy joku annos sitä toistakin puolta

se on inhimillistä