The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Mikäs sun mielen vetää matalaks?
Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...
 
No on, hää puhua pulputtaa jo niin paljonkin ettei uskois että ikää on vasta himppua vaille 3v. Ja osaa pukeakin ite vaatteet päälle.

Vastahan se oli ihan pikkanen tuhiseva nyytti.
Aika menee niin nopeesti ja varsinkin kun näkee lasten kasvavan,kohta Pp on jo eskarilainen ja sitten jo koululainen.No ei mennä asioiden edelle ihan vielä, mutta niin se aika vaan hurisee. Itekkin siinä sivussa sitten vanhenee:D
 
Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...
meinaaks jotain tähän tyyliin?

[video=youtube;VEqFRznSNAs]https://www.youtube.com/watch?v=VEqFRznSNAs&feature=kp[/video]
 
kahvikirahvi
Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...
Ihan normaaliahan tuo on että tulee tuommoisia ajatuksia.

Ootko miettiny että puhuisit eksän kanssa, käsittelisitte eropäätöksen aikaisia tunteita ja mietitte kuinka kova halu oikeasti oli erota, ja kuinka paljon siinä oli lapsen menetyksestä aiheutuvaa pahan olon purkamista toiseen? Mää uskon että se oli suurin syy siihen, ja mun vinkkelistä se vaikuttaa asialta mikä voisi vielä olla korjattavissa puhumalla, 18 vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja eikös teillä ennen sitä mennyt kuitenkin hyvin?

Ja vaikka ei yhteenpaluuta tapahtuisikaan, niin puhuminen ainakin puhdistais teidän välistä ilmapiiriä huomattavasti.
 
kahvikirahvi
Aika menee niin nopeesti ja varsinkin kun näkee lasten kasvavan,kohta Pp on jo eskarilainen ja sitten jo koululainen.No ei mennä asioiden edelle ihan vielä, mutta niin se aika vaan hurisee. Itekkin siinä sivussa sitten vanhenee:D
No eipä todellakaan mennä asioiden edelle, mää oon nuori vielä ainakin 30 vuotta.

Mutta oonmä sitä miettiny että ei siihen kauaa mee kun mäkin joudun jo eskarihakemuksia täyttelemään. Huoh, mun pikkanen poika.
 
Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...
Ei niille ajatuksille mitään voi,tottakai noin pitkän yhdessäoloajan muistot seuraa loppuelämän eikä se ole edes vuosista kiinni aina, ne muistot seuraa niin ne hyvät kuin pahatkin.Joskus vain tuntuu ainakin itsestä, että ei niitä hyviä edes ole tai kannata muistaa kun loppu oli pelkkää paskaa ja tulilientä niin mitä niitä hyviä muistelee kuin loppu oli katkuista. Mutta sellasta se elämä taitaa olla,hyvää ja huonoa ja jotain siitä väliltä.
 
Tänään käytiin pankissa allekirjoittamassa viimeiset paperit exän kanssa ja nyt ei enää ole minkäänlaisia yhteisiä asioita. 18 vuotta loppui sitten viimeisellä nimen pyöräytyksellä. Alkaa vaan ajatukset vaeltaa, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain enemmän... Nyt sitä on turha enää märehtiä, välissä on jo niin paljon paskaa.

Ja onhan aina muistot... Ei vaan voi olla ajattelematta...
Elä hyvä ihminen tollaisia ajattele. Tee koe, työnnä kätes haaruksiin ja jos sieltä löytyy pallit niin lopetat tuollaiset. ;) Itellä kans oli edellinen elämä exän kanssa 17v mittainen. eteenpäin vain.
 
Ihan normaaliahan tuo on että tulee tuommoisia ajatuksia.

Ootko miettiny että puhuisit eksän kanssa, käsittelisitte eropäätöksen aikaisia tunteita ja mietitte kuinka kova halu oikeasti oli erota, ja kuinka paljon siinä oli lapsen menetyksestä aiheutuvaa pahan olon purkamista toiseen? Mää uskon että se oli suurin syy siihen, ja mun vinkkelistä se vaikuttaa asialta mikä voisi vielä olla korjattavissa puhumalla, 18 vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja eikös teillä ennen sitä mennyt kuitenkin hyvin?

Ja vaikka ei yhteenpaluuta tapahtuisikaan, niin puhuminen ainakin puhdistais teidän välistä ilmapiiriä huomattavasti.
Totta kai nämä asiat pitäisi puhua auki, koska kun me tuon työhomman takia oltiin tekemisissä ihan vaan ajattelematta mitään keskinäisiä asioitamme, niin hienosti synkkasi ja hommat toimi. :) Pohjimmiltaan me oltiin sen 18 vuotta onnellisia ja me ollaan aika hyvin yhteensopivia (tai ainakin ollaan oltu) ja hyvin toimeen tultu keskenämme.

Tuo on totta, että sulkeutuminen lapsiasiasta meidät erotti ja en pysty enää kaiken tämän paskan jälkeen ajattelemaan meitä avioparina, enkä nyt välttämättä haluaisi edes palata yhteen, mutta minkäs ajatuksilleen voi... Ja asiat pitäisi kyllä selvittää - exä sitä yritti tuossa syksyllä, ettei homma menisi "tikkojen heittelyksi toisen kuvaan"-linjalle, mutta itse erehdyin sanomaan, että antaa olla, mennyttä mikä mennyttä. Mutta ehkä jonain päivänä asiat pitäisi vielä avata...
 
No eipä todellakaan mennä asioiden edelle, mää oon nuori vielä ainakin 30 vuotta.

Mutta oonmä sitä miettiny että ei siihen kauaa mee kun mäkin joudun jo eskarihakemuksia täyttelemään. Huoh, mun pikkanen poika.
sää nyt oot niin nuori ette vanhene ikänä:) mä tunnen olevani välillä ihan teini ja välilä musta tuntuu että oon jo vanha akka,aika sekopäistä:D
 
Ei niille ajatuksille mitään voi,tottakai noin pitkän yhdessäoloajan muistot seuraa loppuelämän eikä se ole edes vuosista kiinni aina, ne muistot seuraa niin ne hyvät kuin pahatkin.Joskus vain tuntuu ainakin itsestä, että ei niitä hyviä edes ole tai kannata muistaa kun loppu oli pelkkää paskaa ja tulilientä niin mitä niitä hyviä muistelee kuin loppu oli katkuista. Mutta sellasta se elämä taitaa olla,hyvää ja huonoa ja jotain siitä väliltä.
Mulla se tulee taas niin päin, että ensin ajattelen kaikkia hyviä asioita ja kuinka onnellisia joskus oltiin... Sitten muistan sen kaiken paskan ja loppujen lopuksi asiat on ihan sekasin. :D

Hääkuvassa näytetään vielä ihan onnellisilta, sen jälkeistä materiaalia ei juuri ole...
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä