Tiiätkö
- tää oli hieno viesti! Mulle siinä aukesi ihanasti kaksi ääripäätä: ensiksi mä olin tuosta ruokamäärästä vetää ihan ilmaiset "olen näprännyt jälleen pistorasiaa sukkapuikoilla"- hiukset - että waaaat, vieläkö se tästä nykyisestä "minä asun lähestulkoon kaupassa!"- tilanteesta muuttuu "muutin perheeni kanssa kauppaan asumaan" - tosiasiaan :snotty:
Ja toisekseen - että meijänkin suuresti rakastavalla ja "rakastavalla" kolmikolla vois olla oikeesti edessä se meidän kulahtaneiden vanhempien mielessä ja sydämessä asuva ajatus - että ymmärtävät olla yhtä, tulla toimeen keskenänsä ja tukeutua toisiinsa.
Ihanaa, olen onnellinen puolestanne
! Se on iso asia, kun huomaa niiden siipien oikeasti kantavan.