Te ylipainoiset, huonovartaloiset, oletteko ihan oikeasti tyytyväisiä oloonne ja ulkonäköönne?

[QUOTE="vieras";27235533]Nyt on kyllä sulla pikkuisen pönttö sekaisin, jos oikeasti kuvittelet että 60kg ylipainoinen ei mieluummin olisi normaalipainoinenjos saisi valita.

Noin sanovalla on kyllä todellisuudentaju totaalisen hukassa. Ja itsellänikin on ollut pahimmillaan 40kg ylipainoa, että tiedän kyllä mitä se on.[/QUOTE]

Moni toki haluaakin mieluummin olla normaalipainoinen.
Ja joku on mielellään liian laihakin.
Ja sitten on niitäkin, jotka viihtyvät hyvin ylipainoisena. Minä kuuluin niihin enkä varmastikaan ole ainoa laatuani.

Ihmisiä ja makuja on moneen lähtöön.
"Tervepönttöinen" aikuinen ymmärtää senkin, että se, että jonkun maku toinen kuin omansa tarkoita että hänellä olisi "pönttö sekaisin".

 

[QUOTE="vieras";27235332]No tuota nyt ei usko piruerkkikään, sori nyt vaan. Niin erilainen et sinäkään ole, ettet viihtyisi paremmin normaalipainoisena.

[/QUOTE]

Älä ny, onhan se varmaan kivaa olla konkreettisestikkin enemmän itsensä ...

Itseään voi toki huijata monella eritavalla.

 

[QUOTE="vieras";27235544]Eli jos saisit valita, oletko kropaltasi tuonnäköinen vai normaalikroppainen, niin valitsisit juuri 30kg ylipainoisen kropan?[/QUOTE]

Mulla nää kilot on jakautunut kivasti, normaalipainoisena mun kasvot on ihan kuopilla poskista mulla ollut tää ongelma koko nuoruuden,lie kasvot jotenkin vialliset.
Joten mielummin otan e kupin rinnat, pyöreät poskipäät ja muhkean takamuksen kun sen luuranko naaman.

 

Joo, olen. Täytyy sanoa, että hyvin harvoin käy tuollaiset asiat mielessäkään. Saati että seuraisin muiden ulkonäköä.

Olen varmaan huomattavasti keskimääräistä vähemmän kiinnostunut ulkonäköasioista. Koetan ostaa vaatteita kahdesti vuodessa ison läjän, ettei välillä tarvitse käydä vaateostoksilla. Mulla on sellainen väri- ja tyylianalyysien pohjalta tehty vaatekaappi, jossa kaikki käy kaiken kanssa. Uudet vaatteet ostan ammattilaisen ehdotuksen perusteella, niin pysyy vähän muotiväreissä ym. kiinni. Aamuisin ei sitten tarvitse kuin heittää vaatteet niskaan, ja aina on siististi puettu. Joku muoti ja pukeutuminen harrasteina on mun mielestäni EVVK, mutta työn vuoksi haluan olla siisti ja huoliteltu. Vapaalla olen sitten ihan vapaasti.

Käyn joka neljäs viikko kampaajalla, jolloin aina värjätään tyvi, leikataan ja huolletaan pidennykset. Töihin meikkaan aina koko setin, silmiinkin rajausvärin lisäksi kolme eri luomiväriä jne. Meikitkin yritän ostaa kahdesti vuodessa... Mielestäni näytän oikein kivalta, huolitellulta ja miellyttävältä. En ole koskaan kokenut tarvetta olla kaunis. Ihan teininäkin itsetunto tuli koulumenestyksestä, harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista. Tykkäsin kyllä silloin vaatteista ja meikeistä enemmän kuin nyt, mutta varmasti keskiveroteinityttöä vähemmän.

Huono olo mulle tulee reilummasta sokerin syönnistä ja alkoholinkäytöstä, ja näitä vältänkin kuin ruttoa. Muuten mulla yleensä on normaali hyvä olo. Onnettomaksi tulen univelasta ja siivoamattomasta kodista, niitäkin välttelen.

Suoraan sanottuna minusta kuulostaa kamalan pinnalliselta elämältä sellainen, että miettisin omien ruumiinosien ulkonäköä, painoa, muiden ulkonäköä, syömiäni kaloreita, kuluttamiani kaloreita, vaatteiden istuvuutta, minäminäminää. Omissa tuntemuksissa vellominen johtaa yhä rajatumpaan ajatusmaailmaan ja elinpiiriin, saa helposti eristäytymään, altistaa mielenterveysongelmille, vaikeuttaa nuoren roolista aikuisuuteen siirtymistä jne. Onnellinen elämä on aika usein sitä, että elämä on niin täynnä mielekästä tekemistä ja kokemista, ettei minäminäminässä vellomiselle jää edes aikaa.

 

61 kiloinen ei ole upeassa kunnossa ellei ole yli 180 cm pitkä.

 

[QUOTE="vieras";27235572]Mulla nää kilot on jakautunut kivasti, normaalipainoisena mun kasvot on ihan kuopilla poskista mulla ollut tää ongelma koko nuoruuden,lie kasvot jotenkin vialliset.
Joten mielummin otan e kupin rinnat, pyöreät poskipäät ja muhkean takamuksen kun sen luuranko naaman.[/QUOTE]

30kg:n ehkä jotenkin voin ymmärtää (en kuitenkaan itse valitsisi, kokemusta on), mutta jos joku sanoo että viihtyy paremmin 60kg ylipainoisessa kropassa, niin on oikeasti jotain pään sisällä vialla. Niin raju ylipainohan nyt yleensä johtuukin siitä, että on käsittelemättömiä ongelmia, joiden vuoksi ajautuu syömishäiriöön. Ja ennen kuin joku älähtää niin jälleen kerran sanon, että kokemuksesta puhun

 

[QUOTE="vieras";27235655]61 kiloinen ei ole upeassa kunnossa ellei ole yli 180 cm pitkä.[/QUOTE]

Nooooh, miten sä määrittelet kuka on missäkin kunnossa "upeassakunnossa"?

 

[QUOTE="vieras";27235705]30kg:n ehkä jotenkin voin ymmärtää (en kuitenkaan itse valitsisi, kokemusta on), mutta jos joku sanoo että viihtyy paremmin 60kg ylipainoisessa kropassa, niin on oikeasti jotain pään sisällä vialla. Niin raju ylipainohan nyt yleensä johtuukin siitä, että on käsittelemättömiä ongelmia, joiden vuoksi ajautuu syömishäiriöön. Ja ennen kuin joku älähtää niin jälleen kerran sanon, että kokemuksesta puhun [/QUOTE]

Saattaa olla. Ja saattaa olla olematta.
Ihmisiä niin monenlaisia.

 

Minä kuulun niihin joille ulkoiset seikat eivät niin merkitse. Aikoinaan kuuluin myös niihin "jotka viihtyi omassa ylipainoisessa kehossa". Kuulun siis siihen ryhmään jotka eivät julkisesti myönnä elämässän olevan jonkun asian huonosti, vaan aina antavat kuvan "minulla on asiat hyvin".
Todellisuudessa kyllä se haittasi elämää monellakin tavalla kun sitä ylipainoa oli reilusti, lähemmäs 30 kg. Pystyin käymään kyllä lenkillä ja suoriurumaan jokapäiväisestä elämästä. Paljon se rajotti mihin ei pystynyt, se on ihan selvä juttu, kun ylipaimoa on reilumminm ei vaan pysty kaikkea tekemään. Toki voi olla tyytyväinen elämäänsä. ehkä tärkeintä on tässäkin asiassa olla itse itselleen rehellinen. Minäkin petin vuosia jopa itseäni, se on pahinta.

Nyt kun olen laihduttanut, moni kiinnittää huomiota parantuneeseen ulkokuoreen. Itse taas nautin siitä kun olo on paljon, paljon parempi. Jaksan paremmin, NUKUN PAREMMIN, kykenen tekemään oikeasti mitä vaan haluan. Pitkään kuvittelin minäkin, ettei ylipaino käy terveydelle, mutta kyllä se pidemmän päälle alkoi käymään niveliin ja verenpaine nousi. Nivelten kanssa kun on vielä se ongelma, että sitten kun ne alkaa oireilemeen tuho on jo tullut...

Vielä toki urakkaa on edessäkin .

 

No siis, eikö se normaali kysymys ole, että kuka nainen nyt olisi tyytyväinen ulkonäköönsä - noin yleisesti ajateltuna? Onhan niitä tyytyväisiäkin kuulemma

Olen ylipainoinen, enkä ole tyytyväinen siihen. Työ sen suhteen on aluillaan. Mutta ulkonäkööni ja olooni olen kyllä tyytyväinen nytkin. Kuten myös isäntä, ja meidän mielipiteemmehän tässä tärkeää onkin. Kuitenkin kilojen karistamisen koen tärkeäksi terveyden vuoksi.

 

Mä olen ollut mitoissa 170/58 ja todella timmissä kunnossa, liikuntaa tuli harrastuksen vuoksi harrastettua eri muodoissa keskimäärin 17 tuntia viikossa. Nyt olen parin vuoden ajan ottanut rennommin, hyötyliikuntaa toki mutta varsinaista treenaamista vain kerran tai kaksi viikossa. Muutos näkyy toki kropassa, mitat on nyt 170/64 ja pehmeyttä löytyy. Usko tai älä, en ole koskaan ollut näin tyytyväinen, näin itsevarman ja yksinkertaisesti näin onnellinen. Tiedän, en ole vielä ylipainoinen mutta aikaisemmissa mitoissa olisin kauhistellut kuinka läski 64 kiloinen nainen on

 

Jeps. Niinhän se on, että suuri ylipaino on pitkän päälle terveysriski.
Se kuitenkin ihan eri asia kuin olla pianonsa vuoksi tyytymätön oloonsa tai ulkonäköönsä.

 

En voi sanoa olevani tyytyväinen. Nuo selluliitit on oikeasti aika ikävän näköisiä. Mutta asia ei myöskään minua suuremmin vaivaa.

Ennemmin mä haluaisin olla parempikuntoinen ja paremmin jaksava ja energisempi, kuin hoikempi.

 

Toisille sopii pieni pyöreys
itse en ole yhtään tyytyväinen itseeni jos on ylimääräistä. Jotenkin se ahdistaa ja häiritsee. Nyt ihan kivasti saanut raskauden aikaisin kiloja pois, mutta vielä muutama pitäisi saada jotta olisin ihannemitoissani. Sitten tosin saattaa tissitkin pienentyä jotten voin sitten siirtyä niitä harmittelemaan..

muoks. Tässä olikin pieni vale. Naamaani ja tukkaani olen ollut tyytyväinen aina, vaikka painoa on vähän liikaa ollutkin

 

Toisille sopii pieni pyöreys
itse en ole yhtään tyytyväinen itseeni jos on ylimääräistä. Jotenkin se ahdistaa ja häiritsee. Nyt ihan kivasti saanut raskauden aikaisin kiloja pois, mutta vielä muutama pitäisi saada jotta olisin ihannemitoissani. Sitten tosin saattaa tissitkin pienentyä jotten voin sitten siirtyä niitä harmittelemaan..

muoks. Tässä olikin pieni vale. Naamaani ja tukkaani olen ollut tyytyväinen aina, vaikka painoa on vähän liikaa ollutkin

Samaa mieltä siihen, että toisille pieni pyöreys sopii. Kenellekään ei kuitenkaan sovi sairaalloinen ylipaino, ennen kaikkea terveydellisistä syistä.

Itse olen tyytyväinen, kun painoni on normaalipainon ylärajalla. Jos menee sen alemmas, niin mun pitää kokoajan miettiä, mitä suuhuni pistän, enkä jaksa sitäkään kun kulinaristi olen

 

[QUOTE="vieras";27235533]Nyt on kyllä sulla pikkuisen pönttö sekaisin, jos oikeasti kuvittelet että 60kg ylipainoinen ei mieluummin olisi normaalipainoinenjos saisi valita.

Noin sanovalla on kyllä todellisuudentaju totaalisen hukassa. Ja itsellänikin on ollut pahimmillaan 40kg ylipainoa, että tiedän kyllä mitä se on.[/QUOTE]kyllä minäkin peesaan mummeliisaa. olen nyt 60kg kevyempi, ja olin onnellisempi ja omaitseni eli minä noissa mitoissa en näissä missä olen pakosta nyt.

 

[QUOTE="vieras";27235655]61 kiloinen ei ole upeassa kunnossa ellei ole yli 180 cm pitkä.[/QUOTE]



t. 178/68

 

Mulla on jokunen ylimääräinen kilo, mutten mielestäni ole "huonovartaloinen". Olen ollut nudemallinakin tällaisena.

 

kyllä minäkin peesaan mummeliisaa. olen nyt 60kg kevyempi, ja olin onnellisempi ja omaitseni eli minä noissa mitoissa en näissä missä olen pakosta nyt.

No mikset sitten lihota itseäsi niihin mittoihin takaisin?

Syömishäiriöisen yksi ominaisuus on kehonkuvan vääristyminen ja sairaudentunnottomuus. Näissä kommenteissahan se tulee ilmi meille normaaleille hyvin.

 

[QUOTE="vieras";27236066]No mikset sitten lihota itseäsi niihin mittoihin takaisin?

Syömishäiriöisen yksi ominaisuus on kehonkuvan vääristyminen ja sairaudentunnottomuus. Näissä kommenteissahan se tulee ilmi meille normaaleille hyvin.[/QUOTE]

Hahhaa. Parikymppisenä, eli muutama vuosi sitten, olin niin tyytymätön vartalooni, vaikka olin bmi 19 eli normaalipainoinen. Yritin välttää syömistä koulun jälkeen ja ostin vielä laihdutuspillerit, kun olin vaan niin läski. No jälkikäteen katsottuna kuvista, en ollut läski. Nyt muutaman kilon ylipainoisena, olen paljon tyytyväisempi itseeni. Että kyllä tyytyväisyys itseensä tulee muualta kuin painosta.

 

Joskus olen, joskus en ole.

Juuri nyt olen. Mulla on kivat hiukset, meikkiä naamassa, on korua ja muuta asustetta. Vaatteetkin on huolella valittu, kun olin tänään edustustilaisuudessa.

Toisena päivänä sitten taas on toisenlainen olo.

Mutta ei tämä johdu vain kiloista tai vartalonmallista...mä olen tällainen ylipainoisena ja normipainoisena. Ja olisin varmasti myös alipainoisena.

 

[QUOTE="vieras";27235655]61 kiloinen ei ole upeassa kunnossa ellei ole yli 180 cm pitkä.[/QUOTE]

Lienee totta, jos ihanne on huippumalli tms. Itselläni se ihanne on urheilullinen ja lihaksikas vartalo ja se ei toteudu kovin paljon alle 60 kiloisena.

 

[QUOTE="aapee";27236605]Lienee totta, jos ihanne on huippumalli tms. Itselläni se ihanne on urheilullinen ja lihaksikas vartalo ja se ei toteudu kovin paljon alle 60 kiloisena.[/QUOTE]

Itselläni ei edes ole ihanne mikään lihaksikas vartalo. Tykkään olla enemmänkin naisellisen näköinen. Että makunsa kullakin, toisen kaunis on toisen ruma kärjistäen. Mutta terveys kyllä menee ulkonäköseikkojen edelle tietysti.

 

[QUOTE="juu";27235127]Olen ylipainoinen (yli 25 kiloa), mutta en suinkaan huonokuntoinen! Moni luuviulu olis helisemässä, jos liikkuis samaan tahtiin kuin minä. Tyypillisesti urheilen näin 3-4 kertaa viikossa: 10 km sauvakävelyä ja perään vesijuoksua tunnin verran. Lisäksi hyötyliikun töihin 5 kertaa viikossa polkemalla 8 km edestakaisin. Pistäkääpä paremmaksi laiheliinit =)[/QUOTE]

Onpas rehentelyä. Jospa minäkin laitan viikkosaldoni:
46,2 km pyöräilyä
57 km juoksua, osa intervalliharjoittelua, yksi pitkis ja yksi vauhtilenkki.
Bodypumptunti x2
Pilatestunti
Kahvakuulatunti

Plus koiran kanssa kävelyt.

Terveisin luuviulu, 168 cm ja 53 kg. Enkä edes helise.

 

[QUOTE="vieras";27236066]No mikset sitten lihota itseäsi niihin mittoihin takaisin?

Syömishäiriöisen yksi ominaisuus on kehonkuvan vääristyminen ja sairaudentunnottomuus. Näissä kommenteissahan se tulee ilmi meille normaaleille hyvin.[/QUOTE]siksi koska en liho,