Te ylipainoiset, huonovartaloiset, oletteko ihan oikeasti tyytyväisiä oloonne ja ulkonäköönne?

Itse olen läpikäynyt ison laihdutus-ja elämäntapaurakan, jonka sain laihdutuksen osalta päätökseen kuukausi sitten. Pari vuotta sitten mitat oli vielä 170/85 ja nyt painan 61 kg salilta haetun lihasmassan kanssa. Miellän olevani nykyään upeassa kunnossa. Ja vasta nyt mulla on aidosti hyvä olla itseni kanssa, ja vasta nyt koen olevani oikeasti hyvännäköinen. Myös kasvoista, sillä nekin ovat muuttuneet laihtuessa.

Taustani takia kiinnitän ehkä hieman keskimääräistä enemmän huomiota ylipainoisiin ihmisiin. Esim. eilen vauvauinnissa suurin osa äideistä oli ylipainoisia ja huonokuntoisen näköisiä, siis vartaloltaan. Ehkä muutenkin.
Pukuhuoneessa kuulin keskutelua, jossa ylipainoiset naiset vitsailivat painostaan ja sai sen kuvan, että olisivat tyytyväisiä, vaikka makkarat kuristaa vyötäröä jne. Itse ex-lihavana en voi oikein uskoa tuota... Itsekin heitin samanlaista juttua, mutta totuus oli ihan toinen.

Itse ylipainoisena mietin päivittäin, miten ihanaa olisi olla hoikka. Päivittäin harmittelin ylikilojani. Voiko sen painon/läskin olon olla muka ignooraamatta, kuitenkin oma kroppa kyseessä..

 

Olen.
Ei tarvetta minkäänlaiseen muutokseen ulkonäön suhteen eli ihan tyytyväinen olen. Ja ihan varmasti kelpaan kaikin puolin rupsahtaneeksi tai jopa rumaksi monen mielestä.

 

Ei sitä voi olla huomioimatta mut en mä kyl joka päivä koko aikaa mieti mun painooni. Mulla on muutakin elämää ja oon kyl ihan onnellinen kilojeni kanssa. Se laihtuminen kun ei aina takaa silti sen parempaa elämää.

 

jes

 

Mä olen ollut aiemmin hyvässä kunnossa ja treenannu, lihaksia ollu reilusti ja paino 15 kiloa vähemmän kuin nyt. Tottakai silloin oli fyysisesti paremmassa kunnossa ja sitä mä kaipaan, siis ihan parempiin urheilusuorituksiin pystymistä.
Mutta ikä (kai) sen on tehnyt ettei mun ylikilot, joita on siis n. 10kg, ja mahamakkarat varsinaisesti hetkauta, mä olen onnellinen niin paljosta mitä mulla on ja ulkonäkö tai edes se urheilusuoritusten taso ei ole mulle olennaista elämässä.
Eli joo, olen tyytyväinen olooni ja ulkonäkööni, mutta toki kun lapset kasvaa pyrin saamaan enemmän aikaa lenkkeilyyn ja muuhunkin kuntoiluun, ylipaino ei ole terveellistä ja siksi siitä voisin haluta eroon.

Tiedän myös et laihakin voi olla tyytymätön itseensä, hyvä itsetunto ja itsestään tykkääminen ei kulje käsikädessä painon tai ulkonäön kanssa, vaan on kiinni ihan muista asioista.

 

En ole tyytyväinen kiloihini tai vartalooni, mutta ilmeisesti nuo kilot ja vatsamakkara ei haittaa tarpeeksi kun en saa aloitettua laihista! Tai sitten olen vaan niin saamaton ja laiska ja mukavuudenhaluinen syöppö

 

Olen.
Ei tarvetta minkäänlaiseen muutokseen ulkonäön suhteen eli ihan tyytyväinen olen. Ja ihan varmasti kelpaan kaikin puolin rupsahtaneeksi tai jopa rumaksi monen mielestä.

Entä oman olon suhteen? Mulle se oli merkittävämpi tekijä kuin ulkonäkö.

 

Entä oman olon suhteen? Mulle se oli merkittävämpi tekijä kuin ulkonäkö.

Jaksan hyvin liikkua (uida ja lenkkeillä päivittäin sekä ratsastaa pari kertaa viikossa) eikä niveletkään vaivaa joten ei ongelmaa silläkään saralla.

 

Off topic: Onnea saavutuksesi johdosta!

 

Jaksan hyvin liikkua (uida ja lenkkeillä päivittäin sekä ratsastaa pari kertaa viikossa) eikä niveletkään vaivaa joten ei ongelmaa silläkään saralla.

Juu, en mä sitä epäilekään, itsekin jaksoin, vaikka painoa olikin. Mutta se tunne, kun ylimääräiset vyötäröllä kiristää, rintsikat uppoutuu selkäihraan, kylkiläskit ottaa vastaan, kun taivuttaa sivulle jne.

 

Olen ylipainoinen (yli 25 kiloa), mutta en suinkaan huonokuntoinen! Moni luuviulu olis helisemässä, jos liikkuis samaan tahtiin kuin minä. Tyypillisesti urheilen näin 3-4 kertaa viikossa: 10 km sauvakävelyä ja perään vesijuoksua tunnin verran. Lisäksi hyötyliikun töihin 5 kertaa viikossa polkemalla 8 km edestakaisin. Pistäkääpä paremmaksi laiheliinit =)

 

Juu, en mä sitä epäilekään, itsekin jaksoin, vaikka painoa olikin. Mutta se tunne, kun ylimääräiset vyötäröllä kiristää, rintsikat uppoutuu selkäihraan, kylkiläskit ottaa vastaan, kun taivuttaa sivulle jne.

En ole koskaan huomannut miettiä moisia.
En edes silloin kun painoin 60-70 kiloa enemmän kuin nykyään.
Mutta hienoa jos oma olosi nykyään optimaalinen. Sen soisi kaikille.

 

En ole tyytyväinen. En oloon enkä ulkonäköön. Pikkuhiljaa yritän toipua vaikeasta sairaudesta että jaksaisin liikkua enemmän. Ruokavalion avulla kiloja on jo tippunut. Osa ylipainosta ihan rehellistä läskiä, osa turvotusta sairauteni ja lääkitysteni vuoksi.
Uskon että kun hieman vointi vielä kohenee ja pääsen paremmin liikkumaan niin kehokin alkaa muokkautua paremman näköiseksi ja sitä haluan ja odotan. Inhoan ulkonäköäni ja peilikuva oksettaa, vaatteet ei ole kivat päällä, en kehtaa käydä lasten kanssa uimahallissa, en kehtaa mennä juhliin jne. koska häpeän itseäni.

Olen ollut normaalipainoinenkin nuorena aikuisena ja silloin kävin mielelläni uimassa, juhlissa, ihmisten ilmoilla jne. Nyt välttelen sosiaalisia tilanteita.

 

Olen hoikka enkä silti ole tyytyväinen. Ei se katso kiloja.

 

en ole tyytyväinen 177/82. Ennen lapsia 60kg. Ällöttää ja ahdistaa JA SILTI EN SAA MITÄÄN AIKAISEKSI!!

 

Mä onsairaalloisen lihava ja vaikka mulla ei (ainakaan vielä) mitään sairauksia tai vaivoja olekaan, veikkaisin, että oloni olis parempi hoikempana (no shit, Sherlock ). Ulkonäköönikään en todellakaan ole tyytyväinen ja aiheuttaahan lihavuus todella paljon oneglmia esim. vaatteiden löytämisessä. Joten vaikka monen mielestä ansaitsisinkin sen takia kivitystuomion, olen jonossa lihavuusleikkaukseen.

 

Mulla on ylimääräistä kropassa n. 10kg. En ole tyytyväinen olooni, väsyttää ja päätä särkee ja turvottaa. Ulkonäkö on mulle samantekevä, mun perse on just sen levynen ku se on ja kelpaa mulle. Terveys tässä enemmänkin huolettaa.

 

En, mutta mulla todettiin justiin vakava sauraus. Keskityn sen hoitoon ennenkuin stressaan kiloja.

 

Mulla nyt ei ole "liikakiloja" kun joku 5, mutten silti ole itseeni tyytyväinen. Viimeisen puolitoistavuotta olen sairastanut niin, etten ole voinut liikkua. Kunto on romahtanut aivan täysin, mulla on siis edessäni melkoinen kunnonkohotus. Vartalon muokkaantuminen (jos sellaista tapahtuu) on aivan sivuseikka. Tärkeintä olisi saada kunto kohdilleen ja terveys takaisin.

 

En ole koskaan huomannut miettiä moisia.
En edes silloin kun painoin 60-70 kiloa enemmän kuin nykyään.
Mutta hienoa jos oma olosi nykyään optimaalinen. Sen soisi kaikille.

No huh huh! Ootko pilvessä kokoajan vai miten et muka "huomaa" että kenkiä ei saa jalkaan jos oot painanu vielä 60 kiloa enemmän kuin nyt?? Itellä jo raskausaikana se maha ahdisti kun ei taipunut ja ei edes sillon ollut niin iso kuin sulla nyt..

 

Olen.
Ei tarvetta minkäänlaiseen muutokseen ulkonäön suhteen eli ihan tyytyväinen olen. Ja ihan varmasti kelpaan kaikin puolin rupsahtaneeksi tai jopa rumaksi monen mielestä.

Mutta jossain vaiheessa et ollut onnellinen, et kai muuten olisi hakeutunut leikkaukseen? Tai nyt tietty sanot, että olit silloinkin ulkonäköösi tyytyväinen mutta terveysriskit ja blaablaa...

 

[QUOTE="juu";27235127]Olen ylipainoinen (yli 25 kiloa), mutta en suinkaan huonokuntoinen! Moni luuviulu olis helisemässä, jos liikkuis samaan tahtiin kuin minä. Tyypillisesti urheilen näin 3-4 kertaa viikossa: 10 km sauvakävelyä ja perään vesijuoksua tunnin verran. Lisäksi hyötyliikun töihin 5 kertaa viikossa polkemalla 8 km edestakaisin. Pistäkääpä paremmaksi laiheliinit =)[/QUOTE]

Sun täytyy sit syödä ihan saatanasti jos tolla liikuntamäärällä on noinkin paljon ylimäärästä...?

 

Mulle sanoi eräs nykyään tosi laiha tuttu, että ylipainoisena (yli satakiloisena) oli tyytyväisempi itseensä kuin nyt yli 40 kiloa laihempana. Ei kuulema viihdy omassa kehossaan ja jatkuvasti stressaa kiloja ja pukeutumistaan.

 

Joskus harmittaa, mutta yleensä ei.

Jos on jostain syystä rankkaa (esim työstressi tai muut murheet) silloin sitä herkemmin on epätyytyväinen itseensä.

Yleensä olen kyllä tyytyväinen kaikkine kiloineni

Onnittelut ap:lle, että olet löytänyt onnen. Toivottavasti se ei ole riippuvainen pelkästään ulkonäöstä, sillä se on katoavaista.

 

[QUOTE="Vieras";27235214]No huh huh! Ootko pilvessä kokoajan vai miten et muka "huomaa" että kenkiä ei saa jalkaan jos oot painanu vielä 60 kiloa enemmän kuin nyt?? Itellä jo raskausaikana se maha ahdisti kun ei taipunut ja ei edes sillon ollut niin iso kuin sulla nyt..[/QUOTE]

Mä mielelläni osallistuisin aina keskusteluihin ylipainosta ja siihen liittyvästä omakuvasta, sillä olen käynyt asian tiimoilta melko pitkiä prosesseja läpi. Lainaamani kaltaiset kommentoijat ehkäisevät osallistumishalukkuutta kuitenkin tehokkaasti: miksi osallistua ja nähdä vaivaa omien mielipiteidensä, tuntemustensa ja ajatustensa julkituomiseksi, koska en (esimerkinomaisesti lainaamani vastaajan mukaan) ajattele oikein, vastaan väärin ja mulle sitten kerrotaan, kuinka mä oikeasti todellisuudessa ajattelen, vaikka sanonkin muuta.