rehellinen kysymys
Itse olen läpikäynyt ison laihdutus-ja elämäntapaurakan, jonka sain laihdutuksen osalta päätökseen kuukausi sitten. Pari vuotta sitten mitat oli vielä 170/85 ja nyt painan 61 kg salilta haetun lihasmassan kanssa. Miellän olevani nykyään upeassa kunnossa. Ja vasta nyt mulla on aidosti hyvä olla itseni kanssa, ja vasta nyt koen olevani oikeasti hyvännäköinen. Myös kasvoista, sillä nekin ovat muuttuneet laihtuessa.
Taustani takia kiinnitän ehkä hieman keskimääräistä enemmän huomiota ylipainoisiin ihmisiin. Esim. eilen vauvauinnissa suurin osa äideistä oli ylipainoisia ja huonokuntoisen näköisiä, siis vartaloltaan. Ehkä muutenkin.
Pukuhuoneessa kuulin keskutelua, jossa ylipainoiset naiset vitsailivat painostaan ja sai sen kuvan, että olisivat tyytyväisiä, vaikka makkarat kuristaa vyötäröä jne. Itse ex-lihavana en voi oikein uskoa tuota... Itsekin heitin samanlaista juttua, mutta totuus oli ihan toinen.
Itse ylipainoisena mietin päivittäin, miten ihanaa olisi olla hoikka. Päivittäin harmittelin ylikilojani. Voiko sen painon/läskin olon olla muka ignooraamatta, kuitenkin oma kroppa kyseessä..
Taustani takia kiinnitän ehkä hieman keskimääräistä enemmän huomiota ylipainoisiin ihmisiin. Esim. eilen vauvauinnissa suurin osa äideistä oli ylipainoisia ja huonokuntoisen näköisiä, siis vartaloltaan. Ehkä muutenkin.
Pukuhuoneessa kuulin keskutelua, jossa ylipainoiset naiset vitsailivat painostaan ja sai sen kuvan, että olisivat tyytyväisiä, vaikka makkarat kuristaa vyötäröä jne. Itse ex-lihavana en voi oikein uskoa tuota... Itsekin heitin samanlaista juttua, mutta totuus oli ihan toinen.
Itse ylipainoisena mietin päivittäin, miten ihanaa olisi olla hoikka. Päivittäin harmittelin ylikilojani. Voiko sen painon/läskin olon olla muka ignooraamatta, kuitenkin oma kroppa kyseessä..