Te oikein varakkaat

["minttunen"]

[QUOTE="Veera";28081637]Ajattelen, että köyhyys Suomessa johtuu suurimmaksi osaksi yksilön omasta elämänhallinan puutteesta tai vääristä, harkitsemattomista valinnoista. En koe, että olisin jotenkin velvollinen jakmaan omaa omaisuuttani, jonka olen itse saanut ahkeruudella ja itsekurilla kasaan. Itsekin olen "huonoista" lähtökohdista näin onnistunut tekemään. Vanhempani eivät ole kouluja käyneet, eikä lapsuudessani mitenkään kannustettu koulunkäyntiin tai harrastuksiin. Muutenkin henkisesti köyhät lähtökohdat alkoholistiperheessä. Mitään en ole ilmaiseksi saanut, vaan itse työtä tekemällä. Ajattelen, että jos minä siihen olen pystynyt, niin tässä maassa jokaisella on ihan samat mahdollisuudet. Omista valinnoista kiinni, selviääkö voittajana vai häviäjänä.[/QUOTE]

Peesi tälle. Hyvin samanlainen tarina kuin itse tuolla yllä kirjoitin.

Minusta tuntuu että nykyään ei oikein osata kiivetä tyvestä puuhun, vaan heti pitäisi päästä suoraan sinne korkeimmalle oksalle. Lottovoittajalla se ehkä voi onnistua tai heillä jotka perivät suuria summia varoja. Heitä kuitenkin on suhteellisen vähän.

Kuten kirjoitin, vanhempani jo nostivat omaa "taloudellista kastia" luokan jos pari. Ovat kuitenkin edelleen pienituloisia mutta isäni kodissa lapset kerjäsivät ruokaa kun siihen ei varaa ollut (sota-ajalla siis). Eli pitkälle pääsivät niistä asetelmista.

Ja minä taas saman menttaliteetin perineenä olen noussut oman perheeni kanssa keski tai oikeastaan jo aika hyvätuloiseksi. Töitä olen tehnyt 14 vuotiaasta saakka nyt ikää 37v. Omille lapsilleni toivon ettei heidän ihan noin nuorena tarvitse töihin lähteä vaikka toisaalta minäkin työt kyllä aloitin ihan omasta halusta. Se oli ainoa tapa jolla sain juuri sen polkupyörän jota halusin kun vanhemmat eivät halunneet sitä kalleinta ostaa minulle.

Säästeliäisyys on ollut se syy jonka vuoksi omakotitalomme on kohta maksettu. Turhia juttuja meille ei osteta ja halvempikin perusmalli riittää monessa.

 

[Keittiönoita]

Alunperin kun aloitin viestiketjun, ajattelin oikein todella varakkaita ihmisiä esim. sellaisia jotka ovat voittaneet lotossa miljoonia euroja tai omistavat muuten vaan todella paljon miljoonia euroja.

tavallaan se on hieman erijuttu, jos on ihan tyhjästä lähtenyt aikoinaan liikkeelle ja jotain nyt saanut kasaan kuin se, että teillä olisi ihan älyttömästi. Tällaista työllä ja tuskalla saatua rahaa on varmaan vaikeampi jakaakin muille.

Suomessa on aika vähän sellaisia rikkaita. Lottovoittajat ovat useimmiten hiljaa voitoistaan. Varakkaista suvuista varmasti on palstallakin väkeä, mutta luultavasti heidän vanhempansa ovat vielä elossa ja siten suvun miljoonat on vielä heidän vanhemmillaan eikä heillä.

 

["niin"]

[QUOTE="vieras";28081678]Ei se ole väärin jos siinä ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa. Etkä sinä ole velvollinen muille jakamaan jos et halua niin tehdä. Itselle on vain pienestä asti ollut selvää tietty yhteisvastuu koska olen ymmärtänyt, että jokainen ei aina sittenkään pysty välttämättä olemaan oman onnensa seppä. Ainut mitä toivoisi olisi että sinäkin ymmärtäisit ja olisit edes sitten armollisempi muille, mutta sekin jää ihan oman harkintasi varaan.

Niin ja en minä ole koskaan edes halunnut vaurautta, minulle riittäisi se että tulen toimeen ilman jatkuvaa huolta. Ja nyt puhutaan ihan perusjutuista kuten asuminen ja ruoka, ei siitä onko minulla varaa matkustaa tai ostaa älypuhelimia. Ei, tuollaista en edes tarvitse, mutta jossain mättää kyllä todella pahasti että pienituloiset eivät enää pysty elättämään itseään palkallaan ja jo keskiluokassa matkustetaan ulkomaille ja hankitaan niitä älypuhelimia varakkaista puhumattakaan. Ja me pienituloiset olemme kuitenkin juuri niitä teille muille välttämättömiä kaupan kassoja, siivoojia ja hoitajia. Eli niitä ei ahkeria vätyksiä joiden pitäisi hiljaa tyytyä osaansa...?[/QUOTE]

ohi aiheen, mutta kyllähän me enemmän tienaavat laitamme yhteisvastuuseen jonkin verran enemmän kuin matalapalkaisimmat. Sitä kutsutan progressiiviseksi verotukseksi.

Minun siskoni on perushoitaja, suhteellisen matalapalkkainen. Ja minun kuukausiansiot yli keskitason, kohtuu reilustikin. Mutta se mitä meille molemmille jää käteen kuukaudessa on kokolailla sama summa, taidan 100-200€ enemmän saada. Olen asuntolainani maksanut joten vähennyksiä ei ole. Hänellä taas on asuntolainan vähennykset....

 

["vieras"]

Hyvin näyttää monelle leipäjonossa tupakkaan rahaa riittävän...joten oikeasta nälästä tuskin on kysymys. Kunhan haetaan ilmaista ruokaa, jotta rahat riittää paremmin kaljaan ja tupakkaan.

Juu, kuljen usein kirkon ohi kun siellä on ruokakassien jako käynnissä. Huvittuneena olen yhtä herraa seurannut, joka siellä sikaria vetelee odotellessan omaa vuoroaan...

 

["vieras"]

No paljon siitäkin kiinni, millaiseen perheeseen syntyy esim. onko mahdollista kouluttautua, pärjääkö koulussa, saako hyviä tilaisuuksia esim. töitä..

Onnesta on niin paljon kiinni tässä elämässä.

Sitten voi olla hyvin nerokin ihminen joka ei vaan pääse työelämässä eteenpäin jostain syystä.. ei ole mahdollista toteuttaa uraansa, ei vaan ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan.. elämä vaan menee niin.

Kyllä nykyaikana Suomessa kaikilla on mahdollisuus opiskella ja kouluttautua.

 

[Elämää miettien]

Minun pitää poistua. Kiitos kaikille ketjuuni osallistuneille

 

[juuhans]

[QUOTE="vieras";28081678]Ei se ole väärin jos siinä ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa. Etkä sinä ole velvollinen muille jakamaan jos et halua niin tehdä. Itselle on vain pienestä asti ollut selvää tietty yhteisvastuu koska olen ymmärtänyt, että jokainen ei aina sittenkään pysty välttämättä olemaan oman onnensa seppä. Ainut mitä toivoisi olisi että sinäkin ymmärtäisit ja olisit edes sitten armollisempi muille, mutta sekin jää ihan oman harkintasi varaan.

Niin ja en minä ole koskaan edes halunnut vaurautta, minulle riittäisi se että tulen toimeen ilman jatkuvaa huolta. Ja nyt puhutaan ihan perusjutuista kuten asuminen ja ruoka, ei siitä onko minulla varaa matkustaa tai ostaa älypuhelimia. Ei, tuollaista en edes tarvitse, mutta jossain mättää kyllä todella pahasti että pienituloiset eivät enää pysty elättämään itseään palkallaan ja jo keskiluokassa matkustetaan ulkomaille ja hankitaan niitä älypuhelimia varakkaista puhumattakaan. Ja me pienituloiset olemme kuitenkin juuri niitä teille muille välttämättömiä kaupan kassoja, siivoojia ja hoitajia. Eli niitä ei ahkeria vätyksiä joiden pitäisi hiljaa tyytyä osaansa...?[/QUOTE]

Niin sitten voidaan vielä miettiä elän valintoja. Kuulostat eräältä tuttavaltani. Hän jatkuvasti suree ja stressaa pärjäämisen vuoksi. Silti hänellä on ollut varaa tehdä 5 lasta tähän maailmaan ja oli varaa myös olla vuosia ja taas vuosia kotiäitinä. Elämän valintoja nämäkin enkä missään tapuksessa pidä lapsia huonona valinta ja kotiäitiyttä. Mutta se pitäisi muistaa että ei hän nyt vaan voi verrata omaa tulotasoaan vaikkapa minuun joka olen sen 10 vuotta viettänyt töissä kun hän oli kotona. Ja sen jälkeen ollut vain 4 vuotta kotona lasten kanssa (lapsilla 1v ikäeroa ja menivät hoitoon kun nuorempi oli 2v).

Miten meillä voisi olla sama lähtökohta? Hänellä ei ollut koulutusta ja tosiaan reilusti yli 10 vuotta vietti kotona jonka jälkee alkoi tehdä siivoustyötä. Arvostettava työ ilman muuta. Olisiko minun sitten hänelle maksettava koska pärjään paremmin? Sen vuoksi että minä valitsin eri reitin elämässäni koska itseni tuntien en kykenisi ikinä elämään taloudellisen paineen alla.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081566]Kyllä uusia hoitajia tulee tilallesi, mikäli viel enempi alkaa masentamaan. Jäät saikulle ja uudelleenkouluttaudut siitä.. ja joku toinen motivoituneempi saa työsi. Hoitoalallakin voi edetä. Miten olisi toimistohommat? Täällä selkävaivaiset ohjataan osastonhoitajiksi, kansliaan paperihommiin.. palkkakin nousee samalla.

Esimerkkisi syöpään sairastunut henkiin jäädessään maksaa takuulla veroja paljon, vaikka osan pystyisi onneksi kiertämäänkin ja todennäköisesti työllistää kymmeniä ihmisiä samalla. On mahdollisesti palkannut sijoitusneuvojia ym vielä perusduunarien lisäksi..

Itse en töissäkäyvänä koskaan voisi kokea olevani ahtaammalla kuin työtön tai vakavasti sairas. Työkyvyttömään nähden meillä on helppoa! On palkalliset lomat, olipa palkka kuinka pieni tahansa.. ja asumiskuluihin on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa. Jos oma mukavuuden halu vaan menee edelle (sähkölämmitystä ei pienennetä, halutaan asua tietyssä paikassa levein neliöin jne) niin voi voi.[/QUOTE]

No omassa tapauksessa kotipaikka on Helsinki ja olen yksinhuoltaja. Miten minä voin vaikuttaa asumismenoihini kun vuokrien neliöhinnat on jo lähelle 20 euroa? Asun todella leveästi 51 neliön Saton kaksiossa ja vuokra on 868 ja rapiat että revi siitä. Kiva sitten kun irvailet että voi voi kun pitää olla sitä ja tätä ja tuota kun on kalliit menot. Ainoa kukkarolle sopiva vaihtoehto on enää Hgin kaupungin asunnot joita saa hakea melko turhaan, sillä noin kuusiprosenttia hakijoista saa vuosittain asunnon...ja hakemus on vetämässä jo toistamiseen. Ja Helsinki on kotipaikkani, samoin täällä on kaikki lapselle tuttu (isä, serkut jne.). Olen myös yksinhuoltaja enkä pysty vaikean suhteeni jälkeen ajattelemaan seurustelua ehkä koskaan enää. Se on ihan okei ja olen siihen tyytyväinen mutta samalla se näköjään tarkoittaa sitä että toimeen alkaa olla mahdoton tulla. Eihän keneltäkään voi edellyttää pariutumista tai syyttää myöskään yksinhuoltajuudesta. En voisi kuvitellakaan etsiväni suhdetta koska en pärjää taloudellisesti. Ja meitä vastaavassa tilanteessa olevia alkaa olla yhä kasvava joukko eikä kehyskuntiin muuttaminen ole pienituloiselle yksinhuoltajalle välttämättä mikään ratkaisu. Niin että kun yksinhuoltajana teet päivätyötä hoitoalalla on nettopalkka tosi pieni ja sitten tuollaiset asumiskustannukset ym. niin siinä saakin sitten välillä ihmetellä että rahat saa riittämään. Ja on niin helppo sanoa että muuta muualle. No lähde itse yksin pois kotikaupungistasi paikkaan jossa ei tukiverkkoa lainkaan, helppoa ja ihan itsestä kiinni?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28081876]No omassa tapauksessa kotipaikka on Helsinki ja olen yksinhuoltaja. Miten minä voin vaikuttaa asumismenoihini kun vuokrien neliöhinnat on jo lähelle 20 euroa? Asun todella leveästi 51 neliön Saton kaksiossa ja vuokra on 868 ja rapiat että revi siitä. Kiva sitten kun irvailet että voi voi kun pitää olla sitä ja tätä ja tuota kun on kalliit menot. Ainoa kukkarolle sopiva vaihtoehto on enää Hgin kaupungin asunnot joita saa hakea melko turhaan, sillä noin kuusiprosenttia hakijoista saa vuosittain asunnon...ja hakemus on vetämässä jo toistamiseen. Ja Helsinki on kotipaikkani, samoin täällä on kaikki lapselle tuttu (isä, serkut jne.). Olen myös yksinhuoltaja enkä pysty vaikean suhteeni jälkeen ajattelemaan seurustelua ehkä koskaan enää. Se on ihan okei ja olen siihen tyytyväinen mutta samalla se näköjään tarkoittaa sitä että toimeen alkaa olla mahdoton tulla. Eihän keneltäkään voi edellyttää pariutumista tai syyttää myöskään yksinhuoltajuudesta. En voisi kuvitellakaan etsiväni suhdetta koska en pärjää taloudellisesti. Ja meitä vastaavassa tilanteessa olevia alkaa olla yhä kasvava joukko eikä kehyskuntiin muuttaminen ole pienituloiselle yksinhuoltajalle välttämättä mikään ratkaisu. Niin että kun yksinhuoltajana teet päivätyötä hoitoalalla on nettopalkka tosi pieni ja sitten tuollaiset asumiskustannukset ym. niin siinä saakin sitten välillä ihmetellä että rahat saa riittämään. Ja on niin helppo sanoa että muuta muualle. No lähde itse yksin pois kotikaupungistasi paikkaan jossa ei tukiverkkoa lainkaan, helppoa ja ihan itsestä kiinni?[/QUOTE]
Onko kukaan sanonut, että olisikaan helppoa? Mun tuttavapiirissäni ne henkilöt, jotka tienaavat about 200 000 €/v tai yli, ovat tehneet vähintään kerran - yleensä useamminkin - elämässään sen, että ovat lähteneet turvaverkostojensa ulottumattomiin. Se on se hinta, minkä ovat joutuneet menestyksestään maksamaan.

 

[Vueras]

[QUOTE="vieras";28081876]No omassa tapauksessa kotipaikka on Helsinki ja olen yksinhuoltaja. Miten minä voin vaikuttaa asumismenoihini kun vuokrien neliöhinnat on jo lähelle 20 euroa? Asun todella leveästi 51 neliön Saton kaksiossa ja vuokra on 868 ja rapiat että revi siitä. Kiva sitten kun irvailet että voi voi kun pitää olla sitä ja tätä ja tuota kun on kalliit menot. Ainoa kukkarolle sopiva vaihtoehto on enää Hgin kaupungin asunnot joita saa hakea melko turhaan, sillä noin kuusiprosenttia hakijoista saa vuosittain asunnon...ja hakemus on vetämässä jo toistamiseen. Ja Helsinki on kotipaikkani, samoin täällä on kaikki lapselle tuttu (isä, serkut jne.). Olen myös yksinhuoltaja enkä pysty vaikean suhteeni jälkeen ajattelemaan seurustelua ehkä koskaan enää. Se on ihan okei ja olen siihen tyytyväinen mutta samalla se näköjään tarkoittaa sitä että toimeen alkaa olla mahdoton tulla. Eihän keneltäkään voi edellyttää pariutumista tai syyttää myöskään yksinhuoltajuudesta. En voisi kuvitellakaan etsiväni suhdetta koska en pärjää taloudellisesti. Ja meitä vastaavassa tilanteessa olevia alkaa olla yhä kasvava joukko eikä kehyskuntiin muuttaminen ole pienituloiselle yksinhuoltajalle välttämättä mikään ratkaisu. Niin että kun yksinhuoltajana teet päivätyötä hoitoalalla on nettopalkka tosi pieni ja sitten tuollaiset asumiskustannukset ym. niin siinä saakin sitten välillä ihmetellä että rahat saa riittämään. Ja on niin helppo sanoa että muuta muualle. No lähde itse yksin pois kotikaupungistasi paikkaan jossa ei tukiverkkoa lainkaan, helppoa ja ihan itsestä kiinni?[/QUOTE]

Ihan ohi aiheen, mutta kannattaisi hakea noilla tuloilla ja tuolla vuokralla asumistukea?

 

["vieras"]

Onko kukaan sanonut, että olisikaan helppoa? Mun tuttavapiirissäni ne henkilöt, jotka tienaavat about 200 000 €/v tai yli, ovat tehneet vähintään kerran - yleensä useamminkin - elämässään sen, että ovat lähteneet turvaverkostojensa ulottumattomiin. Se on se hinta, minkä ovat joutuneet menestyksestään maksamaan.

Voi kuule niin olen minäkin, mutten jaksa enää. Olen muuttanut opintojen perässä, halvemman asunnon perässä, vaikean eron jälkeen. Siis myös paikkakuntaa. Mutta Helsinki on käytännössä kotikaupunkini ja tänne on muodostunut tukiverkostoni. En myöskään voi repiä lastani pois hänelle rakkaiksi käyneiden ihmisten luota varsinkin kun hänkin on kokenut jo liikaakin muutoksia elämänsä aikana, en vaan voi. Samoin lapseni on vielä niin pieni (5 v.) että jos itse olen esimerkiksi rajun migreenin kourissa en pysty häntä itse hoitamaan. Tällöin lähellä asuva sisareni perhe rientää apuun. Migreenini on sellainen että vuorokausi menee pimeässä huoneessa rajusti oksentaen. Tarvitsen siis heitä todella ja toki siis muuhunkin kuin vain sairastuessani.

 

["mie"]

Onko kukaan sanonut, että olisikaan helppoa? Mun tuttavapiirissäni ne henkilöt, jotka tienaavat about 200 000 €/v tai yli, ovat tehneet vähintään kerran - yleensä useamminkin - elämässään sen, että ovat lähteneet turvaverkostojensa ulottumattomiin. Se on se hinta, minkä ovat joutuneet menestyksestään maksamaan.

Näinhän se juurikin on. Tilanteet harvemmin muuttuu jos niitä ei vaan rohkeasti lähde muuttamaan. Toki hyvällä harkinnalla mutta pienellä riskillä.

Itse olen pari hyppyä puolituntemattomaan suorittanut ja jaloille olen aina päässyt ja jälkikäteen olen vaan ollut tyytyväinen hypyistä, ne ovat vienneet aina eteenpäin.

Itselle on vaan monesti helppo valehdella että ei ole mahdollisuuksia. Vanhassa pitäytyminen tuntuu tietenkin helpommalta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28081983]Voi kuule niin olen minäkin, mutten jaksa enää. Olen muuttanut opintojen perässä, halvemman asunnon perässä, vaikean eron jälkeen. Siis myös paikkakuntaa. Mutta Helsinki on käytännössä kotikaupunkini ja tänne on muodostunut tukiverkostoni. En myöskään voi repiä lastani pois hänelle rakkaiksi käyneiden ihmisten luota varsinkin kun hänkin on kokenut jo liikaakin muutoksia elämänsä aikana, en vaan voi. Samoin lapseni on vielä niin pieni (5 v.) että jos itse olen esimerkiksi rajun migreenin kourissa en pysty häntä itse hoitamaan. Tällöin lähellä asuva sisareni perhe rientää apuun. Migreenini on sellainen että vuorokausi menee pimeässä huoneessa rajusti oksentaen. Tarvitsen siis heitä todella ja toki siis muuhunkin kuin vain sairastuessani.[/QUOTE]
Niin, olet muuttanut usein, mutta et menestyksen perässä vaan muista syistä Eikä siinä ole mitään väärää. Nämä mun tuntemani ihmiset ovat jokaisen muuttonsa myötä saavuttaneet lisää menestystä. Lisää osaamista ja ammattitaitoa ja/tai lisää liksaa. Kansainvälistä kokemusta. Etenemistä uralla.

 

["liinu"]

[QUOTE="vieras";28081983]Voi kuule niin olen minäkin, mutten jaksa enää. Olen muuttanut opintojen perässä, halvemman asunnon perässä, vaikean eron jälkeen. Siis myös paikkakuntaa. Mutta Helsinki on käytännössä kotikaupunkini ja tänne on muodostunut tukiverkostoni. En myöskään voi repiä lastani pois hänelle rakkaiksi käyneiden ihmisten luota varsinkin kun hänkin on kokenut jo liikaakin muutoksia elämänsä aikana, en vaan voi. Samoin lapseni on vielä niin pieni (5 v.) että jos itse olen esimerkiksi rajun migreenin kourissa en pysty häntä itse hoitamaan. Tällöin lähellä asuva sisareni perhe rientää apuun. Migreenini on sellainen että vuorokausi menee pimeässä huoneessa rajusti oksentaen. Tarvitsen siis heitä todella ja toki siis muuhunkin kuin vain sairastuessani.[/QUOTE]

Niin - näitä asioita kutsutaan elämän valinnoiksi joiden kanssa sitten joutuu vain elämään. Olet valinnut asua Suomen kalleimmassa kaupungissa koska kolikon toisella puolella on asioita mitä tarvitset. Se toki on harmi että helsingissä asumisen hinta on karannut taivisiin - mutta kysynnän ja tarjonnan laki on tyly. Siellä missä on kysyntää enemmän kuin tarjontaa hinnat karkaavat. Jokainen itse sitten päättää mistä maksaa ja missä. Ruoka kuitenkin on suht saman hintaista meille kaikille ja se on elämä ehto.

Onhan sinulla kunnon lääkitys migreeniin, olen itse sairastanut kyseistä tautia 12 vuotiaasta saakka ja nykyään kyllä estolääkitykset on sitä luokkaa että nuo päivien kohtaukset on ainakin mulla historiaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";28081564]

Ja lisäksi minäkin sanon nyt niin, että kukaan ei ajaudu pienipalkkaiselle alalle, jokainen tekee sen valinnan itse. Osalla ihmisistä on suurempi kunnianhimo ja halu menestyä kuin toisilla. Jos haluat hoitoalalle, mikset opiskele lääkäriksi? Ihan sama koskee kaikkia muitakin aloja? Ja kun on valintansa tehnyt, en ymmärrä, miksi sitten ollaan kateellisia ja katkeria niille, jotka ovat itse tehneet omat valintansa ja kovasti töitä oman menestymisensä eteen.

[/QUOTE]

Siis ei kai OIKEASTI kukaan ole noin hölmö, että ajattelee noin? Kyllä, minä menin pienipalkkaiselle alalle, jonka jälkeen OLI tarkoitus opiskella hyväpalkkaiseen työhön ja kyllä olisi rittänyt kunnianhimoa, mutta elämä päätti toisin ja minulta meni terveys! Siksi tuntuu naurettavalta tuollaiset kommentit, että jos haluat tehdä sit ja tätä niin mikset tee. Ja kyllä, olen tehnyt parhaani toipuakseni mutta terveyteni ei välttämättä koskaan riitä enää kouluttautumaan korkeammalle.

 

[ohi män]

[QUOTE="vieras";28082040]Siis ei kai OIKEASTI kukaan ole noin hölmö, että ajattelee noin? Kyllä, minä menin pienipalkkaiselle alalle, jonka jälkeen OLI tarkoitus opiskella hyväpalkkaiseen työhön ja kyllä olisi rittänyt kunnianhimoa, mutta elämä päätti toisin ja minulta meni terveys! Siksi tuntuu naurettavalta tuollaiset kommentit, että jos haluat tehdä sit ja tätä niin mikset tee. Ja kyllä, olen tehnyt parhaani toipuakseni mutta terveyteni ei välttämättä koskaan riitä enää kouluttautumaan korkeammalle.[/QUOTE]

...olen ikävä, mutta aikalailla pitkällehän tuo Stephen Hawking on päässyt sairaudesta huolimatta.

Terveyden menettäminen usein toki supistaa mahdollisuuksia. Mutta ei suinkaa poista niitä. On vaan uskallettava mennä omien rajojen puitteissa määrätietoisesti eteenpäin kohti niitä unelmia. Totta ihmeessa moni unelma särkyy sairauksien myötä. Mutta tilallehan voi aina luoda uuden unelman. Toki vanhasta unelmasta luopuminen ei ole helppoa. Mutta mahdollista kyllä. Opiskellakin voi pitkässä aikajanassa ja omasta sairaudesta voi kertoa ja suunnitella opinnot rajoitteiden mukaan.

 

["jep"]

Ohi aiheen mutta mä mieluummin olisin matalapalkka-alan hommissa kuin näissä joissa joutuu ottamaan rajuja vastuita ja työ pyörii 24/7 päässä. Stressi eti tule pärjäämisestä. Vaan työnkuvan mukana tuomasta suuremmasta vastuusta.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="kotiäitee";28081155]
Mielestäni kaikilla on mahdollisuus säästää ja sijoitella ja ahkeruudella tienata , pitkäjänteisyydellä.
[/QUOTE]

Paitsi että ei ole, mutta se on toinen keskustelu...

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Jaa";28081257]Näkeekö joku Suomessa ihan oikeasti nälkää?[/QUOTE]

Joo.

 

["vieras"]

[QUOTE="liinu";28082030]Niin - näitä asioita kutsutaan elämän valinnoiksi joiden kanssa sitten joutuu vain elämään. Olet valinnut asua Suomen kalleimmassa kaupungissa koska kolikon toisella puolella on asioita mitä tarvitset. Se toki on harmi että helsingissä asumisen hinta on karannut taivisiin - mutta kysynnän ja tarjonnan laki on tyly. Siellä missä on kysyntää enemmän kuin tarjontaa hinnat karkaavat. Jokainen itse sitten päättää mistä maksaa ja missä. Ruoka kuitenkin on suht saman hintaista meille kaikille ja se on elämä ehto.

Onhan sinulla kunnon lääkitys migreeniin, olen itse sairastanut kyseistä tautia 12 vuotiaasta saakka ja nykyään kyllä estolääkitykset on sitä luokkaa että nuo päivien kohtaukset on ainakin mulla historiaa.[/QUOTE]

Näinhän se on. Inhoan katkeruutta mutta vaikea sitä on välillä välttää kun tietää esimerkiksi että omassakin vuokrassa on paljon "ilmaa" eli se ei perustu kokonaisuudessan kasvaneisiin huolto- ym. kustannuksiin ja tämän tiedän varmasti. Osa korotuksista tottakai on ihan aiheellisia muttei kaikki. Ja Satokin teki voittoa viime tilikaudella käsittämättömät yli 70 miljoonaa euroa niin kyllä siinä taas verenpaine meinaa nousta vaikka kuinka yrittäisi itseään hillitä. Ja kiitos, sain vihdoin kunnon lääkityksen että eiköhän tuo migreeni ala pysymään aisoissa. Mutta näillä on mentävä, eihän siinä muu auta.

 

[Mörköäiti]

Siksi, että johonkin työhön on vaikeampi löytää tekijöitä. Yksinkertaista. Jos siivooja irtisanoutuu, on jonossa todennäköisesti 10 henkilöä jotka pystyvät ja haluavat työtä tehdä. Siksi palkka voidaan pitää alhaisena, koska sillä ei tarvitse houkutella tekijöitä.

Jos taas aivokirurgi irtisanoutuu, on korvaajaa hyvin vaikea löytää (ei ole osaajia koska työ vaatii pitkän koulutuksen). Siksi tekijää on pakko houkutella isolla palkalla.

Roskakuskin työ taas on suht helposti opittavissa, mutta koska se koetaan epämieluisaksi niin se nousee rajoittavaksi tekijäksi työntekijöiden saatavuudessa, aiheuttaen sen että roskakuskin palkka on verrattain hyvä.

Ei kukaan ole vetäissyt eri töiden hommia hatusta niinkuin moni tuntuu kuvittelevan, kyllä siellä taustalla on ihan kysynnän ja tarjonnan laki.

Miksi siivoojan työstä ei saa epämieluisuus-lisää? Kyllähän se on monessa mielessä hyvin monelle epämieluista: siivotaan toisten jättämää likaa, pieni palkka, huono status... Taitaa olla niin, että roskakuskin työstä tällaisen lisän saa, koska suurin osa roskakuskeista lienee miehiä, mutta siivojat ovat perinteisesti olleet naisia ja nyt lisäksi usein myös maahanmuuttajia.

 

[niinhän]

Selityksiä selityksia..
Oma stoori, hyvä liikeidea joka ei toiminut kotipaikkakunnalla.. Miettimään mitä tehdä, vuoden kiertely pitkin Suomea ja löytyi paikka jolla ajattelin edellytyksiä olevan..
Muutto sinne ja yritys pystyyn ilman ainuttakaan tuttua tai tukiverkkoa kyseisellä alueella, työpäivät olivat aluksi +12h/6pv viikossa, Nykyään hommat vakiintuneet ja joudutaan palkkaamaan lisää työntekijöitä..

Onnea ei ole se tehdään ja jos ei onnistu sitten tehdään enemmän.

 

[nojoo]

Paitsi että ei ole, mutta se on toinen keskustelu...

...eikö muka ole mahdollisuus säästää? Löisimpä vetoa että kaikilla on.

 

[niinhän]

Paitsi että ei ole, mutta se on toinen keskustelu...

MIksei oel jos puhutaan terveistä ihmisistä?

 

["herttainen"]

No mitä luulet verottajan tekevän? Nalle Wahlroos maksaa vuodessa enemmän veroa kuin mitä keskimääräinen palkansaaja tulee koko elämänsä aikana tienaamaan.

Kaippa se nallukka sitten tienaakin vuoden aikana enemmän, kun keskimääräinen palkansaaja koko elämänsä aikana?! Myös tämä keskimääräinen palkansaaja kuitenkin tekee töitä 8h päivässä ja 5 päivää viikossa. Nalle varmaan tekee pidempää päivää, mutta kuitenkin.

Muuhun en edes jaksa kommentoida.