Te jotka hankitte paljon lapsia, mietittekö kannattaako juuri teidän hankkia paljon lapsia???

On kovin helppo ajatella, että loistavat geenit, niin loistavat myös lapsella. Mutta valitettavasti ei mene näin. Mun vanhemmat ei ole mitään erikoisia. Tavallisia, mutta hyväsydämisiä maalaistallaajia. He saivat neljä kaikkien mittapuiden mukaan keskivertoa kauniimpaa, tervettä, ja fiksua lasta. Toisaalta loistavan kauniilla vanhemmilla voi olla rumia lapsia. Geenit kun hyppivät kummasti. Eikös kuitenkin jokaiselle ole paikka täällä, kun tekee parhaansa. Eikö näin. Kauneus voi olla myös rasite, todellakin. Ihan taviksella on usein helpompaa. Ja heistä tulee tasapainoisempia ja tulevaisuudessa parempia vanhempia lapsilleen, kun näistä misseistä....Jotka jopa lahjoittavat arvoikkaita munasolujaan (mahtavatko munasolujen saajat olla onnellisia, kun tietävät, mistä sado-maso pervosta tyypistä (kauhea-namu) on todellisuudessa kysymys. Olisivatko kenties valinneet rumemman, mutta normaalin tyypin munasolun mieluummin.) Tässäkin on askel parannukseen. Millä edellytyksellä munasoluja voi luovuttaa. Tokihan siitä maksetaan, ja jotkuthan tekevät rahasta kaiken????
Mutta olen sitä mieltä, että jos on vaara saada toinen hyvin sairas lapsi suvussa periytyvän geenin takia, on ehkä armeliainta, ettei lasta tehdä. Lapsikin kärsii siitä. Mehän emme tiedä hänen kipujaan, tai olisiko hän halunnut valita elämän vaikeavammaisena rullatuolissa vai elämän jossain muualla. Näin buddhalaisena ajatellen. Ennen luonto hoiti vaikeavammaiset pois. Nyt lääketieteen keinoin pidetään hengissä myös niitä, joille elämä ei ehkä ole kuin tuskaa. Ymmärrän, että lapsi on rakas vanhemmille ja tämä on vaikea aihe. Itse annoin luvan aborttiin, joka tehtiin maanantaina, koska lapsella olisi todennäköisesti ollut hyvin vaikea vamma. Ihmisellä ei ole oikeuttaa päättää toisen ihmisen elämästä. Toisaalta ihminen päättää jo nyt lääketieteen keinoin elämästä, jonka luoja katsoisi olevan päättynyt.
 
Pitää kai kohta kirjautua ihan oikeasti. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Mutta jos perheen taloudellinen tilanne on surkea, eikä parannusta ole nähtävissä riippuen joko kyvyistä tai tahdosta, niin olisiko välimuoto Perhesuunnittelu. Jos nyt selvästi tietää, ettei uudesta tulokkaasta pysty huolehtimaan, pitää kai keskittyä siihen ehkäisyyn sen sijaan, että kasaa yhteiskunnan vastuulle. Ja hoitaa ne, joista pystyy huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Emme kai kuitenkaan halua tänne Romanian katulapsi-kulttuuria, koska jos kaikki, jotka eivät pysty huolehtimaan lapsistaan ja tekevät niitä silti sen tietäen - ei Suomenkaan sosiaalijärjestelmä muinekin murheineen kauaa kestä. Ajatellaan siis jälkipolviakin. Ei vain meitä ja omia lapsiamme!
 

Yhteistyössä