Te jotka ette asu omassa asunnossa (ok-talo jne) !

Juurikin näin.

Tiedätkö mikä sinun kanssasi keskustelemisessä on parasta? Pysyt asiassa ja päähäsi mahtuu yhdellä kerralla enemmän kuin yksi ajatus.

Kiitos

 

Teemme molemmat sijaisuuksia ja työn jatkuminen on aina epävarmaa, vaikka kuitenkin ne aina jatkuu. Pankki vaatii tietenkin lainalle takaajat tai omarahoituksen. Pienillä tuloilla ja neljän lapsen kanssa emme voi säästää mitenkään pesämunaa. Vanhempamme eivät takaa asuntolainaa, joka olisi molemmille ensiasunto. Eli takaussumma olsi 15% lainasta. Olemme silti hoitaneet raha-asiat hyvin, meillä ei ole yhtään velkaa.

 

Periaatteessa me kyllä asutaan omassa, mutta käydään töissä toisella paikkakunnalla, ja siellä asutaan vuokralla ja vietetään n 80 % ajastamme. Loput pitkälti tuossa "kalliissa kesämökissämme".

Siinä se yksi syykin on: elämäntilanteeseen tuli muutos, tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi toisella paikkakunnalla, mutta vasta reilu 3 v asuttua taloa ei kannattanut myydä, tuskin oltais saatu omiamme pois. Oltiin neuvoteltu kiinteäkorkoinen lainakin, ja uus laina olisi ollut kalliimpi, koska marginaalit on nousseet koko ajan. Remonttiakin on tehty isolla summalla. Onei, ei me kyllä haluttaiskaan myydä, koska paikka on rakas eikä tästä yritysjutusta vielä tiedä miten se päättyy.

Omistuasumisen paskimpia puolia on juuri tuo, että on pankin kanssa naimisissa. Pankit saavata omansa pois kaikissa tapauksissa, mä en esim jos olisi pakko myydä elämäntilanteen(esim avioero) takia, eikä senhetkinen hintataso ja lainojen hinta olisi suotuisa. Lisäks tuskin maksaisin vuokraa saman verran kuin lainanlyhennystä, puolet rapiasta 1500 eurosta joka kuukausi.
Luin äskettäin jostain, että omistusasumista ei voi perustella edes edullisuudella, kun ottaa huomioon lainanhoitokulut sekä kaikki hoito-, ylläpito- ja remonttikustannukset. Se on helppo uskoa, kun miettii että esim Saksassa omistusasuminen on hyvin epäsuosittua Suomeen verrattuna. Meillä tosin tuetaan omistusasumista verohelpotuksin, mutta ne rahat ilmeisesti päätyvät pankeille, kiinteistökeisareille ja rakennuttajille, koska harva nyt mitenkään rikastuu torpastaan, ainakaan enne kuin se on kokonaan maksettu ja sen voi vaihtaa pienempään.

Kaiken tämän jälkeen on kyllä todettava, että omassa on ihan kiva asua. Se on niitä henkimaailman asioita. Toivoisin kuitenkin että olisi joustavampiakin vaihtoehtoja eri elämäntilanteisiin.

 

Vuokralla asutaan, koska:
-toinen on vielä opiskelija ja tulot siksi pienet, joten lainaa tuskin edes saataisiin
-asuntoon säästäminen kesken, takaajia ei lainalle haluta
-ihanaa asua kalliilla alueella vuokralla, josta ei ikinä raskisi asuntoa ostaa
-tästä voidaan muuttaa helposti pois

 

Periaatteessa me kyllä asutaan omassa, mutta käydään töissä toisella paikkakunnalla, ja siellä asutaan vuokralla ja vietetään n 80 % ajastamme. Loput pitkälti tuossa "kalliissa kesämökissämme".

Siinä se yksi syykin on: elämäntilanteeseen tuli muutos, tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi toisella paikkakunnalla, mutta vasta reilu 3 v asuttua taloa ei kannattanut myydä, tuskin oltais saatu omiamme pois. Oltiin neuvoteltu kiinteäkorkoinen lainakin, ja uus laina olisi ollut kalliimpi, koska marginaalit on nousseet koko ajan. Remonttiakin on tehty isolla summalla. Onei, ei me kyllä haluttaiskaan myydä, koska paikka on rakas eikä tästä yritysjutusta vielä tiedä miten se päättyy.

Omistuasumisen paskimpia puolia on juuri tuo, että on pankin kanssa naimisissa. Pankit saavata omansa pois kaikissa tapauksissa, mä en esim jos olisi pakko myydä elämäntilanteen(esim avioero) takia, eikä senhetkinen hintataso ja lainojen hinta olisi suotuisa. Lisäks tuskin maksaisin vuokraa saman verran kuin lainanlyhennystä, puolet rapiasta 1500 eurosta joka kuukausi.
Luin äskettäin jostain, että omistusasumista ei voi perustella edes edullisuudella, kun ottaa huomioon lainanhoitokulut sekä kaikki hoito-, ylläpito- ja remonttikustannukset. Se on helppo uskoa, kun miettii että esim Saksassa omistusasuminen on hyvin epäsuosittua Suomeen verrattuna. Meillä tosin tuetaan omistusasumista verohelpotuksin, mutta ne rahat ilmeisesti päätyvät pankeille, kiinteistökeisareille ja rakennuttajille, koska harva nyt mitenkään rikastuu torpastaan, ainakaan enne kuin se on kokonaan maksettu ja sen voi vaihtaa pienempään.

Kaiken tämän jälkeen on kyllä todettava, että omassa on ihan kiva asua. Se on niitä henkimaailman asioita. Toivoisin kuitenkin että olisi joustavampiakin vaihtoehtoja eri elämäntilanteisiin.

Tässä kummastuttaa oikeastaan monikin juttu.

a) Talonne oli siis 3 vuotta asuttu (3 vuotta vanha?) siinä vaiheessa, kun ryhdyitte yrittäjiksi toisella paikkakunnalla? 3 vuotta vanhasta, siis käytännössä uudesta talosta saa kyllä takuulla rakennuskustannukset + oman palkkansa (verottomana).

b) Kiinteäkorkoinen laina rakennusaikana, hmmm...

c) Isolla rahalla remonttia käytännössä uuteen taloon?

d) Miksi lasket lainan lyhennyksen asumiskuluihin? Lainaahan ei ole pakko lyhentää ja jos lyhentää, niin kyseessä on itselleen säästäminen, ei kulu.

e) Kenen arvelet maksavan vuokra-asunnon hoito-, ylläpito- ja remonttikustannukset. Aivan niin, kyllä se vuokralainen ne maksaa kaikki (+vielä tuoton vuokranantajan sijoitukselle). Ei tosin kerralla, vaan pienemmissä osissa vuokrassaan.

f) Saksa on vähän huono esimerkki näissä asumisasioissa siksi, että se ei edustaa oikein missään suhteessa tyypillistä tapausta, vaan se on monellakin tapaa äärimmäinen halvat asunnot, silti ja juuri siksi vuokralla-asuminen yleistä jne.)

 

Ekoihin helppo vastaus: ei ole uusi talo, vaan nimenomaan vanha, osin yli 100-v.. Anteeksi epäselvä tapa ilmaista asia.

Eipä todellakaan oltaisi saatu omiamme pois, kun remonttiakin oli juuri tehty ainakin 20k:n edestä. Uusista taloista en tiedä, mutta oma työhän on yleensä hinnan suhteen - hmm - vaikeaa arvioida? Me ollaan rempattu veronmaksajien laskuun, eli kotitalousvähennysten turvin, eli siinä mielessäkin remonttien pitäisi kyllä kannattaa.

Laina ei ole ilmaista, vaan pankki veloittaa meiltä rahaa siitä hyvästä. Kyllä me toetenkin halutaan ihan lyhentää sitä pääomaa. Jos olisikin ollut heittää 250 000 perstaskusta, niin olisihan se kai jo kiistatta hyvä sijoitus, kun kiinteistö sentään sijaitsee arvostetulla alueella.

Saksaa sen paremmin tuntematta, uskoisin että siellä ei tueta omistusasumista yhtä laajoin verohelpotuksin kuin meillä. Sen voisi tietysti tarkistaa. Kiinteistöjen aidot ylläpitokustannukset huomioiden asunnon ostaminen ei siten taatusti ole yhtä houkutteleva sijoitus kuin esim kunnon osakesalkku tms. Olisin minäkin rikas, jos voisin asuntolainan sijasta laittaa kuukausittain satasia ihan vaan rahastoon. Ja entä sijoituksen muuttaminen rahaksi? Meidän kodin tapauksessa toivon, että se on aikanaan perinunnan asia.

 

"perikunnan"

Lisään: säästän myös rahastoihin, mutta lyhennykseen verrattuna paljon vaatimattomammalla summalla.

Ja talon iästä tuli mieleen vielä, että mistä sen tietää, miten uuden arvo kehittyy? Entä jos 30 vioden päästä arvostetaankin ihan erilaista rakentamista?

 

Ettekö vuokraajat yhtään ajattele, että haluaisitte jättää jotain perinnöksi lapsillenne?

Mä maksan saman summan mielummin omaa ja pitkälläkin laina-ajalla, vaikka loppuelämänikin, jotta lapsille jää edes jotain. Jos maksaisin vuokraa, vaikka vähemmänkin loppuelämäni, niin olisin koko ikäni rikastuttanut vuokranantajia. Ei kiitos.

 

Ettekö vuokraajat yhtään ajattele, että haluaisitte jättää jotain perinnöksi lapsillenne?

Ei ole lapsia (vielä) ja ei nyt ole muutenkaan ensimmäisenä kuolema mielessä.

 

Lisään: säästän myös rahastoihin, mutta lyhennykseen verrattuna paljon vaatimattomammalla summalla.

Oikein, ei kaikkia munia samaan koriin.

Ja talon iästä tuli mieleen vielä, että mistä sen tietää, miten uuden arvo kehittyy? Entä jos 30 vioden päästä arvostetaankin ihan erilaista rakentamista?

Jos lähtee siitä, että tässä maailmassa mikä tahansa on mahdollista ja yleensä se huonoin vaihtoehto toteutuu, niin ikinähän ei kannata tehdä eikä yrittää yhtään mitään. Jos sen sijaan ajattelee niin, että sillä miten asiat ovat aikaisemmin tapahtuneet, on ainakin ennusteen toteutumistodennäköisyyttä kasvattava vaikutus, niin jonkinlainen suunnitelmallisuus alkaakin jo vaikuttaa ihan järkevältä.

Eli "aina aikaisemmin" uuden talon arvo on kehittynyt niin, että alle kymmenen vuotta vanha on a) rakennuskustannuksiaan arvokkaampi ja b) arvokkaampi kuin yli kymmenen vuotta vanha. Talon ollessa noin kymmenvuotias alkaa sen kunnossapitoon käytetty aika ja raha näkyä sen arvossa siten, että on joko säilyttänyt nimellisarvonsa tai sitten sitä aletaan kauppaamaan nk. "monien mahdollisuuksien kohteena".

 

Ei ole lapsia (vielä) ja ei nyt ole muutenkaan ensimmäisenä kuolema mielessä.

No ei se kai ekana ole mielessä, mutta viimeisenä on ja se on fakta Kyllähän sitä säästää
eläkettäkin, vaikkei ole eläkeikä vielä mielessä.

 

Ettekö vuokraajat yhtään ajattele, että haluaisitte jättää jotain perinnöksi lapsillenne?

Mä maksan saman summan mielummin omaa ja pitkälläkin laina-ajalla, vaikka loppuelämänikin, jotta lapsille jää edes jotain. Jos maksaisin vuokraa, vaikka vähemmänkin loppuelämäni, niin olisin koko ikäni rikastuttanut vuokranantajia. Ei kiitos.

Let's say, sijoittaisit rahaa koko ajan hajautetusti, niin sinulla olisi ehkä mahdollisuus auttaa lasta tai itseäsi jo eläessäsi kunnon summalla vaikkapa sairastuessasi vakavasti. Voisit toki myydä silloin asuntosikin, mutta jossakin täytyy kuitenkin asua, ja voi sattua huono hetki myydä.

Kyllähän ihmiset säästävätkin, mutta monilla nuorilla perheillä lainanhoitomenot on aika tappiin mitoitettuja. En itsekään tiedä, voisimmeko pitää kodin jos toisella meistä sairaus tai tapaturma veisi työkyvyn. Sellaiseen ei ole puskuria, jotain voisi saada vakuutuksista kertaluotoisena, sekä tietty hoitokuluja.

 

Ettekö vuokraajat yhtään ajattele, että haluaisitte jättää jotain perinnöksi lapsillenne?

Mä maksan saman summan mielummin omaa ja pitkälläkin laina-ajalla, vaikka loppuelämänikin, jotta lapsille jää edes jotain. Jos maksaisin vuokraa, vaikka vähemmänkin loppuelämäni, niin olisin koko ikäni rikastuttanut vuokranantajia. Ei kiitos.

Ei vuokralla asumisessa ja omaisuuden kartuttaminen kai toisiaan poissulje? Onhan niitä säästämistapoja muitakin. Itseäni ei kauheasti perinnönjättäminen sinällään kiinnosta, toivottavasti lapset ovat keski-ikäisiä ja omillaan toimeentulevia kun kupsahdan. Ennemminkin ajattelen säästämisellä turvaavani oman vanhuuteni, en oikein luota eläkesysteemiin.

 

Jos lähtee siitä, että tässä maailmassa mikä tahansa on mahdollista ja yleensä se huonoin vaihtoehto toteutuu, niin ikinähän ei kannata tehdä eikä yrittää yhtään mitään.

Eli "aina aikaisemmin" uuden talon arvo on kehittynyt niin, että alle kymmenen vuotta vanha on a) rakennuskustannuksiaan arvokkaampi ja b) arvokkaampi kuin yli kymmenen vuotta vanha. Talon ollessa noin kymmenvuotias alkaa sen kunnossapitoon käytetty aika ja raha näkyä sen arvossa siten, että on joko säilyttänyt nimellisarvonsa tai sitten sitä aletaan kauppaamaan nk. "monien mahdollisuuksien kohteena".

En tunnusta lähteväni siitä negatiivisimmasta olettamasta.
Juu, meidän talo onkin juuri sellainen "monien mahdollisuuksien kohde". Joissakin remonteissa ollaan varmaan jo neljännellä kierroksella...

 

Me ollaan kämähdetty tänne Espooseen, kaipuu pöndelle ois kova mutta mulla on vakivirka ja isännälläkin hyvät työkuviot Helsingissä. Ei meitä saa ottamaan 250 000 € lainaa jotain rivitalokolmiota varten, eneempään ei olis varaa. Ostetaan siyye vanhemmilla päivillä se kiva tönö jostain kun kokoajan sukanvarteen jää säästöä. meillä on huippukiva koti, huippukivalla paikalla eikä tartte ressata lainanlyhennyksiä siks.

 

Let's say, sijoittaisit rahaa koko ajan hajautetusti, niin sinulla olisi ehkä mahdollisuus auttaa lasta tai itseäsi jo eläessäsi kunnon summalla vaikkapa sairastuessasi vakavasti. Voisit toki myydä silloin asuntosikin, mutta jossakin täytyy kuitenkin asua, ja voi sattua huono hetki myydä.

Kyllähän ihmiset säästävätkin, mutta monilla nuorilla perheillä lainanhoitomenot on aika tappiin mitoitettuja. En itsekään tiedä, voisimmeko pitää kodin jos toisella meistä sairaus tai tapaturma veisi työkyvyn. Sellaiseen ei ole puskuria, jotain voisi saada vakuutuksista kertaluotoisena, sekä tietty hoitokuluja.

Ei mulla niin paljoa ole rahaa, että voisin sijoitella asumiskustannusten lisäksi. Siis jos en asuisi omassa, niin maksaisin saman verran vuokra-asunnosta kuitenkin. Jos asumiskulut tässä nousee, niin jonkin verran on taloudessani varaa, että ne nousee, tai sitten lisää lainaa ja pidempi maksuaika.

Jos pakkotilanteessa joudun myymään, niin tärkeintä on saada sen verran, kun on lainaa siinä vaiheessa jäljellä, jos nyt asuntojen hinnat niin kovasti laskisivat. Jos ei ole pakko myydä ja hyvä tilanne, niin voiton toivossa voisi myydäkin. Kuitenkaan vuokra-asuntoa et voi 10 vuoden kuluttua myydä voiton toivossa!

 

[QUOTE="alma";27092724]Ei vuokralla asumisessa ja omaisuuden kartuttaminen kai toisiaan poissulje? Onhan niitä säästämistapoja muitakin. Itseäni ei kauheasti perinnönjättäminen sinällään kiinnosta, toivottavasti lapset ovat keski-ikäisiä ja omillaan toimeentulevia kun kupsahdan. Ennemminkin ajattelen säästämisellä turvaavani oman vanhuuteni, en oikein luota eläkesysteemiin.[/QUOTE]

Totta, eihän ne sulje pois toisiaan. Toisaalta en ymmärrä, miksi toisella kädellä heittää vettä kaivoon ja toisella nostaa sitä..

Tottakai luotan, että lapseni tulevat toimeen omillaan, mutta haluan myös, että saavat minun jäljestäni perinnön oman omaisuuden kartuttamiseksi ja oman elämän helpottamiseksi.

Ihan hyvä syy tuo oman vanhuuden turvaaminenkin on tietysti. Se ei olisi mahdollista jos heittää vuokrarahoja kankkulankaivoon vuosikymmeniä.

 

Totta, eihän ne sulje pois toisiaan. Toisaalta en ymmärrä, miksi toisella kädellä heittää vettä kaivoon ja toisella nostaa sitä..

Tottakai luotan, että lapseni tulevat toimeen omillaan, mutta haluan myös, että saavat minun jäljestäni perinnön oman omaisuuden kartuttamiseksi ja oman elämän helpottamiseksi.

Ihan hyvä syy tuo oman vanhuuden turvaaminenkin on tietysti. Se ei olisi mahdollista jos heittää vuokrarahoja kankkulankaivoon vuosikymmeniä.

Joissain tilanteissa vuokralla asumisen kustannukset ovat pienemmät kun oman asunnon kulut, meillä oli pitkään niin. Silloin vuokralla asuminen voi olla hyvinkin kannattavaa, ainakin jos tuon säästyvän summan sijoittaa. Se tuntuu monelta unohtuvan, kun hoetaan sitä "samalla rahalla maksaisit omaa"- mantraa. Useimmiten toki omistusasuminen tulee pitkällä aikavälillä halvemmaksi.

 

Ettekö vuokraajat yhtään ajattele, että haluaisitte jättää jotain perinnöksi lapsillenne?

Mä maksan saman summan mielummin omaa ja pitkälläkin laina-ajalla, vaikka loppuelämänikin, jotta lapsille jää edes jotain. Jos maksaisin vuokraa, vaikka vähemmänkin loppuelämäni, niin olisin koko ikäni rikastuttanut vuokranantajia. Ei kiitos.

Kyllä lapset perintöä saa vaikkei huushollia saakkaan.

 

[QUOTE="Eva";27092785]Me ollaan kämähdetty tänne Espooseen, kaipuu pöndelle ois kova mutta mulla on vakivirka ja isännälläkin hyvät työkuviot Helsingissä. Ei meitä saa ottamaan 250 000 € lainaa jotain rivitalokolmiota varten, eneempään ei olis varaa. Ostetaan siyye vanhemmilla päivillä se kiva tönö jostain kun kokoajan sukanvarteen jää säästöä. meillä on huippukiva koti, huippukivalla paikalla eikä tartte ressata lainanlyhennyksiä siks.[/QUOTE]

Totta, teidän tilanteessa olisi kyllä hölmöä ostaa jos tänne maalle kaipaatte.

Tuolla 250 000 saisit tästä meidänkin naapurista kolme vuotta vanhan omakotitalon, n.180 neliötä,iso tontti joka päättyy metsään, iso terassi ja uima-allas pihalla. Merenrantaan kävelet 2 min.

 

[QUOTE="alma";27092906]Joissain tilanteissa vuokralla asumisen kustannukset ovat pienemmät kun oman asunnon kulut, meillä oli pitkään niin. [/QUOTE]

Kertoisitko esimerkin tällaisesta tilanteesta? Vai onko tässä taas kyse siitä luovasta kulujen määrittelystä...

 

[QUOTE="Eva";27092785]Me ollaan kämähdetty tänne Espooseen, kaipuu pöndelle ois kova mutta mulla on vakivirka ja isännälläkin hyvät työkuviot Helsingissä. Ei meitä saa ottamaan 250 000 € lainaa jotain rivitalokolmiota varten, eneempään ei olis varaa. Ostetaan siyye vanhemmilla päivillä se kiva tönö jostain kun kokoajan sukanvarteen jää säästöä. meillä on huippukiva koti, huippukivalla paikalla eikä tartte ressata lainanlyhennyksiä siks.[/QUOTE]

Hmm, eikös teillä ollut siellä sukanvarressa niitä säästöjä? Eli ette kai te koko asunnon hintaa joutuisi lainaa ottamaan? Jos puolet tuosta olisi lainaa ja puolet omaa rahaa, niin lainanhoitokulut olisivat takuulla pienemmät kuin vuokranne on nyt. Ja siitä nyt 250ke luukustahan saisi ilman arvonnousua, pelkän normaalin 3,5% inflaation huomioiden 20 vuoden kuluttua 497ke...

 

Kertoisitko esimerkin tällaisesta tilanteesta? Vai onko tässä taas kyse siitä luovasta kulujen määrittelystä...

Meillä oli vuokra 1300, ja vastaava asunto olisi maksanut ainakin 400 000. Korotkin oli silloin nykyistä korkeammat. Oltaisiin kyllä selvitty tuollaisesta lainasta, mutta kaiken muun säöstämisen olisi saanut kyllä unohtaa.

 

[QUOTE="alma";27093022]Meillä oli vuokra 1300, ja vastaava asunto olisi maksanut ainakin 400 000. Korotkin oli silloin nykyistä korkeammat. Oltaisiin kyllä selvitty tuollaisesta lainasta, mutta kaiken muun säöstämisen olisi saanut kyllä unohtaa.[/QUOTE]

No näin arvelinkin.

Tiedoksesi, että 400ke laina, korko nykyiseen nähden kolmikertainen ja 25 vuoden annuiteetti; korkoja tulee ensimmäisenä vuonna vajaa tonni per kuukausi ja siihen vastike päälle (pari-kolme sataa?), niin eihän tuo ainakaan kalliimpaa olisi ollut. Ja ne lyhennyksethän ovat sitten säästöjä.

 

Kertoisitko esimerkin tällaisesta tilanteesta? Vai onko tässä taas kyse siitä luovasta kulujen määrittelystä...

Näin meilläkin kävi.
Muutettiin kerrostalokaksiosta vuokra 320e/kk, ostettiin rivitalokaksio jossa hoitovastike 190e/kk, rahoitusvastike (remppa) 180e, asuntolaina 400e/kk.
Tähän sitten vielä tietenkin sähköt+ remppaa tulossa.

Olisi ollut varmasti huomattavasti fiksumpaa elää halvalla vuokralla ja sijoittaa ylimääräiset tulot johonkin tuottavampaan muutamiksi vuosiksi.