Periaatteessa me kyllä asutaan omassa, mutta käydään töissä toisella paikkakunnalla, ja siellä asutaan vuokralla ja vietetään n 80 % ajastamme. Loput pitkälti tuossa "kalliissa kesämökissämme".
Siinä se yksi syykin on: elämäntilanteeseen tuli muutos, tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi toisella paikkakunnalla, mutta vasta reilu 3 v asuttua taloa ei kannattanut myydä, tuskin oltais saatu omiamme pois. Oltiin neuvoteltu kiinteäkorkoinen lainakin, ja uus laina olisi ollut kalliimpi, koska marginaalit on nousseet koko ajan. Remonttiakin on tehty isolla summalla. Onei, ei me kyllä haluttaiskaan myydä, koska paikka on rakas eikä tästä yritysjutusta vielä tiedä miten se päättyy.
Omistuasumisen paskimpia puolia on juuri tuo, että on pankin kanssa naimisissa. Pankit saavata omansa pois kaikissa tapauksissa, mä en esim jos olisi pakko myydä elämäntilanteen(esim avioero) takia, eikä senhetkinen hintataso ja lainojen hinta olisi suotuisa. Lisäks tuskin maksaisin vuokraa saman verran kuin lainanlyhennystä, puolet rapiasta 1500 eurosta joka kuukausi.
Luin äskettäin jostain, että omistusasumista ei voi perustella edes edullisuudella, kun ottaa huomioon lainanhoitokulut sekä kaikki hoito-, ylläpito- ja remonttikustannukset. Se on helppo uskoa, kun miettii että esim Saksassa omistusasuminen on hyvin epäsuosittua Suomeen verrattuna. Meillä tosin tuetaan omistusasumista verohelpotuksin, mutta ne rahat ilmeisesti päätyvät pankeille, kiinteistökeisareille ja rakennuttajille, koska harva nyt mitenkään rikastuu torpastaan, ainakaan enne kuin se on kokonaan maksettu ja sen voi vaihtaa pienempään.
Kaiken tämän jälkeen on kyllä todettava, että omassa on ihan kiva asua. Se on niitä henkimaailman asioita. Toivoisin kuitenkin että olisi joustavampiakin vaihtoehtoja eri elämäntilanteisiin.