Te joiden elämä on ollut keskivertoa helpompi

[Tyttö naapurin]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Tästä aika samaa mieltä. Mulla ei siis ole mikään helppo elämä ollut, mutta ehkä just siksi olen saanut asenteen ns "kohdilleen", en jää surkuttelemaan pitlkäksi aikaa vastoinkäymisiä ja jaksan aina tavoitella parempaa, jos siihen on aihetta.
Tavallaan vois kuitenkin sanoa, että mulle elämä on helppoa, mutta ei siksi että asiat on vaan mennyt hyvin, vaan oman asenteen takia. Sen takia, että on oppinut arvostamaan pieniä asioita, ja ei pidä mitään itsestäänselvyytenä.

 

[vierasX]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Tästä aika samaa mieltä. Mulla ei siis ole mikään helppo elämä ollut, mutta ehkä just siksi olen saanut asenteen ns "kohdilleen", en jää surkuttelemaan pitlkäksi aikaa vastoinkäymisiä ja jaksan aina tavoitella parempaa, jos siihen on aihetta.
Tavallaan vois kuitenkin sanoa, että mulle elämä on helppoa, mutta ei siksi että asiat on vaan mennyt hyvin, vaan oman asenteen takia. Sen takia, että on oppinut arvostamaan pieniä asioita, ja ei pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Voisitkohan sanoa, että sulle elämä on helppoa, jos olisit menettänyt lyhyen ajan sisään pari perheenjäsentä, siis ihan perheenjäsentä, ei isovanhempia tms?

 

[Ksantippa S.]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Mitä teet, kun joku läheisesi kuolee, vammautuu, sairastuu vakavasti?
Sinänsä hieno elämänasenne, mutta jos joku ajattelee voivansa itse korjata kaikki ongelmansa, on elänyt todella helpon elämän.

 

[sama vieras]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Mitä teet, kun joku läheisesi kuolee, vammautuu, sairastuu vakavasti?
Sinänsä hieno elämänasenne, mutta jos joku ajattelee voivansa itse korjata kaikki ongelmansa, on elänyt todella helpon elämän.

Kun isä kuoli, järjestin hautajaiset, juttelin ja lohdutin muita. Itse surin myöhemmin, koska sillä hetkellä mua tarvittiin muuhun. Olen jo sen verran vanha, että kuolemantapauksia ja sairastumisia on osunut kyllä kohdalle. Ei sellaiset ole koskaan helppoja, mutta ei kai niitä kovin pitkään suremaankaan voi jäädä. Pitää tehdä minkä voi ja joskus vähän enemmänkin.

 

[hatch]

Kai mullakin sit on aika helppo elämä ollut. Lapsuus oli hieno, rakastavat ja hyvät vanhemmat. Aina tukivat ja antoivat minun tehdä omat ratkaisuni, ohjasivat, mutta eivät pakottaneet. Hienoimpana saavutuksena elämässäni pidän opiskelupaikan saamista eläinlääkiksestä ja menestymistä opinnoissa.

Neljä vuotta piti viettää välivuosia ja harrastaa, ennen kuin oma ala löytyi ja sit ekalla sissään. Mulla on myös mahtava, komea, huvin toimeentuleva, itsenäinen, huolehtiva ja tasa-arvoa kannattava mies,joka löytyi sattumalta baarista Meillä on nyt 2kk vanha poika, joka on älyttömän helppo ja mies on pojan kanssa kotona, että mun ei tarvii viivästyttää opintoja, kun klinikat alkaa. Meillä on mukava ja tilava asunto melkein keskustassa ja raha-asiat kunnossa.

Että kai tätä helpoksi elämäksi voisi sanoa. Saan tehdä asioita, jotka kiinnostaa, on rakkautta, mutta rahaakin ja varma työpaikka tiedossa. tietysti on ollut suvussa vanhojen kuolemantapauksia ja muita, mutta ne kuuluvat elämään, eikä kai niitä voi käyttää vaikeuden mittarina.

 

[Tyttö naapurin]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Tästä aika samaa mieltä. Mulla ei siis ole mikään helppo elämä ollut, mutta ehkä just siksi olen saanut asenteen ns "kohdilleen", en jää surkuttelemaan pitlkäksi aikaa vastoinkäymisiä ja jaksan aina tavoitella parempaa, jos siihen on aihetta.
Tavallaan vois kuitenkin sanoa, että mulle elämä on helppoa, mutta ei siksi että asiat on vaan mennyt hyvin, vaan oman asenteen takia. Sen takia, että on oppinut arvostamaan pieniä asioita, ja ei pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Voisitkohan sanoa, että sulle elämä on helppoa, jos olisit menettänyt lyhyen ajan sisään pari perheenjäsentä, siis ihan perheenjäsentä, ei isovanhempia tms?

En usko että voisin ihan vähään aikaan. Olen kyllä menettänyt yhden perheenjäseneni muutama vuosi sitten, ja siitä ei ollut helppoa päästä yli.

 

[Non compos mentis]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Mitä teet, kun joku läheisesi kuolee, vammautuu, sairastuu vakavasti?
Sinänsä hieno elämänasenne, mutta jos joku ajattelee voivansa itse korjata kaikki ongelmansa, on elänyt todella helpon elämän.

Ei kai optimistikaan voi parantumattomasti sairasta parantaa. Sitä kuitenkin voi miettiä, miten asiaan suhtautuu. Ketjusta käy ilmi, että isovanhempia ei perheenjäseniksi edes lasketa. Minä lasken, sillä olen asunut heidän kanssaan saman katon alla. Viimeisinä aikoina olen ollut heidän luonaan. Tuonut turvaa kuolevalle, koska hänen ei ole tarvinnut olla yksin. Uskon, että kuolinvuode erottaa optimistit ja pessimistit aika radikaalisti.

Kuoleman lähestymistä ei tarvitse kieltää. Viimeisten aikojen ei tarvitse olla synkeitä ja surun täyttämiä. Edesmennyttä läheistä ihmistä suree varmasti, itsekin edelleen kaiholla muistelen. Mutta se kuolema ei väisty, oli minun asenteeni mikä tahansa. Jos voin positiivisella mielellä tehdä kuolemasta helpomman kuolevalle ja toisaalta myös itselleni, miksi ottaisin sen niin vaikeimman kautta?

Keskenmenoissa minua on auttanut työ, lapsen vakavassa sairaudessa minua on auttanut työ. En ollut kodin ulkopuolella töissä, mutta paneuduin johonkin pieneen tehtävään sellaisella intensiteetillä, etten ajatellut niitä ikäviä asioita. Pysyn toimintakykyisenä, jos olen positiivinen. Se kulkee kai suvussa: äitini setä aloitti haitarinsoittoharrastuksen saatuaan kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää.

Pelko on normaalia, ei se mielestä katoa. Suru on normaalia, siihenkin voi vaikuttaa vain rajallisesti. Mutta tosipaikan edessä voi valita miten siihen suhtautuu. Jos kerran positiivinen ajattelu auttaa selviämään syövästä voimistamalla hoidon tehoa, niin miksi tuhlata aikaa pessimismiin?

 

[Ksantippa S.]

Mä en koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen, mutta suhtaudun asioihin siten, että minun pitää nyt tehdä jotain, jos joku ärsyttää. Jos olen kateellinen jollekin, mietin, mikä omassa elämässä mättää ja korjaan sen. Jos haluaa rahaa, pitää opiskella ja löytää työ, josta saa rahaa. Jos haluaa onnellisen avioliiton, pitää etsiä mies jota rakastaa ja olla itse ehdoitta tosissaan. Jos suhde kariutuu, eipä ole mun vika. Jos haluan pitkälle lomamatkalle kuten naapuri, säästän ja lähden pitkälle lomamatkalle. Tee itse, älä syytä muita.

Mitä teet, kun joku läheisesi kuolee, vammautuu, sairastuu vakavasti?
Sinänsä hieno elämänasenne, mutta jos joku ajattelee voivansa itse korjata kaikki ongelmansa, on elänyt todella helpon elämän.

Kun isä kuoli, järjestin hautajaiset, juttelin ja lohdutin muita. Itse surin myöhemmin, koska sillä hetkellä mua tarvittiin muuhun. Olen jo sen verran vanha, että kuolemantapauksia ja sairastumisia on osunut kyllä kohdalle. Ei sellaiset ole koskaan helppoja, mutta ei kai niitä kovin pitkään suremaankaan voi jäädä. Pitää tehdä minkä voi ja joskus vähän enemmänkin.

Kuulostat vahvalta ihmiseltä. Anteeksi, että tulkitsin sinua väärin.

 

[vieras]

Onnellisuus ja optimistisuus on osittain asennekysymyksiä, mutta on naiivia väittää, ettei niihin muut asiat vaikuttaisi. Esimerkiksi vakavasta masennuksesta selviämiseen ei pelkästään oikeanlainen asenne auta, kun kyseessä on myös aivojen välittäjäaineiden häiriö. Jos asiat on hyvin, on helpompaa olla onnellinen. Traumaattiset kokemukset vähentävät sitkeimmänkin optimistin positiivisuutta. Vaikeista kokemuksista tulee ensimmäisenä mieleen esim. pitkäaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö/insesti...sehän aiheuttaa usein elämänmittaisia traumoja ja ongelmia, usein vakavaa masennusta ym. oireilua. Moniko on sitä mieltä, että siitä selviää vain positiivisella asenteella? En väitä etteikö useimmat heistäkin vietä vielä tulevaisuudessa hyvää ja onnellista elämää, mutta helppoa se ei ole. Ja valitettavasti kaikki eivät siitä koskaan selviä.

 

[vieras]

mutta oli onnellinen lapsuus silti,yhdessä sisarrusten kanssa ja turvallinen lämmin koti oli hyvät välit vanhempiin niin kauan kun asuivat yhdessä.

Aivan! Helppohan se on tällaisella taustalla huudella, että kaikki on kiinni vaan asenteesta. Mutta kun lapsena on jo luotu turvaton, välinpitämätön perusta eikä edes perusasioista ole huolehdittu niin siinä ei enää huudellakaan että asennetta, asennetta.

 

[Huspati Huta]

Jos on elämään positiivinen asenne, niin ei kai se mun mielestä tarkoita sitä että on helppo elämä. Mun mielestä elämästä helpon tekee se, että jos ei ole joutunut kokemaan suuria takaiskuja, menetyksiä ja on saanut suurinpiirtein sen mitä halunnut.

Tästä on omalla kohdallani eniten kyse. Minä olen toistaiseksi välttynyt isoilta menetyksiltä ja suruilta. Ja myös se, ettei minulla ole ollut kovin suuria haaveita ja suunnitelmia, vaan olen ottanut elämän sellaisena, kuin se on päivä kerrallaan tullut vastaan. Niin ollen en ole joutunut juuri pettymäänkään.

 

[Madicken04]

Minun mielestäni helppo elämä ja hyvä/onnellinen elämä ovat kaksi eri asiaa. Siihen miten helppo elämä on, ts. kuinka paljon vastoinkäymisiä ja vaikeuksia joutuu kohtaamaan ei suinkaan vo (aina) vaikuttaa. Ei vaikka olisi kuinka positiivionen elämänasenne.

Mutta se onnellinen ja hyvä elämä on enemmän itsestä kiinni, siitä mietne asennoituu elämänsä vaikeuksiin ja miten pystyy löytämään niitä positiivisia asioita ja elämäniloa.

Itsellä on ollut joitain isompia menetyksiä ja liuta pieniä enkä niiden perusteella voi sanoa elämäni olevan helppoa. Mutta kuitenkin se on mitä suurimmassa määrin onnellista ja hyvää. Tietysti vaikeat asiat syövät voimia ja välillä uuvuttavatkin, mutta niistäkin on (yleensä ) mahdollista päästä jollain lailla yli ja löytää kaikkea hyvää ympäriltään. Siihen auttaa se asenne.

Liäski tykkään että avikeuksien lisäksi merkityustä on myös niillä hyvillä asioilla mitä meille on sattunut. Jos on ympärillä perhe, suku ja ystävät ja elämässä kiinnepisteitä niin vaikeuksista on helpompi selvitä. Jos taas on ihan yksin ja päälle kaatuu vain ongelimia toisensa perään, silloin on varmatsi vaikea löytää hyvää ympäriltään.

Itse olen saanut kokea ikäviä asioita, eikä elämä siis ole ollut helppoa, mutta toisaalta olen saanut noita hyviä asioita moninkertaisesti, eli siksikin koen että elämäni on onnellista ja hyvää.

 

[vieras]

Se että koko elämän on aina ollut myönteinen asenne. Ei ole tapahtunut mitään, minkä takia olisi pitänyt odottaa elämän menevän huonoon suuntaan. Lisäksi päähänpistosta menin koulun pääsykokeeseen ja pääsin sisään. En ole kokenut eroa ikinä, vaan ensimmäinen vakava seurustelukumppani on nykyinen, jonka kanssa on kolme lasta.

Ehkä eniten kuvastaa se, että olen aina voinut luottaa elämään. En ole ikinä pelännyt tulevaisuutta tai oikein mitään muutakaan. Isäni kuoli ollessani teini, mutta sekin kuuluu elämään. Kun pohjalla on erinomainen perusturvallisuuus, niin on helppoa hyväksyä elämän tarjoamat pihlajanmarjat. Kun on hyvä elämä, niin tuntuu että maailma on avoinna ja vaikeus on lähinnä valita sieltä mieluiset asiat. Kun et kuitenkaan ehdi kokea kaikkea elämässä.

 

[vieras]

Onnellisuus ja optimistisuus on osittain asennekysymyksiä, mutta on naiivia väittää, ettei niihin muut asiat vaikuttaisi. Esimerkiksi vakavasta masennuksesta selviämiseen ei pelkästään oikeanlainen asenne auta, kun kyseessä on myös aivojen välittäjäaineiden häiriö. Jos asiat on hyvin, on helpompaa olla onnellinen. Traumaattiset kokemukset vähentävät sitkeimmänkin optimistin positiivisuutta. Vaikeista kokemuksista tulee ensimmäisenä mieleen esim. pitkäaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö/insesti...sehän aiheuttaa usein elämänmittaisia traumoja ja ongelmia, usein vakavaa masennusta ym. oireilua. Moniko on sitä mieltä, että siitä selviää vain positiivisella asenteella? En väitä etteikö useimmat heistäkin vietä vielä tulevaisuudessa hyvää ja onnellista elämää, mutta helppoa se ei ole. Ja valitettavasti kaikki eivät siitä koskaan selviä.

Ottakaa kantaa tähän te, joiden mielestä onnellisuus on vain asennekysymys.

 

[Madicken04]

Onnellisuus ja optimistisuus on osittain asennekysymyksiä, mutta on naiivia väittää, ettei niihin muut asiat vaikuttaisi. Esimerkiksi vakavasta masennuksesta selviämiseen ei pelkästään oikeanlainen asenne auta, kun kyseessä on myös aivojen välittäjäaineiden häiriö. Jos asiat on hyvin, on helpompaa olla onnellinen. Traumaattiset kokemukset vähentävät sitkeimmänkin optimistin positiivisuutta. Vaikeista kokemuksista tulee ensimmäisenä mieleen esim. pitkäaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö/insesti...sehän aiheuttaa usein elämänmittaisia traumoja ja ongelmia, usein vakavaa masennusta ym. oireilua. Moniko on sitä mieltä, että siitä selviää vain positiivisella asenteella? En väitä etteikö useimmat heistäkin vietä vielä tulevaisuudessa hyvää ja onnellista elämää, mutta helppoa se ei ole. Ja valitettavasti kaikki eivät siitä koskaan selviä.

Ottakaa kantaa tähän te, joiden mielestä onnellisuus on vain asennekysymys.

En ole sitä mieltä että onnellisuus on vain asennekysymys, mutta sanotaan että asenne auttaa siihen paljon. Se ei tee elämästä helppoa, mutta onnellista voi silti tehdä.

Tottakai raastavimpia on tuollaiset vastoinkäymiskokemukset mistä ei meinaa päästä yli ja masennus on todella hankala sairaus. Se vammauttaa ihmisen vielä siinäkin vaiheessa kun ympäriltä muuten löytyisi paljon syitä olla onnellinen. Samoin on näitä lapsuuden traumoja joista on vaikea päästä kokonaan yli ja seuraavat jollain lailla aina mukana. Kuitenkin jos ei ole sitä masennusta, voi alkaa ymmärtää oman ongelmansa ja ehkä hyväksyä sen, nähdä sitten ympärillä niitä hyviäkin asioita eikä vain keskittyä siihen pahaan mitä on joskus tapahtunut.

Ja toisaalta, se helppo elämäkään ei ole onnellisuuden tae. On paljon ihmisiä joilla on ns. kaikki hyvin mutta ovat silti perusnegatiivisia ja löytävät valittamista ja vaikeuksia kaikesta.

 

[vieras]

Positiivinen elämänasenne ja ympärillä tärkeitä rakastavia ihmisiä. Mitäpä elämä silloin olisi muuta kuin helppoa. On kai tässä ikävääkin ollut mutta parempi kun ei jää murehtimaan.

 

[Madicken04]

Positiivinen elämänasenne ja ympärillä tärkeitä rakastavia ihmisiä. Mitäpä elämä silloin olisi muuta kuin helppoa. On kai tässä ikävääkin ollut mutta parempi kun ei jää murehtimaan.

En koe esim veljen itsemurhaa ja kaikea siitä seurannutta pahaa helppoina juttuina. En pidä myöskään kahden lapsen vammaisuutta helppona nakkina.

Mutta silti pystyn olemaan onnellinen.

 

[vieras]

Positiivinen elämänasenne ja ympärillä tärkeitä rakastavia ihmisiä. Mitäpä elämä silloin olisi muuta kuin helppoa. On kai tässä ikävääkin ollut mutta parempi kun ei jää murehtimaan.

En koe esim veljen itsemurhaa ja kaikea siitä seurannutta pahaa helppoina juttuina. En pidä myöskään kahden lapsen vammaisuutta helppona nakkina.

Mutta silti pystyn olemaan onnellinen.

Kirjoitinko, että yksittäiset asiat olisivat "helppoja juttuja"?

 

[Madicken04]

Positiivinen elämänasenne ja ympärillä tärkeitä rakastavia ihmisiä. Mitäpä elämä silloin olisi muuta kuin helppoa. On kai tässä ikävääkin ollut mutta parempi kun ei jää murehtimaan.

En koe esim veljen itsemurhaa ja kaikea siitä seurannutta pahaa helppoina juttuina. En pidä myöskään kahden lapsen vammaisuutta helppona nakkina.

Mutta silti pystyn olemaan onnellinen.

Kirjoitinko, että yksittäiset asiat olisivat "helppoja juttuja"?

Et, mutta en silti koe että elämä tällaisena olisi helppoa. Onnellista, hyvää ja nautittavaa se voi olla silti. =)

 

[vieras]

Et, mutta en silti koe että elämä tällaisena olisi helppoa. Onnellista, hyvää ja nautittavaa se voi olla silti. =)

Miksi sitten olet tässä ketjussa, jossei elämäsi ole helppoa?

 

[aatsi]

Joo onnellinen voi olla vaikka elämässä olisi ollut muutama suuri suru, mutta jatkuva epä onnistuminen, läheisten menetys, yksinäisyys, pelko, sortaminen yms. saa positiivisen ihmisen alamaihin ainakin jaksoittain. Se, että selviää päiväsä toiseen ei arkoita minulle onnellisuutta.

 

[Madicken04]

Et, mutta en silti koe että elämä tällaisena olisi helppoa. Onnellista, hyvää ja nautittavaa se voi olla silti. =)

Miksi sitten olet tässä ketjussa, jossei elämäsi ole helppoa?

Siksi että tässä alkuun aika moni tykkäsi oman asenteen vaikuttavan elämän helppouteen. Kerroin vain että omasta mielestäni se ei vaikuta siihen, vaan enemmänkin juuri tuohon elämän onnellisuuteen.

 

[veera]

Asenne ratkaisee. Jotkut valittavat ja syyttävät aina jotain ulkopuolista, lapsuudenkotia, isänmaata, valtiota, sukulaisia, työnantajaa, jumalaa omista vaikeuksistaan. Kun ymmärtää, että elämän onnistumisen lähtökohdat on omissa käsissä, kykenee myös onnellisuuteen.

Itse olen elänyt ns hyvän lapsuuden, olen saanut psyykelle hyvät pohjat. Uskon, että lapsuuden kokemuksilla rakennetaan itseluottamus ja jos on lapsena ollut vaan huono ja ei-toivottu, on sitä vaikea muuttaa. Asia erikseen on pullamössössä kasvatetut, heille ei riitä mikään.

Kova työnteko ja ahkera asenne auttaa työelämässä. Parisuhteessa auttaa omien mokien ja virheiden myöntäminen. Ja lasten kanssa oma keskeneräisyys.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Kaikki mikä tulee eteen koitan kääntää positiiviseksi ja oppia niistä. Se helpottaa elämää ja tuo tullessaan paljon hyvää....

Näin minäkin ajattelen. Positiivisuus ja hyvä elämä on omasta asenteesta kiinni. Niin hyvässä kuin pahassa. Yritän myös ajatella, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Minä koen, että elämäni on ollut suhteellisen helppoa, vaikka kaikki tapahtuneet asiat eivät todellakaan ole olleet pelkästään hyviä.

Tietysti oma mielipiteeni joutuisi kovalle koetukselle, jos vaikka lapseni kuolisi. Joten ihan ehdoton en uskalla olla tai neuvoa muita miten elää.

 

[vieras]

Itse olen elänyt ns hyvän lapsuuden, olen saanut psyykelle hyvät pohjat. Uskon, että lapsuuden kokemuksilla rakennetaan itseluottamus ja jos on lapsena ollut vaan huono ja ei-toivottu, on sitä vaikea muuttaa.

Mitä mitä, eikö tuohon se asenne sitten riitäkään?
Edelleen olen sitä mieltä, että se on helppo huudella jos itse on saanut hyvät lähtökohdat lapsuudessa.