Täytän 27 vuotta. Mulla ei ole lapsia, en ole naimisissa, mulla ei ole omaa asuntoa tms. Epäonnistunut?

[Bellamira]

Minusta tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut. Ajattelen, että muut pitävät mua jotenkin reppanana.
Täytän ensi kuussa 27 vuotta. Muut ikäiseni ovat ostaneet asunnot, rakentavat osa jopa taloa, on lapsia, ovat kihloissa yms.
Mä asun vuokralla kaksiossa ja mulla ei ole edes mitään ns. hienoa autoa. Kaikilla muilla on vähintään -04 vuosimallin autot. Mulla -98.
Joidenkin ikäisteni lapset ovat jo koululaisia, monella on jo oma talo yms. Kaikki ovat matkustaneet ties missä ja kaikki tekee koko ajan jotakin kivaa. Olen jotenkin jumahtanut.

Ei voi selittää, että ne jotka ovat opiskelleet pitkään eivät tässä iässä vielä sitä ja tätä. Kaikki kaverini ja ystäväni ovat korkeakoulutettuja, joko AMK:n tai yliopiston käyneitä. He ovat opiskelleet yhtä kauan, kuin minäkin.

Asunnon ostaminen tässä iässä yksin on aika hankalaa. En asu pk-seudulla, mutta täälläkin asunnot ovat aika kalliita jo. Itseä miellyttävältä paikalta siisti kaksio maksaa helposti sen 150.000 ja yksin tuo summa on aika paljon maksettavaksi. Autolainaa en halua ja onhan tuo mun auto hyvä. Jokaisesta katsastuksesta on mennyt läpi, hyvä ajaa, on ilmastointi ja ohittamaan pääsee yllättävän näppäristi.
Mulla taas ei ole miestä tai lapsia, joiden kanssa voisi niitä ulkomaanreissuja ja kylpylälomia tehdä.

Suurin haaveeni on omakotitalo, mutta en tiedä saanko sellaista koskaan.

Ärsyttää..

 

[-]

Mitä jos sä vaan keskittyisit elämään omaa elämääsi ja olemaan siinä onnellinen. Miksi sun edes pitäisi haluta sitä, mitä muilla on?
Jotkut haaveet toteutuu, jotkut eivät. Sun duunisi on kuitenkin tehdä parasta mahdollista siitä, mitä sulla on.

 

["vieras"]

Minusta sinä olisit epäonnistunut jos sinulla olisi tuo kaikki!

Nuorena kuuluu elää nuoren elämää, ei mitään keski-ikäisten unelmaa.

Kun olin 27-v. en halunnut mitään noista, nyt kun olen 36-v. on minulla nuo kaikki ja enemmänkin, onneksi odotin .

 

[ppppp]

No herra jumala, et todellakaan ole epäonnistunut. Tuossa iässä minulla ei ollut mitään noista, nyt neljäkymppisenä on kolme lasta, okt, aviomies, maisterin tutkinto (mutta ei tosin vakituista työpaikkaa). Sulla on vielä kuule aikaa.

 

[astrolabe]

Saanen lohduttaa sinua, että taidat olla sellainen pohdiskeleva ja varovainen ihminen? Itse 27v olin kahdesti eronnut kaheen lapsen yh ja kävin amkia, ei ajokorttia, vuokralla asumassa, ei vakkariduunia, ei parisuhdetta. Että elämää voi elää hyvin eri tavoin, onnesi voi odottaa kulman takana.

 

[Öööö?]

Mun tuntemista 27 vuotiaista ei kukaan asu omakotitalossa. Tunnen yhden parikymppisen parin, joilla on omakotitalo, mutta se on pieni ja vanha omakotitalo. Uutta taloa on alettu rakentamaan/rakennuttamaan mun tuttavapiirissäni keskimäärin 35 vuotiaana, ei kukaan ainakaan alle kolmekymppisenä. Enkä minäkään pk-seudulla asu ja asun lisäksi landella.

Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on 29 vuotta. 35 vuotiaanakin on ihan ok ikä vielä saada esikoinen. Kolmivitonen ei todellakaan ole vanha tai mitenkään poikkeuksellinen ikä saada ensimmäistä lasta.

Ei se auto mistään mitään kerro. Lähinnä siitä, mitkä asiat kiinnostaa ketäkin. Mä voisin ihan hyvin ajella myös -98 autolla.

Olet korkeakoulutettu, käyt töissä?, asut omillasi, pärjäät... hyvinhän sulla menee!

 

["vieras"]

Mistä päin olet ja mittas

 

["vieras"]

mikä kiire? kyllä se joku päivä nasahtaa...se mies ja lapset ja asuntolaina.

olin vastaavassa tilanteessa ikäisenäsi.pari vuotta myöhemmin mies ja kohta lapsi. asuntolaina ja lisää lapsia tuli aikanaan.

 

[Gigox]

Tuon ikäisenä aloin juuri opiskellä täyspäiväisesti toista alaa irtisanouduttuani työpaikasta. Vuokralla asuin, sinkkukintaisin olla. 31-v tapasin mieheni, valmistuin ja pääsin vakiduuniin, muutettiin yhteen ja ostettiin okt kun olin 32. Ela laps 33v ja toinen 35v. Nauti tyttö-hyvä äläkä turhia stressaa.

 

["Kerttu"]

Minä olen 26 vuotias. Minä, mieheni ja ystäväpiirimme on myös korkeasti koulutettua väkeä. Me rakennamme taloa, mutta olen tuttavapiirini ainoa pari, joka rakentaa/on rakentanut näin nuorena. Suurin osa mun ikäisistä asuu joko vuokrala tai sitten ovat ihan lähiaikoina ostaneet oman kaksion/kolmion yhdessä mies/naisystävän kanssa.
Oma lapseni on jo koulussa, mutta olenkin nuorena saanut lapseni. Ystävistäni suurimmalla osalla ei ole vielä yhtään lasta. Yllättävän monella mun ikäisellä ei ole edes omaa autoa vielä.
Eihän se auto nyt mikään mittari ole. Eikä -98 auto mikään kottero vielä ole.
Vaikuttaa, että sulla menee oikeasti ihan hyvin. Nuorihan sä vielä olet!!

 

["vvv"]

Sinulla ei todellakaan ole niin mitään kiirettä!

Myöhemmin olet luultavasti vain iloinen ja kiitollinen että sait kokea vapaan nuoruuden, nauti nyt hyvä nainen!

 

["Kerttu"]

Sori kirjoitusvirheet. Näpyttelen puhelimella.

 

["vieras"]

No et todellakaan ole! mun samaniäkisistä ystävistä valtaosa on lapsettomia sinkkuja ilman omistusasuntoa. Ja myös korkeakoulussa opiskelevia. Enkä näe heitäkään mitenkään epäonnistuneina. Sullahan on vielä vuosikausia aikaa toteuttaa unelmiasi eikä mikään kiire mihinkään!

 

[friA]

Perustuuko nää "kaikki muut tekee koko ajan jotain kivaa"-facebook-päivityksiin?
Mieti ihan rauhassa, mitä SINÄ haluat. Kaikki ei tosiaankaan tee koko ajan kivoja juttuja ja ulospäin mikään ei ole aina juuri sitä miltä näyttää. Älä murehdi, mitä muut ajattelee, vaan pyri siihen, että elät omaa elämääsi ihan just niin kuin haluat, viis muista. Sä olet vielä niin nuori, että ehdit kyllä tekemään vaikka mitä. Panosta omaan hyvinvointiisi, työhösi, harrastuksiisi jne. Niiden kautta voit saavuttaa paljon, ja ajan kanssa noita muitakin juttuja alkaa tupsahdella, jos niin haluat.

 

[Bellamira]

En mä koe olevani enää niin nuori. Kyllähän ihminen fyysisesti näyttää nuorelta helposti nelivitoseksi ja kyllähän 35 vuotiaskin on vielä nuori kaikella tapaa, vaikka onkin myös aikuinen. Pointtini on enemmän se, että kyllä mä olen villin nuoruuteni elänyt jo ajat sitten.
Se, että kavereista suurin osa elää ihan erilaista arkea, niin mun on vaikea saada edes seuraa omiin tekemisiini.
Opiskeluajan kaverit ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Kyllähän mun kaverit bilettämässä käy, tai lähtevät kanssani esim. keilaamaan. Silti koen aina olevani ulkopuolinen.

 

["Vieras"]

Ajattelepa tältä kantilta: Varmasti tuossa perheellisten, talollisten, lapsellisten jne. joukossa on myös ihmisiä, jotka ovat niin epätoivoisesti halunneet miehen, että ovat ottaneet huonon vaihtoehdon. Suhdetta korjaamaan on pykätty lapsi, no ei tule onnistumaan, suhde ei kyllä lapsella parane. Sitte ostetaan asunnot ja autot ja yritetään elää idylliä, vaikka todellisuudessa mikään ei suju, kaikki on alunperin lähdetty rakentamaan ihan vääränlaiselle pohjalle.

Tiedän tuollaisia tapauksia ainakin yhden lähipiiristä. Oikeita ammattivalittajia, vaikka esim. facebookissa annetaan todella siloiteltu kuva.

Eli ei, siinä ei ole mitään säälittävää, ettet ota ensimmäistä vastaantulevaa miestä vaan etsit sopivaa. Ja yleensähän lapset ja tulevat sen kautta sitten. Toki jos ei miestä löydy, niin lapsia voi nykypäivänä hankkia silti. Ja asunnot ja autot; ihan mitä itse arvostat. Jos viihdyt nykyisessä asunnossasi, niin miksi pitäisi tehdä mitään peliliikkeitä sen suhteen

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28970169]Minusta sinä olisit epäonnistunut jos sinulla olisi tuo kaikki!

Nuorena kuuluu elää nuoren elämää, ei mitään keski-ikäisten unelmaa.

Kun olin 27-v. en halunnut mitään noista, nyt kun olen 36-v. on minulla nuo kaikki ja enemmänkin, onneksi odotin .[/QUOTE]

Juuri näin. Olen saman ikäinen kuin ap ei omaa asuntoa, ei edes kiinnosta mikään omakotitalon rakentaminen. Olen matkannut ympäri maailmaa ja opiskellut. Elämä on ollut ihanaa ja huoletonta.

 

[Bellamira]

Ei perustu FB:hen millään lailla. Aina kun kysyn, mitä joku tekee viikonloppuna, niin on kylpyläreissua, futismatseja, laivareissua, jopa ulkomaan matkoja, rapujuhlia, lapsen synttärit, joku tapahtuma jossakin yms.

 

[Phoebsi]

Eikö nyt ole sitten vaikka aika alkaa säästää sitä omaa taloa varten? Jos autosi pelittää, se saattaa tulla halvemmaksi kuin uudet lainoineen ja huoltosopimuksineen ja vakuutuksineen. Tee, mitä nyt halut tehdä: opiskele lisää jos siltä tuntuu, käy keikoilla jos sellaisesta tykkäät. Harrasta liikuntaa, tai keksi joku uusi harrastus. Ihan mitä vaan, mutta:

Älä jää kotiin suremaan, että "kaikilla" on se, mitä sinä haluat.
Vai haluatko sitä siksi, että se on "kaikilla"?

 

[Minni-hiiri harmaana]

Ei ollu mullakaan, mutta vuoden päästä oli.

 

[HopeaToffee]

Ei mullakaan ollut tuossa iässä. Elä panikoi.

 

["Inkeri"]

Minä täytän alkuvuodesta 27. Mieheni täytti keväällä 27. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta ja meidän lapsi on ekaluokkalainen. Siitä olen varma, että mieheni on minulle se oikea. En todellakaan ole ottanut ensimmäistä vastaan tulevaa miestä, vaan omalla kohdalla nyt kävi niin, että tapasin sen oikean nuorena. Parisuhteeni voi hyvin ja koen todellakin olevani maailman onnekkain nainen. On ihanaa, että lapseni on jo niin iso ja hänen kanssaan voi touhuta jo vaikka mitä. Mies on yliopiston käynyt ktm ja minä AMK:n käynyt. Käymme töissä molemmat, mies tekee samalla graduaan.

Mä olen hankkinut kaiken nuorena. Olen tosiaan vielä 26 vuotias. Meillä on uusi ja hieno omakotitalo, jonka olen saanut sisustaa juuri kuten haluan. Meillä on kaksi uudehkoa autoa. Sääsätämme rahaa sijoitusasuntoa varten. Mä olen matkustanut ympäri maailmaa ja Euroopassa ei tunnu enää oikein olevan sellaisia kohteita, joissa en vielä olisi käynyt. Olen käynyt Kanadassa, Jenkeissä, Brasiliassa, Kiinassa yms..
Me käydään paljon kylpylöissä, laskettelureissuila, futismatseissa, ulkona syömässä. Mies harrastaa aktiivisesti urheilua ja me ollaan lapsen kanssa usein pelireissuilla mukana.

Meidän arkea tahdittaa myös paljon lapsen harrastukset, vanhempainillat, kaverisynttärit yms.

Tiedätkö: Mä mietin usein, mitä teen nelikymppisenä?! 40 vuotias on kuitenkin nuori vielä. Mulla on siinä vaiheessa 22 vuotias lapsi ja kaikki hankkituna. MÄ olen kokenut jo nyt niin paljon ja nähnyt niin paljon. Näin nuorena mä joudun jo pohtia, mihin matkustaisi, kun olen jo siellä ja täällä käynyt. Voi toki olla, että nelikymppisenä nautin ihanasta seesteisestä arjesta. Voi olla, että tulee ihan tyhjä olo. Mulla on jo kaikkea ja meidän talo ei ole silloin enää uusi.
Tuolloin kaverit ehkä vasta rakentavat taloa ja kuskaavat niitä lapsia harrastuksiin. Mä olen monta vuotta ikäisiäni edellä. Nyt olen onnellinen, mutta voihan olla, että joskus tulee totaalinen seinä vastaan.

Eli nauti siitä mitä olet ja miten elät. Kaikki aikanaan.

 

["hei"]

Olet vielä nuori! Ehdit saada vielä tuon kaiken!

Mutta nyt ja tässä sun pitää lakata ajattelemasta muita ja keskittyä itseesi. Jos haluat matkustella, niin matkustele! Siihen ei tarvita miestä (eikä herranen aika varsinkaan niitä lapsia!). Itse oon nuorena matkustellut paljonkin, ja parhaiten se onnistui sinkkuvuosina Vapaa menemään.

Samoin jos asunnonomistaminen on unelmasi, niin ala tehdä töitä sitä kohti. Perusta asuntosäästötili. Ja ala kerryttää sinne rahaa.

Auto - mitä se haittaa, jos sulla on vanhempi, jos se toimii itsellesi riittävästi?

 

[Noooo]

Nyt vaan pistät rahaa sivuun taloa varten. Ja kuule kun alkaa tapahtuun niin seonkin sit menoa. Olet saanut elää nuoruutesi joten olet sitten valmiskin siihen. Itse tapasin mieheni kun olin täyttänyt 27v. Ei ollut säästöjä ei mitään. Olin vaan elänyt ja kaikki meni mitä tuli. Tulin heti raskaaksi ja ostettiin asunto. Sitten tuli toinen lapsi. Nyt 36v on omakotitalo, koululainen ja eskarilainen ja säästöjä. Monesti miehen kanssa juteltu että nyt voi niin rauhassa olla ja keskittyä perheeseen kun nuoruuden juoksut tullut tehtyä. Älä vaivu synkkyyteen vaan elä onnellisena saat aivan varmasti haluamasi, mutta siihen ei naama rutussa mieli alhaalla auta

 

[Bellamira]

Mulla on kyllä asuntosäästötili. Yksin säästäminen vaan on vaikeampaan, sillä joudun maksaa ohessa vuokrat, vakuutukset, auton kulut yms yksin. Palkkani sinäns on ihan ok kyllä.
Pankit vaativat jopa 20.000 omaa rahaa ja nihkeitä ovat antamaan lainaa edes 130k yhdelle. Asunno ostaminen ja säästäminen on yksin hankalaa.

En ole kranttu miehen suhteen, mutta toki joku raja nyt olla pitää. Tässä iässä kaikki vähänkään kunnolliset miehet ovat jo varattuja.

Toki varmaan tietty kateus syntyy, kun käy kavereiden uusissa hienoissa kodeissa.