V
"vieras"
Vieras
Periaatteessa oon sosiaalisuuden perikuva, mulla on paljon tuttuja ja olihan niitä ystäviäkin joskus. Pikkuhiljaa olen huomannut, että kukaan ei enää soita minulle... Ei kysytä kuulumisia... Ei pyydetä yhteisiin illanviettoihin... Tuntuu niin kuin ei välitetä.
Olen itse pitänyt yhteyttä säännöllisesti, joko soittamalla tai laittamalla viestiä - jotain, josta selviää että ystäväni ovat mielessäni ja että kaipaan heitä. Olen vain huomannut olevani yksin se, joka sitä yhteyttä nykyään pitää (ennen myös ystävät soittelivat minulle)
Pitäisi ehkä nostaa kissa pöydälle, mutta kuinka voi kysyä, että "oletteko hylänneet mut?" tai "miksi mun seura ei enää kiinnosta?" ilman, että vaikutan jotenkin lapselliselta. Toki tuntemuksistaan voisi puhua yleisestikin, "minusta tuntuu, että ette soittele enää niin kuin aiemmin.." tms.
Tuntuu niin kamalan yksinäiseltä.
Ei ole ketään, kelle soittaisin jos tapahtuu jotain ihanaa tai ikävää. En saa kuunnella kenenkään juttuja, en käydä kenenkään kanssa yhdessä kahvilla tai kyläillä. Sattuu, enkä tiedä onko tällaiset tuntemukset normaaleja yli 30kymppiselle vai kuuluuko tällänen johonkii yläasteelle.
Olen itse pitänyt yhteyttä säännöllisesti, joko soittamalla tai laittamalla viestiä - jotain, josta selviää että ystäväni ovat mielessäni ja että kaipaan heitä. Olen vain huomannut olevani yksin se, joka sitä yhteyttä nykyään pitää (ennen myös ystävät soittelivat minulle)
Pitäisi ehkä nostaa kissa pöydälle, mutta kuinka voi kysyä, että "oletteko hylänneet mut?" tai "miksi mun seura ei enää kiinnosta?" ilman, että vaikutan jotenkin lapselliselta. Toki tuntemuksistaan voisi puhua yleisestikin, "minusta tuntuu, että ette soittele enää niin kuin aiemmin.." tms.
Tuntuu niin kamalan yksinäiseltä.
Ei ole ketään, kelle soittaisin jos tapahtuu jotain ihanaa tai ikävää. En saa kuunnella kenenkään juttuja, en käydä kenenkään kanssa yhdessä kahvilla tai kyläillä. Sattuu, enkä tiedä onko tällaiset tuntemukset normaaleja yli 30kymppiselle vai kuuluuko tällänen johonkii yläasteelle.