Täytän 27 vuotta. Mulla ei ole lapsia, en ole naimisissa, mulla ei ole omaa asuntoa tms. Epäonnistunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bellamira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No et oo epäonnistunu :)
mun mielest sä oot vielä tosi nuori ja ehdit kyllä saamaan vielä lapsia ja sen omakotitalon. Ja noihin ulkomaan matkoille voi lähteä vaikka sisaruksen tai kaverin kanssa :) Kannattaa kyl laittaa palkasta aina vähän säästöön rahaa. Sitten joskus jos otat sen asuntolainan niin voit käyttää säästöt vaikkapa siihen taloon tai lainaan :)

Mä oon kyl huomannu että muut ihmiset asettaa hirveet paineet välillä. Pitäis olla sitä sun tätä ja jos et oo saavuttanu tiettyjä asioita tiettyyn ikään mennessä, niin sitten tulee niitä voi voi-kommentteja. Meilläkin on 02-vuoden auto ja joidenkin mielestä sekin on vanha pieru :D mutta meille se on kelvannu. Ja eka lapsi on nyt tullu nii on jo kysytty että koska se saa sisaruksen. Vauva on kolme viikkoa vanha eikä olla ees sanottu että halutaanko lisää lapsia.
 
Sinulla on paljon kaikkea. Koti, ystäviä, työ?, koulutus. Muu tulee aikanaan omalla painolla. Minusta ei tarvitse olla mitään "kovin hieno", jos on tyytyväinen vähempäänkin. Jotain auton ikää on ihan tyhmä miettiä :D
 
Aiempiin lisäisin vielä:

* Älä tavoittele heti sitä unelmakaksiota, vaan aloita halvemmasta ja pienemmästä. Nyt maksat koko ajan vuokraa ns. hukkaan. Jos nyt ostat pienen yksiön, saat maksettua sen suht nopeasti ja sitten sinulla onkin hyvä pesämuna esim. siihen omakotitaloon. Jos eka askel on liian korkealla (se omakotitalo tai edes kallis kaksio) et ikinä pysty astumaan sitä.

* Matkustella voi ja kannattaa yksinkin. Älä anna seuran puutteen estää sinua elämästä elämääsi.

* Olet nyt juminut siihen että näet muilta vain hyvät puolet ja itseltäsi negatiiviset. Jos sinun ikäiselläsi on lapsia, omakotitalo ja uusi auto, on heillä myös ihan hitosti velkaa. Aika harva lie perii rahansa, ja silloinkaan sitä ei ole hyötyä kadehtia. Sinäkin VOISIT ottaa hirveät velat ja ostaa asunnon ja uuden auton, mutta kannattaisiko? Sinulla on siis vapaus, velattomuus, ei lapsia esteenä.. Voin kuvitella moni tuttavistasi voi kadehtia sinuakin.

Eli ole siis iloinen siitä mitä sinulla ON, ja muista että tulevaisuus on sinun päätöstesi summa. Älä jää suremaan matkakumppanin puutetta vaan MATKUSTA, älä jää suremaan sitä ettei sinulla ole varaa (vielä) taloon vaan hommaa halvempi asunto jne jne.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
Tuo on ihan totta, että ympäristö asettaa kauheat paineet. Me olemme nuoria vanhempia. Meillä on tosin oma asunto ja aika isot säästö ikäisiksemme. Me säästetään taloa varten. Lapsi on tokaluokkalainen ja kaikkien luokkakavareiden vanhemmilla on poikkeuksellisen hienot autot. 09-13 vuosimallien isoja maastureita, bemareita, tuliteräiä farkkuja, vähintään uudehkoja skodia perusaudeja tms.
Meillä on -02 vuoden Opel. Mä kyllä huomaan, että monet tytön kavereiden vanhemmat aina katsoo tuota meidän "kotteroa"..
Suurin osa tytön kavreiden vanhemmista on 37-47v. Me olemme 27v. Eivät ehkä osaa ajatella sitä, että me ollaan tosiaan nuoria. Tekisi mieli joskus kysyä näiltä, mikäs auto teillä oli alle kolmekymppisenä. Kun osa siis kautta rantain suoraan kommentoi autoamme jotenkin.
Vähänkin heikompi saattaisi paineen alla sortua isoon autolainaan meidän kohdallamme.
 
Mulla on kyllä asuntosäästötili. Yksin säästäminen vaan on vaikeampaan, sillä joudun maksaa ohessa vuokrat, vakuutukset, auton kulut yms yksin. Palkkani sinäns on ihan ok kyllä.
Pankit vaativat jopa 20.000 omaa rahaa ja nihkeitä ovat antamaan lainaa edes 130k yhdelle. Asunno ostaminen ja säästäminen on yksin hankalaa.

En ole kranttu miehen suhteen, mutta toki joku raja nyt olla pitää. Tässä iässä kaikki vähänkään kunnolliset miehet ovat jo varattuja.

Toki varmaan tietty kateus syntyy, kun käy kavereiden uusissa hienoissa kodeissa.


No eikä oo! Eikä sun tarttee löytää kuin yksi! ;) Panosta nyt omaan elämääsi ja tee asioita, joista nautit. Kyllä se rakkaus löytyy. Kotona odottamalla taas tuskin.
 
[QUOTE="vieras";28970406]Mä olin kuin sä 27-vuotiaana, paitsi ettei mulla ollut sitä autoakaan. Vuotta myöhemmin kaikki oli jo toisin. Elämä voi yllättää.[/QUOTE]

Mulla ei ollu tutkintoa eikä työpaikkaakaan (no siis sijaisuuksia tuntipalkalla hankin, mut ei semmosta säännöllistä).
Että ap, kyllä se siitä!
 
Minun pitää nyt ihan rehellisesti kysyä, että tunnetteko te paineita toisten autoista? Ulkonäöstä?

Miksi?

En. Ulkonäöstä kyllä, mutta autot ja asunnot ei aiheuta mitään paineita. Päinvastoin nykyisin on myös sitä suuntausta ettei hankita autoja ja muuta krääsää liikaa (alueilla joissa pärjää ilman autoa). Se aika alkaa olla ohi, kun materian hankinta osoitti jotain varallisuutta.
 
Minun pitää nyt ihan rehellisesti kysyä, että tunnetteko te paineita toisten autoista? Ulkonäöstä?

Miksi?

Kyllä välillä. Meidän lapsilla on kaikkea mitä tarvitsevat. Vaatteita ja leluja liikaakin. Meidän lapset saavat kyllä elämyksiä. Käydään teatterissa, hoplopeiss, huvipuistoissa, museoissa, risteilyllä, tapahtumissa yms. Meidän lapsilla on urheiluvarusteet viimeisen päälle ja saavat harrastaa mitä haluavat. Monipuolista ruokaa on aina tarjollla ja jouluna juhlitaan isolla kädellä.
Me olemme myös nuoria vanhempia. MIkäli tätä menoa säästämme, niin nelikymppisenä meillä pyyhkii hyvin. Lapsillekin on säästetty jo opiskelurahoja ja kummallakin on omaa rahaa noin 3000e, vaikka ovat 6v ja 9v. Minä 28v ja mies 29v.

Kaikilla muilla on kaikki niin hienoa. Ehkä se on tämä paikkakunta. Tämä on Pohjanmaalla ja kahden keskikokoisen/suurehkon kaupungin välillä. Muuttovoittoinen kunta, joka kerää aika nousukasmaista porukkaa. Kaupungeista monet hyvätuloiset lapsiperheet rakentavat talonsa tänne.

Moni vanhempi alenkatsoo meitä. Me asutaan rivarissa, kylläkin omassa. Meillä on vain yksi auto ja se on -99 vuoden ford. Hyvä auto silti. Meidän säästöillä saisi pihaan sen tuliterän auton, mutta me säästämme. Haluamme joko talon tai mökin. Katsotaan nyt. Mun mielestä ei voi verrata nelikymppisen elämää yli kymmenen vuotta nuorempien elämään, sillä on ihan luonnollista, että keskiverto kolmekymppisellä on enemmän rahaa ja omaisuutta, kuin parikyppisellä. Nelikymppinen taas on saanut 10v enemmän kartuttaa omaisuuttaan, mitä kolmekymppinen.

Tuntuu, että lasten kaverit ovat kaikki niin hienosti puettuja aina, kaikkien vanhemmilla on hienot autot, kauniit omakotitalot isolla tontilla ja jatkuvasti mennään ja tehdään kaikkea kallista.
 
Minusta tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut. Ajattelen, että muut pitävät mua jotenkin reppanana.
Täytän ensi kuussa 27 vuotta. Muut ikäiseni ovat ostaneet asunnot, rakentavat osa jopa taloa, on lapsia, ovat kihloissa yms.
Mä asun vuokralla kaksiossa ja mulla ei ole edes mitään ns. hienoa autoa. Kaikilla muilla on vähintään -04 vuosimallin autot. Mulla -98.
Joidenkin ikäisteni lapset ovat jo koululaisia, monella on jo oma talo yms. Kaikki ovat matkustaneet ties missä ja kaikki tekee koko ajan jotakin kivaa. Olen jotenkin jumahtanut.

Ei voi selittää, että ne jotka ovat opiskelleet pitkään eivät tässä iässä vielä sitä ja tätä. Kaikki kaverini ja ystäväni ovat korkeakoulutettuja, joko AMK:n tai yliopiston käyneitä. He ovat opiskelleet yhtä kauan, kuin minäkin.

Asunnon ostaminen tässä iässä yksin on aika hankalaa. En asu pk-seudulla, mutta täälläkin asunnot ovat aika kalliita jo. Itseä miellyttävältä paikalta siisti kaksio maksaa helposti sen 150.000 ja yksin tuo summa on aika paljon maksettavaksi. Autolainaa en halua ja onhan tuo mun auto hyvä. Jokaisesta katsastuksesta on mennyt läpi, hyvä ajaa, on ilmastointi ja ohittamaan pääsee yllättävän näppäristi.
Mulla taas ei ole miestä tai lapsia, joiden kanssa voisi niitä ulkomaanreissuja ja kylpylälomia tehdä.

Suurin haaveeni on omakotitalo, mutta en tiedä saanko sellaista koskaan.

Ärsyttää..

Et ole kummajainen. Voisin näin 31v neuvoa sinua opiskelemaan hyvin ja saamaan siitä hyvän tulevaisuuden itsellesi. Olen itse viiden lapsen kotiäiti ja nyt kun pienin on vielä kotona (2v) olen hakenut aikuiskoulutukseen (pohja peruskoulu) Olen vasta nyt kasvanut "aikuiseksi" ja huomannut miten koulutus olisi ollut hyvin tärkeä jatkaa heti peruskoulun jälkeen. Tämän kokemukseni vuoksi toivon kovasti omille lapsilleni hyvän koulutuksen parempaan tulevaisuuteen tähdäten. Kun menin naimisiin ja mieheni oli opiskelija mekin "rakensimme" elämäämme asumalla vuokralla. Kolmannen lapsen jälkeen ostimme ensiasuntomme ja tänä kesänä isomman rivitaloasunnon. Taloon emme ole edes erityisesti haaveilleet.
 
[QUOTE="vieras";28970169]Minusta sinä olisit epäonnistunut jos sinulla olisi tuo kaikki!

Nuorena kuuluu elää nuoren elämää, ei mitään keski-ikäisten unelmaa.

Kun olin 27-v. en halunnut mitään noista, nyt kun olen 36-v. on minulla nuo kaikki ja enemmänkin, onneksi odotin :).[/QUOTE]

Erikoista kuulla olevansa epäonnistunut kun on 27-vuotiaana kaksi muksua, joista toinen koululainen, naimisissa ja omakotitalo.
 
[QUOTE="äiti82";28970456]Et ole kummajainen. Voisin näin 31v neuvoa sinua opiskelemaan hyvin ja saamaan siitä hyvän tulevaisuuden itsellesi. Olen itse viiden lapsen kotiäiti ja nyt kun pienin on vielä kotona (2v) olen hakenut aikuiskoulutukseen (pohja peruskoulu) Olen vasta nyt kasvanut "aikuiseksi" ja huomannut miten koulutus olisi ollut hyvin tärkeä jatkaa heti peruskoulun jälkeen. Tämän kokemukseni vuoksi toivon kovasti omille lapsilleni hyvän koulutuksen parempaan tulevaisuuteen tähdäten. Kun menin naimisiin ja mieheni oli opiskelija mekin "rakensimme" elämäämme asumalla vuokralla. Kolmannen lapsen jälkeen ostimme ensiasuntomme ja tänä kesänä isomman rivitaloasunnon. Taloon emme ole edes erityisesti haaveilleet.[/QUOTE]

Kuten sanoin, tutuistani jokainen on korkeakoulutettu, joko AMK:n tai yliopiston käynyt ja oman alansa töissä. Hyvän koulutuksen ohella heillä on lapsi/lapsia, parisuhde, asunto, jopa talo yms.
 
Se tietysti näyttää kateudesta kärsivän silmään, että hienot kodit, lapset ja kaikki on tulleet ihmisille kuin Manulle illallinen. Mutta totuus on, että harva Suomessa saa ihan kaiken tuosta vain, kuten vaikka rahoituksen ensiasuntoon joka on 160neliön omakotitalo kaupungin paraatipaikalla.

Itse en tunne kuin yhden "kultalusikka suussa syntyneen" naisen. Hän on maanläheinen, korkeasti koulutettu, kivassa työssä ja harrastaa puutarhanhoitoa ja lasten kanssa muskaria ym. Hän ajaa niin tavallisella autolla (kuten miehensäkin) etten edes muista sen merkkiä, saati tiedä vuosimallia. Heillä on todella upea remontoitu talo. Vene ja kaksi kesämökkiä.

Mutta aika ei heilläkään riitä kaikkeen. Talon lukuisat ikkunat ja lasipinnat on aina likaisia ja aina jossain on joku kohta, mille pitää tehdä jotain. Lämmityskulut ja verot kiristää varakkaankin nuppia vaikka sitten ihan periaatteesta. Mieskin ottaa päähän välillä, anopista puhumattakaan.

Palataan meihin taviksiin. Minun ikäiseni ovat osuneet siihen lainojen kulta-aikaan, eli 2006-2009 vuosiin, kun moni kaverini osti sen ensimmäisen asuntonsa. Eli yksiön tai kaksion, jostain tavalliselta asuinalueelta. Muutama osti suoraan omakotitalon, mutta silloin ei tarvittu omatakausta samoin kuin nyt. Yksi rakensi miehensä kanssa. Kuulostaa sinun korviin ihanalta? No, muista että se kaikki vaatii aikaa, rahaa ja työtä. Opiskelu lasten kanssa ei ole samanlaista kuin ilman. Rahaa menee vaikka olisi pariskuntakin. Riitojakin on.

Se, että joku löytää itselleen puolison on sattumaa, josta on turha tuntea katkeruutta. Keskity itseesi ja omaan elämääsi.
 
Minun pitää nyt ihan rehellisesti kysyä, että tunnetteko te paineita toisten autoista? Ulkonäöstä?

Miksi?

Mä en tunne painetta autoista enkä ulkonäöstä. Mutta olen kyllä tuntenut kateutta ja paineita toisten tutkinnoista, työpaikoista, varallisuudesta, ja etenkin perheellistymisestä. Juuri tuossa 27-30 oli todella vaikeaa olla, kun yksi toisensa jälkeen kaikki kaverit saivat ensin ensimmäisen ja sitten toisen lapsensa. Mutta sittemmin olen löytänyt rauhan asian kanssa ja tajunnut: turha mun on kadehtia muiden elämiä. Ensinnäkään en tiedä kaikkea, mitä niissä on (sairautta, kipua, tuskaa, hankaluutta, katumuksia jne). Toisekseen, itsellänikin on vaikka mitä ja ehkä nuo samat ystävät toisinaan jopa kadehtivat minua....

Ei se kateus kannata. Vaan kannattaa keskittyä tekemään omasta elämästä sen näköistä, että siinä viihtyy.
 
[QUOTE="vieras";28970458]Erikoista kuulla olevansa epäonnistunut kun on 27-vuotiaana kaksi muksua, joista toinen koululainen, naimisissa ja omakotitalo.[/QUOTE]

No minulle tuo olisi epäonnistuminen, sinulle ilmeisesti toisin :).
 
Ulkonäöstä en.

Kyllä mä silti otan paineita, sillä kaiklla on nykyään ihan hemmetin hienot autot, kodit suoraan sisustuslehdestä, tyylikkäitä vaatteita ja jatkuvasti rampataan lumilautailemassa ja kylpylöissä.

Ensinnäkään, ei ole kaikilla.
Toiseksi, sisustaa voi halvallakin ja kauniisti.
Kolmanneksi, autolainat ei ole halpoja ottajilleen.
Kylpylöihin on hyviä tarjouksia jne.

En ymmärrä, miksi ottaa paineita. Helpompaa on tiedostaa että jaahas, ihan kaikkeen ei ole varaa (eikä tarvitsekaan olla). Sitten jos tiedotamisen jälkee edellee tekee mieli kallista autoa ja kylpyläreissuja, niin eikun sitten joko vaihtamaan työpaikkaa tai ottamaan enemmän lainaa, tai tinkimään jostain olemassa olevasta.

Helppoa.
 
En mä ulkonäöstä ketään kadehdi. Materiaa tulee kyllä kadehdittua. Tälle maallekin maksaa se talo rakentaminen yllättävän paljon ja ne ne kaikki hienot sisustukset mitä ihmisillä on, maksaa.
JOs me joskus talo saadaan rakennettua, niin ei me ainakaan millään voida sitä heti sisustaa hienosti, vaan vanhoilla sohvilla mennään..
 
[QUOTE="iippu";28970501]En mä ulkonäöstä ketään kadehdi. Materiaa tulee kyllä kadehdittua. Tälle maallekin maksaa se talo rakentaminen yllättävän paljon ja ne ne kaikki hienot sisustukset mitä ihmisillä on, maksaa.
JOs me joskus talo saadaan rakennettua, niin ei me ainakaan millään voida sitä heti sisustaa hienosti, vaan vanhoilla sohvilla mennään..[/QUOTE]

Pilaako ne vanhat sohvat koko ilon omasta, uudesta talosta?
 
En ymmärrä alemmuudentunteita omassa elämässä. Itse koen olevani erittäin etuoikeutettu ja varsin onnekas, koska 23-vuotiaana olen ollut naimisissa 3 vuotta (7 yhdessä), 2,5-vuotiaan äiti, tarpeisiimme ylimitoitetussa omistusasunnossa arvoalueella ja vielä mielekkäässä koulussakin, joka saa kyllä hetken odottaa. Mutta, mitä väliä näillä tekijöillä oikeastaan on? Onnellisuus ja onnistuminen on kiinni korvien välistä, olen yh-äidin kasvatti, jolla asiat on ollut aina huonosti, ainakin jos rahassa mitataan. Onni on kuitenkin jotain ihan muuta kuin hieno asunto, auto ja kauniit lapset. Onni on läheiset, mielekäs tekeminen (oli se sitten ansiotyötä tai jotain muuta), koti jossa viihtyy ja viini :)
 
Tälle on tehty ihan biisikin ja hyvä biisi onkin. :)
Aina kun kuulen sen niin tekee mieli pakata reppu, irtisanoutua duunista ja lähteä Balille 4 kuukaudeksi. Mutta en mä uskalla ikinä...

Zen Cafe - Aamuisin

Osta asunto hoida koira
pidä pihaa vaimon kanssa
hanki lapset jos on saumaa
yks tai kaks mut hankkikaa ne
tutustu naapureihin
vietä niiden kanssa joskus aikaa
järjestäkää kimppakyyti
jos on sama duunimatka

Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pese kasvosi ja käytä pyyhettä
aamuisin

Urheilla jos jaksat
pysyt kunnossa ja nukut hyvin
hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
jokainen markka jonka maksat
veroja auttaa sinua myös
lukita muista ovet ja auto
kesällä yö on valoisa yö

Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pese kasvosi ja käytä pyyhettä
aamuisin

Muista kaverit entiset ja
soita niille silloin tällöin
pidä niistä listaa jotka
joulukortin lähettää
on tapana kiittää katso silmiin
kätellä voit kun lähdet pois
isä ja äiti ajattelee sua
isä ja äiti ajattelee

Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pidä jemmarahaa pankkitilillä
seiso väkevästi sänkys edessä
aamuisin
Laita riippukeinu kiinni keväällä
pese kasvosi ja käytä pyyhettä
aamuisin
aamuisin
aamuisin
 
Et ole epäonnistunut. Et olisi epäonnistunut vaikka sulla ei koskaan tulisi olemaan noita asioita, mutta koska niitä haluat niin toki niitä kannattaa tavoitella. Sun kannattaa miettiä mitä haluat elämältä, ja todellakin mitä sinä ihan oikeasti haluat, ei mitä kaikilla pitäisi olla. Sitten teet suunnitelman miten lähdet toteuttamaan niitä haaveita ja sillä aikaa nautit elämästä tässä ja nyt. Nauti niistä asioista, joista et voi enää nauttia kun sinulla on asuntolaina, lapsi ja mies. Nauti nyt vapaudestasi, nauti siitä mitä voit ylimääräisillä rahoilla tehdä.
 

Similar threads

M
Viestiä
17
Luettu
489
H
H
Viestiä
8
Luettu
352
Aihe vapaa
Vierailija
V
O
Viestiä
1
Luettu
454
Aihe vapaa
"äiti kolmelle"
Ä

Yhteistyössä