Täällä tuli kade,
Melle! :wave: Minä kaipaan ihan älyttömästi jo hevosen selkään, mutta eipä tällä perällä vielä vähiin aikoihin sinne nousta.. Hyvä kun kovalla tuolilla pystyn edes istumaan.
Meillä oli lääkäri tänään ja kaikki on vauvalla hyvin. Refluksia ei ole ja pulauttelu johtuu ilmasta, sanoi hän (huonolla suomella). Kuunteli ja koputteli massua ja sanoi, että selkeästi on ilmavaivainen, mutta ei menisi koliiksi kuitenkaan nimeämään. Vauvajumppaa pitää meidän alkaa harrastamaan, olivat kädet vielä lavoista liikaa "kiinni" ja jos kädet ovat pitkään nyrkissä, pitää hieroa peukalohankaa ja sillä tavalla aukoilla niitä. Niskaa voi harjoittaa varovasti käsistä nostamalla, vielä ei Roope juurikaan sillä tavalla jaksa kannatella päätään. Muuten kehui jänteväksi ja hienosti kasvaneeksi pojaksi. Roope pyörähti pöydällä ympärikin ihan kuin näyttääkseen kuinka jäntevä poika onkaan.
Cuplatonia kehoitti antamaan ohjeen mukaan jokaisen syötön yhteydessä ja myös niinä helpompinakin päivinä.
Poika oli taas ottanut painoa reilusti ja nyt strategiset mitat ovat 5025g ja 55 cm. (Syntymämitat 3845g, 50cm). Täti tuumasi, ettei huolta, etteikö äidinmaito riittäisi.
Meillä on ollut ongelmapäivä tänään kun paukahti yöllä vesiputki jäähän. Onneksi tallille vesi menee porakaivosta, joten sieltä mies kantoi ämpärillä ja sitten vain lämmiteltiin kattilassa. Tuli siinä mieleen, että on kyllä ollut ennenvanhaan aikamoista vauva-aika ja kaikki pyllynpesut..
Joku kysyi hymyistä.. Roope hymyili ensimmäisen kerran tasan kolmeviikkoisena. Hymyä tulee harvakseltaan, eikä kukaan muu ole vielä sitä päässyt todistamaan kuin minä. Äidin vauva. Lauantaina tulivat ensimmäiset kyyneleet ja nyt se itku vasta liikuttavaa onkin kun kyyneleet virtaavat poskella.
Huomenna on tulossa kirkkoherra vierailulle ja sovitaan ristiäisasioista. Postissa odottavat nimellä varustetut servetit, ne pitäisi muistaa hakea huomenna ja kiikuttaa pitopalvelulle. Toivottavasti on nimi kirjoitettu oikein. Lauantaina onkin sitten se suuri päivä. Ihanaa. Jännittävää.
Kuinkahan minä pystyn olemaan kaappaamatta lasta syliini jos hän alkaa kummin sylissä kovasti itkemään. Kun vieläkin meinaa tulla itku itsellekin jos pikkuinen oikein kovasti parkuu, se ääni käy niin kovasti sydämeen.
Ja taas täällä aletaan heräilemään, joten eikun tissittelemään.
Iloista illanjatkoa kaikille!
Hilmuska ja Roope TASAN 1 KK!!