Tammimammat 2008

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nintsu -81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi Nuppua ja tyttöä! Kiitos tosiaan tarinasta =) On varmasti kova paikka kun ei saa vauvaa heti sykkyyn. Mulla jo ahdisti, kun sain vasta joidenkin tuntien jälkeen pienokaisen syliin. Olin niin poikki synnytyksen jälkeen etten olisi sillon voinut imettää, en edes oikein jaksanut pysyä hereillä / tajuissani.. saati että vielä yön yli odotella :( Onnea tosiaan vielä kerran!

Hauska yhteensattuma tuo Nupun ja Opn juttu! Olitte siis ihan vierekkäisissä huoneissa :D Ajatella! Kylläpä maailma on pieni, ois ollu kiva jos oisitte tienny! hih..

Meillä on mies hyvin mukana hoidossa. Aina välillä uppoutuu omiin juttuihinsa, ja itse tuntuu että on pikkanen kovasti omissa käsissä, mutta aina välillä hän oikein ottaa pojan ja käskee mut lepäämään tai käymään kaupassa tms, että saan vähän omaa aikaakin. Eli ihan hyvin minun mielestä!

Meillä on ollut kanssa viikon pari noita punaisia näppylöitä, mutten ole kyllä allergiaan rinnastanut :-/ Oiskoan pitäny? Kun olen kuullut että noita pikkunäppylöitä olisi vauvoilla muutamaan kuukauteen saakka jopa, vaihdellen tietysti jokaisen kohdalla. Ajattelin niiden olevan ihan hormooninäppylöitä. No, meillä onneks huomenna neuvola, jee! Voi siellä sit kysellä. Meidän poitsua on katottu vaan kerran neuvolan puolesta, sillon kun kotiuduttiin ja tämä on eka kerta kun mennään ihan ite neuvolaan, kun viimeks kävivät meillä. Saas nähdä miten poika on kasvanu.

Viime yö meni meilä taas hävyttömän hyvin :D Toissayö kun meni taas ihan ketuilleen.. Mut viime yönä kaveri nukahti n. 11 illalla. Nukku n.2 asti. Sit meni tunti ennen kun sain kaverin kylläiseksi ja vaipan vaihdettua ja röyhtäytettyä, ja taas nukuttiin noin puol kuuteen! No sen jälkeen sit taas tyypillistä aamuheräilyä ja tiheämpää syöttöä. Mut sainpas ainakin jotain unta. sitä on iloinen pikku rippeistäkin kun saa nukuttua nykyjään :D

En syö Lumi suklaata, kun huomasin sen vaikuttavan. Ja sit vältän kaikkea mikä saisi mun mahan rupsuttelemaan, eli herneitä, tummaa leipää, sipulia! Sipuli on tooosi paha mulle ja pojalle, siitä tulee kunnon ilmavaivat.

Tänään ollaan harjoiteltu poitsun kanssa luomutisseilyä, ja sain kaverin jo jotenkin imemään! Toivotaan että jatkuu :) Kovin tarkka piti olla asennosta ja pojan virkeä että jaksoi imeä. Miten teillä muilla vaavi on hereillä? Meillä siis tosi paljon, joka ihmetyttää? Eilen, poitsu oli hereillä 18-23. Siis välillä söi, ja torkku tyyliin 10 min mut muuten seurusteli. Ja tänään aamusta 9 asti nyt yli 12! Se vaan tuhiseen ja puhisee, välillä syö ja ihmettelee maailmaa. Oikein työtä saa tehdä et nukahtaa. Ilmavaivat on hieman helpottanut, ja poitsu ollut pari päivää muutenkin vähän tyytyväisempi pitempiä aikoja.

No nyt kun hän nukkuu, pitää käyttää tilaisuus hyväkseni, eli lähdempä ulos pojan ja koiran kanssa!

Niin ja ristiäisistä, meillä ei vielä päivää päätetty :-/ ei olla saati aikaiseksi. Nimi on valmiina, mut ei osata päättää etunimen ja tokan nimen paikkaa keskenään. tykätään molemmista. Ja mikä sitten tulisi kutsumanimeksi. Mies haluaa eri nimeä kun minä. Ja hänen ehdotus kun ei oikein luonnistu suomen kielellä, kuulostaa hassulta, niin en oikein tiedä jos haluaisin poikaa sillä kutsua. Mies siis suomenruotsalainen. Toinen nimi sopii niin suomeksi, ruotsiksi kun englanniksi, ja mun mielestä siksi parempi. Mut pian pitäis päättää!

No, nyt meen!

Ulla ja poitsu 3vk 6pv!
 
Kävin muuten itsekin laittaan muutaman kuvan tuonne Spaceen meidän kullasta :)

On kyllä ihanaa vauvasakkia kaikki! Voi että Nintsu sun miekkonen on pieni ja söötti, meitin ihan pallukka kun vertaa kokoa, tosin syntyihän piitkillä viikoilla joten ehti kasvaa aika tuhdiksi! Ja Rosan piiperöisellä oli aika lailla tukkaa niin kun meitin poitsullakin, joka on kunnon tukkajumala. Poskea ja hiuksia riittää.. laitan vielä jossain vaiheessa semmosen koko kroppa kuvankin! Kiitos kaikille kuvista!
 
Meidän vauvan valvominen kuulostaa aikalailla samalta kuin Ullan vauvan! On myös tosi pitkiä jaksoja hereillä, varsinkin illasta, jopa 16-23!! Ja tietäähän sen sitten kuinka yliväsyny pikkuinen on. Ja ei auta vaikka aloitettaisiin yöunille nukuttaminen jo hyvissä ajoin, mutta jos neiti on päättänyt olla nukahtamatta, niin ei takuulla nuku! Mutta sitten kun neiti nukahtaa, niin nukkuu hartaasti ja pitkään.

 
Meidän pojalla on tulluthormooninäppyjä naamaan,niskaan ja kaulan alueelle. Ja hauskaahan tässä on se,ettämiten ne osaakin ne näppylät loihtia ihoonsa just ristiäisten alla.Puhutaan myös vauvafinneistä...

Meilläkin valvotaan tosi paljon. Joskus kun olen saanu pojan nukkumaan, alkaa sisko siinä vieressä mölyämään ja johan se poikakin sit herää.=/ Yöunille laitan pojan vasta kun tyttö eka mennyt tai sitten toisin päin...kaikki riippuu ihan miten päivä on mennyt. Ulkona poika nukkuu todella hyvin ja yhden kerran olen jopa takapihalla antanut nukkua.

Meillä yöunille yleensä poika menee klo.22-23, syö sitten 2-3 aikaan.syö aika tarkasti 4tunnin välein,mutta muutaman yön söi 1-3tunnin välein.

Mahavaivoja ei olla itketty nyt hetkeen taas. Toivottavasti oli kyse vain siitä mitä olin syönyt...

nyt mentävä lapsia katsomaan...
 
Maanantaina 4.3. mentiin sairaalaan. Sinä päivänä mulle laitettiin kolme sytotecia aina neljän tunnin välein. Päivä oli kamalan pitkä. Eipä juuri ollu mitään tuntemuksia, ooteltiin vaan tarkkailuhuoneessa että jotain tapahtuis.

Tiistaiaamuna mut siirrettiin synnytyssaliin. Siinä vaiheessa alko jännittää ja sanoinki kätilölle et nyt kyllä on sellanen olo et jos voisin perua koko homman niin peruisin. Lääkäri puhkasi kalvot yhdentoista maissa. Tuntui aika hurjalta kun sitä lapsivettä vaan valui. Tuli sellanen olo, et pitäis pyydellä anteeks sitä sotkua, minkä sain aikaan, vaikken tosiaankaan voinu ite vaikuttaa siihen.

Ja sitten taas odoteltiin. Kuunneltiin radiota ja lueskeltiin lehtiä, mut oli aika vaikeeta keskittyä yhtään mihinkään. Mut laitettiin yhden maissa oksitosiinitippaan ja vähän sen jälkeen alkoi supistukset. Niitä tuli ensiksi harvakseltaan eikä olleet ees kovin kipeitä. Pystyin syömään, mikä helpotti mun oloa. Mies jopa haki mulle laskiaispullan jälkkäriks!

Jossain vaiheessa supistukset alko oleen tosi voimakkaita. Sain kipuihin ensiksi kauratyynyn ja sitten ilokaasua. Se auttoi niin kauan ku pystyin hengittään sitä tasaisesti. Kun supparit oli tosi kovia, enkä pystyny enää hengittään syvään, ilokaasusta tuli huono olo.

Kätilö oli sitä mieltä, että epiduraalin laittamista kannattais lykätä, mut mä halusin sen silloin. Samoin lääkäri oli sitä mieltä, et oli oikee hetki. Se laittaminen ei vaan ollu kauheen helppoa kun suppareita tuli jo melko tiheesti. Mun mies piti mua käsistä ja käski puristaa aina kun supisti. Jälkeen päin totes et ei ois uskonu, et mulla on niin paljo puristusvoimaa! Epiduraalin kanssa sain nukuttua jonkin aikaa. Sitten tuli ponnistamisen tarve. Nousin seisomaankin välillä ja nojailin sänkyyn ja mieheen aina kun tuntui pahalta.

Tuon jälkeen mulla ei oikestaan oo enää selkeitä muistikuvia siitä mitä tapahtui. Eikä mitään tietoa kellonajoista. Varsinainen ponnistusvaihe kesti reilut 45 minuuttia. Se oli kamalampaa mitä oisin ikinä voinu kuvitella. Kätilö ja lääkäri seuraili tilannetta ja kannustivat kovasti. Samoin mun mies. Oli ihanaa, et se oli mukana koko ajan.

Kaikki kivut lakkas siinä vaiheessa kun vihdoin saatiin tyttö kokonaan ulos ja vauva nostettiin mun rinnalle. Olin ihan poikki, niin henkisesti ku fyysisesti. Mies oli ihan sekaisin ja onnellinen. Sanoi, että vauva katsoi suoraan silmiin ja heti jutteli. Mies kiitteli mua moneen kertaan ja sano että tuo oli parasta, missä on ikinä ollu mukana.

Osastolle siirryttiin sillon yöllä. Mies lähti kotiin ja me vauvan kans nukuttiin koko loppuyö. Seuraavat päivät vaan tuijoteltiin vauvan kans toisiamme. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä.

Päästiin perjantaina kotiin. Eka yö valvottiin, mut sen jälkeen on alkanu sujumaan paremmin. Uutta opetellaan joka päivä, mut nyt alkaa olemaan semmonen olo, et eiköhän tästä selvitä. Päivät on yllättävän tiiviitä. Nyt on oikestaan eka kerta kun tulin koneelle vähän pidemmäks aikaa. Aina kun vauva on nukkunu, oon tehny kotihommia ja yrittäny lepäillä itekin. Mies on onneks hoitanu ruokapuolen.

Imetys sujuu rintakumin kans hyvin, mut ilman sitä ei vielä oikeen. Maitoakin tulee aika reilusti. Jospa se tasottuis tässä vähitellen.

Nyt pitää mennä, äänistä päätellen vauva heräilee.

Nunnu ja vauva 1 vk
 
23.12. Catriina (LA 02.01.08), rv 38+4, tyttö 51 cm, 3470 g, pää 35 cm
24.12. Simb@ (LA 12.01.08), rv 37+2, poika 49 cm, 3210 g, pää 34 cm
30.12. Nintsu-81 (LA 14.01.08), rv 37+6, poika 47 cm, 2420 g, pää 35 cm
30.12. Tähti-08 (LA 07.01.08), rv 38+6, poika 51 cm, 3680 g, pää 34 cm
01.01. Maagi08 (LA 06.01.08), rv 39+2 tyttö 50cm, 3110g
03.01. Laura 81 (LA 01.01.08), rv 40+2, tyttö
04.01. Heppe 80 (LA 01.01.08), rv 40+3, tyttö 52.5 cm, 3405 g
05.01. Jumbojätti (LA 02.01.08), rv 40+3, poika 55 cm, 4160 g, pää 35 cm
06.01. Emmu (LA 18.01.08), rv 38+2, tyttö 48 cm, 3060 g, pää 35 cm
11.01. vm-74 (LA 13.01.08), rv 39+5, tyttö 48 cm, 2880 g, pää 34 cm
15.01. Anni83 (LA 07.01.08), rv 41+1, poika 50.5 cm, 3340 g, pää 35 cm
16.01. Ulla79 (LA 09.01.08), rv 41+0, poika 50 cm, 3800 g, pää 36 cm
16.01. Mamsu (LA 13.01.08), rv 40+3, poika 51 cm, 4050 g, pää 36 cm
17.01. Mamma? (LA 22.01.08), rv 39+2, poika 50 cm, 3680 g
20.01. Lumi80 (LA 16.01.08), rv 40+4, tyttö 51 cm, 3295 g
22.01. Huima (LA 23.01.08), rv 39+6 , tyttö 52 cm, 4350 g, pää 37 cm
24.01. Rosa (LA 23.01.08), rv 40+1, tyttö 51.5 cm, 3620 g, pää 35.4cm
25.01. Choco (LA 21.01.08), rv 40+4, tyttö 50 cm, 3325 g, pää 34 cm
03.02. op (LA 05.02.08), rv 39+5, poika 49 cm, 3070 g, pää 32 cm
05.02. Nuppu80 (LA 28.1.08) rv 41+1, tyttö 52 cm, 3550 g
05.02. Nunnu79 (LA 21.1.08) rv 42+1, tyttö 52 cm, 4150 g
10.02. Muska 78 (LA 2.2.08) rv 41+1, poika 51 cm, 3580 g
 
23.12. Catriina (LA 02.01.08), rv 38+4, tyttö 51 cm, 3470 g, pää 35 cm
24.12. Simb@ (LA 12.01.08), rv 37+2, poika 49 cm, 3210 g, pää 34 cm
30.12. Nintsu-81 (LA 14.01.08), rv 37+6, poika 47 cm, 2420 g, pää 35 cm
30.12. Tähti-08 (LA 07.01.08), rv 38+6, poika 51 cm, 3680 g, pää 34 cm
01.01. Maagi08 (LA 06.01.08), rv 39+2 tyttö 50cm, 3110g
03.01. Laura 81 (LA 01.01.08), rv 40+2, tyttö
04.01. Heppe 80 (LA 01.01.08), rv 40+3, tyttö 52.5 cm, 3405 g
05.01. Jumbojätti (LA 02.01.08), rv 40+3, poika 55 cm, 4160 g, pää 35 cm
06.01. Emmu (LA 18.01.08), rv 38+2, tyttö 48 cm, 3060 g, pää 35 cm
11.01. vm-74 (LA 13.01.08), rv 39+5, tyttö 48 cm, 2880 g, pää 34 cm
15.01. Anni83 (LA 07.01.08), rv 41+1, poika 50.5 cm, 3340 g, pää 35 cm
16.01. Ulla79 (LA 09.01.08), rv 41+0, poika 50 cm, 3800 g, pää 36 cm
16.01. Mamsu (LA 13.01.08), rv 40+3, poika 51 cm, 4050 g, pää 36 cm
17.01. Mamma? (LA 22.01.08), rv 39+2, poika 50 cm, 3680 g
20.01. Lumi80 (LA 16.01.08), rv 40+4, tyttö 51 cm, 3295 g
22.01. Huima (LA 23.01.08), rv 39+6 , tyttö 52 cm, 4350 g, pää 37 cm
24.01. Rosa (LA 23.01.08), rv 40+1, tyttö 51.5 cm, 3620 g, pää 35.4cm
25.01. Choco (LA 21.01.08), rv 40+4, tyttö 50 cm, 3325 g, pää 34 cm
03.02. op (LA 05.02.08), rv 39+5, poika 49 cm, 3070 g, pää 32 cm
05.02. Nuppu80 (LA 28.1.08) rv 41+1, tyttö 52 cm, 3550 g
05.02. Nunnu79 (LA 21.1.08) rv 42+1, tyttö 52 cm, 4150 g
10.02. Muska 78 (LA 2.2.08) rv 41+1, poika 51 cm, 3580 g, pää 35

Pipo unohtui...

Eli meidänkin "Kassu" saatiin maailmaan vihdoin sunnuntai-aamuna klo 8:32. Tänään päästiin Haikaranpesästä kotiin ja voi tätä onnea! Se on NIIN täydellisen suloinen vaavi, ettei oikein pysty edes käsittämään.

Synnytys meni kokonaisuudessaan todella nopeasti, neljältä oltiin kättärillä ja puoli yhdeksältä oli homma ohi. Kirjoittelen tarkempaa juttua myöhemmin.

Muska & Kassu 3 päivää
 
Onnea vauvautuneille!!

Mulle iski ahdistus päälle. Jotenkin kaipaan kauheesti seuraaja kun nyt siskonikinlähti takas kotiin ja mies iltavuorossa tuntuu kauheen tyhjältä olla kotona. Onhan mulla seuranani tyttö ja poika,mutta jotenkin se aikuisen seuran kaipuu on.Kotonahan mäolen tässä olut 2006 vuoden kesästäasti, jotenei ihme että alkaa tuntumaan ahdistavalta. Kaiken lisäksi musta tuntuu ikävältä kun melkein kaikki kaverit on poistuneet mun elämästä lasten myötä...ja ne muutamat kehen yhteyttä pidän asuvat kaukana meistä.

Öh, taidan olla vaan väsynytnäiden pätkä unien takia. Poistun nyt lepäämään ja ristiäisetkin stressaa...
 
Nyt viimein se lupaamani synnytyskertomus!

Torstaiaamuna 24.1, vähän ennen viittä tunsin, että pikkuhousut kastuivat. Kävin vessassa, vaihdoin housut ja menin takaisin sänkyyn. Ajattelin, että se oli vaan vetistä valkovuotoa, mitä oli ollut aiemminkin... Kohta kuitenkin housut kastuivat uudestaan vaaleanpunertavasta nesteestä. Tällöin heräsi ajatus, että lapsivettä se nyt kyllä on… Mies oli juuri saanut takin ja lakin päähänsä ja oli lähdössä töihin aamuvuoroon. Sanoin miehelle, että odottelee hetken ja soitin synnärille. Sieltä käskettiin tulla näytille. Kiirettä ei tarvinnut pitää. Pakkailin rauhassa laukun valmiiksi ja mies keitteli aamukahvit itselleen! Supistuksia oli, mutta ei kipeitä ja niitä tuli n. 10… 15 minuutin välein.

N. klo 6 starttasimme kohti synnäriä. Mulla oli tippa linssissä, mutta ihan vaan sen takia, kun mietin, että kun seuraavan kerran tulemme kaikki kotiin, meitä on mahdollisesti kolme, hellyttävä ajatus:) Synnärillä olin puoli kahdeksaan käyrillä. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunkaulaa oli jäljellä 1cm ja kohdunsuu oli n. kahdelle sormelle auki. Liuskan mukaan vetinen neste, joka kasteli housuja, ei ollut selkeästi lapsivettä. Minulle iski pieni masennus, että tulimmeko nyt kuitenkin turhaan?

Yhdeksän maissa lääkärin kierroksella selvisi, että ”se mitä lirahteli” oli selkeästi lapsivettä ja synnytys tässä oli käynnissä! Lääkäri jäi tässä vaiheessa mietiskelemään laitetaanko tipalla vai sytotecilla potkua supistuksiin… Ja n. klo 10.30 sain sytotecin, joka alkoi vaikuttaa reilussa puolessa tunnissa. N. klo 11 katsottiin synnytys alkaneeksi, kun kipeitä supistuksia sateli n. 5 minuutin välein. Mies helpotti oloani hieromalla minun selkää. Kävi ilmi, että laitoksella oli ruuhkapäivä synnytysten suhteen... Kolmen maissa sain toisen Sytotecin. Kuumassa suihkussa helpottelin oloa, myös kuumilla geelipusseilla koitettiin saada kovimmat kivut laantumaan.

Kello 16.30 tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu oli auki 3cm ja kanavaa ei ollut ollenkaan jäljellä. Olin jo tosi kipeä. Minut päätettiin siirtää synnytyssaliin, missä saisin epiduraalin. Vähän aikaa salissa ehdinkin keinuttelemaan, sekin rentoutti kummasti. Kuitenkin aika pian tuli komento takaisin tarkkailuhuoneeseen. Oli tullut joku kiireellisempi synnyttäjä, joka meni edelleni. Siirryin siis takaisin tarkkailuhuoneeseen ja sain Petidiini-piikin. Piikki ei kauheasti vaikuttanut, sai lähinnä lihakset tärisemään ja olon niin huonoksi, että oksensin neljä kertaa! Että jatkui se raskauden aikainen pahoinvointi vielä synnytyksessäkin!!!

Kuuden maissa menin uudestaan suihkuun ja siitä n. tunnin päästä tehtiin jälleen sisätutkimus. Kohdunsuu oli auki jo 7cm! Suihku sai siis ihmeitä aikaan! Nyt mentiin kuin mentiinkin saliin! Tosiaan, meidän sairaalassa on vaan kaksi salia ja kyseisenä päivänä sairaalassa tehtiin ennätys, syntyi 7 lasta, kun koko vuonna syntyy n. 650… niin ja käynnissä oli kahdeksaskin synnytys, mutta tämä vauva syntyi puolen yön jälkeen. Hyvin nostettiin keskiarvoa päivää kohden! Yksi nainen synnytti osaston huoneessa, kun salit olivat täynnä!

Salissa sain kohdunkaulan puudutuksen ja se tepsi! Klo 20 alkoi ponnistusvaihe. Vauva oli avotarjonnassa, joten urakka oli ”vähän” kovempi. Jossain vaiheessa heitin jo vähän niinkö herjana ilmaan, että ”ei tästä kuulkaa mitään tule, että lähdettäiskö kotiin koko sakki!” Sain kummasti voimia lisää ponnistukseen, kun ensin mies kurkkasi ja sanoi, että vauvan pää näkyy jo. Kätilö käski kohta antaa käden ja kokeilin itsekin ja totta tosiaan, tukkahan siellä tuntui jo! Kuitenkin supistuksista puhti vähän hiipui ja potkua niihin laitettiin oksitosiinitipalla. Välillä minulle myös annettiin vähän lisähappea, kun urakka tuntui pitkittyvän ja voimat hiipuvan.

Kello 21.17 Vauva syntyi, TYTTÖ TULI!!! Vauva siirrettiin heti minun rinnan päälle. Tuore isä sai leikata napanuoran. Kohta vauva kuitenkin vietiin punnittavaksi ja mitattavaksi. Hapetusarvot myös olivat vähän liian alhaiset (raja 7,15, vauvalla 7,03) ja lämpötila laski myös, joten vauva päätettiin viedä lastenhuoneeseen yöksi (happikaappi ja lämpöpussit). Tämä kaikki siis ilmeisesti pitkittyneen ponnistusvaiheen takia (1h 17min). Siispä en minäkään saanut nauttia pienokaisesta kauaa, saati, että olisi heti annettu imeä rintaa:( Vauvalla oli myös vähän mustelmaa otsalla, oli kuulemma aika kauan junnannut minun häpyluuta vasten… :( Mustelma oli kuitenkin jo seuraavana päivänä häipynyt.

Sitten saatiin miehen kanssa vielä synttärikahvit synnytyssaliin. Minua tikattiin tätä ennen ainakin 45min. Repeämät oli kuulemma aika pahat. Enkä siis vieläkään istu kunnolla vaikka synnytyksestä on torstaina kulunut kolme viikkoa. Kuulemma enempää ei olis kestänyt enää revetä, tai olis jouduttu tikkaamaan leikkaussalissa ja mahdollisesti peräaukkoakin… Onneksi ei mennyt ihan niin pahasti… Noh, tikkausten jälkeen, kun oltiin miehen kanssa salissa kahdestaan, mulla meinasi taju mennä. Verenpaine oli aika alhainen.

Siinäpä sitä tarinaa… Nyt ollaan myös rautakuurilla, koska hemppa laski 90:een synnytyksen jälkeen. Kuukauden kehoittivat ainakin jatkamaan rautalääkkeiden syöntiä. Niitäkään en tarvinnut raskauden aikana, mutta nyt…

Mutta, nyt suihkuun ja lisää arjen kuulumisia sitten myöhemmin.

Rosa ja Piiperöinen 19vrk
 
Jumbojätti: lienet sama jumbojätti, jonka esikoisen la oli kesäkuussa 2006? Onnittelut pojasta!!! Mä oon hukannut kesäkuulaisten sivuston, kun muutimme uuteen asuntoon ja samalla vaihdoin tietokoneen. Onkohan sulla enää mun sähkisosoitetta tallessa, kun joskus siitä repusta kyselin (tuskin...)? luulen, että sinne sivulle aikoinaan laittamani hotmail-osoite tms. ei enää toimi :( Olisi niin kiva päästä lukemaan kuulumisia, mutta tarvitsen varmaan uuden kutsun sivuille tai jotain...
 
Rosa, sulla aikamoinen tarina! huh, mikä repeämä.. sen takia varmaan se hemppakin tippui kovin, kun verta menetit. Sama kävi täällä.. melkein litra!! Mulla hemppa tippu niinkin alhaiseksi kuin 71. Siksi antoivat sitten hemohessiä ja kaks pussia verta. Synnäriltä lähtiessä oli niiden avulla noussu 88 =) Eli samoissa oltiin kotia lähtiessä sun kans suurin piirtein. Onko sua huimannut? Mulla tuo alhainen hemppa aiheutti sen ettö ekat 2-3 viikkoa oon joutunut tosiaan tsemppaamaan jaksamisen kanssa, varsinkin kun yöunet on mitä on. Pari viikkoa sitten oli se tosin noussut jo huikaisevaan 103. Me ollaan juuri pojan kanssa lähdössä neuvolaan niin katsotaan missä lukemissa nyt mennään. Tosin tuloksen verikokeesta saan vasta huomenna..

Mulla se liuskatesti antoi kanssa negatiivisen, ja sama tunne. Että turhaako tultiin. Mut pian siitä alkoivat kunnon synnytyspoltot, ja viralliseen papruun merkattiin että synnytys alkoi lapsiveden menolla. Joten kai se kanssa sit oli sitä itseään. Ei taida olla kovin luotettavia nuo liuskatestit sit loppujen lopuksi?

Poitsulla oli viime yönä tosi paljon ilmavaivoja, oikein kävi sääliksi! Eipä sitä paljoa saanut nukuttua, kun sai sitten kanniskella ja pierujumppailla ymym. että olisi vähän parempi olo pojalla. rassukka. Syynä varmaan se että pitkästä aikaa syötiin osittain valmista kaupan muonaa kun ylennsä tehdään sapuskat ite.nuo valmismuonathan on täynnä kaiken maailman lisäaineita ymy..

no nyt täytyy mennä, tulee muuten kiire!

ulla & poitsu 4vk!
 
Katriina: taidan olla sama jumbojätti.;) Laitan sulle linkin tähän,mitä kautta sunpitäs päästä kesäkuulaisten sivuille.
http://groups.msn.com/Kesakuulaiset...pääsetköhän tolla linkillä?! Ilmoita tännejos et pääse, niin koitetaan keksiä joku ratkasu sitten..voin kokeilla huhuilla meidän sivuilta jos jollain olis sun osoite tjn...

 
Vielä...katriinalle.
Etsi tuolta Msn groupista kesäkuulaiset ja liity uudelleen jäseneksi,jos et linkillä pääse. Aika hiljasta on meidän sivuilla...

Muuta:
Tänään alkaasitten taas ahertaminen. Onneksi siivous on pääosin tehty. Eilen kävin ostaa uudet matotkin meille...Päänsärkyä tulee vain kun mietin mitä pitää muistaa ostaa. Miehellä vielä 2yövuoroa ja sitten onneksi taas vapaata ja toivottavasti alkaa myös auttamaan ristiäisten järjestelyissä....

Mutta nyt mietintämyssy päähän ja kauppalappua kirjoittamaan!

 
Ulla: Mulla huimasi sairaalassa tosi paljon. Monesti, kun otin tytön syliinkin ja lähdin vaikka vaippaa vaihtamaan, niin huippas ja pelotti jo, että kuukahdetaan nurin molemmat... Kotona on olo jo huomattavasti kohentunut, mutta tosiaan alhainen hemppa yhditettynä yövalvomisiin ym. on aika ikävä yhdistelmä, mutta en valita ja kyllä tämä vielä tästä helpottaa! Minä ihmettelin kovin myös sitä liuskatestiä, että klo 6.30 se ei muka ollut lapsivettä ja klo 9 olikin selkeästi...??? Vähän mietityttää kyllä testien luotettavuus, kerran sulla ollut samanlainen tilanne...

Musta tuntuu, että tuo rintakumi on meille tullut jäädäkseen... Tympäsee oikeestaan, että pitikin ottaa se sairaalassa käyttöön. Tai silloin se oli vähän pakko. Oli nännit niin arkoina. Nyt tyttö vaan hermostuu, kun ei hän saa otetta nännistä ilman kumia:( Mua haluttais niin jättää kumi pois jo. Tympii sen virutteleminen ja keittäminen. Miten te muut muuten hoidatte rintakumin puhdistamisen? Entä pullot ja rintapumppu? Keitättekö heti käytön jälkeen vai juuri ennen käyttöä?

Myös miehen osallistumisesta vauvanhoitoon on ollut puhetta. Meillä mies osallistuu kyllä ihan mukavasti. Välillä mulla tympii, kun hän istuu aika paljon tässä koneella, kun itse kanniskelen vauvaa (kun en siis voi istuakaan vauva sylissä...) Tai ainakin välillä tuntuu siltä. Vaippaa kyllä vaihtaa ja vaatteetkin menee päälle ihan oikein päin ja sujuvasti:) Myös ulkoilemaan on meidän kanssa lähtenyt joka päivä ja muutamina päivinä pukenut vauvan ulos. Huomenna mies lähtee isyysloman jälkeen töihin ja mulla kyllä vähän hirvittää, kun aitten kaikki ruokahuollosta pyykkeihin ja vauvanhoitoon on mun harteilla yksistään... :/

Meilläkin muuten tytöllä on noita hormoninäppylöitä nenän liepeillä. Niitä oli jo sairaalassa kaksi ja nyt on tullut pari näppylää lisää.

Muihin touhuihin nyt...

Rosa ja Piiperöinen 20vrk
 
Jumbojätti:ääks, en osaa :) kysyy sähkisosoitetta ja salasanaa, enkä todellakaan muista millä osoitteellaa tuolla olen, enpä muuten ole noita msn-groupeja käyttänyt... ainakin aiemmin sinne tarvitsi kutsun, voisitko pyytää laittamaan uuden kutsun osoitteseen hkujala(ät)lut.fi? kiitos! :)
 
Mä huuhtelen rintapumpun käytön jälkeen ja pesen miedolla pesuaine vedellä. Keitän tarvittaessa. Pullot pesen astianpesukoneessa ja huuhtelen sitten ne sen jälkeen...pulloista korkit,tuttiosat ja ne kierrejutut pesen eka pesuaineella ja sit keitän.

Mulla on kanssa rintakumit,mutta ei olla tarvittu niitä. Poika vaan liian nälkäisenä hermostuu rinnalla ja alkaa usein heiluttamaan päätänsä joka suntaan ja sit alkaa itkemään...toi hermostuttaa mua eniten. Noissa vaiheissa tekis usein mieli lopettaa koko imetys. Mulla kyl tulee aluksi sitämaitoa suihkuumalla ja luulenkin,et pojan hermostus johtuu osin siitä,et se maito alkaa tulemaan hitaammin ja se joutuu enemmän tekemään työtä sen eteen...

Rosa: Kyllä sulla hyvin menee vaikka miehesi meneekin töihin.Sanon vain,että yhden lapsen kanssa kyllä vielä kotihommat hoituu,mutta sitten kun niitä on kaksi (ja vielä toinen uhmassa) alkaa kaipaamaan sitä apua enemmän.=)Tytön aikaan mua hirvitti enemmän jäädä yksin kotiin, kun hän itki joka ilta 3tuntia putkeen mahaa ja päivisinkin itki...uskalsinkin ekan kerran kunnolla hänen kanssa sit ulos kun oli 3kk ja itku oli loppunu.

Mua ärsyttää nykyään kun miehellä taas lipsunut ote kotitöistä. En jaksais aina nalkuttaa asiasta,mutta aika usein on pakko. Eniten ärsytti kun poika iki mahaansa pari iltaa pitään ja mies vaan meni tylysti nukkumaan ja siirtyi vielä sohvalle...ite siinä sitten koitin saada pojan oloa helpommaksi ja mielessä koko ajan,että tyttö herää aamulla aikasin ja se pitää ruokkia,aamulla pitää muistaa tehdä sitä ja sitä. Ei ollenkaan voinut kanniskella poikaa ja antaa mun levätä hetkeäkään! Nyt on eilisestä asti ottanu poikaakin enemmän huomioon ja antanu mun jopa rauhassa käydä veskissä,juoda aamukahvin jne...jatkuispa sitten vaan tämä.

Poika alkaa heräilemään...täytyy mennä ruokkimaan! Sitten sinne kauppaan hakemaan tarvikkeita sunnuntaille...
 
Heissulivei!

Täytyy sanoa että te jotka hoidatte vauvan lisäksi toista lasta yksin niin mitalin ansaitsisitte. Mä oon täällä kyllä niin ylityöllistetty omasta mielestäni että välillä tulee itku. En tiiä onko tässä joku babyblues menossa mutta iltaisin on ollut yhtä itkua (siis vauvakin itkee mut mä myös)... Jotenkin huolettaa ihan kaikki. Miten mä onnistun esim imettämisessä, miksen osaa saada vauvaa lopettaa itkua, missä välissä mä ehdin nukkua vai ehdinkö lainkaan, oon ihan ruma ja läski ja koskakohan muhun kyllästytään... noh.. nyt taas itkua, pitää mennä...
 
Nuppu80, nuo sun ajatukset tuntuu niin tutuilta. Itekkin välillä mietin, miten mies mua kestää, kun oon ruma, läski enkä ees lastani saa hiljaseks. Varsinkin tuo ulkonäköpuoli mietityttää, nyt kun on vaan kotona niin ei paljon jaksa ulkonäköön panostaa.. aina oon meikittä, tukka laittamatta, nuhjuset vaatteet päällä.. mietin, että mitähän mies ajattelee kun tulee töistä ja kotona on tällanen rähjänen kotimamma odottamassa.. näytän ihan räjähtäneeltä. Ja mahaakin on edelleen..

Mullakin meinas tulla tänään itku kun poika vaan huutaa.. nyt se nukahti tähän syliin ja omakin olo on taas parempi. Ei oo aina helppoo ei..
 
Joo-o... Nuppu voin kyllä sanoa minäkin, että et ole ainoa! Minä uskon, että tuo yöllä valvominen ja väsymys saa aikaan sen, että kaikki mietityttää, tuntuu, ettei riitä tai kerkeä mihinkään ja pinna on tiukilla. Meillä tuli tässä joku tunti sitten miehen kanssa vähän kinaakin (ihan tyhjästä) ja mullahan pääsi itku... jotenkin sitä on niin herkkä ja kun väsyttää niin ei kestä paljon tulla toiselta väärää sanaa.

Ja tuosta ulkonäöstä... Juu, ei täälläkään mikään hehkeä äiti ole:D Päinvastoin. Hiukset hätäponnarilla, otsatukka sekaisin, meikistä ei ole ollut moneen viikkoon tietoakaan... Kuljen päivän pitkissä kalsareissa, kun mitkään muut housut ei tunnu hyviltä. Omat housut ei vielä mahdu ja mammahousut on liian löysät. Paidat tuoksahtaa maitopukluilta. Juu, on kaukana hehkeys!!! Mutta en valita! Vauva on mulle kaikki kaikessa ja ihaninta, mitä on koskaan tapahtunut:))))

Sitäkin tulin muuten päivällä miettineeksi, että sitten, kun meidän pitää täältä ehtiä johonkin vauvan kanssa, niin on kyllä tekeminen! Mun on pakko käydä suihkussa aamua iltaa, kun hikoilen ihan älyttömästi. Saapa nähdä miten se käyttelee jatkossa. Ja tosiaan tuntuu, että ulos lähtemiseenkin menee iäisyys.

Jumbis: Nostan kyllä sulle hattua, että selviät kahden noin pienen lapsen kanssa! Ja kyllähän täälläkin selvitään, kun on pakko ja jos tuntuu, niin jostain on tingittävä ja tehtävä vain ne tärkeimmät.

Rosa ja Piiperöinen

 
Rosa, alussa keitin ne kumit joka kerran jälkeen. Mut aina niitä on sitten pesemättä kuiteskin, muuten sais keittää jatkuvasti. No.. mä sit välillä vaan pesen tosi kuuman juoksevan veden alla. Ehkei ihan paras juttu pöpöjä ajatellen, mut muuten noita kumeja pitäis olla ziljoona.

Neuvolassa oli tänään kaikki hyvin. Poitsu oli niin kiltisti, etten meinannut omaksi tuntea. Ihmetteli ja möllötti vaan koko sen ajan. No.. kotonan sit eri juttu. Ilmaa kai kiertää ja poitsu kitisee enemmän tai vähemmän. Mutta, kaiken tän korvaa ekat hymyt!!! Jee, eilen ja tänään oon saanut tipan linssiin, kun poika on vastannut hymyyn sylissä ollessaan. Molemmilla kerroilla tapitti suoraan silmiin, ja siinä kun löpertelin niin väläytti kunnon leveän hymyn! Tosin.. ehdin fiilistellä n.15 sekkaa.. kun sen jälkeen poitsu keksi että hänellä onkin nälkä ja rupesi sitten itkemään. Itkettiin sit yhdessä :D

Mutta joo, täällä on väsyneenä paljon samoja tunteita.. yöunet jää välillä tosi vähiin, niin sit sitä kimpaantuu pienestä ja tietty nuo surulliset fiilarit pääsee valloilleen helposti.

Jaahas.. taas syöttään. Poitsu on niin kova syömään! Ai niin, neuvolassa poika mitattiin, 55cm (syntyessään 50) paino 4860 (3800) pipo 38,5 (36) eli on kasvanut ja ei ihme että viihtyy tissillä. Aikamoiset lukemat!!! Kaverihan oli viikko syntymän jälkeen syntymäpainossa, joten meillä on tullut kilo painoa 3ssa viikossa :D

ulla & poitsu 4vk
 
Nopeesti vielä kommentoin ennen pupun heräämistä noista rintakumeista.. Mulle sanottiin haikaranpesässä että ei tartte keittää joka kerran jälkee vaan kylmän (kylmä kai pesee tehokkaammin maidon ja vähemmän pöpöjä kylmässä vedessä ku kuumassa) veden alla huuhtelu riittää... Itse pyöritän päivän aikana kolmea kumia ja käytän joku kolme kertaa aina yhtä, sitte keitän...

Me ei olla tänää käytetty yhtään korviketta! JEE :)
 

Yhteistyössä