ONNEA KAIKILLE JAKAANTUNEILLE!!
Itsekin liityn siis heidän joukkoonsa :heart:
Meille syntyi poika 31.12.2008 aikamoinen jässikkä oli tuokin, mun silmään kuitenkin pieni kuin mikä!
Pituutta 52 cm ja painoa 4490g
poika syntyi siis rv 37+6
Me käytiin siis lapsivesipunktiossa 29.12. ja mun piti soittaa äitipolille seuraavana päivänä klo 15 jälkeen, no ei tarvinu soittaa kun lääkäri soitti mulle ja tuumasi, että nyt on tilanne se, että tänään sisälle ja aamulla leikataan, että ei voi enää odotella, toivoin siis, että olis leikattu vasta tammikuun puolella.
Keuhkojen kypsyyttähän sillä alunperin haettiin, mutta ottivat siitä myös ns. epo-kokeen tai mikälie... mutta epo-vastaus oli sen verran korkea, että halusivat jo pienen maailmaan. Normaalisti se vastaus on kuulemma vähän yli 100 niin meillä se huiteli jo 1100, eli korkea on ollu
illalla mentiin sairaalaan sisälle ja tehtiin valmisteluja ja arvatkaa vaan nukuttiko seuraavana yönä... ei... jonkin tabletin kiikuttivat mulle, jonka avulla sain sitte 3 tuntia nukuttua, mutta pitkää oli aika kun odotti sitä aamua, mielessä kävi jo vaikka mitä ja ajatukset reistaili muutenkin ihan laidasta laitaan.
aamulla mut kärrättiin sitten leikkuriin jo heti klo 8 ja vauva syntyi maailmaan klo 8.43. Leikkaus meni hyvin, vaikka mulla niitä ennakkoluuloja olikin mm. puudutuksen suhteen, lääkärit olivat tosi mukavia ja ymmärtäväisiä, (sanoin ihan suoraan, että kyllä mua hirvittää) leikkaava lääkäri kävi katsomassa mua silloin aamulla ja siitä jäi jo tosi hyvä fiilis. Verenpaineet tipahti kahteen kertaan leikkauksen aikana ja silloin olin varma, että kuolema tulee, mutta kun tilanne korjaantui, niin heitettiin siinä sitten jo juttuakin ja nukutuslääkäri turisi siinä kaiken aikaa jotain mun kanssa, olo oli koko leikkauksen ajan muutoin ihan hyvä. Verenpaineen laskun jälkeen iski aivan jumalaton päänsärky johon sain sitten tipan kautta jotain lääkettä joka tehosi miltei heti.
isäntä oli (luojan kiitos) mukana taas leikkurissa ja kurkkasi jopa sermin yli kun poika nostettiin maailmaan.
Aika pitkään meni kun ompelivat mua kiinni ja asensivat haavaan kipupumppua (joka on muuten TODELLA hyvä!!
heräämössä meni tunti ja sitten pääsin takasin osastolle.
Seuraavana aamuna sain nousta vasta ylös sängystä, vaikka olinkin siihen valmis jo samana iltana. Kipupumpun ansiosta en tarvinu edes kipulääkkeitä kunnes vasta sitte kun pumppu poistettiin toisena päivänä leikkauksesta.
Poika vietiin siis leikkurista suoraan keskolaan(vaikkei siis keskonen ollukaan) vaan siinä samassa on niillä tehotarkkailutilat. Isäntä lähti leikkurista sinne mukaan kun mä jäin vielä parsittavaks.
No, sen verran oli huomaavainen mies mulla, että se kiikutti mut sängyn kanssa samana iltana vielä poikaa sinne keskolaan kattomaan. Luvan kanssa tietysti.
Ainoa ikävä puoli oli ne hemmetin napapiikit mitä ne piikittivät joka ilta. Toisaalta tietysti ihan asiaa, mutta se ohensi mun verta niin paljon, ettei verensokerin mittaamisesta meinannu tulla mitään kun valui norona vaan sormea pitkin
Kotiin mä olisin päässy jo 5.1. mutta sain sitten vauvan osastolle ja siltä piti tarkkailla vielä sokereita, niin oltiin siellä sitten niin, että päästiin kotiin 7.1.
vaikka mulla oli oma huone, varustettuna vessalla ja omalla suihkulla niin meinas alkaa jo viimeisenä päivänä seinät kaatua päälle, olin ihan varma, ettei päästä tuolloin 7.päiväkään vielä kotiin ja itkuhan siinä tuli, kun oli jo koti-ikävää ja näitä vanhempia poikiakin tosi ikävä, eli kyllä oli riemu katossaan kun kuulinkin, että päästäänkin lähtemään.
Aikamoinen reissu oli sekin, raskaus meni tosi nopsaan ja tuossa tuo nyytti nyt nukkuu tyytyväisenä vieressä, kiltti poika kuin mikä, ei turhista inise!