Huomenia!
Oli kaverin kanssa puhetta vuosilomista ennen äitiyslomaa... Jos on määräaikainen työsopimus kesäkuuhun ja virallinen loma mulla alkaa 18.12. Sitä ennen käytän siis lomapäivät pois. Kaveri sanoi, että lomapäivät lasketaan kesäkuulle, mutta itse meinasin, että vain tehdyt työpäivät lasketaan. Mulla on siis sopimus elokuusta kesäkuuhun. Saahan sen sitten selville, mutta jos joku tietää, niin ois kiva kuulla etukäteen.
Nimistä... Meillä on nimet valmiina, mutta tuttujen vuoksi jätetään sanomatta. Mutta muille, en enää muista, kuka niitä kyseli, vinkiksi pari nimeä, jotka luin tänään turun sanomista kuolleista ja kastetuista: Tytöille Adi, Tonja, Sointu ja pojalle oli Jaapo. Itse tunnen yhden Juran ja muistan kuulleeni pojista Jirko ja Jiri.
Parisuhteen kesto on meillä vähän laaja-alainen käsitys... Ollaan tunnettu 11 vuotta, mutta yhdessä ollaan oltu 6,5v / 5,5v... Eli toi eka vuosi oli sellaista soutamista ja huopaamista, kun yritin taistella suhdetta vastaan. Mieheni on siis kaverini entinen poikaystävä teinivuosilta. Kaverilla oli jo kihlattu tuossa vaiheessa, mutta jotenkin silti aina aika ajoin koin tekeväni väärin ja erottiin hetkeksi, kunnes taas huomasin olevani siinä.
Vuoden sitä kesti ja sitten päätin, että tässä ollaan. Siitä sitten sukulaisten tietoon ja heidän silmissään aika nopeasti muutettiin yhteen. Eli vajaa puoli vuotta siinä meni, kun mies sitä ehdotti ja minä suostuin. Nyt on viisi vuotta asuttu yhdessä, vaikeita aikoja on ollut, mutta niistä on selvitty. Vaikeudet alkoivat vuodenn yhdessä asumisen jälkeen, kun sain koiran. Itselle kaikki oli niin selvää, kun miehellä ei taas ollut mitään käsitystä eläimistä. Pian tulin yllätykseksemme raskaaksi, mikä oli toinen kriisin paikka. Tässä nyt kuitenkin olemme, onnellisina idyllissämme; 4-vuotias koira, 3-vuotias poika, kihloissa 2,5 vuotta, farmari ja rivarin pääty.. toista odotellaan ja häistäkin on ollut puhetta. Ne ristiäiset ovat tietty yksi vaihtoehto, mutta mitään ei oo vielä päätetty.
Piru asuu kyllä täälläkin kodissa.. Hitto, miten voi kaikki ärsyttää?! :headwall: Esikoisen jälkeen sanoin voivani olla aina raskaana, haluamatta kuitenkaan niitä lapsia.. Nyt sitten kun olen raskaana, haluan vain tämän lapsen nopeasti (en ihan samaa tahtia teebirdin siskon kanssa kuitenkaan), enkä olla enää ikinä raskaana! Kaikki paikat sattuu, on tuskainen olo (maha siis ei ole erityisen suuri, vaikka sf-mitta olikin viikolla 22 23, painoa on tullut alusta 2,5 kiloa, joten siis isosta mahasta ei ole kyse). Iskias vaivaa ihan hullun tavalla, kaksinkerroin kulkeminen on mulle ehkä ominnaisin kulkutapa sohvalta / sängystä ylöspäästyäni. Väsymys on aikamoinen. Neuvolan tädille ei vaan kehtaa myöntää väsymystään ja pahaa oloaan, vaikka se sitä kyselikin. Sitten oon ihan poikki iltaisin kotona, itku tulee vähästäkin. Plääh. Missä se auvoinen olo on?