Nyt on sit viimeinen neuvola takana ja kaikki oli hyvin.Kohdunkaulaa jäljellä riittävästi mut kohdunsuu hieman pehminnyt.Eli kai mulla sit jotain tapahtuu tuolla enemmän kun esikon aikaan.
Verenpaine hitusen kohonnut,mut se katsotaan sit viikon päästä.Hb nyt hyvä.Pissassa ei mitään.Vauveli köllöttää rt mut ei ole laskeutunut eli sf-mitta kasvussa edelleen.Lääkäri sanoi että saattaa tästä tylleröstä tulla hieman siskoaan isompi mut ei mikään yli 4kg.
Pötkylä:mulla kanssa kuule sellainen mies joka hikoili ja hermostui jo ekassa ultrassa niin että ajattelin että mitähän tästä tulee...olin varma ettei se kykene tulemaan saliin mukaan.valmennuksissa kävi mutta ei se sinne innosta kiljuen tullut.tunsi olonsa lähinnä vaivautuneeksi jos puhuttiin mistään mikä viittasi sairaalasanastoon.
mutta kun se synnytys sitten koitti niin hän suoriutui siitä hyvin.ei pyörtynyt tai voinut pahoin.tosin oltiin sovittu että pysyy sitten siellä pääpuolella vaan kertoi hän sit jälkeenpäin nähneensä kaiken mutta eipä siitä traumoja ole jäänyt.vielä se on tulossa toisen kerran synnyttämään.
yhteenvetona siis että vaikka mies ei ulospäin hehkuta intoaan niin kyllä ne sitä päässään miettii ja yllättävät positiivisesti ja eihän se vauva ole niin konkreettinen isälle odotusaikana.mun mies sanoi että sit kun tyttö oli siinä niin sit vasta tuli kunnolla sellainen tunne et hei nyt mä olen isä!ja hyvä isä onkin..
tällä erää ei taas muuta.jään myös roikkumaan
Verenpaine hitusen kohonnut,mut se katsotaan sit viikon päästä.Hb nyt hyvä.Pissassa ei mitään.Vauveli köllöttää rt mut ei ole laskeutunut eli sf-mitta kasvussa edelleen.Lääkäri sanoi että saattaa tästä tylleröstä tulla hieman siskoaan isompi mut ei mikään yli 4kg.
Pötkylä:mulla kanssa kuule sellainen mies joka hikoili ja hermostui jo ekassa ultrassa niin että ajattelin että mitähän tästä tulee...olin varma ettei se kykene tulemaan saliin mukaan.valmennuksissa kävi mutta ei se sinne innosta kiljuen tullut.tunsi olonsa lähinnä vaivautuneeksi jos puhuttiin mistään mikä viittasi sairaalasanastoon.
mutta kun se synnytys sitten koitti niin hän suoriutui siitä hyvin.ei pyörtynyt tai voinut pahoin.tosin oltiin sovittu että pysyy sitten siellä pääpuolella vaan kertoi hän sit jälkeenpäin nähneensä kaiken mutta eipä siitä traumoja ole jäänyt.vielä se on tulossa toisen kerran synnyttämään.
yhteenvetona siis että vaikka mies ei ulospäin hehkuta intoaan niin kyllä ne sitä päässään miettii ja yllättävät positiivisesti ja eihän se vauva ole niin konkreettinen isälle odotusaikana.mun mies sanoi että sit kun tyttö oli siinä niin sit vasta tuli kunnolla sellainen tunne et hei nyt mä olen isä!ja hyvä isä onkin..
tällä erää ei taas muuta.jään myös roikkumaan