** Talviunelmasta 2008-2009 - haaveilevat (vol. 1) **

Alkuperäinen kirjoittaja kiharapää:
RD mulla on ainakin sama kp pe kuin to.. Onkohan jokin epähuomiovirhe...

Anteeksi virheestäni.. Ukko häiritsi koko ajan mua juttelemalla.. Näköjään epähuomiossa olen ajatellut, että laitoin jo sinulle päivän lisää. Korjaantuu tänään. :ashamed:
 
Kuka haluaa tulla pelastamaan minut tältä väsymykseltä? Pitäisi viel jaksaa olla töissäkin.
Kun pyyhkii nenän, ni tulee verta ihan vähän. Yäk!

Kuopus on inhottava, ku herää just silloin, kun itse oon parhaammassa unessa. Ja tottakai tuntia ennen kellon soittoa herää huutaa maitoo.. :headwall:
 
Kaipa sitä pitäisi mennä nukkumaan.. Oltiin äidin kanssa äsken asioilla ja nyt olen ollut kohta vuorokauden yhtä soittoa hereillä.. vähän alkaa väsyttämään.. Ja muutenkin nyt tulisi nukuttua sopivasti, kun mies tulee töistä niin olen saanut nukkua max pari tuntia ja enempää en haluakaan nukkua, että pääsee illalla ylös..

KP
 
Enää tunti töitä..

Tänään kuulin, että pomon tytär oli saanut eilen vauvan. Tiesin kyllä, että odottaa ja milloin laskettuaika on.. On niin suloisen näköinen kuvassa.
Olivat eilen saaneet kuull, että on down-lapsi.. Pituutta prinsessalla on 48 cm ja painoi yli 3 kg..
Ja tänään oli lastenlääkäri tutkinut ja sanonut, että 99 %:n varmuudella on down-lapsi. Ensi viikolla verikokeet valmistuu ja saa varman tuloksen. Sydämmessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa.

Tässä itse mietiskelen sellaista, että loppuuko elämä kokonaan, vaikka saa down-lapsen? Äiti on sanonut, ettei halua sitä lasta.. Olisi halunnut terveen lapsen, nyt on kaikki pilalla. Sanonut myös sen, että ei enää ikinä rukoile.. Vaikka koko raskausajan oli rukoillut, että kunhan saisi terveen lapsen.

Onko kenelläkään kokemusta down-lapsesta? Minkälaista on elämä hänen kanssaan?

Jos itse ajattelisin, että joutuisin saman kokemaan, niin varmasti olisi aluksi pienoinen järkytys.. Mutta rakas se olisi siitä huolimatta.
 
kyl mä järkyttyisin ja varmaa surisin aluksi mut kyl se olis silti oma lapsi ja siitä huolehtis sit iha kuten terveestäkin, tosin tietty viel enempi ja paaaaljon kauemmin ku ois erityislapsi.. mut olisha se siis silti järkytys eka. Mut en mä pystyis sanomaan et mun elämä siihen loppuis enkä varmaankaa pystyis pois antamaan, se kummiski ois oma. Semmosta oon joskus miettiny et voisko sitä sit keskeyttää jos epäillään et tulis down -lapsi mut en usko siihenkää et pystysin siltikään aborttiin.. silti se olis oma lapsi ja aina voi olla et myös on tervekin vaiks eka ois sanottu et todennäkösesti sais down -lapsen.. mut kurja juttuhan se on myös lapsen kannalta :/
 
Miracle: Olen kyl kanssasi samaa mieltä asiasta, että aluksi järkytys. Mutta kun on kuunnellut pomon juttuja, niin kaikki on sitä mieltä, että heidän "idylli" särkyi. Ja nyt kaikilla on huoli myös siitä, että jos lapsen äiti ei käännä mielipidettään siitä, että ei halua lasta. Yhä edelleen sanoo, ettei halua ollenkaan sitä lasta.

On kyl ollut shokki kuulla keisarinleikkauksen jälkeen, että on down-lapsi.. Onneksi sydämmessä ei ole ollut mitään vikaa.

Toivon vaan paljon voimia koko perheelle. On kolmas lapsi heille.
 
niin...ihan oikeeseen osui ne mun tuntemukset..eli tänään sitte täti tuli kyläilemään :( |O :'(
Noh,tämä oli tosin vasta yk 1. niin ei kannata lannistua tosiaan vielä...ja tulipahan vielä oletettua aikaisemmin,kun tänään vasta kp 26 :eek: vaikka on mulla kyllä aina ollu aika lyhyt kierto..mut yleensä ainakin sen 28..Mutta jospa maaliskuu ois tosiaan se onnen kuukausi,niinkuin meilinde mainitsikin...Toivotaan =) Eli mulle voi nytte päivittää siis kp 1/26-30? Ja yk 2.
 
mä ravaan vessassa koko ajan.. Oli hauskaa lähtee kotoa kauppaan.. Kävin eka vessassa, piti päästä kaupassa heti vessaan ja kotiin tullessa. Ja hirveät kivut vasemmalla puolella nivusten yläpuolella.. :headwall:

Mutta ruotsin tehtävän pariin! :wave:
 
Moikka.
TAAS mä tulin tänne :D
Oikee häirikkö.
Ei vais.
On kyllä vähentäny ressiä vähän kun ei ravaa täälä alvariinsa.
Ihan hyvää on taukoilu tehnyt,ja sitä taidan toistaseks jatkaa.
4 päivää nyt teroja syönyt.
Tuntuu ettei ne lopu koskaan....
Haluis niin kovasti päästä jo eteenpäin tässä asiassa.
Mutta pitänee uskoo että hiljaa hyvä tulee =)


Moron :wave:
 
Mun mielestä down-syndrooma ei ole mikään "kuolemantuomio". Riippuu paljon myös itsestä, miten lapsen kasvattaa ja siitä sitten riippuu minkälainen lapsesta kehittyy. Aivan varmasti down-lapsen kanssa tulee olemaan rankempaa, koska kehitys hitaampaa, mutta uskon, että ajan kanssa lasta tulee rakastamaan ja pitämään ns. normaalilapsena itselle. Tietenkin varmasti alkujärkytys on valtava. Aluksi asian haluaa kieltää, niin kuin yleensä "kriisissä", mutta shokkivaihe helpottaa ajan kanssa. Nykyään kaiken lisäksi on olemassa hyvät terapiat lapsille jne. Toivottavasti tämän lapsen äiti vielä hyväksyy lapsensa, eikä tule syyllistämään lasta. Itse olen tehnyt töitä down-syndroomaa sairastavien kanssa ja jokaikinen heistä on ollut jollain tapaa aivan ihania ja omia persooniaan!
 

Yhteistyössä