Tahkoojat 79

[Kastehelmi]

Niin, siis mulla EI varsinaisesti ole ollut ovuloimattomuutta. Elimistö ei vain herännyt 10 pillerivuoden jälkeen tuosta noin vaan ja tiedän, tai olen aika varma, että viime vuoden heinä- ja elokuussa ovista ei ollut. Mutta syyskuun 2004 jälkeen olen ovuloinut ilm. joka kierrossa (tai ainakin lähes). Eli kyllä mulla tulee ovikset ihan luomuna.. Jotain hyvää sentään.

Ja meillähän ei syytä ole löydetty (ivf:ssä tulee sitten esiin uusia seikkoja), miehen simppojen pitäisi riittää, vaikka muodoltaan ovatkin vähän niin ja näin (onneksi niitä on kuitenkin paljon ja liikkuvat hyvin). Julkinen puolihan ei olisi meitä vielä edes tutkinut, että siinä mielessä ollaan ihan alkutaipaleella. Tuntuu vain tosi hölmöltä, että kaiken pitäisi olla kunnossa,mutta vuodessa ei tule edes haamua tikkuun.

Eikä mulla ole yhtään huonot fiilikset, vaikka tuosta ""luovuttamisesta"" voisi niin ajatellakin. Itse asiassa eilenkään ei ollut (vaikka kp1) vaan ihan normi-olotila, ehkä jo normaalia parempi mieli Jotenkin tunnen itseni ihan urpoksi, että jatkaisin vain odottamista ja toivomista, odottamista ja toivomista kerta toisensa jälkeen, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. Siitähän niitä pettymyksiä sitten tuleekin. En tietenkään aio muuttaa systeemiä mitenkään, tulokas olisi äärimmäisen tervetullut, jos suvaitsisi tulla, mutta luomuonnistumiseen en yksinkertaisesti enää viitsi/voi/jaksa uskoa. Seuraava etappi on niissä hoidoissa ja tosiaan toivon, että pääsemme heti alkuvuodesta tosi toimiin.

Uskon, että sekin muuttaa tilannetta, että sä olet tullut raskaaksi 2 kertaa - mä en kertaakaan, joten tässähän on täysin epävarmaa, että onko se ylipäätään mahdollista. Sulla on kuitenkin hieman enemmän tietoa sun elimistöstä

 

[Kata]

Heh Tiitu on joo samat suunnitelmat huomiseksi! Me ajateltiin hakea Stokkalta tai jostain tiskistä muutama rapu per nuppi ja sitten jotain muuta lisäksi, vähän valkkaria jne. Tosin ollaan molemmat tänään lähdössä ulos että saa nähdä mitä huomenna jaksaa..

Mun yksi työkaveri kertoi juuri että kaveripariskunta laittoi adoptiohakemuksen vaikka yritystä takana vuosi ja nyt vasta menossa inssiin (selittämätön lapsettomuus heilläkin). Siellä on yli vuoden jono niihin haastattelu ym. juttuihinkin kuulemma. Jännä juttu, koska meillä koko asiaa ei ole vielä puitu, koska kumpikin haluaa uskoa että onnistutaan. Mutta kaikki tavallaan, ja tämä kyseinen pariskunta saa ehkä lohtua ajatuksesta että jos ei tärppää niin ovat sitten valmiiksi adoptiojonossa.

On niin mahtava ilma että kyllä pukkaa vähän harmitusta siitä ettei olla mökillä..no, aina ei voi voittaa ilmojen suhteen, ja onhan hyvät ilmat kivoja kotonakin.

Työt ei maistuis enää yhtään, puoli neljään aion kitua kumminkin työpöydän äärellä..hohhoi..

 

[Sandeman]

Joo möhömahoja näkyi taas kun kävin ruokkiksella ulkona, yksi melkein torppasi mut kumoon kun pölähti keskelle käytävää Stockalla:-(. Jepjep.

Ihmiset on sitten ajattelemattomia (tai ei siis mieti yhtään) tänä aamuna sain tälläisen meilin kaverilta jonka olkapäätä vasten itkin lapsettomuutta juuri kuukausi sitten (ei herkkänahkaisille, mäkin väänsin itkua):

Just for this morning, I am going to step over the laundry, and pick you up and take you to the park to play.
Just for this morning, I will leave the dishes in the sink,
and let you teach me how to put that puzzle of yours
together.
Just for this afternoon, I will unplug the telephone and
keep the computer off, and sit with you in the
backyard and blow bubbles.
Just for this afternoon, I will not yell once, not even a
tiny grumble when you scream and whine for the ice
cream truck, and I will buy you one if he comes by.
Just for this afternoon, I won't worry about what you are
going to be when you grow up, or second guess every
decision I have made where you are concerned.
Just for this afternoon, I will let you help me bake cookies, and I won't stand over you trying to fix them.
Just for this afternoon, I will take us to McDonald's and buy us both a Happy Meal so you can have both toys.
Just for this evening, I will hold you in my arms and tell you a story about how you were born and how much I love you.
Just for this evening, I will let you splash in the tub and not get angry.
Just for this evening, I will let you stay up late while we sit on the porch and count all the stars.
Just for this evening, I will snuggle beside you for hours,
and miss my favourite TV show.
Just for this evening when I run my finger through your hair
as you pray, I will simply be grateful that God has
given me the greatest gift ever given.
I will think about the mothers And fathers who are searching
for their missing children,the mothers and fathers who are
visiting their children's graves instead of their bedrooms, and mothers and fathers who are in hospital rooms watching their children suffer senselessly, and screaming inside that they can't handle it anymore.
And when I kiss you good night I will hold you a little tighter, a little longer. It is then, that I will thank God for you, and ask him for nothing, except one more day.............

Hi. I am a 29 year old father. Me and my wife have had a wonderful life together. God blessed us with a child too. Our daughter's name Rachel, and she is 10 years old. Not long ago did the doctors detect brain cancer in her little body. There is only one way to save her and that is an operation.
Sadly we don't have the money for the operation. AOL and Zdnet have agreed to help us. The only way they can help is this: If you send this email to other people, AOL will track this email and count how many people get it. Every person that opens this email and sends it to at least 3 people will give us 32c.

Että silleen, olihan se ketjukirje mutta silti olisi luullut että harkitsee kahdesti kenelle tuon lähettää......

 

[Siirappi]

Heipä hei

On se kumma, miten joka kierron lopulla alkaa toiveikkuus nostaa päätään, vaikka EN takuulla plussaa tässäkään kierrossa.

).( siis kp 24. Nännit ovat olleet oviksesta asti nöpötysasennossa ja kosketusarat, lämpö koko ajan 37-37,5 ja huomasinpa seitsemän päivää oletetusta oviksesta pienen kirkkaan veritipankin vessareissulla (Argghhhh!!!). Siitä pari päivää eli eilen yöllä miehen kanssa sekstaillessa tuli vähän maksoittunutta verta. Siis semmoista ruskeaa ja kuivaa. Muita ""oireita"" ei ole, paitsi satunnaisia mahakramppeja tuon veritipan tulon aikoihin, nyt niitäkään ei enää. Ja sitten päivällä palelee ja yöllä pukkaa hikeä.

Ja todennäköisesti kaikki nämä ""oireet"" johtuvat clomeista....

PQ Suru (Julia, Sanelma ja Sandemankin) ja kaikki muut tietysti myös.

Tässä tämmöinen itsekeskeinen pikaviesti siivoilun lomasta.

 

[Siirappi]

No joo. Ei tuo kirje kyllä tosiaan kovin tyylikäs lähestyminen ollut!

 

[Julia]

Niin, Kastehelmi, ehkäpä mun positiivisuus vaikeuksista huolimatta todellakin kumpuaa siitä tiedosta, että mun kohdalla on ylipäätänsä mahdollista tulla raskaaksi. Oikeassa olet. Silti pahan peikon hiipiessä, käy mielessä, että onkin jotain niin radikaalia vikaa, etten vaan pysty lasta kantamaan. Niin kauan kuin tämä osoitetaan vääräksi, aion toivoa ja kovasti. Ja niinhän se vaan on, että keskenmenot ovat erittäin yleisiä. Karu totuus.

Kata, meillä mies ei suostu edes keskustelemaan adoptiosta, koska se ei ole vielä ajankohtaista ja hän uskoo ettei ikinä olekaan.

Todella surullinen ketjukirje sulla Sandeman. Niisk.

 

[Hertta]

Ihan järkevä asenne, Kastehelmi! On äärimmäisen raskasta kuukaudesta toiseen toivoa ja taas pettyä. Mä en ole vielä oppinut olemaan noin kylmähermoinen. Mikään ei kuitenkaan sulje pois sitä, että teillä tärppäisi ihan luomuna. Onhan noita tarinoita kuullut vaikka kuinka monta. Vuosi ei kuitenkaan ole NIIN pitkä aika vaikka kaikki olisikin kunnossa.

Mä laskin juuri, että meillä olisi ollut 5 kiertoa mahkut tm:n jälkeen. Saa nähdä kuinka kauan vielä jaksaa odotella ennen kuin uudelleen tutkittavaksi. On totta, että kyllähän se yksi tärppi tuo lohtua. Miehen simpat ei voi olla ihan paskoja, mä ovuloin ainakin joskus ja kiinnittyminenkin on onnistunut. Hirveetä, että ei ole kärsivällisyyttä vain odottaa.

Mä voisin hyvin kuvitella adoptoivani. Tiedän jo maan mistä haluaisin lapsen. Mutta kyllä mä haluaisin kokea raskauden, synnytyksen...

 

[Siirappi]

Siivous ei oikein imaise..

Unohdin kommentoida Kastiksen mietteitä. Minustakin ne kuulostavat sangen järkeviltä. Vaikka sitä jaksaa vielä elätellä toiveita, niin luulenpa, että kohta ei enää jaksa pettyä ja optimistisuus saa väistyä realismin tieltä. Mulla on sikäli eri tilanne, kun clomit on otettu vasta käyttöön ja vika on selvä, eli siis ei ovulaatiota issekseen. Ja periaatteessa nyt ekaa kertaa oikeat mahkut raskautua.

Jotenkin musta vain salaa sisällä tuntuu, että en saa koskaan omaa lasta. Olen kirjoittanut tästä tänne ennenkin. Tiesin jo ennen yrityksen alkua, että vaikeaa tulee olemaan. En osaa edes kuvitella itselleni omaa vauvaa.

MIes on puhunut adoptiosta, mutta minä en halua. Eikä mieskään ehkä muuten halua, mutta haluaa antaa minulle mahdollisuuden äitiyteen, joka on tietenkin ihanasti ajateltu. Miehellä on lapsia ex-liitostaan ja jos meille ei tule yhteistä, niin sitten miehen lapset riittäköön. Vaikka ovatkin jo melkein aikuisia. No, lapsenlapset sitten...

 

[Kastehelmi]

Joo, kyllä se mun ""kanta"" on ihan täyttä realismia. Ja täysin on tiedossa, ettei meillä ole vielä pitkä aika takana. Mulla oli alkuvuodesta vielä hirveä työstressi ja mies sairaana (jolla oli todistetusti vaikutusta simppoihin). Periaatteessa siis mitä vain voi tapahtua, mutta jo niin monta kertaa olin toivonut, etten enää viitsi hirveän innokkaasti odottaa ja toivoa. Mutta olishan se tietysti kiva ) Ja toisekseen, mun mieli voi muuttaa suuntaa kuin tuuliviiri eli jossain kierrossa saatan taas olla toiveikas. Viime kierrossa olin tosi realisti, ehkä sekin auttoi kun olin lomalla ja pois näiden ""ajatusten"" parista. Toivottavasti sama kylmähermoisuus jatkuu nyt ainakin tämän vuoden loppuun, sittenhän pitäisi olla jo uudet kuviot. Mutta osa varmasti muistaa, kuinka epätoivoinen mä olen ollut joskus tämän asian kanssa. Nyt ei enää jaksa piinata itseään sillä. Mä olen ihan hyvä ihminen ja nainenkin, vaikka en niitä lapsia koskaan saisi.

Adoptio on mulle ihan varteenotettava vaihtoehto, jos ei omia hoidoillakaan saisi. Mulle se biologinen perimä ei ole niin tärkeä, vaan se, että saan perheen ja tukea lasta kasvussaan. Mieskään ei ole sitä vastaan, mutta hänen mielestään se ei ole vielä ajankohtaista. Eikä se olekaan. Jonoihin ei olla vielä ilmoittauduttu, eikä tietysti voidakaan ennen kuin ollaan naimisissa. Mä en ole vielä yhtään ottanut selvää noista adoptio-jutuista, enkä ehkä otakaan ennen kuin pari ekaa ivf-hoitoa on takana. Sen verran uskoa mussa elää kuitenkin Itse pidän kuitenkin ihan hyvänä, että olen sisäistänyt sen, ettei ivf ole takuu mistään. Siellä saattaa tulla eteen tosi ikäviä tietoja, tai sitten onnistuminen ja plussa. Kaikkeen pitää kai kuitenkin edes jollain tasolla varautua. Eihän tämä ole mikään itsestään selvä homma millään tavalla..

Ja Julia, mä kyllä luottaisin sinuna vakaasti, että teillä kyllä onnistuu ja raskaus kestää loppuun asti PQ kaikille muillekin, että näin kävisi - pian!

 

[Sandeman]

Adoptiosta: ei liene meille mahdollisuus. Luulen että molemmilla tökkii vastaan, mutta en näe syytä miksi se ei voisi muilla onnistua. Tosin kuulin yhden horror-stoorin juuri perheestä joka oli adoptoinut 6 ja 8-vuotiaat sisarukset Venäjältä lastenkodista ja lopputulema oli että 10 vuotta myöhemmin olivat Suomessa lastenkodissa koska eivät sopeutuneet perhe-elämään ja olivat väkivaltaisia:-((. Kamala tilanne vanhemmille, vaikka kaikkensa yrittää ja haluaa ja rakastaa, niin silti täytyy luovuttaa:-((. Mulla taitaa olla nyt ankeita juttuja tänään...

Kuten sanottu: mä haluan uskoa ja toivoa omaan raskautumiseeni, mutta yritän silti olla realisti tsänssien suhteen. Pilvilinnat ja unelmat on karisseet jo kauan sitten ja äsken mua oikein ärsytti kun jossain viikkoketjussa joku ihmetteli kun ei EDES kolmas yrityskerta tuonut tulosta???!! Vähämpä ne jotkut tietää meidän ajatuksista, kuvittelee varmaan että ollaan katkeria vanhoja ämmiä)) Hih, kunpa vaan tietäisivät kuinka hehkeitä kaunottaria näidenkin juttujen taakse kätkeytyy)))))

HEI PIENTÄ positiivisuutta nyt peliin, aurinko paistaa ja monella tuntui olevan kiva viikonloppu edessä.

Kastis, aika jees että veljenvaimo pysyy poissa! Meillä oli kesälomalla kamala ""keskustelu"" vanhempieni mökin käyttöoikeuksista ja ihmettelin oikein ääneen että MITÄ on tapahtunut mun kiltille pikkuveljelle, sen on joku noita-akka vienyt....! Tunnelma on ollut jäätävä siitä lähtien. Tosi reilua.

 

[Kastehelmi]

Sandeman, veljen vaimo tekee viikonlopun töitä (onneksi) ja lähden silloin mieluusti veljen ja lasten kanssa ""retkelle"". Meillä äiti aluksi piti vaimosta, mutta nyt myöhemmin on muuttanut kantansa ""no, minä tekisin monia asioita toisella tavalla"" -kommenttiin. Ei siis halua kuitenkaan parjata. Faija sanoo ihan suoraan, että vaimo on hänen mielestään idiootti. Pitää siis vaimosta vielä vähemmän kuin minä. Veljen takia isä ja minä ollaan kuitenkin yleensä asiallisesti, kun ei veljen mieltä haluta pahoittaa. Vaikka onpa se veljenkin tiedossa tuo meidän kanta. Aina ei voi voittaa. Pääasia, että heillä tuntuu menevän keskenään ja lasten kanssa ok.

Tuosta adoptio-horrorista.. Itsellä olisi toiveena hieman pienempi lapsi, vaikka niihin on pidempi jonotusaika, ehkä joku max. 2-vuotias. Mutta tosiaan, nämä ovat täysin ajatustasolla olevia juttuja enkä ole selvillä adoptio-homman realiteeteista ollenkaan. Ja voihan se olla, ettei koskaan adoptoitaisi vaan tyydyttäisiin olemaan kahdestaan.

Aurinko tosiaan paistaa. Olin äsken meidän ""poikien"" kanssa pihalla syömässä mansikoita. Nyt vain odottelen, että oma mies tulisi hakemaan himaan, ei ""jaksa"" julkisilla raahautua.

 

[Julia]

Kello raksuttaa pian kotiinlähdön merkkejä ja odotankin viikonloppua innolla, sillä tämä viikonloppu on kiireetön pitkästä aikaa. Ollaan ihan vaan kaksin kotosalla tänään ja huomenna siskoni ja hänen miehensä kanssa keilaamaan. Mies nimenomaan tahtoo, että ei hötkyllä mihinkään tänä viikonloppuna (keilaamista lukuunottamatta) ja ollaan ihan vaan kaksistaan. Mukavata aikaa tiedossa siis. Tokihan koko kesä on ollut mukavaa häineen ja muine juhlineen, mutta täytyy sanoa, että aika ralli on ollut ja nyt kaipaa suunnittelemattomuutta vapaa-ajan viettoon.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

[Kata]

Joo pirteällä mielellä kaikki viikonlopun viettoon! Mä lähden ihan kohta kiitämään kotia kohti ja koirulin kanssa ulos. Sitten parit drinksut niin eiköhän se elämä hymyile.. Nyt joku luulee että mä oon ihan hirveä alkkis, mutta luulkoon!

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

[Taustailija]

Hei ""Siirappi""

Täältä taustalta vain huikkaan, että oireesi kuulostavat todella lupaavilta. Tsemppiä! Itsellänikin raskaus alkoi pienellä vuodolla ja lämmöt olivat selvästi koholla. Ja taisivatpa nännintkin olla kipeät! Terkuin taustailija 30+2.

Ja peukkuja muillekin.

 

[Suvi]

Mä taisin myöhästyä, kaikki ovat jo poistuneet? Ei ystävät vaivuta kuitenkaan epätoivoon, eihän? Ne, joilla raskaus on alkanut, tietävät ettei ajatus raskaudesta ole mahdoton! Ja nekin, joilla mitään selkeää syytä ei löydy, on hyvät mahdollisuudet tulla raskaaaksi. Kyllä me kaikki jonain päivänä, ainakin sitten apujen turvin saamme sen pienokaisen.

Stressin osuus on kuitenkin vääjäämätön. Näin itse vahvasti uskon. Kun mulla keväällä loppui opinnot ja töissä helpotti, tärppi tuli. Enkä enää kovin vahvasti jaksanut uskoa plussaankaan. Näin se vain meni. Nyt vaan pelottaa, että tuleva stressi vie taas mahdollisuudet. Töissä varmaan kamala rumba ja opinnot alkavat, eli ei toivoakaan sen suhteen tärpistä tänä vuonna. Mutta sitten tammikuussahan minäkin ehkä jo pääsen jonnekin apuja saamaan?

Kaikille tasapuolisesti tsemppiä, eikä anneta itsemme vaipua epätoivoon. Isopit joka tapauksessa Kastehelmelle, kyllähän sitä varmaan muunlaista vaihtoehtoa aina toivois!! Ja PQ vielä Sandeman ja Suru! + muille, joilla vähän myöhemmin on erityisen jännät paikat!

Nyt täytyy lähteä grillailemaan kesän lopettajaisia! Nam, nyt saa ihan ""oikeatakin"" viiniä!!! Halvat on huvit minullakin! Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

[sivullinen]

Miten toi mitenkään olis semmonen viesti, jota ei sulle sais laittaa....????? Maailmassa on muutakin kun yhden parin lapsenteko....

 

[?]

Siis mitähän sivullinen mahtoi tarkoittaa ja kenelle viesti oli tarkoitettu? En ihan ymmärtänyt.

 

[sivullinen]

Sandeman valitti kun kaveri oli lähettänyt hänelle viestin, jossa puhuttiin lapsesta...

 

[Piritta]

Onpas vauhtia pitänyt parina viime päivänä! Täällä taas reissusta palaaja.... Että on ihanaa olla kotona!

Tallinna oli kyllä yhtä mukava kuin odotinkin, aina aika ""varma"" nautintopläjäys. Ja suhteellisen vaivaton. Vanha kaupunki on aina yhtä viehättävä, vaikka eihän se vuosien saatossa miksikään muutu. Ja vastoin periaatteitani, piti käydä syömässä sellaisessa, lähinnä turisteille kyhätyssä keskiaikaisessa ravintolassa. Ruoka ei ollut kummoista, mutta paikan fiilis kynttilämerineen kyllä täysi kymppi! Pitää nostaa hattua tallinnalaisille, joiden palvelualttius on kasvanut huimasti. Siis siellä todellakin saa iloisen hymyn vastaan, jopa hotellin aamiaiselle mennessä.

Aurinko helli turisteja, joten menihän tunti jos toinenkin terassilla...siinä Virun edessä on aika kiva terde aurinkotuoleineen, joten mikäs siinä loikoillessa.
Ärsytti vaan suunnattomasti, kun nimenomaan varausta tehdessä pyysin savutonta huonetta, ja sitten ne Virussa mussutti, että kun ei ole vapaina muita kuin savullisia. Että laivayhtiö ei erikseen savutonta ollut pyytänyt. Hoh hoijaa....kun kerran on joutunut savulliseen huoneeseen nukkumaan, muistaa kyllä AINA varata sen savuttoman. No asia kääntyi lopulta parhaan päin, saatiin sitten business-luokan huone samaan hintaan.

Ihana ilma kyllä. Makoilin tuossa partsilla auringossa ja nyt pitäisi tehdä jotain ryhdistävää, kuten lähteä rullaluistelulenkille. Mies ehti kääntyä kotona 10 min ajan, kun sitä jo tultiin hakemaan uudelle reissulle, pomon läksiäiset saaressa...Ajattelin viettää taas all alone hemmottelu -iltaa eli hyvä leffa, pussi namia, pari lasia vinkkua...Sääli kyllä haaskata aurinkoinen ilta sisällä, mutta nyt ei vaan jaksa mitään muuta. Ja huom..lomaa enää vain 2 pvää! Jaiks... Jotenkin tuntuu, että työpaikka on joku kaukainen, omituinen paikka, johon pitäisi lähteä kääntymään ensi vkolla..

Surulle ja Julialle pqt! Ja olikos joku muukin, siirappi muistaakseni. Kastis kyllä tuntee ruhonsa kadehdittavan hyvin - mä en tunne edes ovista! Ja muutenkin mulla ei koskaan tunnu kropassa mitään, ei kierron aikan kolota/jomota/särje lainkaan, menkat voin ainoastaan aavistaa kiukusta ja muutamasta inhottavasta leukapaukamasta.

Sande: juu-uu ovis tuli hoidettu hienosti, mies oli kiitettävän aktiivinen )))) Mutta kuten tässä on ollut puhetta, en oikein elättele toiveita minäkään. Jos kierto toisensa jälkeen huomaa, että ""taas ne tulee"", ei ainakaan mun nuppi jaksa herätä intoilemaan taas uudessa kierrossa. Pitää vaan tsempata sinne jouluun asti, koska sitten tulee meillä se vuosi täyteen. Välissä oli niin paljon huteja yms, etten ihan vielä sitä vuotta laske täyteen tulleen. Adoptio on niin kaukainen asia, etten ole vielä miettinyt. Siihen uskon, että meillä vaavi on joskus, vaikka sitten niiden hoitojen jälkeen.

Piti näistä perheistä ja pyöreämahaista sanoa, menkää hei Tukholmassa Skansenille, siellä ei vuohien ja karhujen lisäksi muuta näekään! Siis perheitä, joilla oli jo pari kersaa ja sitten vielä vaimo vatsa pyöreenä...ja me kaksi juippia siellä seassa reppuinemme =) ja kateellisina.. =)

No mutta, sori tekstiä tuli taas yli äyräiden..nyt mää lähden sinne lenkille, sit kauppaan ja Makuuniin...

 

[sari]

Perjantai iltaa kaikille!

Mun helvetillinen työviikko on takana ja äsken luin juurta jaksaen tän päivän viestinne:=). Aika rankkaa muuten, kun ei oo koko aikaa ajan hermolla. En oo sit paljoo ollut omassa työpisteessäni, toisen henkilön tuurauksia tehnyt. (huokaa)

Siivousinto iski tänään imuroin pesin lattiat, pyyki, vaihdoin petivaatteet jne.... Nyt odottelen tässä kaveria kylään. Mukavaa viikonloppu teille! ja PQ:ta.

 

[Suvi]

Lauantaita tahkoojat! Hih, olin laittanut kommentin tuonne ikävät kommentit-ketjuun ja heti tuli palautetta. No, ei voi mitään, eikä tuo nyt edes ollut mikään hirveän loukkaava kommentti.

Tulipas sitten lipitettyä viiniä vähän enemmän eilen ja nyt on aivan järkky olo. En kyllä oikein ymmärrä, koska en mä nyt niin hirveästi juonut, että näin pitkään krapula kestää. Mun elimistö ei kai enää kestä mitään?

Mikäs on jännääjien tilanne? Raporttia odotellaan...

Piritan reissu kuulosti kivalta, olis pitänyt itsekin lähteä jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta suunnitelmat nyt eivät menneet ihan niinkuin ajatteli.

Alkais jo ne pirun menkat, että päästään ""hommiin"". Ärsyä käytellä kortsuja ja heitellä hyviä siemeniä hukkaan.

 

[Piritta]

Sunnuntaita tällä kertaa!
Harmaata pukkaa ilmoille, onneksi ilma on ihan lämmin, joten nautittiin aamiainen parvekkeella. Ja herättiin vasta 10 jälkeen....taitaa tämä reissaaminen verottaneen hieman voimia Mutta ihana vain löysiä!!

Vkloppu mennyt aika rauhallisesti, eilen kultani tuli kotiin reissultaan 11 aikaan (oli siis yön yli kestäneet läksiäiset). Olin sitten jo ovella kärppänä ehdottelemassa pyörälenkkiä, mutta mitä vielä: harmaan kalpea mies sai ojennettua ruhonsa sohvalle, josta sitä ei sitten saatukaan ylös. Hieman hermostutti! Hieno keli ja toinen voivotteli vain väsymystään, eikä todellakaan lähtenyt mihinkään. Oli valvonut kuuteen asti....jävla! No suuntasin itse sitten rantsuun hieman mielenosoituksellisesti ; ) Illaksi mieskin ryhdistäytyi, oltiin piknikillä meidän lempi-spotissa, tehtiin ihanat mozzarella-parmankinkkupitsat mukaan ja pari olutta. Huomenna alkaa nääs sekä nenänvalkaisu- ja laihdutusviikot, joten vielä yksi ilta oli lupa antaa vain palaa

Tänään olisi serkun rippijuhlat. Ihan jees, näkee taas sukulaisia....Olen vältellyt yhtä serkkuani koko kesän ja nyt me sitten ollaan samoissa kekkereissä..ou jeah! En vaan oikein perusta sen toimintatavoista, juontaa juurensa yhteen vanhaan selkkaukseen...Ehei, en suinkaan ole pitkäkaunainen, heh!
Ja viikon päästä olisi häät niinkin ""lähellä"" kuin Rautavaaralla...hui ja hui, yli 500 kilsan ajomatka...Mutta apua, siinä välissä pitäisi tehdä töitä. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa! Oikeesti, hieman vaikeuksia sopeutua...

Kauheesti vain omaa napaa, sorge...luin nimittäin lähes kaikki viestit yhdessä päivässä, ja nyt ne on puurona mun mielessä...
Sandelle pqt! Jospa se viimein olisi....
Jaahas, taidanpa rojahtaa taas telkun eteen, sieltä taisi tulla jokin vanha unelmien poikamiestyttö...Mukavaa sunnuntaita!

 

[Suvi]

Mitenkäs täällä on nyt näin hiljaista? Linjoille tytsyt! Piritan kanssa vain kahdestaan höpistään... Piritalle tsemppiä rippijuhliin ja kohtaamiseen serkun kanssa! Mä tiedän myös, mitä noi ""sukuvihat"" on.

Ei mullakaan edes mitään asiaa ole, mutta piti tulla sadepäivää viettelemään tänne. Niin se vaan alkaa olla syksy käsillä, ei auta mikään!

Siirapille olis kysymys, minkäs ikäinen sun miehesi on, kun hänelläkin on jo melkein aikuisia lapsia?

 

[Siirappi]

Suville pikavastaus kauppaan lähdön edellä. Mies on reilusti yli nelikymppinen. Ikäeroa meillä on 16 vuotta....hui. kuulostaapa pahalta näin kirjoitettuna, kun muuten ei tule tuota ikäeroa mietittyä. Siksikin olisi kiva saada se yhteinen lapsi alulle, ettei ""tuleva isukki"" olisi tyyliin 70, kun kuopus syntyy Itseasiassa miehen vanhin lapsi on 22, nuorin hyvässä teini-iässä.

 

[Suvi]

Kiva kuulla Siirappi, että on meitä muitakin ""outoja"". Meillä myös vastaava tilanne. Ja tosiaan olis kiva saada se vauva, ennenkuin mies on jo eläkkeellä.

( . )Nyt alkoi melkoiset menkkajuilinnat, joten eiköhän tässä kohta saada ne pakolliset menkat alta pois. Yes!