Tahkoojaplussat 97

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Molly*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta! Meillä on kummityttö 3v. kylässä.. Katsellaan tässä subjunioria ja tyttö heiluttelee pikkupöllölle takaisin. :) Hellunen <3

Molly, eipä tässä navassa vielä kauheesti tapahdu.. :) Clomeja sinne menee nyt toista päivää. Perjantaina sit ultraan.

Manna, mites rapujuhlat meni? Ihanasti muuten Keiju kirjoitit Maista. :)

Jahas, en saanutkaan kirjoitella tän enempää, tytsi kaipaa aamupalaa. Muksaa sunnuntaipäivää kaikille!
 
Moikka,

Mä olin juhlimassa! HuiJUi, oli niin kivaa. Sain syödä, naukkailla, tanssia:) Teki tosi hyvää, vaikka kaksi edellistä yötä pyörin sängyssä. Ilta meni hienosti, poitsu oli ollut ok eli ei itkua ja nukahti hienosti. Kaikki siis meni nappiin. Aamulla, kun heräsin, niin ikävä oli tajuton! Yöläkin hiippailin sängyn viereen katsomaan murua. Mutta kyllä kannatti lähteä, ehdottomasti.

Juu, olen muutakin kuin äiti. Se on ehkä ainut asia jonka olen sanonut ääneen ennen lasta, että JOS saan joskus lapsen, niin haluan olla muutakin. Mutta kyllä rakkaus lapseen yllätti, voiko tälläisiä tunteita olla. Ihanasti Keiju juttelin Maista ja tunteistasi. Yhdyn sanoihisi.

Meidän poika on oppinut kääntymään selältä mahalleen. Saa kädenkin hienosti pois altaan. Ja nyt on kokoajan kääntymässä mahalleen, kun laittaa selälleen. Ihana. Hauskassa "lentokoneasennossa" katselee ympärilleen ihan eri perspektiivistä näkee asioita ja se on ihmeellistä. On niin suloinen, kun kuikuilee reippaati mahallaan. Tosi topakasti pitää päänsä pystyssä.

Vipelle lämmin halaus ja peukkuja perjantain ultraan.

Eihän Molly tullut kipeäksi?
Ajatella, likat oli tosiaan meidän pojun ikäisiä, kun olitte täällä. Nyt piti oikein katsoa koneelta kuvia tytöistä. Voih, PikkuM on kasvanut ja kehittynyt huimasti. Pian hän lähtee liikkeelle. Ihanaa kuulla, että yöt jatkuu hienosti. Meillä on ollut muutama kokonainen yö 21-06/07 nukkunut ja sitten syönyt ja jatkaa 9 saakka. Yleensä kuitenkin nukkuu 21-03/04 ja syö hiukan ja sitten aamuun saakka. Mutta kokonaisiakin öitä jo mahtuu viikkoon.

Vitsit, mä laittaisin kuvia, mutta en oo saanut aikaiseksi opetella pienentämään. Kokeilen jossain välissä.

Gissaa ja Riinuskaa huhuilen? ja Tiitua?

Nyt mun täytyy mennä, en ehtinyt paljon mitään jutella mutta poika nukkuu pieniä unia ulkona ja mun täytyy kirjoittaa pari juttua sillä välin..
 
Pitkästä aikaa, eikä nytkään paljoa ehdi.
Meillä siis kaikki ihan kunnossa, neiti on hyvin aurinkoinen ja helppo vauva. Kolme kk-mitat olivat 62,5cm ja jotain 6700g ja rapiat. Ei osaa vielä kääntyä, eikä ollut paljoa yritystäkään. Leluihin tarttuu satunnaisesti ja käsiään tuijottaa. Rintamaidolla mennään ja imetys sujuu. Yöt yhä levottomia vaan taidan olla tottunut kun en enää korvatulppia pidä :) Syö aina se 2 kertaa ja joskus kolmekin. Yöunille nukahtaminen edelleen vaikeaa, vaikkei muille unille tarvikkaan nukuttaa. Tyytyväisenä jää sänkyyn tai vaunuihin itsekseen nukahtamaan vaan ei illalla. Illalla käy nukkumaan yl 21.30-22.30 välillä ja aamulla heräilee 7.30-8 välillä. Päivässä yhdet pitkät unet (2,5-4h) ja kolmet lyhyet torkahdukset. Päristelee kovasti, räkä sen kun roiskuu :) ja nauraa ääneen päälle! En todella tiennyt, että näin helppoja (miinus yöt) ja hyväntuulisia vauvoja voi olla olemassakaan! Toista se oli tuon esikoisen kanssa.

Pepille tuhannesti onnea kaksosista!

Paljoa muuta en muistakkaan, kommentoitavaa olisi ihan hirmusti kun olen käynyt viimeksi kirjoittamassa 1,5kk:tta sitten...

Manna oli päässyt ulkoilemaan, hino juttu! Mä olen asettanut realistiseksi tavoitteeksi juhlimisen vasta ensi kesänä kun se pullo ei kelpaa tytsylle enkä usko että lopettaa yösyömisiään koskaan...

Masentaa nämä kelit, tulis jo lunta! Vuoden pahimmat kk:t loka- ja marraskuu, yök. Onneksi miehellä on tämä viikko kesälomaa, sitten vielä 1 vko isyyslomaa käyttämättä, samoin talviloma sitten keväämmällä.

Nyt mun pitää mennä pakkailemaan, huomenna suuntana Vantaa ja kylpylä. Syksyn jatkoja kaikille!

 
Moikka!

Pikavisiitti...

Kiitos kommenteista tässä mun viallisuus pohdinnoissani. Heh. No ei mussa sitten kai ole oikeastikaan mitään vikaa :)

Pikku I:n 7 kk mitat on 66,4 cm ja 7465g. Eli pieni ja pyöreä ja hyvin kasvaa omilla käyrillään. Muutenkin kaikki neuvolassa ok.

Meillä muuten melkein jo noustaan pystyyn tukea vasten. Polvilleen asti nousee yhtenään itse ja pikkuisen jos jeesaa, niin pystyyn asti. Apuva. Paluuta ei ole! Palailen taas paremmalla aikaa.

 
Heeeiiii, mä olen ruodussa taas!! Mies sai siis mun läppärin nyt kuitenkin pelaamaan, jeeee jeee! :)) Vähän hidas tää on, mutta kyllä se tähän mun surffailuharrastukseen passaa. Eikä se hitaus tähän mun kirjoitukseen puutu, omalla tahdillani menne. Pitää nyt pitää yllä, kun tuntuu näppäimet ihan unohtuneen, toivotaan ettei ajatuksen tasolla ole taidot ruosteessa. ;)

Mitäs kommentteja sitä sitten alkaa tiputtelemaan? Välillä kun mä olen vaan täältä taustalta lukenut, mutten viitsinyt kännykällä näpytellä, niin tuntuu, että on moneen asiaan "sanonut sanottavansa", vaikka ne ajatukset onkin vaan pyörineet omassa päässä.

No ainakin ihan ekana Vipelle hatunnosto suuresta päätöksestä ja siitä että toteutit ajatuksesti: nyt tai ei koskaan. Ne peukut on kyllä ihan katossa saakka! :)))))

Oi että Riinuska, mä olen niin iloinen että teillekin tuli kakkoseksi sellainen helppo vauva, muistan kyllä miten hankalaa ja aikaa mustaakin sulla oli Juskan kanssa. Imetys ja ne huonot unet, ushhh, ihan samalla meiningillä meillä ja sitten Siljan kanssa kaikki tuntui ihan leikiltä. Tottahan sitä nyt toisen kanssa on varmaan lunkinpi, mutta kyllä se vauvan luonne ja tavat vaikuttavat. :)

Manna se oli päässyt humputtelemaan, sitä se sun kylläei-pohdinta siis fb:ssa oli. Pieni irrottelu on välillä paikallaan ja tulee niin tarpeeseen. Itse ainakin saan sellaisesta aikuisten keskeisistä, rauhallisista jutustelutuokioista tai sitten vähän villimmästäkin danssaamisesta voimaa roppakaupalla arkeen. Seuraavan päivän olotila valvomisen jälkeen on aina tosi kurja, mutta sen kun selättää, niin taas jaksaa. :)

Liikuttavia kirjoituksia olette lapsistanne ja tunteistanne heitä kohtaa kirjoittaneet. Keijun ajatukset erityisesti painuivat mieleeni, kun mäkin muistan miten sä olit jokin aika sitten jotenkin turhautunut siihen kotona oloon, niin ihana lukea erilaisia fiiliksiä. Tai toki samat tunteet Maita kohtaan silloinkin, mutta nyt on aurinkoisempia ajatuksia. Kyllä mä jaksan aina aika ajoin (vaikka tämä arki on kahden kanssa välillä todella raskasta ja hermoille käyvää meluineen, kinaamisineen, jatkuvine kieltoineen, komennuksineen, muistutuksista ja muusta puhumattakaan) miettiä miten ihanaa tämä vanhemmuus on ja kuinka paljon nuo pienet antavat sitä iloa ja rakkautta ympärilleen. Suunnattoman sukkelia höpötyksiä päästelevät suustaan ja ne halaukset toisiaan ja meitä vanhempia kohtaan - kyllä sydän sulaa! <3

Mutta Sanelman tavoin, ei mulle tuota mitään tuskaa olla näistä veijareista erossa, vaikka kullannuppuja ovatkin.

Ihana oli Annankin iltahuhuilu veljelleen, jota pitää päästä pussailemaan! =))

Mollyn pikku-M tosiaan jo puoli vuotta! Helppo paketti kyllä kaikin puolin siinä iässä, ja ihana seurata taitojen kehittymistä (toki joka iässä!) ja kun se oma tahto ei vielä paljoa nostele päätään, niin ei tarvi kamalasti hermoillakaan.
Niin on muutkin vauvelit kasvaneet ja kehittyneet, keksineet uusia taitoja ja kartuttavat niitä koko ajan silmien iloksi. Sähköpostiakaan en ole pitkään aikaan kurkannut, sinne heti, kun saan tämän "pois alta". Olenkin niin kaivannut tätä "harrastustani" ja rauhaisaa näpyttelyä. Mies kyllä tokaisi, että ei hän _tuota_ varten sitten sitä konetta korjannut, kun näki minkä sivun avasin ekana. :D Tunnisti siis ellien logon nettikamujen jutustelupaikaksi. :)

Ja voi liikutus myös kaksosten touhuiluja! Kiva lukea. :) Mä olen miettinyt samaa, että meidänkin pitäisi kyllä useammin tehdä jotain niin, että toinen toisen kanssa ja toinen toisen. Toki tuo ikäero nyt siihen onneksi pakottaakin, Vilillä on jo tarve päästä kavereilleen leikkimään ilman äitiä ja onhan hällä se Naperojumppakin, mutta silti minusta tarvitsisivat sitä "erottamista" vielä enemmän. Toki tekeehän Vili iskän kanssa kauppareissuja tai jotain "miesten" juttuja, lähinnä varmaan pitäisi enemmän mun lähteä Vilin kanssa jonnekin ja jättää isä ja tytär keksimään omia juttujaan. Mutta sama juttu kuin Nasupilla, tekee mieli olla yhdessä, kun mies on pitkien työpäivien jälkeen kotosalla.

Voihan Kaislan uhmaa! Meillähän Vilillä se oli tässä syksyllä vasta ensi kerran ihan huipussaan, nyt tuntuu taas helpommalta, mutta vain yksi itkupotkuraivari koettu koko elämänsä aikana. Että ei vissiin ollenkaan sieltä temperamenttisimmasta päästä. Lotallakinko mukamas kiukkua?? Kun on aina tuntunut sellaiselta tytöltä, että kaikki sujuu ja ei juuri jaksa taistella, vaan keskustelulla asia kuin asia lutviutuu. No, hyvä se on, ikäänhän se kuuluu, että välillä vähän kiukututtaa ja narisuttaa. Saas nähdä, mitä tuosta tytöstä meilläkin kehkeytyy... Omaa tahtoa kyllä löytyy ikätoverinsa Annan tavoin, yrittää niin kovasti pukea itse, syönyt on ihan täysin omatoimisesti jo puoli vuotta ja moni muukin asia menee niin toisin kuin veljellään. Puheen kehitys kyllä samaa rataa. Tai ehkä jopa vielä hieman nopeampaa kuin Vilillä, mikä on miedän mielestä ihan uskomatonta, sillä Vilikin oppi todella aikaisin puhumaan. Silja tiputtelee kaksisanaisia lauseita päivittäin, joskus jopa kolmea sanaa peräkkäin. Huippu oli viime viikolla yhtenä aamuna, kun olin nostanut "hoomenia" huutelevan tytön sängystään meidän väliin, niin sieltähän sitä kommenttia tuli: ikkä ukkuu. Äiti ukkuu, Ivi ukkuu. Iija ukee. Kyllä meitä nauratti! Ja tähän siis oli tuttu juttu fb:laisille, jotka siellä aktiivisesti vierailevat. Mä olen ihan totaalisen koukussa, varsinkin kun se on ollut mun viime aikojen henkireikä näistä kotiympyröistä, kun en ole tännekään päässyt. Pirun vehkeet ja niiden toimimattomuudet. (Ja sijoittelut täällä huushollissamme..)

Mekin oltiin lauantaina vähän irrottelemassa, kavereiden tupareissa, jossa oli kyllä mahtavat tarjottavat! Niin mahtavat, että tämä tyttökin sortui kokeilemaan erilaisia drinksuja ja kyllä ne valkovenäläiset saivat tämän pään vähän turhan sekaisin! Ei siis niin, että muistini tai jalkani olisin menettänyt, mutta huh hei, kun kikatutti!! :D että en ihan Hertan tavoin _siemaillut_ miehen lasista.. ;)Ja tosi hauskaa oli kaikilla, kannatti mennä. Seuraava päivä menikin sitten ihan penkin alle, Vili löi päänsä illalla sängyssä hyppiessään ja jonkun ajan päästä alkoi valittamaan päänsärkyä ja oksensi. Päivystyksestä käskivät seurailemaan vointiaan, herättämään yöllä ja puhuttamaan kunnolla, ettei ole sekava tms. Voitte kuvitella, miltä tuntui krapulapeikkojen kanssa miettiä kaiken maailman aivoverenvuotoja ja muita hirvityksiä, joita väkisin hiipi mieleeni. :(( Nio, seuraavana päivänä oli jo ihan ookoo ja vauhti ei kun lisääntyy! Ovat kyllä sellainen kaksikko Siljan kanssa, yhteiset leikit sujuvat ja riemun kiljahduksia ja hulvatonta naurua riittää, mutta usein leikit paisuvat aika rajuiksi ja holtittomiksi, että ne joko loppuvat meidän komennukseen tai pienemmät itkuun. Ja kinaa ja härnäystäkin on, mutta ikään kuin vähän vähenemään päin taas tällä hetkellä. Kunnes taas tulee uusi aalto..

Höh, nyt mun on kyllä välillä mentävä saunaan, kun perhe huhuilee. Anteeksi kun en saanut kaikkien juttuja kommentoitua, mutta melko varmaan mä olen huomenna täällä taas! =)) Ihanaa, kun olitte kaivanneet! <3



 
Heh, en mä malttanut huomiseen, vaan isken heti kynteni kiinni tänne uudelleen, kun lapset kuukahtivat... Mutta kun niin moni asia jäi kommentoimatta.. Lähinnä jäi vaivaamaan se, kun en Mimmun perheen syjsyä yhtään "kauhistellut", ompa teillä ollut kovasti kaikenlaista. Ja vbielä se mahdollinen allergia.. Turha varmaan sanoa, että älä sä nyt yhtään syyllisyyttä kanna, minkäs sille voi sellasia me äidit ollaaan, vaikket sä tietenkään ole mitään itse aiheuttanut. Mä em ole juuri ajatusta suonut sikainfluenssalle, eikä sitä ole kellään tutulla ollut, joten siksikin jotenkin jäänyt asia ajattelematta. Tai siitten olemn niin naiivi ja ajattelen alitajunnassani niin, ett' sit'ä on vaan suuressa maailmassa, ei tänne "mettän perukoille" mikään yllä- No, siitähän se ei ole kiinni, ei me missään herran kukkarossa täällä maallakaan olla.

Aina yhtä mielenkiintoisia ovat pohdinnat pikkukakkosista, pakkasukoista ja -akoista. Ja töihinpaluista tai kotona olemisesta. Me yritetään nyt sinnitelllä ensi elpkuuhun, joilloin Silja olisi sitten jo 2 vuotta ja 4 kk. Nyt on kyllä niiiin äidin, iskän ja mummin tyttö, ettei kukaan muu saa oikein taas efdes katsoa päin. Meni vähän jo vierastelu ohi, mutta nyt tuli joku uusi vaihe, liekö sitten jotain eroahdistusta tms. Mutta onneksi joku muukin kelpaa kuin minä ja vielä mummi isukin lisäksi, helepotus!!

Sandella varmaan jo mukavan kokoinen masu, joko ahistaa? Siis lähinnä henkisesti? Masukuva olisi kiva nähdä! :) Ja sun uusi, mahdollinen, työkuvio kiinnostaa! :)

Kivoja reissuja lasten kanssa, Tukholmaa ja teattereita! :)

Ja asiasta taas liikutukseen, voih, miten mua pakkas itkettämään, kun luin Sanelman koiruudesta. Hienoa, että saitte erilaista luottoa toiselta lääkäriltä ja mikä parasta, koira paremman loppuelämän. Kamalan lopulliselta kuulostaa, mutta sitä se on. Ja olette ilmeisesti pystyneet ihan sopeutumaan ajatukseen, että joskus se on poissa luotanne. Mä en tiedä miten sitä itse kykenisi elämään sellaisen ajatuksen kanssa itse.Siis tarkoitan sitä, että hiipisikö se lopullinen menetys joka hetki mieleen ja olisin itkun vallassa alati.. En osaa selittää, niin vaikea asia. Voimia teille ja ihanaa, kun vanha herra voi hyvin nyt. :)

Vielä tuosta symbioosista... Meillä kun oli Vilin syntymän jälkeen niin vaikeaa (siis sopeutua perhe-elämään) ja kuten olen joskus todennut, että koin sen valtavan vanhemmuuden onnen vasta Siljan synnyttyä, silloin, kun molemmat lapsemme nukkuivat rinnatusten ensimmäistä iltaa sängyssämme ja sanaakaan sanomatta kyyneleet silmissämme miehen kanssa heitä tuijotimme, niin se hetki ei unohdu. Enkä halunnut millään olla lapsiista erossa Siljan ekaan neljän kuukauteen, ainakaan. Toki nyt johonkin kauppaan, mutta viihtteelle, nou way! Niin, toki tunsin Viliä kohtaan vauvana ollessaan sitä suunnatonta, puristavaa rakkautta, mutta se äitiyden onni ja _meidän perhe_ kolahti jotenkin vasta tokalla kertaa. Silloin Vilin vauva-aikana elin vain vauvalle ja yritin olla mieliksi miehelle, joka kävi ihan ylikierroksilla beibibluussinsa takia hänkin, en ajatellut silloin itseäni lainkaan. En syönyt, enkä nukkunut, ihailin vauvaa ja samalla murehdin, että miten meidän elämän käy... Ollaanko me vain me kaksi, vaiko me kolme. No, nyt me ollaankin me neljä, onnellisina. =)) No, emmäää tätäkään tämän paremmin selittää osaa. :D

Voihan Stellan kokkikurssi! Jotain, mihin mä en ikinä vapaaehtoisesti voisi ilmoittautua! :D Nimim. makaronilaatikko ja nakkikeitto kyllä kypsyy mun padassa, mutta ne intialaiset kasvismuhennokset saa kyllä joku muu väsätä. Syön kyllä!!!! =)) Niin, että laita vaan mullekin ne reseptit, lykkään sitten tuon ukkelin kouraan. =)

Nyt _pitää_ katsoa BB. Ei parasta viihdettä, mutta minkäs ihminen sille mahtaa, kun koukuttuu kummallisiin asioihin! Öitä! :)




 
Juu, taito on kyllä näemmä oikeasti ruostunut kolmessa kuukaudessa, ei nähtävästi mun kahdeksansormijärjestelmä pelannut entisellä tavalla, kun pimeässä kirjoitin enkä saanut näppeihin vilkuiltua, mutta toivottavasti saitte syjsyistä ja elpkuista huolimatta selvää. :D
 
Moikka.

Apua, enhän meinaa osata käyttääkkään tätä uutta elliä, kun on uusiutunut.

Ansku oli taas kirjoitellut ihanat sepustukset. Kiva oli lukea.

Mulla pää lyö tyhjää on ollut aika rankka päivä...joten anteeksi omanapainen viesti.

Samulla todettiin tiistaina korvatulehdus, eilen sillä vuoti korvasta vertakin ja tänään nenästä ja sitten viellä kaiken päälle keuhkokuume. Vuodot eivät olleet vaarallisia vaan jotuivat jostain mikä meni multa ihan ohi. Kamala määrä erillaisia antibiotteja ja hengityslääkettä ahdistukseen ja lista ohjeita ollaan oltu päivä Mehiläisessä testeissä ja kuvissa. No nyt kotona seurannassa ja ehkä jonkun verran virkeämpänä. Pystyy jo jotenkuten puhumaan hengästymättä..siis Samu. Mä vaan oon jotenkin niin vainoharhainen, kun lääkäri antoi ohjeeksi, että jos tila pahenee niin heti sairaalaan. Osaanko mä nyt niin sitä tilaa mitata..onneksi on mies kotona, se rauhoitaaa ja osaa olla järkevämpi kuin minä tässä tilanteessa. Mä oon taas ihan hysteerikko, ja ajattelen kaikenmaailman sikaflunssia ja tilastoja keuhkokuumeeseen kuolleista (hölmö) enkä varmaan uskalla nukkuakkaan jos pojan tila pahenee sillä aikaa. No ehkä se tästä, viime yö meni harakoille ja voi olla et senkin takia oon niin "hysteerinen".

Toivottavasti muut ellien pienokaiset ovat terveitä. Mä palaan kun oon saannut taas "kupit järjestykseen" mun pääkopassa.
 
Olisi varmaan pitänyt lukea käyttöohjeet, kun en oikein tiedä toiminko nyt oikein ja tuleeko tämä teksti oikeaan paikkaan. Hope so.

Mariska, voi kauhistus. Uskon kyllä että sua pelottaa, semmoisia me äidit ollaan. Kuulostaa kyllä just siltä, että mäkin olisin ihan sätkynä ja miettisin kaikki kauheudet. Tsemppiä vaan kovasti! Ja voimia erityisesti pikkupotilaalle, hän on kyllä saanut kärsiä pöpöistä :(.

Aniliini on palannut. Kiva! Vilin tärähdys kuulosti pahalta myös, mutta onneksi selvisitte säikähdyksellä. Oli niin koskettavaa lukea sun tuntemuksista siitä kun Vilin vauva-aikana oli mustaa ja nyt on kaikki loistavasti. Oma ihana perhe pysyi kasassa ja kasvoi. Niisk!

Mäkin olen kyllä niin onnellinen tästä perheestä, ettei sitä pysty kuvailemaan. Päivisin on usein kova ikävä lapsia, kun ovat hoidossa, mutta silti voi illalla olla sellainen olo, että "aaapuaaa, päästäkää mut pois!". Kun ei pääse vessaankaan yksin :). Vuoristorataa piisaa. Mutta oli kyllä ihana katsoa naperoita tänä aamuna, kun unenpöpperössä katsoivat Pikkukakkosta telkusta. Peiton alla toistensa kainalossa. Hetken sovussa ;).

Mä olen ihan turhautunut, kun luulin saavani toimiston tässä kuussa, mutta se meneekin nyt vuoden vaihteeseen. No, kaksi kuukautta ei ole pitkä aika, mutta silti! Olin niin asennoitunut siihen, että pääsen tämän vuoden puolella omaan offiisiin. Kohteen remppa on "vähän" venynyt matkan varrella ja mitään yhtä hyvää en ole löytänyt muualta.

Jahas, plikat, se on kohta taas joulunodotuksen aika! (Riinuska iloitsee...) Jokos on pikkujouluja kalenterissa? Mulla on yhdet eikä useampia taida tullakaan. Just kyllä miehen kanssa puhuttiin, että jotain kekkereitä tähän pimeään vuodenaikaan tarttis. Järjestettäisiin itse, jos ei olisi tuota remppaa.

No niin, katsotaan nyt tuleeko mun viestini oikeaan paikkaan. Tulkaas nyt muutkin rohkeasti testailemaan uutta alustaa!
 
Hellou ja perrrrjantaita!
Tosiaan uudistunut saitti, jotenkin aika mustanpuhuva, ja ainakin oikea tilastonikkarin unelma. Hauskaa, että näkee lukukerrat ja kaikki itse kirjoittamat viestit. Ja ehdottomasti plussaa on tämä leveämpi kirjoitustila.

Voi kamala Mariska. Hengessä mukana. Kuulostaa kyllä just niin pelästyttävältä kuin kuvailit, vaikka ei vakavampaa olisikaan. Jaksamista niin äitille kuin pikkupotilaalle. Toivottavasti poika paranee pian.

Meille ei kuulu mitään kummempaa. Siksi hiljaiselo. Olen ihan paniikissa jo töiden alkamisesta, tuntuu, että viikot menee ohi silmissä, ja kaikki tämä leppoisuus ja lugni elämä on ohi ihan just. Voihan apua. On kuitenkin niin iisissä vaiheessa lapset (taas hetken..), hommat rullaa (Matias on alkanut syödä!!!), joten mikäs tässä ollessa. Mä kun en tylsisty kotona koskaan. Mutta joo, todellisuutta kehiin, säästöt alkaa kutistua ja rahat loppua, joten pakkohan se on painua töihin. Voihan sniisk. Sit sitä jatkuu loputtomiin. Tosin hoitovapaa-anomus #2 laitetaan sisään ihan just.

Mukava kuulla Aniliinista. Eikö olekin ihanaa, kun elämä vie ja joskus niin mustalta tuntunut elämäntilanne muuttuu täysin vastakohtaiseksi? Itsekin olen sitä usein miettinyt. Perhe tuo mukanaan niin valtavan suuria tunteita, ja juuri sitä vuoristorataa, josta Stellakin puhuit.
Voi ihanuus Siljaa, niin reippaalta ja osaavalta tyttöseltä. Puuhailevatko Vilin kanssa miten sopuisasti yhdessä? Meillä se on välillä aikamoista mätkintää, mistä näen punaista. Miten ihmeessä sen saisi kitkettyä?? Toisaalta sen ymmärtää, että M turhautuu, kun Anna on jatkuvaan sorkkimassa sen hienoja legorakennelmia ja palapelejä. Dilemma.

Juuu, joulufiilis alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Mulla oli ruokailutilan verho-ongelma, ja ratkaisin sen nostamalla eilen ikkunaan (joulu)tähden. Ei ole ihan perinteisin, vaan sellainen valkoinen, joten menkööt :) Eilen lenkillä huomasin, että olihan niitä valoja jo muillakin, onneksi. Eikös ne ole sallittuja jo tämän säkkipimeän kauden takia .... :)

Riinuskasta kiva kuulla myös. On kyllä niin huippua, että teillä on helppo prinsessa siellä nyt, kun Juskan kanssa oli haastavampaa. Sitä osaa arvostaa. Laitas uusia kuvia tytöstä tulemaan!

Mä jännäilen, pääsenkö päiväleffaan. Tuskinpa, mutta oispahan loistava aloitus vklopulle. Huomenna talonyhtiön talkoot ja sunnuntaina skiexpoon, siinähän se viikonloppu menee.

Tulkaas turisemaan.
 
Ihan tosi pikaisesti...

Voi kamalaa kun kuulosti pahalta kun Vili löi päänsä! :/ Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Samun sairastelutkin kuulostaa pahalta, tsemppiä teille Mariska!

Ihanaa lukea Aniliinin pitkiä viestejä, jess kun sait läppärin käyttöön taas. Ja Manna oli päässyt miehen kanssa vähän iltaa istumaan :) Tosi kivaa!!

Hmm. Ihan jees kai tämä sivun uudistus. Katotaan :) Toisaalta mä en ole oikein koskaan tykännyt siitä kun tämä on avoin foorumi ja about miljoona asiaa on kyllä multa jäänyt kertomatta ja juttelematta vuosien varrella. Tykkäisin enemmän suljetusta foorumista. Mitäs te muut? Voisi kirjoitella asioista niiden oikeilla nimillä jne. Vippe, sä taidat ainakin tietää suljetusta jotain, onko hankala perustaa ja käyttää?

Vippestä puheen ollen, tule sitten kertomaan miten tänään meni!! :)

Palaillaan
 
Jaah, meneeköhän tää nyt oikein... :) Ihan pikaisesti vaan, että musta olisi aika kiva idea toi suljettu foorumi, koska me kuitenkaan sähköpostitellaan ja jutellaan facebookessa, niin eikös olisi tosi kätevää tehdä se kimpassa suljetulla foorumilla? Peppiä lukuunottamatta kaikki taitaa olla postituslistalla ja siten tunnetaan toisemme irl kuitenkin, eikös? Joskus muinoin lapsettomuus-puolelle kirjoitellessani eräs pco-ketju siirtyi suljettuun foorumin ja mun mielestä se oli tosi hyvä juttu, vaikken sitten kauaa sinne kirjoitellutkaan. Mutta onhan se sitten ihan eri asia, kai tässä on juuri se viehätys, että kirjoittaa ikäänkuin julkisesti ja tätä lukee tosi moni, myös taustalta. Hmmm, puolensa molemmissa kai.

Nyt en ehdi enempiä kommentoimaan, palailen!
 
Tervehdys sairastuvalta!

Samun sairastelu oli kyllä ikävää luettavaa, eikä Vilinkään pään kopautus hymyä huulille saanut. Meillä kipeänä sekä minä että I. Mulla jonkin sortin flunssa. Ei nuhaa, mutta kurkku turkasen kipeä ja limaa nousee henkitorvesta. Ei kuumetta, joten en usko mihinkään influenssaan. I puolestaan on jostain napannut matkaansa vesirokon. Tiistaina ilmestyi ekat näppylät ja nyt on koko tyttö näppyjen peitossa. Pientä lämpöilyä, mutta ei kunnon kuumetta onneksi. Näpyt eivät myöskään tunnu kutiavan, joten sikäli päästään helpolla. Sairastelu on aina kurjaa, mutta tämä vesirokko nyt vaan on tällainen "pakollinen" pikkupaha. Onhan se ihan hyvä, että on sitten poissa päiväjärjestyksestä ja näin pienenä sairastettuna mennee ohi suht helposti.

Meillä on nyt tosiaan sitten alettu nousta pystyyn tukea vasten. Ensin nousi vain polvilleen, mutta heti seuraavana päivän seisomaan asti. Konttaa ei vieläkään eikä nouse itse istumaan. Että vähän mennään omintakeisessa järejestyksessä, mutta kaikki varmaan tulee tapahtumaan aikanaan. Pistän pari kuvaa jakoon typystä.

Siinäpä ne päällimmäiset meidän elosta. Pientä mökkihöperyyttä havaittavissa, kun ei sairasteluiden takia olla tällä viikolla päästy mihinkään liikenteeseen.

Vautsi Vipelläkö ollut tänään the päivä. Tulehan kertomaan kuulumiset.

Koska Piritta aloitat työt? On mennyt multa jotenkin ohi tuo asia.

Jaahas. Nyt muuttui homma yksikätiseksi. Palataan taas asiaan.
 
Jestas tätä uudistusta. Hetki menee tottuessa. Mustakin olisi kivempi kirjoitella suljetusti.

Voi tauteja ja kolhuja! Uskon, että ovat valvottaneet sekä Vilkun kolahdus että Samun korvat. Hyvä, jos I pääsee helpolla vesirokosta! Onkin toisaalta hyvä, että sairastaa sen nyt, kun olet kotona. Olisi taas tenkkapoota järjestellä olla pois töistä pari vkoa, joka kai pitää hoidosta pois ko. taudin vuoksi olla.

Jokos muuten Sande olet saanut sikisrokotteen?

Miten nämä viikot menevät! Taas. Nyt tuntuu, että aika kiitää ihan hullua tahtia. Lähtölaskenta on alkanut ja mä fiilistelen tätä kotielämää nyt! Ihan kuten Pirita. Kohta tää on förbi ja sitten kaipaan näitä hetkiä työpöytäni ääressä. Pitää mennä töihin just, kun näiden kanssa helpottaa!!! Meinaan tosiaan tuntuu, että L:n ajoittaisesta uhmasta huolimatta elämä on tosi leppoisaa tällä hetkellä, kun nukutaan about yömme ja E kävelee jne. Vuosi sitten oli hiukkai erilainen työleiri. Puuh, onneksi siitä selvitty.

Ihania kirjoituksia täällä! Viisaita naisia ja ihania perheitä. Minäkin herkistelin Anskun kirjoitusta, olette onnenne ansainneet ja se paistaa susta kauas. Onhan ne lapset ihania. Ellikin takertuu muhun kuin pieni simpanssi ja pussailee posket märiksi. Lotta tykkää myös sylitellä ja toivon, että tekisivät niin lopun elämäänsä. Kyllä mekin miehen kanssa joka päivä huokaillaan, miten ihanat tytöt meillä on – ja sitten kyllä pyöritellään toisillemme silmiä, kun jotain urpoilevat… Koodikielenä englanti: those dorks jne.

Mutta allekirjoitan tuon Keijun jutun, että sitä on jollain tavalla itsevarmempi kuin ennen lasta. Vaikea selittää. Tällä hetkellä nautin myös kovasti siitä, että olen ns. saanut elämäni takaisin eli että omien tai yhteisten menojen järjestäminen on tosi helppoa, kun ei tarvitse miettiä yöheräämisiä tai imetyksiä jne. Balanssi on taas kasassa.

Nyt kipaisen hakemaan Lootuskan vkl:n viettoon. Tiedossa jumppaa ja lastenkekkereitä ja mökki talvikuntoon jne. Ei käy tylsäksi. Voikaa hyvin ja nauttikee!
 
Dodiin, back. Keittiö oli räjähdyksen jäljiltä, oli pakko siivota kun oli aikaa. Nyt tietty eet herää, mutta kirjoittelen minkä ehdin. Kahvi ja cookie seuranani :)

Tosi kurjaa toi Samun sairastelu. Paljon jaksamista teille ja ennenkaikkea pikaista paranemista pienelle potilaalle! Ihan varmasti olet Mariska huolesta sekopäisenä.

Todella kiva kuulla Aniliinista, hienoa kun olet taas ruodussa!! :) Voi kääk tuota Viliä, oli varmasti kauhea kokemus vielä siinä olotilassa. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Täytyy kyllä sanoa Ansku, että ihailen sitä miten antaumuksella luet kaikkien jutut ja kommentoit niitä. Itse en vaan siihen pysty, kun niin harvakseltaan tulee kirjoiteltua.

Voi I:tä ja vesirokkoa :( Kuulostaa kuitenkin siltä, että pääsette sen kanssa tosi helpolla, eri hyvä! Onpahan sekin sitten sairastettu pois. Kiitos ihanista kuvista! Ja joo, ihan aiheellisesti herättelit mua lähettämään niitä kuvia. Meillä on nyt kaikki miljoona kuvaa picasassa, täytyis sieltä poimia muutama ja lähettää teille. I will, promise.

Hienoa, että Matias on alkanut syömään! E myös! :)

E selvästi kyllä reagoi normimaitoon. Piereskelee ja vatsa on löysänä. Toivottavasti tottuisi siihen pikkuhiljaa. E:lle on nyt tulossa kai ensimmäinen poskihammas(?), tosi kipeä enkä saanut yhtään koskea ikeneen. Kun selvästi sattuu ja poika on itkuinen, niin annoin vähän panadolia. Nyt onkin nukkunut hyvin pari tuntia. Puhkeais jo, pirulainen. Muuten E:n ongelmat on taakse jääneitä, poika tosiaan syö ja nukkuu erittäin hyvin. Jesh! (ja kop kop)

Joulu, oi joulu. Mä oon niiiiiiin jouluihminen. Voisin viettää sitä vuoden ympäri. Glögiä ollaan jo maisteltu ja tein joulutorttujakin, mutta oli kyllä liian aikaista niille. Odotan innolla tätä joulua lasten kanssa, koska viime jouluna he olivat niin pieniä, että vaikka meillä olikin ihana, tunnelmallinen ja luminen vuoristojoulu, niin se meni vähän ohi, kun koko ajan oli joku tississä kiinni :) Se joulu oli täynnä syöttämistä ja nukuttamista. Nyt me lähdetään meidän mökille ja odotan niin, että pääsen rauhassa joulusaunaan ja saan juoda glögiä takan ääressä. Samaten odotan, että pääsen lasten kanssa joulusaunaan ja muutenkin saadaan nauttia heidän kanssaan joulusta. Kohta pääsee jo laittamaan kotiin jotain pientä, ulkovaloja ja sen sellaista. Ihkua.

Vippen kuulumisia tosiaan odotellaan innolla!

Mitähän tuohon symbioosiasiaan osaisin ottaa kantaa... Kahden vauvan kanssa symbioosin muodostuminen on tietty vähän hankalaa, mutta erotilanteitakaan meille ei juuri tullut, kun ei ollut sitä tukiverkostoa, eikä silloin alussa mielellään jättänyt toista yksin vauvojen kanssa silloin kun oli mahdollista olla kaksin. Ne kerrat kun tein joitakin parin tunnin ulkoiluja ilman lapsia, niin ne meni ihan hyvin. Tietysti oli ikävä, mutta ei se estänyt nauttimasta vapaahetkestä. Muistan usein ajatelleeni kun oltiin lähdössä jonnekin ja pakattiin, että ihanaa kun lapset tulee mukaan. Tuli sellainen outo eroahdistus, että ollaan muka lähdössä kaksin jonnekin miehen kanssa, mutta sitten tajusin että huh, eikun me mennään kaikki ja siitä tuli tosi onnellinen olo. Samoin monina päivinä havahduin sellaiseen ajatukseen, että ihanaa kun saan olla lasten kanssa ihan joka hetki, seuraavana ja sitä seuraavankin päivänä. Kaipa siis jonkinlaista symbioosia oli meilläkin.

Rakkaus lapsiin kasvaa kyllä koko ajan, ei kai se ikinä pysähdy. Mä huomaan murehtivani ihan epäoleellisia tulevaisuuden asioita, kun on niin kova huoli pienistä. Toissapäivänä lähdin jumppaan ja tyttöjen kanssa syömään sen jälkeen, niin en ollut nukkumaanmenoaikaan kotona. Ihan kauhea ikävä tuli kun halailin lapsia sanoin hyvää yötä ennen lähtöä. Mutta eronhetki se onkin vaikein, sen jälkeen helpottaa.

Huomenna me mennäänkin ystäväpariskunnan kanssa syömään illalla, lapset viettävät illan mummin ja ukin kanssa. Sunnuntaina mennään mun puolen perheen kanssa syömään koko kööri, juhlitaan ukin isänpäivää etukäteen, kun mun vanhemmat ovat nyt täällä käymässä. Oikea isänpäivä vietetään sitten omalla porukalla ja hemmotellaan meiän isukkia :) Illalla käydään ehkä vaaria moikkaamassa. Tai olla vähän sekavaa tekstiä kaikkine isukkeineen, ukkeine ja vaarineen, mutta menköön :)

Ai niin, piti kertoa, että meillä oli vieraita viime viikonloppuna, meidän ex-naapurit entisestä kotimaasta. Se meidän ihana vertaistuki, toinen kaksosperhe, tytöt samanikäiset kuin eepelit. Meillä oli niin hauskaa! Ihan ihmeellistä, miten hyvin neljä 1-vuotiasta mahtuu saman (suht pienen) katon alle neljäksi päiväksi. Vilinää ja vilskettä riitti, mutta se oli kivaa. Näytettiin heille myös paljon Helsinkiä ja Suomenlinnassa syötiin lounasbuffa, kaikki me kahdeksan. Taidettiin olla aika hauska näky. Koirat vietiin hoitoon anoppilaan neljäksi päiväksi, heille se olisi voinut olla vähän liian stressaava vierailu :)

Hei, pääsin näin pitkälle eivätä eepelit heränneet. Jipii. Nyt täytyy lähteä kurkkaamaan uuniin, ruoka on padassa. Ihanaa pyhäinpäivänviikkistä kaikille!
 
Pikapäivitys tilanteesta. Kävin eilen tosiaan ultrassa, kaksi isoa rakkulaa möllötteli (vau, ei ole aiemmin ollut kahta) ja limakalvo näytti hyvältä (jes, ei menopuria) ja tänään sit pregnyl 21 aikaan. Maanantaina sit puolen päivän maissa inssi. Lääkäri laittoi meidät myös ivf-jonoon, helmi-maaliskuussa sit siihen. Ehditään toinen (tai kolmashan se on) inssi tehdä sit vielä tossa välissä.

Laitoin tuon saman haavepuolelle ja vaikka mun nimeä klikkaamalla löytääkin kaikki mun kirjoittamat viestit, niin kopsasin sen tännekin..

Lueskelin käyttöohjeesta että täälläkin voi perustaa suljettuja yhteistöjä. Kaikkien täytyy sit vaan rekisteröityä.
 
Pikapyrähdys taas. En nähnyt mitään uutta ketjua joten jatkan tässä vanhassa...

Vippe, jei ja vau, kaksi rakkulaa! Miten pregnylin pistäminen sujui? Toivottavasti tärppäisi nyt ennen helmi-maaliskuuta, mutta jos ei niin ihan kiva että on sit jatkosuunnitelmiakin! Ja niin pian! Hienoa! Voin vaan kuvitella miten innoissaan mies on ja varmaan täpöllä mukana! Miltä muuten sun työkuviot näyttää tällä hetkellä? Onko ne toistaiseksi vai loppuuko soppari jossain vaiheessa?

Mä olen iiihme ja kumma unohtanut salasanan joten en pysty rekisteröitymään tänne elleihin, enkä voi tilata uutta salasanaa/linkkiä koska sähköposti millä aikoinaan rekisteröidyin tänne olisiko ollut ab 2006 niin sitä osoitetta ei ole enää olemassa. Muuten olisin jo perustanut sellaisen suljetun yhteisön meille. Pitää olla rekisteröity. Katon nyt saanko vastausta tuolta ylläpidolta. Voihan joku muukin sen perustaa, vaikutti helpolta jutulta. Katotaan sitten siirrytäänkö, mitä mieltä kaikki on?

Palaan muihin juttuihin huomenna!
 
Hih, pregnyl onnistui ihan hyvin, kävin (lääkäri)ystäväni luona piikillä.. Ehkä mää vielä joskus sen itsekin onnistun tekemään, mutta tuntui paremmalta käydä hänen luonaan. (Viimeksi kun mies pisti, niin se meni farssiksi...) Jees, mutta uskoisin että asenteellakin oli tällä kertaa vaikutusta. Kylmän rauhallisesti vain.. Mies on joo intoa piukassa, tuntuu että se on mulle kiltimpikin nytten.. Hihi, ei nalkuta ihan kaikesta.. ;) Työkuvioista vielä sen verran, että huhtikuun alkupuolelle on tällä hetkellä soppari. Mutta koska on hoitovapaan sijaisuudesta kyse, se voi jatkua..

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
Kiva kuulla, että Vipen pisto onnistui hyvin. Tilanne on muutenkin kovin kutkuttava :).

Hertalle piti sanoa, että mä en kyllä tiedä, mistä noita askartelumaisseja saa. Ehkä niitä löytyisi jostain nettikaupasta? Google tietänee. Mä ostin ne siis sieltä Muksumessuilta, enkä edes muista myyjätahon nimeä.

Mulle sopii hyvin, että perustetaan suljettu yhteisö. Kokeilin, ja se näytti helpolta hommalta. Mutta kertokaas nyt muutkin kommenttinne tähän asiaan. Kaikki eivät ole varmaankaan rekisteröityneet?

Meillä meni viikkis hyvin mutta nopeasti. Vieraita kävi lauantaina, ja eilen mä olin osan päivästä harrastuksen parissa. Paljon leikittiin ja oleiltiin lasten kanssa. Kaislalla on aina maanantait hankalia, tänä aamunakin nyhjötti vaan kainalossa ja kysyi, että ei kai mennä päiväkotiin... Nyyh. Leo sen sijaan oli menossa ihan innoissaan. Ikäero näkyy tässä asiassa tosi selvästi. Ainoa miinus viikonlopussa oli yskä... nukuin alakerrassa tulpat korvissa, kun sekä mies että Kaisla köhivät hirveästi.

Nyt on sitten vähän maanantaifiilis mullakin. Meillä on taas työmiehiä kolmin kappalein, joten keskittyminen on vähän vaikeaa kun koko ajan kuuluu kolinaa ja pauketta. Täytyy jotenkin potkia itsensä vauhtiin. Käyn ehkä lenkillä päivällä, niin saan vähän energiaa.

Mukavaa viikonalkua!
 
Tuo on kyllä Stella ihanteellista tuossa oman firman pyörittämisessä, että pääsee vaikka kesken päivän lenkille tankkaamaan happea. Tosin, ehh... Itseni tuntien pääsisinkö raahautumaan lenkille? Tuskin :)

Teidän viikonloppu kuulosti kivalle, miinus tuo yskä. Mullakin on nuhaa ja tuntuu, että M:lläkin vähän. Ja me ollaan lähdössä reissuun ensi vkl (pitkä viikonloppu). Nyt pitää siis ottaa tosi rauhassa pari päivää, levätä mahdollisuuksien mukaan ja yrittää torjua päällepukkaavaa flunssaa kaikin keinoin. Kuuma mustaherukkamehu mulla on edessäni ja aamiaisella söin taas paljon marjoja.

Voi Kaislaa, söpöliiniä. Ai onko pikkulapsillakin selvää maanantaiangstia. Höh.

Vippe, minäkään en muuten koskaan itse pistänyt pregnyliä! En ois klaarannut. Hyi sitä neulaa ja aineita pitää sekoitella jne. Ou nou. Aina menin hoitajalle pistämään ja maksoin siitä sen muutaman euron ekstraa. Mies ei olisi kyllä varmaan mistään hinnasta sitä mulle pistänyt, enkä olisi uskaltanut sitäkään.

Miten Samu voi? Entä I? Onko toipumassa vesirokosta? Kuulosti "helpolta" sairastamiselta, toivottavasti pääsitte vaivasta jo. Entä ootko itse Sanelma kunnossa nyt? Tylsää olla kipeänä kotona...

Hienoa, että Matias ja E ovat alkaneet syödä! Miten muuten meni Nasupin ja miehen ilta ystäväpariskunnan kanssa ja kuinka kaksoset pärjäsivät mummin ja ukin hoidossa? Mihin aikaan lähditte kotoa - laittoivatko siis isovanhemmat pikkuiset untenmaille? Me ollaan miehen kanssa oltu nyt kahdestaan syömässä silleen, että pistettiin M normaalisti nukkumaan kasilta ja lähdettiin sen jälkeen. Luottohoitaja sitten jäänyt vahtimaan mutta ei tarvinnut puuttua mihinkään kun M vaan nukkui.

Ihanaa N kun teidän sydänystävät sieltä ulkomailta tuli jo helssaamaan! Varmasti oli tosi kivaa! Ja varmasti olitte hauska näky kaupungilla, iso poppoo, hih!

Vautsi vau I:n nouseminen pystyyn! Hassua mutta musta tuntuu että M tulee tekemään saman. Se rakastaa seisomista ja sillä on tosi vahvat jalat! Seisoo ihan itse vaikka kuinka pitkään kun pidän käsistä kiinni. Innostuu tietty hyppimään ja pomppimaan myös. Nyt istuu joka päivä pidempiä ja pidempiä pätkiä ilman tukea, mutta en ihan vielä uskalla mennä vierestä pois kun pelkään että lyö päänsä kun kaatuu siitä. Täytyisi vaan laittaa paljon tyynyjä ja pehmeää alustaa ympärille. Kiitos Sanelma I:n kuvista! Ihana typy.

Niin, koska tarkalleen P&N palaa töihin? On pitänyt sanoa, että Keijun tuleva työpätkä kuulostaa just tosi hyvältä! Eikö se ollut niin että teet lyhennettyä päivää tai viikkoa kevään ja olet sitten kesän pidemmällä vapaalla taas? Koska sulla alkaa duunit? Mä yritän niin, että menisin töihin tyyliin puolipäivää ensi syksynä kun M on 1,5 v. Katotaan.

Mun pitää rekisteröityä uudestaan kun se mun sähköpostin on muuttunut ja en muista vanhaa salasanaa.
 
Jaahas onnistuukohan tämä nyt...
Kivasti menee meilläkin nyt. N on nyt viikon ajan nukahtanut yksin sänkyynsä iltaisin ja AH mikä helpotus se on!!! Ystäväni painostuksesta (you know jonkun pitää aina sanoa se ratkaiseva sana, että jaksaa itse ryhtyä) päätin sitten ottaa itseäni niskasta ja lopettaa sen sängyn vieressä istumisen. Juteltiin Nellan kanssa siitä tyyliin "nyt kun sinusta tulee isosisko ja olet niin iso ja reipas niin äiti sanoo hyvää yötä ja menee sitten iskän kanssa katsomaan telkkua illalla" Hän halusi että pakettiin kuuluu unilaulu ja "sataa, sataa ropisee-laulu" ja niiden jälkeen sanotaan sitten hyvät yöt. Homma meinaan toimii!!! Saattaa tulla pari kertaa pois sängystä mutta menee kiltisti takaisin ja nukahtaa ihan alta aikayksikön!!!! JEEEEEEEEEEEEEEE!
Jotenkin on niin helppoa nyt ja "vähän" kauhistuttaa tuleva kun juniori syntyy. Auts. Mutta niin ne muutkin on pärjänneet kahden kanssa ja N on ainakin liikuttavan kiinnostunut aiheesta. Justiinsa yksi päivä piti selittää kuinka äiti tarvitsee iskän apua kun haetaan pikkuveljeä sairaalasta ja mummo ja vaari pitää hänestä huolta silloin. Alkaa olla aika luksusta kun pimu tajuaa jo niin paljon ja käsittelee asioita ja kyselee sitten uudestaan parin päivän päästä:-).

Sikaflunssarokotteen saan torstaina. Päätin unohtaa epäilyni ja ottaa sen kun kaikki (lähinnä mun vanhemmat) oli niin kovasti huolissaan mun mahdollisesta tartunnasta. Pari sanaa yläkertaan siis että kaikki menee hyvin? rv31+5 menossa nyt ja alkaa tuntua jo siltä että HITSI mihin tämä aika meni?

Ja suljettu sopii mulle erinomaisesti koska voin sitten vähän enemmän valottaa juttuja:-) Ja taidan olla tähän hetkeen ainoa odottaja:-). Vipen inssiltä me toki kaikki toivotaan mahtista tulosta!!!
 
Jee, muistin tunnukset, joten ei ongelmaa suljettuun yhteisöön siirtymisessä mun osalta. Ja voihan sitä aina rekisteröityä uudestaan, jos ei muista. Ken vaan jaksais sen perustaa..? Niin ja onko se kaikille ok?

Hienoa Vippe, että pregnyl meni hyvin ja loistoa tuo kaksi rakkulaa! Peukut ovat jo pystyssä, tulehan kertomaan miten inssi meni. Tsemppiiii!

On se pregnylin kanssa kikkailu kyllä melkoista. Mies on aina ollut avustamassa sekoitusten kanssa, mutta itse olen kyllä piikin tuikannut. En usko, että mies olisi pystynyt tahi minä halunnut :) Ei se kivaa ole, mutta en ole piikkikammoinen, joten ihan hyvin se meni. Se kun on vaan se yksi piikki, niin helpostihan sen käy vaikka hoitsullakin pistättämässä, kuten Molly. Onneksi se kynä on paljon helpompi.

Täälläkin on sairastupa. Mies on flunssassa, samoin lapset. Tietoinen riski otettiin viime viikolla, kun mentiin ystäväperheen luo leikkimään aamupäivästä. Siellä lapsella oli pitkittynyt räkätauti ja niinhän se kai vielä tarttui. Vaikka mistä näistä tietää, paljon on pöpöjä liikkellä.

Ja sitten aika ihmeellinen löydös tänä aamuna: E:llä tuli kakan jälkeen n. 7 cm pitkä "mato" peräaukosta. Jouduin sen vetämään sieltä pois (anteeksi ällökertomus). Soittelin sitten neuvolaan ja äsken juttelin lääkärin kanssa, hän kehoitti kuulostelemaan ja jos tulee vielä tai on muita oireita, niin sitten ruvetaan ottamaan näytteitä. Tuli vaan mieleen nuo muut viimeaikojen oireet E:llä, että josko liittyisi tähän. Tai sitten kyseessä oli vaan joku "kuitumatonen". Hope so.

Vau, I seisoo jo ja M varmaan pian myös! Uskomatonta, miten nopeesti aika menee ja lasten kehityksestä sen sitten tajuaa. Huimaa. Vastahan I ja M syntyi :)

Kiitos Molly kysymästä, meidän ilta meni tosi hienosti, oli siis niin hauskaa! :) Ei olla pitkään pitkään aikaan oltu nelistään ulkona. Heilläkin on pieni vauva. Syötiin ja juotiin hyvin, kunneltiin livejazzia ja käväistiin vielä kaverin synttäreillä viereisessä baarissa. Oltiin kotona puolenyön jälkeen ja täällä oli mennyt hienosti. Mummi ja ukki hoitivat iltapuuhat ja laittoivat lapset nukkumaan ja he olivat menneet tosi kiltisti unten maille. En tiedä miten tuo nukkumaan laittaminen väldee onnistuisi muilta lastenvahdeilta, mutta mummi taitaa sen homman tosi hyvin :) Kaipa se onnistuisi ihan helposti muiltakin, pitäisi vaan useammin tehdä niin. Aika harvakseltaan me käydään missään ja silloin tehdään yleensä juuri noin kuin tekin olitte Molly tehneet, eli lapset ensin nukkumaan ja sitten menoksi. Se on vaan helpointa.

Mutta olipas kiva kun saatiin sitten vielä sunnuntaina nukkua pitkään, kun isovanhemmat viihdytti eepeleitä. Ah, luksusta!

Nyt syömään.
 
Menin ja perustin suljetun yhteisön. Pitäisi löytyä tuolta yhteisöt-sivulta, Tahkoojattaret nimellä. Koska perustin sen niin mun tarvii vissiin hyväksyä kaikki jäsenet joten pankaapa liittymisviestejä tulemaan...
 
Ai niin, piti Molly vielä sanomani, että tosi ihanaa kun olette päässeet miehen kanssa kaksin syömään! Ja olet malttanut jättää M:n hoitoon :) Kyllähän se piristää kummasti ja tekee ehdottoman hyvää parisuhteelle, eikös? :)
 

Similar threads

M
Viestiä
102
Luettu
3K
G
S
Viestiä
100
Luettu
3K
G
A
Viestiä
112
Luettu
3K
Lapsen saaminen
**Keijukainen
K
G
Viestiä
107
Luettu
4K
M
M
Viestiä
101
Luettu
3K
S

Yhteistyössä