Tahkoojaplussat 96

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sanelma*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sanelma*

Vieras
Mimmu: 29.10.2005 Venla, 53 cm, 3670 g, tyttö 52 cm, 3575g
Kirppu: (esikoinen poika -97) 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g ja 1.7.2007, Anna-Sofia 51 cm, 4475g
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g ja 22.07.2009, tyttö 51 cm, 3180 g.
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g ja 26.7.2007, Kaisla 50 cm, 3355 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g ja 16.5.08, Hertta 48cm, 3470g.
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g ja 28.6.2008 Elli
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g ja 27.4.2008, Anna, 50 cm, 3600 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g. 30.4.2008 Silja, 51 cm, 3540 g.
Mariska: (esikoinen Teemu 12/02) 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g
Suvi: 10.2.2007, Elsa 46 cm, 2500 g
Kata: 23.2.2007, Vanessa 53 cm, 4428 g
Murmeli: 23.2.2007, Maija 51 cm, 3650 g
Sandeman: 1.5.2007, Nella 50 cm, 3320g
Hertta: 27.7.2007, Hertta 51 cm, 3680 g, 9.7.2009 poika,
Keijukainen: 10.7.2008, Mai 51 cm, 3740 g
gissa: 19.7.2008, Leo 50 cm, 3080 g
Tiitu: 11.8.2008, Linus 51 cm, 3880 g
Nasuppi: 20.9.2008 tyttö ja poika
Sanelma: 15.3.2009 tyttö 50 cm, 3490 g
Molly: 14.4.2009 tyttö 51 cm, 3630 g
Manna 7.7.2009 poika 52,5cm, 3900 g

Odottajien la:t:
Peppi 24.11.2009
Sandeman 30.12.2009
 
No niin, uutta putkeen. Toivottavasti kopsasin tuohon alkuun oikean listan. Hertan poitsun syntymämitat näyttäis siitä vielä puuttuvan. Lisäilehän Hertta.

Juu, Piritta kyllä on I käynyt jo saunassa. Ei tietysti löylyissä, mutta lämmössä on ollut loiskuttelemassa vadissa ja suihkussa. Nyt kun siirrytään sisäsaunakauteen, niin tulee varmaan I:nkin enemmän "saunottua", kun ei tarvitse pihan poikki kylmässä viilettää ilkosillaan. Tänä kesänä on kyllä kaikkien kiireiden takia saunottu ihan liian vähän. No ehkä ensi kesänä sitten sitäkin innokkaammin.

Eipä ole kummempia tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Yöt on olleet edelleen hyviä. Tosin tänä aamuna söi jo viideltä, että kiikun kaakun kokonainen yö. Ekat päiväunet puolestaan näyttäis taas palanneen omalle paikalleen siihen n. klo yhteentoista ja nyt on toisilla unilla jotka alkoi vähän ennen neljää. Tämä olis kyllä oikein mainio rytmi, koska näin pärjättäis kaksilla päiväunilla. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa muotoutua meidän rytmiksi.

Huomenna neuvolaan ja odotan innolla, että päästäis sitten taas aloittamaan sitä kiinteiden harjoittelua. Toivottavasti ei siis tule sairaalakeikkaa tuohon loppuviikkoon rokotuksen takia.

Mitäs Mollyn arkeen kuuluu. Joko olette kotiutuneet? Kokeilitteko jo niitä kiinteitä?

Meillä käytiin jälleen eilen keskustelua mun kotona olemisesta ja lähinnä siitä kuinka kauan voin olla kotona. Mua jurppii välillä oikein toden teolla se, että mies ei pysty ajattelemaan tätä asiaa mitenkään muuten kuin rahan kannalta. Argh. Mä yritän ja yritän kerta toisensa jälkeen selittää asiaa muulta kuin taloudelliselta kannalta, mutta miehen mieli ei tunnu muuttuvan ollenkaan. Saa nähdä miten käy, mutta jos multa kysytään, niin minähän olen kotona ja pysyn vähintään vielä vuoden. Piste. Sorry vuodatus.

Onkos Mannalla toivuttu juhlahumusta? Onko poika ollut väsynyt juhlien jälkeen? Meillä I silloin nukkui koko seuraavan päivän ristiäisten jälkeen. Oli niin kuitti.

Tulkaahan muutkin jutulle!
 
Voi Sanelma, pikaisesti, IHAN sama keskustelunaihe ja lähestysmistapa on ollut meillä tässä mun kotonaolossa, RAHA! Ottaa HIUKAN päähän, aivan kuin olisin itse aiheuttanut irtisanomisen!! NOh, toki mies "elättää" tällä hetkellä vaikka tytöttömyysrahoja saankin mutta kaikki ns ylimääräinen (reissut, raksa) tulee miehen pussista.
Kun päätin silloin vuosi sitten keväällä jäädä hoitovapaalle kunnes N oli 1vee3kk niin en olis kyllä parempaa diiliä olis voinut tehdä. En millään olis voinut viedä 9kk ikäistä tarhaan vaikka olis kuinka hieno ja hyvä paikka. Miehillä (joillakin) on jotenkin vaikeaa ymmärtää se äidin turvallisuushakuisuus ja se oman lapsen tarpeiden havainnointi ettei ne voi käsittää että vapaaehtoisesti haluaa tulla toimeen naurettavilla summilla kuukaudessa. Tietty teillä vielä miehelle tulee painetta kun on yrittäjä, että jos hommia ei riitäkkään. Vaikea juttu, mutta kyllä pitäisi mennä vähitellen miehenkin kaaliin että tuo I on ainutlaatuinen juttu ja hänen lapsuutensa on teidän käsissä.
Aika vähällä sitä tulee toimeen kun tekin asutte maalle jossa metsästä löytää kaikenlaista ekstraa ruokapöytään, jos vaan viitsii etsiä. Ja lainoihin saa lyhennysvapaita kuukausia ynnämuuta.
Nyt ei kerkee muuta, N on ollut kotona kun pkodissa jyllää oksutauti. Oli kotona jo perjantain, mutta vielä eilen oli joku sairastunut joten en viiitsinyt tänäänkään viedä jos vaan vältyttäis taudilta. Saapi nähdä.
 
Kiitos kuvakehuista, Pirittaa ja muutkin. On kyllä ollut hieno kesä. Juuh, "lomalta" palattu, ihana olla taas omassa kodissa ja omassa SÄNGYSSÄ! :) Stella, Nekku tai joku muu teistä taisi kauan sitten jutella siitä miten sitä keski-ikäistyy kovaa vauhtia kun ei millään haluaisi nukkua muualla kuin omassa sängyssä, hih. Got the point. Kivaa oli kyläillä, mutta kun yövyttiin monessa eri paikassa niin huomasi miten pehmeitä sänkyjä ihmisillä on! Meillä on kotona oikein kova ihana patja. Tänne oli kiva palata muutenkin, omaan arkeen ja omien tavaroiden keskelle. Tuntuu, että tarvitsisi perheen kesken nyt vielä Oikean Loman kun on palattu tuolta sukuloimasta.......

Muuten arkeen ei kuulu kovin hyvää, kiitos kysymästä Sanelma. Siispä vuodatus. M on nukkunut niin huonosti jo kuudetta viikkoa, olen aivan puhki. Herää siis syömään liian usein, 2-3 tunnin välein. Joskus voi mennä neljäkin tuntia, mutta enhän minä silti saa sitä neljän tunnin unenpätkää siinä ajassa. Tutitus auttaa joskus tunniksi, joskus ei. No nyt kun on tullut ikää jo tämän verran, 4,5 kk, ja kiinteätkin aloitettu niin ajateltiin n. viikon päästä aloittaa unikoulu. Tyttö omaan huoneeseen ja ystävän suosittelema Anna W:n käskyjä noudattamaan. En ole lukenut mitään kyseisen henkilön opuksia mutta kaveri sanoi, että vaikka joku sen juttu voi olla vähän niinjanäin niin tuo unihomma toimii ja on hellä sekä vauvalle että äidille. Eli siis että vauva nukahtaa itse omaan sänkyyn (kuten meillä jo tekee) ja kun herää itkemään (ei kyllä yleensä ehdi itkeä ollenkaan, mutta "koulutustilanteessa" varmaan) niin tassutellaan kunnes rauhoittuu ja toistetaan mantraa esim. nyt on yö nyt nukutaan ja poistutaan huoneesta. Uudestaan ja uudestaan kunnes nukahtaa. Kuulemma parissa yössä oli oppinut olemaan ilman yö-imetystä kokonaan. Minkälaisia tapoja teillä muilla on ollut tällaisissa tilanteissa/tässä iässä? Pakko alkaa saamaan kaikille kokonaisia öitä. Toisaalta ajattelin erinäisten seikkojen takia nyt viikon rauhoittaa tilanteen ja antaa "lohtutissiä" ja ottaa viereen jos kaipaa läheisyyttä, öisinkin, koska on ollut niin paljon reissuja ja häslinkiä, uusia ihmisiä, paikkoja ja tilanteita viimeisen kuukauden ajan.

Niin, siis piiku-M sai viikko sitten maissia. Irvisti vähän mutta söi reippaasti ja olisi halunnut enemmänkin vaikka mä olin päättänyt että aloitellaan hitaasti ja pikkuhiljaa saa lisää. Tyttö on kuitenkin ollut kovin kiinnostunut meidän ruokailusta jo jonkin aikaa. Jos on istunut mun sylissä kahvipöydässä niin on tuijottanut kun lusikka menee ohi oman suun parempiin (=minun) suihin, hih. Oikein avannut suuta ja luullut että saa itsekin maistaa. Nyt on menossa bataatti ja se kiilasi kyllä varmasti maissin ohi top ykköseksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain kasvissekoitusta esim. perunaporkkanaa ja sitten hedelmäsoseita. Puuroa saa ilmeisesti antaa 6 kk lähtien? Siitä ateriasta voi tulla sitten iltapuuro, eikö?

Hienoa Sanelma, kun teillä yöt toimii! Onko miten pitkään ollut jo noin hyvin asiat? Menikö rytmit itsestään takaisin ennalleen? Muistan että jossain vaiheessa oli vähän hakemista teilläkin?... Oli muuten niin kiva tavata Mannan luona, onkin pitänyt sanoa, että olit niin ihanan aurinkoinen ihminen!! Ja ihanan rento, reipas ja hyvä äiti I:lle!

Vippen kasaribileet oi oi oi, katselin fb:ssa kuvia :D Mäkin kaipaan juttujasi joten kirjoittele aina vaan kun ehdit!

Mannan poika sai ihanan nimen! Mä tykkäsin - kahdesta muusta myös kovasti. Onneksi olkoon hänelle kun on saanut niin kivat vanhemmat että keksivät noin hienon nimen :) Mimmun tyttö sai myös ihanan nimen! Onneksi olkoon sinnekin! Nyt jännätään Hertan ja Riinuskan nimipaljastuksia. Mannallakin tainnut olla ok öitä? Tosiaan, NAUTI niin kauan kuin se kestää! Voi tietysti olla, ettei huononekaan siitä ollenkaan. Maikin nukkuu niin hyvin, oih ja voih. Silloin saa olla iloinen! Mulla jotenkin nyt nämä nukkumisasiat ainoana tärkeänä juttuna päässä, hoh hoijaa.

Oli tosi kiva lukea mm. Keijukaisen kuulumisia, kuten kaikkien muidenkin! Nyt jää vaan kommentointi enskertaan. Kiitos muuten myös mun puolesta kaikista ihanista kuvista! Mannan poika, Pirittan perheen reissu, Aniliinin fotaama maalaisromantiikka, kehuinkin jo spostissa. Riinuskan tyttöä taisin jo kehua ihanaksi söpöliiniksi myös. En enää muista mitä oon muistanut kommentoida... Väsynyt pää!

_Ihania_ juttuja oli taas paljon, heh.
 
Niin, Sanelmalle piti vielä toivottaa tsemppiä huomiselle I:n rokotukseen! Toivottavasti menee oikein hyvin eikä tule mitään ongelmia. Meillä myös huomenna rokotuksia tiedossa.
 
Molly meillä ne yöt alkoi rauhoittua silloin pari viikkoa sitten, kun aloin itkuherätyksiin tarjota sitä tuttia. Sillä päästiin yhteen syöttöön ja nyt jos iltatankkaus onnistuu (olen välillä antanut myös pullosta päivällä lypsettyä maitoa), niin nukkuu ilman syöttöä aamuun asti. Nyt on ollut kai 4 yötä peräkkäin, ilman yösyöntiä. Mutta selvästi unet oli levottomammat juuri tuossa samassa iässä kuin teilläkin. Ja se unissaan vatsalleen kääntyminen sekoitti sitten pakan kokonaan. Pyyherullat auttoi asiaan ja nyt ei enää muutenkaan niin hanakasti hakeudu vatsalleen sängyssä.

Tänään on muuten oltu jo melkein konttausasennossa. Jalat on ok, mutta käsillä jaksaa nousta vain kyynärpäiden varaan asti. Siinä sitten kiukuttelee kun homma ei toimi :) voi pientä. Mutta eiköhän se siitä parin viikon sisällä ala luonnistumaan.

Kiitos muuten Molly minuun kohdistuneista kehuista. Samaa voin kyllä sanoa sinustakin! Ja Sandelle kiitos sympatiasta. Juuri äsken TAAS keskustelimme asiasta. Voi plääh. Ekaa kertaa meidän suhteen aikana korotin ääntäni miehen kanssa kesustellessa. Ja se on multa paljon se... tuli paha mieli.
 
Heipähei,

Kiitos nimikehuista. Meidän(kin) mielestä nimi on sympaattinen ja kaunis. Poikahan huusi koko toimutuksen ajan; ei niinkään sympaattisella tavalla :) Pappi oli _ihana_. Jotenkin niin tavallinen. Puhui lapsesta lahjana, siunasi samalla kotimme. Puhui niin kauniisti siitä, jos lapsi loukkaantuu tai menee rikki (siis vertauskuvallisesti), miten tärkeää on koti ja läheiset, rakkaus ja huolenpito. Niisk* Ihania juttuja. Vieraat olivat tyytyväisiä ja poika sai silittelyä osakseen. Tarjoilut osuivat nappiin ja kaikki meni kivasti. Laitan kuvia kyllä. Mutta; en osaa pienentää niitä. Miten se tapahtuu? Voisko joku kertoa; Molly, Piritta?

Voi Molly teidän yötä. Mulla tuli myötätuntokohtaus sua kohtaan. On raskasta, varmasti. Mutta nyt, kun pääsitte omaan kotiin, niin joskus alkaisi pikkuhiljaa asettua yöt. Ota tosiaan viikon pehmeä lasku ja sitten unikoulua. Ystävillämme on kuukautta vanhempi lapsi, kuin M ja olivat nyt 3 yötä unikouluilleet hyvin tuloksin eli lapsi laitettiin omaan huoneeseen ja ihan samalla tavalla toimvat, kuin sinä suunnittelit, mutta eivät paljoa taputelleettassutelleet, vaan pitivät vaan kättä painona lapsen pepulla/selällä, kunnes rauhoittui uneen. Ja toistivat ekana yönä puolen tunnin välein, kunnes kolmas yö meni jo ihan parilla kerralla ja suunta on nyt hyvä. Heillä tämän koulut toteutti isä, koska lapsi on niin äidin(=maidon) perään, ettei äiti tullut nyt lähettyville lainkaan yöllä. Heillä on pahimmillaan lapsi herännyt puolen tunnin välein huutamaan öisin. Ihan kamalan raskasta, huh. Toivottavasti teille alkaa koittaa ehjemmät yöt. Ja auttaisiko kiinteiden syöminenkin nyt öihin. Peukkuja.

Ol niin ihana tavata tyttöjä. Yhdyn Mollyn sanoihin; Sanelma on ihanan pulppuilevan iloinen ja reipas mama :) Tytär tulossa selkeäst äitiinsä! Ja Mollyn ja Vipen seurakin oli mitä parhainta. Mukava oli tavata face to face ja todeta, että ollaan samoilla aalloilla. Ensivuonna Aniliinin paratiisissa toivottavasti tapaan muitakin:)?

Sanelmalle jaksamista arvokeskusteluun miehen kanssa. Se raha jää kakkokseksi näissä keskusteluissa munkin mielestä. Tosin, yrittäjällä se on eri juttu, kun palkka ei ole tasaisena summana tuleva määrä, mutta jos siinä jonkinlainen vakaus ja varmuus säilyy, niin ajattelisi, että pärjää. Me ollaan vasta puhuttu ihan teoriatasolla, että mitä molemmat ajattelee hoitovapaasta. Mies kannustaa jäämään mua kotiin sitten. On sitä mieltä, että suttaantuu se elo yhdelläkin palkalla ja tarvittaessa voidaan laittaa maksuja jäähylle hetkeksi. Hieno ajatus ja ominaisuus miehessäni jo näin lähtökohtaisesti, täytyy myöntää, mutta katsotaan nyt, miten menee aikanaan. Ja mikä on tilanne sitten, kun olisi aika tehdä päätös; yrittäjä kun hänkin on.
Mutta toivottavasti te Sanelma löydätte sen yhteisen päätöksen miehen kanssa ja olisitte molemmat tyytyväisiä.

Huoh* Kello on vaikka mitä. Nukkumaan pitäisi mennä. Mutta mullakin jotenkin hassu rytmi, kun aamulla nukun pojan kanssa myöhään. Illalla sitten kukun täällä.

Nyt on kyllä mentäv.. Kuulemisiin..

 
Päivää,

olipa tosiaan Mannan pojan nimi ihan nakutettu pikkumiehelle! Minä veikkasin mielessäni Matiasta tai Jaakkoa, mutta pieleen meni ;). Kiva oli kuulla, että ristiäiset meni hyvin ja pappikin osasi puhua kauniisti.

Kuvien pienentämisestä. Minä käytän netistä ladattavaa ilmaisohjelmaa nimeltä PhotoRazor. Tosi helppokäyttöinen, kannattaa kokeilla Manna.

Sanelma, pidä pääsi tuossa hoitovapaa-asiassa, jos vain suinkin talous antaa myöten. Kyllähän miehesi näkökulman tosiaan ymmärtää siinä mielessä, että yrittäjän tulot ovat ailahtelevaiset, mutta kyse on kuitenkin muutamasta kuukaudesta. Kokemuksen rintaäänellä sanon minäkin, että lasta _on_ hirvittävän vaikea laittaa hoitoon, esikoista etenkin. Olin niin helpottunut, kun Leoa ei tarvinnutkaan viedä hoitoon yksivuotiaana. Kaislan kohdalla ei hirvittänyt niin paljon, mutta kyllähän se kirpaisi ja huono omatunto vaivasi. Jos pystyt olemaan kotona sinne 1,5 vuoden ikään, niin se on varmasti jo hyvä juttu. Kurjaa, jos tuosta asiasta tulee riitaa, mutta lohduttaudu vaikka sillä, että miehesi ei ole ainoa tuolla tavalla ajatteleva uros tässä valtakunnassa, kuten Sandemankin osoitti.

Molly, tsemppiä yökukkumiseen, kuulostaa valitettavan tutulta. Kaislan kanssa oli samanlaista ja se vain paheni. Tuntui, että tyttö roikkui tississä koko yön. Meillä kun oli vielä se huono puoli, että K ei nukahtanut omaan sänkyyn vaan aina vain viereen, josta ei saanut edes lähteä pois. No, aika teki tehtävänsä. Meillä auttoi tutti. Pakotin tytön syömään sitä kun en enää jaksanut olla itse tuttina. Kaislan kohdalla tassuttelu ei auttanut pienenä vauvana, siitä tuli karmea huuto. Tutin ohella otettiin käyttöön riepu. Tuo kahden tunnin pätkissä nukkuminen on ihan tuskaa, joten kannattaa kokeilla kaikki kikkavitoset. Toisaalta tuon ikäinen kyllä voi vielä hyvin syödä kerran yössä, mutta sarjatankkauksesta pitäisi päästä eroon äidin hyvinvoinnin edistämiseksi.

Juu Molly, ainakin minä olen puhunut omassa sängyssä nukkumisen autuudesta :D.

Kivoja löytöjä oli Piritta tehnyt kirppikseltä. Kannattaa tsekata huuto.net itseäkin ajatellen, sieltä voi bongata edullisesti merkkivaatteita. Olen ostanut itselleni sieltä mm. pari uutta iltapukua, jotka luokittelen hyviksi ostoksiksi. Sieltä löytää usein ihan uusiakin vaatteita.

Mäkään en varmaan kommentoinut Mimmun tytön nimeä. Sanon samaa kuin muutkin, että oikein nätti nimi ja sopii isonsiskon nimeen kivasti. Tuo nimi oli meidänkin "listalla" yhtenä vaihtoehtona.

Aniliinin onnelaan sännätään sitten isolla porukalla ensi kesänä. Kyllä mulle sopii vierailu jo aiemminkin, jos vaikka saisin sen yhdistettyä johonkin Turun-reissuun. Mies lähtee jossain vaiheessa syksyä metsästysreissulle, joten silloin saatan ainakin lähteä Turkuun päin.

Olikos Hertan pojan nimiäiset nyt viikonloppuna? Jännä kuulla, mihin päädytte. Mulla on yksi veikkaus mielessä, mutta paljastan sen vasta jälkeen päin ;).

Jahas, sitten töiden pariin. Nyt on ihan mukava kausi, kun on sopivasti töitä mutta myös aikaa tehdä myyntiä. Ihan leppoisaa. Tänäänkin herättiin vasta 7.30 ja kävin lenkilläkin ennen töiden aloitusta. Yrittäjän etuja :).
 
Hello! Terveiset neuvolasta. 5,5 kk mitat 64,2 cm ja 6585 g eli vähän siinä kirppusarjassa mennään täälläkin, missä moni muukin tahkoojabebetyttö on ollut. Mutta siis hyvin kasvaa omilla käyrillään. Pituuskäyrä oli nyt tasaantunut vaakatasoon ja paino palannut edellisen yläpiikin jälkeen takaisin omaan uomaansa. Kai tuo neiti vain on kertakaikkiaan niin eläväinen, ettei tosiaankaan jää ylimääräistä rasvaa vartalolle. Hyvin on sopusuhtaisen näköinen omasta mielestäni. Rokotuskin saatiin. I ei sanonut mitään. Muutenkin kaikki ok. Ja kiinteitä ajattelin aloitella heti tänään sitten uudestaan. Nyt nukkuu vaunuissa päiväuniaan. Viimeksikin rokotuksen jälkeen oli väsynyt pari päivää ja nyt näyttäisi samaten uni maistuvan vähän tavallista paremmin. Seuraavat pari päivää näyttää nyt sitten uusiiko ITP vai selvitäänkö nyt vähemmällä.

Kiitos tsempeistä tämän kotonaolon suhteen. Sitä mä olen yrittänyt itselleni vakuutella, että se on vain tuollainen miehinen ominaisuus tuo, ettei tajua tämän kotihoidon arvoa. Mannaa ei voi kuin onnitella noin fiksusta miehestä, joka tajuaa tämän asian. No yritän omalta osaltani todistaa, että hyvin me tullaan pärjäämään pienemmilläkin tuloilla ja se tarkoittaa sitä, että nyt viimeistään on mun aika alkaa miettiä rahan käyttöäni tarkemmin. Se tarkoittaa mm. kaikkien "turhien" ajojen karsimista. Meillä kun nuo bensakulut vaan on niin hirveät, kun kaukana asutaan. Täytyy yrittää niputtaa aina samalle päivälle mahdollisimman monta asiaa, kun keskustaan täältä maalta lähtee. Joten katsellaan Stella sitä kahvitteluakin sitten jossain vaiheessa, kun olen liikenteessä muutoinkin... :)

Meillä oli taas ihan hyvä yö. Syöttö oli neljältä. Täysiä öitä sais kyllä varmaan aikaiseksi, jos olis aina illalla antaa se lisämaito. No toisaalta, tuollahan sitä olis pakkasessa. Ja kyllähän tuo kiinteiden aloituskin varmaan auttaa sitten siihen, että pääsee ihan täydellä vatsalla illalla nukkumaan. Näin ne vaan nämä meidän maitovauvat kasvaa. Kohta ei enää äitin tissillä ole mitään arvoa, nyyh. Kyllä vaan imetyksestä on tullut mulle tosi tärkeä juttu.

Hienoa muuten Stella että sulla bisnekset sujuu. Meillä miehellä kanssa tällä hetkellä hyvä työtilanne. Yksi uusi iso asiakas on nyt taannut hyvän tasaisen laskutuksen ainakin vähäksi aikaa.

Nyt I heräsi. Taidetaan lähteä potun lämmitykseen.

 
Tuosta unikoulusta, toimii varmasti, mutta sitä EI SAA pitää alle puolivuotiaalle. Lisätietoja vaikka MLL:n sivuilta. 4,5-kk on vielä tosi pieni vauva, silloin vaan tulee tuollaisia kausia, että saattaa syödä useammin. Jaksamisia yövalvomisiin!
 
Kiitos nimikehuista :) Meillä on ristiäiset vasta sunnuntaina, mutta ollaan tosiaan alusta asti käytetty tulevaa nimeä.

Meillä ovat yöt edelleen menneet hyvin, välillä olen tosiaan jopa herätellyt, kun pelkään kuivumista ja maidon vähenemistä, jos imetysväli jää liian pitkäksi. Mutta viime yönä heräsi taas itse noin kuuden tunnin syöttövälin jälkeen, sen jälkeen pätkät ovat lyhyempiä - tuo ensimmäinen pätkä alkaa siis sen verran aikaisin, että tuo ensimmäinwén syöttö on yleensä yhden ja puoli kolmen välillä. Eilen illalla tosin ei uni meinannut millään tulla silmään, itsellä meinasi jo usko loppua, kun uni painoi silmää ja S sen kuin seurusteli :)

Meillä ei V:n päiväkotikausi ole alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla: nyt 3. viikko menossa ja toinen flunssa, kun viime "kaudella" (syksy08-kevät09) ei tainnut olla yhtään poissaolopäivää flunssan takia. Ja nämä ovat molemmat nostaneet aika korkean kuumeenkin. Odotan ja toivon, että normaali arki kohta alkaisi, nyt kun ollaan oltu päivät sisällä.

Toinen pulma on ollut jälkivuoto, joka intoontui uudelleen oltuaan pari viikkoa sitten jo ihan loppumassa. Ei muuten mitään, mutta vuoto on ollut taas ihan punaista ja vastannut määrältään reippaampaa kuukautisvuotoa, joten pikkuisen alkaa huolettaa. Menenkin nyt sitten jo huomenna jälkitarkastukseen, niin lääkäri saa katsoa, onko syytä huoleen. Lähinnä siis ettei kohtuun ole jäänyt mitään.

Muuten täällä on arki sujunut oikein mukavasti. Mitä nyt tuota isompaa saa välillä patistella päiväunille. Jotenkin olen nyt paljon rennompi näiden kahden kanssa kuin olin esimerkiksi V:n kanssa kahden vielä joskus puolitoista vuotta sitten. Ja jotenkin tämä kotona olo tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin ensimmäisellä äitiyslomalla. Jos ei meilläkin olisi rahasta kiinni ja ellen olisi ollut vasta suhteellisen vähän aikaa nykyisellä työnantajalla, voisin kuvitella muuttavani vielä mieltäni jopa töihinpaluuajankohdasta. No, lottovoittoa odotellessa...
 
moikka!
Molly, meillä J söi öisin 8-kuiseksi asti. Parhaimmillaan/ tai pahimmillaan 2x yössä ja oli tosissaan nälkäinen eli söi pullosta 200-300ml kerralla. Joten siksi musta 4,5-kuinen kuulostaa vielä aika pieneltä unikoululaiselta. Toki jos ei oikeasti ole nälkäinen vaan haluaa vaan lohtutissiä, niin on parempi keksiä jotain. Toivottavasti yöt paranevat pian! Stella osasi (taas) hienosti kommentoida tätä asiaa. Väsymys ON aivan kamalaa...Ja totta, oma kova sänky on se paras, meilläkin :)

Mä meinaan olla kotona vielä 2 vuotta. Siihen päädyttiin ihan yhteisymmärryksessä. Sillai onnekas tilanne, että on säästöjä jotka mahdollistavat asian. Ja jos ne ei riitä niin maksetaan vaan korkoja tms. Mäkin oon sitä mieltä, että koita vaan Sanelma saada pääsi pidettyä, ettei tarvisi pikku I:tä viedä vielä äippäloman jälkeen hoitoon.

Mites Hertan nimiäisvalmistelut sujuvat? Mä olen tilannut jo kakut yms, kukat pitäisi vielä katsoa ja muutenkin kaikki pikkusälä, mitä tarvitaan. Ja talo siivota ja ja ja... huhhuh. En tykkää yhtään mistään virallisten juhlien järkkäämisestä. Ai niin, vaatteetkin pitäis löytää, KAIKILLE. Apua.

Mannan poitsulle onnet nimestä vielä tätäkin kautta! Meilläkin taitaa vihdoin olla etunimi päätettynä, toista vielä harkitaan. Tai mies harkitsee, musta se on jo selvä ;) Tahkoojavauvoilla ja - lapsilla on kyllä aivan ihania nimiä. Meidän tytölle tulee hiukan harvinaisempi, muttei mun mielestä kuitenkaan liian erikoisen kuuloinen.

Piritalla hyvä reissu kirpparilla. Sitä ei vaan itse saa aikaiseksi mennä. Pitäisi myydä poitsun vanhoja vaatteitakin pois ,niin miksei sitten noin.

Mites muuten muilla heinävauvoilla sujuu iltaisin nukkumaan meno? Meillä saattaa päivisin nukahtaa mihin vaan (sitteri, leikkimatto, sänky)mutta illalla ei mihinkään muuhun kun syliin. Eilen illalla rintaraivareita ja hiukka huutoa ja lopulta syliin urvahdus. Ja auta armias jos uskallat laskea heti omaan sänkyyn. Herää ilmeellä "en kait mä VAAN nukahtanut??" Niin se taisi J:kin nukahtaa syliin 4- kuiseksi asti, ainakin. Yöunille käy yleensä klo 22-23 välillä. Eli eipä jää vanhemmille kahdenkeskistä aikaa ollenkaan kun molemmat on aivan valmista kauraa yöunille silloin. Mullakin vihdoin jälkivuoto loppui ja sänkyhommia voisi ajatella, mutta missä ihmeen välissä? Aina jompi kumpi mukula hereillä tai sitten itse umpiväsy... Noh, ehkä jostain löytyy joku sopiva väli. Joskus. Eipähän tarvii miettiä ehkäisyä ;)

Neiti on päästänyt meidät kyllä tosi helpolla, jos joskus itkasee on syy nälkä, väsy tai mahavaivat. Turhasta ei purnaa. Ihan eri luontoinen kuin veljensä. Nyt aloitettiin Dee-tipat kun jekovitit ja ne toiset aiheuttivat kauheat kivut. Keiju, tytössä on samaa näköä kuin veljessään varsinkin kun hymyilee mutta on kyllä toisaalta sitten ihan itsensä näköinen.

Sanelma, olet sä aika rauhallinen tapaus kun et aiemmin ole ääntäsi korottanut. Mä taas yksi tuli ja leimaus, joten tänne tommosia hermoja kiitoos. Meillä kyllä huudetaan ja muutenkin puhutaan kovaäänisesti, mutta ei tietenkään mitään älytöntä varsinkaan lasten edessä (paitsi se mun sämpyläepisodi Aniliinin ohjeilla...)

Nyt kutsu käy...
 
Se on sitten syyskuu. Niin se kesä meni, nopeasti. Kivan lämmintä on kuitenkin vielä, iltaisin on kiva joggailla. Mutta ekat joululahjat jo ostettu :D Kummilapsia kun riittää, niin alesta on hyvä tehdä bongauksia. Ja viimein on tilaa myös varastoida niitä paketteja.

Voi Molly, sympatiani. Kuulostaa kovin tutulta munkin korvaan. Varmasti teidän reissukin vaikutti asiaan, mutta vaikuttaa tiheen imun kaudelta. Anna nukkui kuin unelma (tai no, sinne päin...) ekat 3 kk, mutta sitten se yöhulinointi vasta alkoikin. Ja se kesti. Huh, onneksi ihminen on rakennettu niin, että nuo jutut vaan unohtuu ihan täysin. Varsinaista unikoulua kannattaisin vasta sitten 6 kk:na, kuten joku jo mainitsikin. Mutta toki kannattaa kokeilla siirtoa toiseen huoneeseen, se auttoi ainakin meillä. Ei ole maidon ja mun tuoksu lähellä herättelemässä. Vaikka se on rankkaa työssä käyvälle miehelle, niin auttaa usein, että rauhoittelija on isä eikä äiti. Zemppiä, toi vaihe on NIIN rankka.

Onpa kiva Riinuska, että tyttönen on päästänyt teidän helpolla. Ja vaikuttavat monet muutkin heinävauvat kovin iiseiltä tapauksilta. Niin kai se luonnonlaki menee, että jos esikoinen on vaikeahko, niin kakkonen sitten hellii ja hemmottelee :) Meillä se oli toisinpäin.

Äh, voi noita pkodin tauteja. Mitenköhän oma polla niitä sitten kestää? Sellaista epävakaata elämää. Jaksamista Mimmu. Ja hei, kurjalta kuulosti sun jälkivuoto. Toivottavasti on kuitenkin harmitonta, vaikka kestääkin pitkään.

Kai se on miehillä primitiivinen huoli ja sisäänrakennuttu vastuuntunto, että perheen talous on kunnossa ja tasapainossa. Meilläkin siitä on puhuttu, mutta onneksi päästy helposti myös yhteisymmärrykseen. Nämä vuodet kotona ovat kuitenkin loppupelissä niin häviävän pieniä hetkiä elämässä, ja niin nopeasti kuluvia. Mutta yksityisyrittäjällä huoli on kuitenkin erilainen, kyllä sen ymmärtää. Aika pienellä sitä kotona tulee toimeen, ja pankin kanssa voi neuvotella lainojen hoidosta, onneksi. Meilläkin on säästötili, joka toimii puskurina etenkin nyt kodin hankinnoissa. Isommat jutut, kuten rempat, on siirretty sitten aikaan, kun mäkin olen töissä.

Äh, pitäis vissiin vähän siivoilla. Riittäis taas kaikenlaista ihan saunanpesusta alkaen..Mukavaa päivää!
 
Huiii, mitä haipakkaa menty puolitoista viikkoa: Muumimaailmasta mökille, mökiltä Pärnuun, sieltä yhden yön pikakiepaus kotiin ja sitten vielä miehen kanssa kahden risteilylle Tukholmaan! Kesän etuja. Noh, nyt huomaan, että syksy tulla jolkuttaa…

Tuhat juttua kerrottavana, ehkä jossain vaiheessa. Se on kyllä pakko sanoa, että tuohon Pärnuun hullaanuttiin ihan totaalisesti! Heh, ja risteily ilman lapsia, well, tarviiko edes sanoa… :-D

Mannan pojalle onnea nimestä! Hieno on. Kuten myös Mimmun likan nimi! Vielä pari jännättävää, hauskaa.

Molly valvoo… Voi kurjuus, se onkin mun mielestä ollut ehdottomasti rankinta vauva-ajassa. Tätä et varmaan haluaisi kuulla, mutta minäkin sanoisin, että M on hiukan nuori varsinaiseen unikouluun. Siis jos sillä tarkoitetaan yösyömisen lopettamista, kuten yleensä tarkoitetaan. Sitä tosiaan suositellaan vasta aikaisintaan 6 kk ikäiselle. Tuo vaihe_on_ tolkuttoman raskas, ihan kamala. Stellan ja parin muun tavoin ehdotan tuputtamaan tuttia, josko tyyntyisi ilman syömistä joksikin pätkäksi. Omaan huoneeseen siirtäminen on varmasti kokeilemisen arvoinen juttu myös. Kun Elli heräili 4-7 kk ikäisenä noin tunnin välein, mä tosin koin parhaaksi ottaa hänet ekasta heräämisestä viereen nukkumaan, vaikka sitä ennen olikin nukkunut omassa sängyssään. Käytännössä nukahdin syöttöön eikä tarvinnut nousta sängystä. (Hyvin oppi pois tuosta tavasta, kun unikoulu pidettiin 8,5 kk iässä.) Helpota väsymystäsi vaikka suklaatilla, hieronnalla, millä tahansa, mikä vie ajatukset pois siitä koomasta. Mutta te ootte olleet reissun päälläkin niin paljon, että koti, oma sänky ja omat rytmit voivat helpottaa myös. Tai vaikka puhkeava hammas? Niin tylsää kuin se “oman elämän” kannalta olikin, mä menin nukkumaan aina E:n kanssa samaan aikaan, koska hyvällä tuurilla se eka jakso saattoi olla 2 h, loppuyö sitten tuota pätkää. Voimia toivottelen ja uskoa siihen, että vielä saat nukkua!

Juu, mäkin sanoisin painokkaasti, että olkaa ihmeessä kotona niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä laittaa lapsi hoitoon! Miehet ei kykene samanlaiseen sentimentaalisuuteen tossa hoitojutussa, se on joku ikiaikainen geeniperimä tai jotain. Piritan tavoin sanon, että viimeistään nyt sitä tajuaa, miten häviävän lyhyt aika tämä on. Hei, ketä vuosikymmenten kuluttua kiinnostaa, onko asuntolaina maksettu kaksi vuotta aikaisemmin vai myöhemmin? Meillä ei ole onneksi tuosta asiasta pitänyt vääntää kättä yhtään ja koen/tiedän, että arvostaa kotonaoloani ja hoiti toki oman osuutensa olemalla hoitovapaalla ja jää varmaan Ellinkin kanssa muutamaksi kuukaudeksi. Perhehän on kuitenkin yhteinen ja omaisuus samoin, jos ei avioehtoa ole. Meilläkin säästötili ja tehdään jopa perheensisäistä tulonsiirtoa, kun on laskettu, kuinka paljon kuukaudessa “häviän” tuloissa. Toimii meillä.

Mitenkäs gissan ekat työpäivät ja Leon ekat hoitopäivät? On se iso muutos kaikille.

Voi Hertan unettomuutta pk:ssa. Mutta hyvä, että ratkaisu löytyi! On muuten eka kuulemani tapaus, jossa uni ei ole pk:ssa tullut.

Yritän taas palailla linjoille, niin pääsen paremmin juttuihin mukaan taas.
 
Oh no, niinkö meinaatte, että pitää odottaa 6 kk:n ikään? Miksi siinä Anna Wahlgrenin kirjassa sitten lukee että hänen metodinsa voi aloittaa 4 kuukaudesta? Sori vaan takavasemmalle huutelijalle mutta mua ärsyttää yli kaiken tuollaiset ehdottomat EI SAA kommentit isoilla kirjaimilla. Niinkö on kun kerta sanot? Piste. Aamen sit.

Mähän olin ajatellut odottaa tässä reilun viikon verran, joten M olisi sitten n. 5 kk vanha. Perustuuko tuo 6 kk tutkitusti johonkin tiettyyn, kuten että vauva ei jaksaisi vielä nälän puolesta sitä ennen nukkua kokonaista yötä ilman imetystä? Ja miten pitkä on kokonainen yö kullakin... Mietin, että asianhan täytyy sitten olla kovin yksilöllinen, koska toiset vauvat menee vaan rintamaidolla sinne 6 kk asti, kun taas toiset (kuten meidän M) syö kiinteää jo aikaisemmin ja saa siitä mahan täyteen illalla. Riinuskalla kuitenkin pointti, kyllä. M:kin söi/syö kyllä ihan kunnolla sitten kun tutti ei enää auta ja imetän. Nyt on tietty rytmit vähän sekaisin matkasta muutenkin, luulisin. Mutta kiinteiden aloittamisen jälkeen on pidentynyt välit hieman. Pirittan mainitsema tiheän imun kausi on varmaan kans ollut tai on ehkä edelleen päällä. Mutta kestääkö se näin hemmetin kauan, huoooh??... :)

Se omaan huoneeseen siirtäminen auttaisi varmaan kans vähän kun ei oo äidin/maidon tuoksua nenässä heti kun vähän havahtuu yöllä. Ja silleen mietin kans että olisi varmaan järkevää, että isi tutittaa kuten Piritta sanoi ja Mannan kavereilla oltiin toimittu.

Toisaalta olin kyllä aivan surku ja haikeena jo toissayönä kun nostin M:n pinniksestä viereeni syömään ja ajattelin sitä, että tulevaisuudessa (oli se sitten 5:n, 6:n tai 7:n kuukauden iästä) en saakaan M:ää rinnalle ja vierelleni yöllä, niisk. Vaikka plussana ne yöunet sitten paranisi. Mutta kuten Sanelmallekin, niin mullekin on käynyt yllättävästi niin että imetyksestä on tullut tärkeä ja tosi ihana asia josta itsekin nautin nyt varsinkin omassa rauhassa just iltasin ja öisin kun toinen on niin hellyttävä ja ihana. Ei imettäminen ollut itselle ollenkaan niin tärkeää henkipuolella tai kauhean nautinnollista silloin heti alusta.

M sai eilen rokotuksia ja oli niin reipas! Ei itkenyt lainkaan vaikka kaksi piikkiä pistettiin, nyyhkäisi vaan ja katsoi mua hämääntyneenä, pikkasen alahuulta väpättäen. Sitten hymyili! Painoa oli 7,3 kg ja pituutta 67 cm. Hyvissä lihoissa siis :)

Hienoa, että I:n rokottaminen meni hyvin kans! Toivottavasti ei nyt tule mitään sen kummempaa siitä, vaan selviätte normaalisti ja ilman mitään edellisen kerran järkytyksiä. Ja tsemppiä Sanelma keskusteluihin miehen kanssa. Mä oon vähän samaa sarjaa, että oon ehkä about kolme kertaa korottanut ääntä miehelle :) Miehesi siis varmaan kans ymmärtää, että nyt olet tosissasi. Onko teillä tuttavapariskuntia joissa olisi mies joka voisi perustella sun miehelle sitä sun pointtia vielä? Huomasin kerran että sellainen auttoi. Meillä kun oli juttua siitä kuinka pitkäksi aikaa mies jää kotiin vauvan syntymän jälkeen. Mä olin sitä mieltä että 2 viikkoa ja mies että muutama päivä riittäisi. Hänen kaverinsa oli sitten ihan sattumalta jutellut oluttuopin ääressä miten tärkeältä tuntui jälkeenpäin se kun oli itse ollut kotona heti pari viikkoa esikoisen syntymän jälkeen.

Sanelmaa muuten kun kehuin niin aurinkoiseksi niin pakko sanoa toisesta uudesta tuttavuudesta, Hertasta, myös että niin ihana ihminen - aivan kuten täälläkin on saanut sellaisen kuvan :) Voi pikku-Herttaa ja niitä päiväkodin päikkäreitä. Ja jos en muista loppuviikosta toivotella, niin etukäteen nyt jo oikein mukavia nimiäisiä sinne!

Mannan pikkumies oli sitten päättänyt avata keuhkoja ristiäisissä :) Saiko vauva hienoja lahjoja? M sai muunmuassa tosi kauniita koruja, yksi niistä tosi vanha suvussa kulkeva kaulakoru. Tosi ihanalta kuulosti teidän pappi Manna!

Nekun ja miehen reissu kuulosti Hienolta! Kuten myös se Pärnu. On jäänyt itseltä näkemättä. Isäni parhaalla ystävällä on siellä joku kämppä, jospa joku kerta tulevaisuudessa pääsisi sinne! Tällä hetkellä unelmoin rentouttavasta paratiisilomasta missä ei tarvitsisi vauvanhoidon ohella tehdä mitään muuta kuin korkeintaan raahautua johonkin ihanaan spa:han ja muuten vaan lukea kirjaa jonkun bungalowin terassilla veden päällä tai riippukeinussa palmujen alla....... Ja jos saisi vielä NUKKUAKIN. Ehe :)

No niin, eiköhän riitä tämä romaani tältä erää. Olen hyppinyt täällä edestakas sekä tekstissä, että täällä kämpillä joten voipi olla sekavaa kun kesti noin tunti saada kirjoitettua tämä.
 
Moro,
Kävin päiväkävelyllä läheisessä fidassa ja olen taas tyytyväinen ostoksiin:-). Kesän alussa löysin sieltä Nellalle pelastusliivit hintaan 4€ ja nyt le creusetin valurautapadan hintaan 11 €. Eivät tainneet oikein tietää mitä myivät. Toki oli kulunut ja perusteellisen rasvauksen tarpeessa mutta uuden hinta on kai yli 100€. Siinä on hyvä kokkailla riistapatoja:-)

Tuota Hertan unettomuutta mäkin olen ihmetellyt, kun N ei nuku kotona mutta pkodissa kyllä! Ehkä hän on kovin herkkäuninen, vieläkös heräilee öisin? Eipä meitä ole kaikkia rakennettu samalla tavalla. Toivottavasti poitsu nukkuu paremmin? Mä satun jo tietämään pikkuveljen nimen ja kovin on näköinen nimi ja hauska vanhanaikainen, sopii hyvin Hertan kanssa:-). Jätän kuitenkin virallisen paljastuksen Iso-Hoolle.

UUh, tuo 4 kuukautisen valvominen on ihan hanurista. N teki sitä kanssa ja meni ohi vain ajan kanssa. Sori. Puolivuotiaana siirrettiin (muistaakseni) omaan huoneeseen kun mä en jaksanut kuunnella ekstra-ähinöitä joita tytteli päästeli unissaan ja mama ei saanut melulta nukuttua. Mä syötin kai joka kerta kun muu ei auttanut tai pidin kättä pepun päällä ja tuttia suuhun. Se on ihan kammottava VAIHE mutta vielä ei taida olla unikoulun aika, käsittääkseni tarttee sen yöllisen tankkauksen kun kiinteitä vasta kokeilet. Tsemiä!

Meillä olis ens viikonloppuna (12.9)VAPAA lauantai-ilta, mennään kaverin 3-kymppisiin, yövytään oikein hotellissa ja N on isovanhemmilla yökylässä. Luksusta! Vielä kun jaksais yhden vkonlopun joko raksalla tai sit kotona yhnä, en oo vielä päättänyt mitä tehdään. Ei viitsis lähteä asuntovaunuun istumaan ja sadetta pitämään vaan vaikka samoilis metsässä sienien perässä aurinkoisessa kelissä. Voihan sitä aina toivoa että säätietelijät muuttaa ennustusta mutta nyt näyttää vähän huonolta lauantain ilmat niille leveysasteille. Mielummin sitä kotona istuu sadetta pitämässä kuin niissä a-vaunun neliöissä.

Nyt taidan kantaa kahvikuppini takapihalle aurinkoon ja nauttia kesän vikasta lämpimästä päivästä:-).

 
Kiva oli taas lukea juttujanne!

Sande tosiaan tietää jo meidän poitsun nimen :). Mä vähän ajattelin sitä Niiloa Mannan pojalle, mutta tulikin toinen todella kiva nimi, onnea vielä! Jännää kuulla Riinuskan tyttelin nimi. Mimmun tytöllä kaunis nimi myös, onnittelut sinnekin!

kiitos vaan kehuista, Molly! Itse olet ihana :). Ihailin muuten sun silmälaseja, onko ulkomailta vai kotimaasta? Mua himottais ostaa uuden rillit. Mies osti kameran, niin enkö mä saisi tuhlata yhtä paljon rahaa uusiin laseihin..

Mutta voi pikku-M:n unia! Toi on niiin raskasta. Mä oikein muista, millainen nukkuja pikku-Hoo oli tuonikäisenä. Ainahan se on huono nukkuja kyllä ollut. Me ollaan sillä tavalla löperöitä oltu, ettei olla pidetty unikoulua. Meidän välissä nukkui ab. 10 kk ikään asti. Yöimetyksestä pääsin yhden yön huudolla, kun H oli noin 8-9 kk.

Mä olen vähän allerginen Anna Wahlgrenille.. Ostin Lapsikirjan, kun H oli juuri syntynyt. Kirja antoi tarkat ohjeet, miten jopa 3-viikkoinen nukkuu koko yön. No, yritin noudattaa neuvoja, mutta ei mun vauvani toiminut niin kuin kirja väittää.. Masennuin joka kerta, kun luin kirjaa. Niinpä myin sen hyvään hintaan huuto.netissä.. Muutenkin oli epävarma olo, en kaivannut lisää ahdistusta aiheuttavia ohjeita.

Nekun matkat kuullostivat ihkuilta! Pärnuun pitääkin joskus mennä. Loistavaa toi teidän kahdenkeskinen matka.

Pikku-Hoolla oli ollut aika huono päivä tänään päiväkodissa. Mies vei aamulla ja oli jäänyt taas ihan reippaasti, mutta oli sitten päivän mittaan itkenyt äitiä.. Parkui eteisen ovea vasten, kun hain klo 11.30. Voi itku sentään! On myös ollut tosi kovaa mun perään ja mustis pikkuveljestä. En saisi ottaa veljeä syliin, saati imettää. Tämä siis kun olen yksin lasten kanssa. Toisaalta innoissaan halii ja hellii veljeä. Ei onneksi ole mitenkään moksinut tms. Kyllä on _raskasta_. Käy sääliksi veli, joka joutuu olemaan paljon sitterissä ja tosiaalta Hertta, jonka elämä on mullistunut veljen myötä. Siksi varmaan päiväkotihommakaan ei oikein luonnistu. Eri asia olisi voinut olla, jos olisi ollut pk:ssa jo ennen veljen syntymää. Kuten esim. Lotta oli.

Sanelma, pidä vaan pääsi hoitovapaan suhteen! Vaikkapa puoli vuotta lisää kituuttelua rahan kanssa on lyhyt aika, mutta I:lle tärkeä ja pitkä aika. Me mm. otettiin lyhyennysvapaita kuukausia asuntolainasta. Nekun pointti oli naulankantaan.

Vai Sande meinaa, että tänään on kesän viimeinen lämmin päivä. Voipi olla, nyyh.

 
Molly, tuo 6 kk tosiaan mainitaan aina (Suomessa), kun puhutaan unikoulusta. Sanotaan, että sen ikäisenä lapsi kestää yön syömättä. Kai se liittyy myös siihen itkettämiseen, koska ns. kova unikoulu on sitä, että lapsen annetaan itkeä jonkin aikaa ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Mutta toki nämä ovat yksilöllisiä asioita, koska jotkut vauvat nukkuvat täysiä öitä heti syntymästään alkaen. Ja tassuttelu on pehmeä vaihtoehto unikoululle. Seuraa sydäntäsi ja kokeile kaikki teille sopivat jipot. Se mikä ei sovi yhdelle, voi sopia toiselle. Meillä esimerkiksi isän rauhoittelu ei sopinut Kaislan kohdalla, mutta Leon kohdalla toimi.

Anna Wahlgren jakaa tosi jyrkästi mielipiteitä. Olen lueskellut Lapsikirjaa (anoppi antoi...). On siellä jotain hyvää, mutta monet kohdat saa murinaa aikaiseksi.

Voi Herttaa. Onhan se ymmärrettävää, että päiväkoti hämmentää, kun kotonakin on tilanne muuttunut. Tsemppiä vaan teille kovasti hankalalta kuulostavaan tilanteeseen. Mustasukkaisuus riipii äidin ja isänkin sydäntä, mutta sille ei oikein voi mitään. Pitää vaan pyrkiä tasapuoliseen sylitykseen. Mä yritin aina sopivan tilaisuuden tullen tehdä jotain Leon kanssa kahdestaan, käydä edes lenkillä, jotta poika sai vähän kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Päiväkoti-itkut voi kestää monta viikkoa, valitettavasti, mutta ehkäpä Hertta ajan myötä reipastuu ja hoksaa päiväkodin monet ilot, mm. kaverit ja erilaiset lelut.

Kiva kun Sande saa miehensä kanssa vähän laatuaikaa :) ja onnittelut myös hyvästä kirppisostoksesta!

Nyt täytyy rientää kokkauspuuhiin!

Sitä muuten piti vielä sanoa, että kun nämä meidän uusimmat vauvat ovat täällä (vielä) anonyymejä, niin silloin kun esim. Juska ja Leo syntyivät, niin täällä paljastettiin lapsen nimen lisäksi isän ja äidin nimetkin. Tuli vaan mieleen, kun äskettäin lueskelin vanhoja kirjoituksia :).

 
Kiitos Stella kans kommentoinnista! Kiva lukea teidän kokeneempien mielipiteitä ja vinkkejä. Tosiaan olen ymmärtänyt kanssa että se Anna W jakaa mielipiteitä, itse en ole sen kirjoja lukenut, ainoastaan tästä unikirjasta nyt kuullut ja ystävä joka ei muuten noudata sen oppeja sanoi että unijuttu oli jees ja lempeä sekä vauvalle, että äidin sydämelle. Just siksi koska siinä ei huudateta vauvaa ollenkaan ja luodaan turvallinen olo vauvalle omassa sängyssä. Mulla on nyt kolme ystävää jotka ovat olleet ihan finaalissa ja kokeilleet samaa tekniikkaa ihan vastikään ja kaikilla lähtenyt 2-3 yön jälkeen toimimaan niin, että yösyötöt jäänyt pois ja koko perhe tyytyväisinä posottanut unta! Vauvat ikäväliä 5,5-6 kk.

Olenko ymmärtänyt oikein, että tassuttelu tarkoittaa sitä, että pidetään kättä kevyenä painona vauvan päällä?

Hertta, kiitos silmälasikehuista (ja muistakin :), ne lasit ei vaan ole suomesta. Mutta kuvittelisin että samanlaisia tai vastaavanlaisia löytyy varmasti Helsingistä. Ne mun omat on jo kolmisen vuotta vanhat. Ostin uudemmat viime jouluna mutta en olekaan tykännyt niistä yhtä paljon.

Piritta ja Sande tehnyt hyviä löytöjä, jee. Ja unohdin kommentoida aikaisemmin, sori Sande kun jäi viimeksi treffit väliin, ei tainnut olla täällä puhetta asiasta. Olisi voinut isommatkin karkelot järkätä mutta aika jäi sitten niin vähiin. No jospa enskesänä Anskun luokse pääsisi vaikka kaikki :) Meillä on mökki suht lähellä niin mä voisin yrittää yhdistää jotenkin siihen, täytyypi ajoissa sitten suunnitella päivämäärää. Heh, näin sitä huomaa miettivänsä seuraavaa kesää jo :)
 
Jaa kuka Anna W... meitsillä on taas aukko sivistyksessä.

Meillä näyttää toistaiseksi hyvältä rokotuksen jälkeen. Nyt pysyttiin ihan normi linjalla näissä sivuvaikutuksissa. Pistoskohta aristi eilisen ja yöllä nousi lämpöä, joka laski nopeasti Panadolilla. Tänään on ollut väsynyt. Nukkui 3!!! tunnin päikkärit, mitä ei ole tehnyt kahteen kuukauteen. Viimeksi edellisen rokotuksen jälkeen.

Ei sitten taaskaan päästy kerhoon, kun en viitsinyt tuon yöllisen kuumeen jälkeen lähteä liikenteeseen. Kotipäivä siis meillä jälleen. Tosin äippä sai kyllä ruhtinaallisesti omaa aikaa noiden päikkyjen johdosta. Nyt illalla tein taas tehotankkauksen maitoa, joten katsotaan kuinka ensi yönä nukutaan. Viime yö kun meni vähän hulinaksi kuumeen takia. Pari syöttöä oli yöllä, niin sain I:n rauhoittumaan aina takaisin nukkumaan.

Pitäisköhän munkin alkaa käymää kirppiksillä. Mulla on jotenkin joku ihme kynnys astua sisään niistä ovista. Mun herkkä nenäni ei tykkää siitä hajusta mikä niistä käytetyistä tavaroista lähtee. Joo, outoa on, mutta raskausaikana en voinut kuvitellakaan meneväni kirppikselle. Oksu olis lentänyt varmasti. Täytyy varmaan käydä kokeilemassa.

Nyt iltapalalle.
 
Kiinnostaa unikoulukeskustelu. Monta hyvää pointtia ja Stellan yhteenveto ihan järkevää tekstiä taas :) Mullekin tuo Anna W on outo. Yhdyn siihen, että lapset ovat niin kovin erilaisia kasvussa, kehityksessä ja tarpeissaan/tavoissaan. Meidän poika on nyt nukkunut 12-13 tunnin yöunia kahdella syötöllä, mietin, onko liian pitkiä välilä. Amulla piti jo hiukan varovasti herätellä kun alkoi tulla 13 h täyteen uhkaavasti. Vaihe tämä varmaan on, mutta kovin pienenä (tai nuorena) siis posottaa pitkää pätkää. Tuttavani tyttö on 2 kk iästä saakka nukkunut 12 h putkeen, jatkaa edelleen ja hyvin on kasvanut. Tosin ei ole rintaruokittu lainkaan. No, tämä ei siis ole kannanotto unikouluun, mutta lähinnä tuohon syömisväliin. Ja se tosiaan kiinnostaa muakin, että mihin perustuu se eksakti 6 kk ikä unikouluun? Mielenkiintoisia juttuja.

Voi PikkuHoon ikävää. Ihan sydämestä riipaisi, kun Hertta kuvaili. Kyllä se pienen ihmisen elämä mullistuu pikkusisaren myötä.Ei ole helppoa vanhemmillekaan pienen ihmisen tunteiden käsittely. Jänskättää pikkumiehen nimi..vanhahtava nimi? Mulla on pari ehdotusta, mutta paljastan sitten nimiäisten jälkeen. Ja juu, en ainakaan ihan vielä tänne mia nimiä halua. En äidin, isän, enkä pojan ;)

Ihania reissuja Nekulle ja miehellä. Risteily kuulosti kivalle; laivailu on silloin tällöin mukavaa. Ei liian usein. Pärnu on vieras paikka, sekin kiinnostaa. Saarenmaa samaten olisi varmasti kaunis kesällä.

Iltaimetin äsken pojan (vain 10 minuuttia ja nukahti??) ja samalla kyynelehdin. Tätä onnea taas. Ja on kai tämä babyblues- vaihetta varmaan. Imetys ei aluksi ollut mun juttu, myönnän, mutta nyt se tuntuu kivalle. Läheisyys ja pienen suloisen palleron tyytyväisyys on jotain aivan ihanaa. Nyt, kun poika on alkanut tapittaa kunnolla minua ja samala hamuaa käsillään ja silittää minua, on aivan ihanaa <3 Voiko mikään olla suloisempaa, niiiiisk*
Mutta kuuluu tähän onneen sitä toistakin puolta. Yksi päivä olin väsynyt, turhautunut ja vaan huono päivä. Mies oli oikea nuija ja sain tosi kurjan mielen itselleni. Ja sitten se oma paha mieli saikin komeat mittasuhteet ja kunnon draama oli valmis. Tuli vain mieleen, että siinäkin riitelyn aikana ajattelin, että kyllä miehet taitaa olla ajattelemattomia, yksinkertaisia ja moukkia. No, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kovin on "tyypillinen mies" tämä minunkin ukkoni joissain asioissa. Ei omaa sitä näkövinkkeliä, mitä naiset ;)

Hienoa, että PikkuII:n rokotus meni ok. Helpotus. Meille tuli kysely THL:ltä, että haluanko osalllistua (tai siis poika!) pneumokokkirokotustutkimukseen. Verrokkina pistävät hepatiittirokotteen. Miten muut heinävauvat? Onko teidän alueet mukana tutkimuksessa? Huomenna otan audienssit lääkäriystäväni kanssa aiheesta.
Kirppiksen haju on tosiaan ..öööh..En ole koskaan vaatetta ostanut kirppikseltä, mutta jotain kippoja, kappoja ja sellaista kyllä. Joskus ostin Sarpanevan maljakon pilkkahintaan. Ei tainut tosiaa myyjä tietää, mitä myi. Itse olen vienyt myyntiin vaatteita ym. kyllä. Hyvää tavaraa on kyllä monilla myynnissä ja kierrätys on hieno asia. Katselin kerran verhoja spr:n kirppiksellä ja ajattelin, että jos tykkäisi 70/80-luvun klassikkokouseista, niin saisi kyllä halvalla hienoja kankaita ja verhoja.

Me käytiin tänään avoimessa pk:ssa, jossa on vauvojen oma aika. Kahvittelin ja tutustuin pariin äitiin, joilla tosin jo isommat muksut ja sisaruksiakin. Oli ukavaa. Ohjaajat oli kivoja ja koko idea tuosta pakasta on hyvä. Mulle niin uutta. Muskaria kyttäilen, että koska alkaisi ja milloin H:n kanssa mentäisiin. Olisi hyvä, jos poika voisi istua jo silloin, kun muuten käy raskaaksi pidellä sylissä :)


Molly..Mä oon ymmärtänyt, että tassuttelu on sitä silittelyä. Mä teen sitä vaistomaisestikin pojalle, kun iltasyötän ja yöllä, kun laitan vatsalleen. ajattelin, että olisko mun parempi olla tekemättä, jos ei sitä vaadi, jos tottuu siihen? Se vaan tulee luonnostaan, samoin kuin vaunujen lullaus. Tai sylissä hyppyyttäminen. Sellaisia vaistomaisia maneereja, joista en tiedä onko ns. haittaa, jos vauva jää niistä riippuvaiseksi Vai voiko niin käydä?..En teidä, kunhan pohdin. Mä pidän poikaa sylissäkin koko rahan edestä (tosiaan, se yksityinen icsi oli kallis:), kun musta se sylittely ja paijaaminen on niin ihanaa.

No jaa, nyt on mentävä. Moni juttu jäi ny vaille kommenttia, mutta taivun nukkumaan. Toivottavasti hyvä yö kaikilla, erityisesti Mollylla.
 
pikaisesti töistä! Hassua, täällä sitä nyt ollaan. Vähän pihalla työjutuista ja hyvä niin, olisi se kamalaa, jos kaiken heti muistaisi :)

Tosi kiinnostavaa unikeskustelua olette käyneet. Mulla ei ole tarjota tähän mitään viisauksia. Meillä meni vauva-aikana musta ihan hyvin yöt. Ensin heräili kolmen tunnin välein ja sitten pikkuhiljaa väheni ja jossain vaiheessa nukkui koko yötkin. Tosin mitään aikaa en osaa sanoa, että milloin olisi helpottanut. Takapakkia tuli tietysti säännöllisin väliajoin. Nykyään ei nuku enää koko yötä, venereissu pilasi kaikki meidän hyvät rutiinit ja siitä asti on olleet sekaisin. Nyt en enää imetä ja huutaa yöllä parikin tuntia, ihanaa. Neljän aikaan usein tuntuu heräävän, onneksi siihen mennessä olen saanut jo pitkän pätkän unta, kun en mä saa enää sitten nukuttua. Mä koitan vakuutella itselleni, että korjaantuu ehkä parin viikon sisällä :) Huomaan vaan, että mulla ei tahdo oikein pinna riittää, kun huutaa ihan selkä kaarella ja raivoissaan. Lisäksi raapii ja lyö mua, ihan päivälläkin jatkuvasti. On kai vihainen hoitoon viemisestä, mutta on silti todella rasittavaa, kun repii esim. hiuksista. Ei oikeasti huvita ottaa edes syliin koko poikaa ja tietysti huono omatunto tällaisesta olosta :(
Mä sain just jostain kirjakerhosta sen Anna W:n kirjan, pitänee lukea sitä heti ja suodattaa sopivasti!

Manna me oltiin rokotustutkimuksessa, tosin se oli meningokokkitutk. mutta saatiin siitä se pneumokokki ja hepatiitti kaupan päälle ja nyt vielä jatkotutkimuksessa vesirokkokin. Meille tuli kaikista rokotuksista kuumetta, mutta varmaan menisin silti uudelleen, kun on kuitenkin aika hyviä rokotteita. Kurjaa, että otitte miehen kanssa yhteen, taitaa olla kuitenkin odotettavissa lähes kaikilla pikkuvauvan vanhemmille, on se niin hirmuinen muutos kuitenkin. Meillä ainakin ihan selkeästi tuli (ja tulee vieläkin) miehelle yllätyksenä tämä sitovuus ja moni muu asia, aika moni nainen osaa ehkä paremmin kuvitella tätä elämää etukäteen.

Tosi kiva nimi Mannan pojalla, onnea!!! Muiden nimiä kovasti innolla odottelen.

Mulla jää nyt taas kommentoimatta monen juttuja, mutta pakko jatkaa töitä, rästiä on riittämiin, tässä ei ole ollut moneen kuukauteen sijaista :/
 
Äh Molly, ei ollut tarkoitus olla kärkäs tossa uniasiassa. Teet niin kuin oma sydämesi sanoo. Jos uskot, että M pärjää yön syömättä, sitten voit sitä kokeilla! Itse olen kokenut olevani valmis yösyömisten lopettamiseen vasta siinä vaiheessa, kun kiinteää sapuskaa uppoaa kunnolla sen viiden aterian verran ja olen ollut varma, ettei nälkä voi olla. (Ne kasvissoseet on energiamäärältään huomattavasti kevyempiä kuin maito, nehän on käytännössä vettä ja porkkanaa tms.) Meillä “yö” on loppunut klo 05, sellaisen ohjeen sain nlasta aikanaan ja sitä noudatin Ellinkin kanssa. Mun kokemuksen mukaan kiinteät ei ole sinänsä oikotie pitkiin uniin, vaan meillä niihin on vaikuttaneet pikemminkin kaikki muut jutut vauvan kehityksessä. Toiset vaan heräilevät enemmän kuin toiset ja tuo ikä on toooodella tyypillinen hulinoille. Nälkä toki tuskin kenelläkään vauvalla on tunnin välein yöllä, joku muu tarve / tapa varmaan. Heh, mä en ole varmaan eläissäni ollut niin kateellinen kuin viime syksynä siitä, että joku sai nukkua täyden yön tai edes puolikkaan tai edes 3 h. ;-D

Anna W on, hmm, melko erikoinen… Kandee kurkata Lapsikirjaa ja todeta, allekirjoittaako hänen juttunsa. Muutama ihan viisaskin ajatus, mutta suurelta osin muakin puistattaa. Ja siis hän käsittääkseni olettaa, että kiinteät aloitetaan viim 3 kk iässä, mikä voisi ehkä selittää tuota aikaista unikouluajatustakin.

Voi Herttaa!!! Mielenrauhaa äidille. En osaa oikein muuta sanoa, kun itselle sinänsä vieras tilanne, ettei L ole ikinä itkenyt meidän perään pk:ssa.

Hinoa, että I selvisi rokutuksesta ilman draamaa! Voin kuvitella, että hiukka jännitti.

Pärnu oli tosiaan upea! Mieletön ranta. Hyvää ruokaa ja halpaa. Pääsin ilosalonkiin jne. Jotenkin epätodellista olla siellä, kun kuitenkin niin lähellä kotia. Tallinnasta ajettiin 1,5 h. Mennään taatusti uudelleen, korvaa loistavasti etelänreissun.

Väsyttää muuten muakin. Nukuin laivalla superhuonosti ja viime yönä tytöt heräilivät tämän tästä, mikä on harvinaista, yleensä Lotta nukkuu hiiskumatta. Olisko joku täyskuu tai jotain??? Arki alkaa ma:na, kun mies menee töihin. Nyyh. Mua oikeasti jotenkin pelottaa syksy ja arki ja pimeys ja miten me jaksetaan jne. Toisaalta odotan kovasti töihinmenoa, vaikka tiedän, että siitä tavallaan alkaa rankka vaihe taas.

Manna, tervetuloa äitiyden vuoristoradalle! Sitähän tämä on. Kamppailua kaikenlaisten tunteiden kanssa.

Mentävä.
 

Similar threads

M
Viestiä
102
Luettu
3K
G
M
Viestiä
151
Luettu
6K
M
G
Viestiä
107
Luettu
4K
M
A
Viestiä
112
Luettu
3K
Lapsen saaminen
**Keijukainen
K
M
Viestiä
101
Luettu
3K
S

Yhteistyössä