Tahkoojaplussat 97

[Molly*]

Ai niin, Mimmu taisi kysellä siitä puurosta, mä keitän siis kaurapuuroa soijamaitoon (veteen keitettynä on kyllä niin mautonta, plää) ja samoiten tilaan latten soijamaidolla. Kakku- ja leivonnaisongelma on kyllä paha jos ei saa maitoa eikä kananmunaa syödä :/

Tosi "kivaa" Vippe, että tuo inssi tulee näin nopeasti päälle. Uskon, että se sopii sun tyyliin jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sitten kun lähdetään niin painetaan täysillä eikä jäädä odottelemaan ja vatvomaan monta kuukautta lisää Siis tietysti huomioonottaen julkisen puolen jonotilanteen jne. Lisäksi kuvittelen jotenkin sinut tuntien, että et aio ottaa mitään järkyttäviä paineita tuloksista vaan ajattelet ehkä että tulee jos on tullakseen tässäkin tilanteessa? Meidänkin siis tosi kiva päästä jännäilemään testipäivää! Kuitenkin korostan, että kaikenlaista tukea saat ainakin minulta mihin tahansa fiiliksiin ja vaikka kysymyksiinkin - ja sitä ymmärrystä. Äh, en mä tiedä ymmärsitkö sä nyt niin kuin tarkoitan Ja nyt pitää rientää hetkeksi joten en pysty paremmin tähän hätään ilmaisemaan itseäni... Palailemisiin!

 

[**Keijukainen]

Tervehdys! Meillä on ollut netti vähän jumissa joten en ole päässyt pahemmin koneelle, mutta pitäis nyt toimia.

Voi sniif, Nasuppi miten kauniisti kirjoitit Ja kiitos myös täältä, oli aivan ihana vihdoin tavata livenä, olet niin symppis ja sydämellinen ja oli tosiaan niin kotoinen olo kuin olis tuntenut iät ja ajat. Aika meni kuin siivillä, oli niin ihana kävellä siellä teidän kauniilla asuinseudulla, hakea kaffet ja seurailla näitä pikkuisia. Kaksoset ovat aivan huippusuloisia! Onnea muuten e:n ensiaskelista, sanoitkin silloin että ihan pian varmasti kävelee. Ja E:kin kohta. Varmasti huippua tuo painiminen, mua nauratti jo pelkkä ajatus!

Kaikki naiset täällä olette kyllä niin ihania! Voi liikutus.

Vippe, wau! Noin sitä vaan, härkää sarvista. Nyt päästään sitten sua jännäämään (ei paineita!). Varmasti kaikenlaisia tuntemuksia on, mutta täältä on tuki taattu. Ei muuta kuin tsemppiä kovasti!

Ihana kuulla Anskusta! Sua onkin kaipailtu

Mannalle muuten piti jo viimeksi sanoa siitä d-vitamiinista että meillä on Minisun ja se toki pitää säilyttää jääkaapissa mutta on alkoholiton(!). Ja lisäksi vielä D3-vitamiinia joka on yleisesti ottaen tehokkaammin imeytyvää.

Molly, katsoin Main ½-vuotis mitat ja olivat 71 cm ja 7780 g eli kyllä minun mielestäni myös M on pitkä, kun sitä mietit, vain pari senttiä Maita lyhyempi samanikäisenä.
Mua alkoi nyt tietysti kovasti kiinnostaa se tanssiesiintyjä ?
Ihanaa muuten kun pääsit sinne pilatekseen ja itseksesi hieman virkistäytymään. Sitten on niin ihana taas palata kotiin pikkuisen luo!

Stella, tosiaan, nyt olen aika tyytyväinen kotonaoloon vaihteeksi ja onnellinen siitä ettei tällainen mahdollisuus on. Mai on jotenkin ottanut kehityksessä huippusysäyksen ja on tosiaankin ihan huippua seuraa. Käytiin just kirjastossa ja lainattiin iltasatuja, niitä sais lukea vaikka kuinka, Mai kipuaa syliin kirjan kanssa nykyään Ja painelee pitkin kämppää ja huutelee "äitii". Olen väliin niin onnellinen että on suorastaan euforinen olo. Ja toki mietin sitäkin että tuleeko tälläistä samanlaista elämänvaihetta koskaan eteen. Tai ei siis tietystikään tule koska varmasti eka lapsi on aina eka lapsi.

Uuh, Kaislan tempperamenttia! Tahtonainen tosiaankin. Mutta taatusti pärjää elämässä! Noista on kiehtovaa lukea mutta voin kuvitella ettei itse tilanteessa paljon naurata. Liikkistä luettavaa nuo lasten riemut satuhahmoista.

Kävin töissä juttelemassa mun "paluusta" ja sain kauhean stressin :/ jotenkin tuli sellainen olo että täällä kotona on niin pienet murheet ajoittaisesta tylsyydestä huolimatta? Mutta olen siis edelleen menossa tekemään tammi-toukok 10 pv kuussa ja sitten kesän hoitovapaalla. Siitä olen tosi tyytyväinen, olen kuitenkin sitten tosi paljon kotona vielä.

Piritta, kiitos leffavinkistä! Joskus oli ihan utopistinen ajatus käydä yksin leffassa, nyt se ei tunnu ollenkaan huonolta ajatukselta Ensi viikolla ollaan miehen kanssa menossa katsomaan se Jacksonin "This is it". Ja ehkä syömään sen jälkeen, mummi tulee Main seuraksi. Ja ensi viikolla pidän myös naisten illan, istutaan ison pöydän ääreen "juoruamaan", syömään ja viinistä nauttimaan. Mai menee ekaa kertaa yksin mun vanhempien luo yöksi (siis yhdessä ollaan siellä toki monesti nukuttu) mikä jännittää mua ihan sikana kun on niin äidin (ja isän) tyttö tällä hetkellä.

Kiitos muuten aamupalavinkeistä! Nyt taas on tilanne muuttunut, puurokin menee. Ja marjat. Ja jogurtti. Ja leipä..Mai syö muuten nykyään enemmän kuin minä!

Mitenkäs gissa on viihtynyt töissä muuten?

Täytyy mennä! Palaillaan.

 

[*'Keijukainen]

Unohtui vielä kiittää Herttaa uusista kuvista! Pikku-H on niin suurisilmäinen haaveilija, suloinen ja O varsinainen hymyilevä herrasmies! Ihania

 

[Mannaejk]

Moi,

En edes muista koska viimeksi olen kirjoittanut. Häthätää olen lukenut kuulumisia, mutta en muista puoliakaan.

Onnea peppi!!!! Ihania uutisia. Tyttö ja poika! Olisi ihanaa kuulla enemmän, kun jaksat ja ehdit tulla kertomaan kuulumisia. Niin ne viimeiset ajat sitten kuluivat hyvin ja lapset tulivat ihan hyvnkokoisian maailmaan. Ajatella; nyytit kainalossa, vaikka ihan äskettäin vasta plussauutisista onniteltiin.

Vipelle peukkuja ja tsemppejä inssiin. Ja härkää sarvista neulakammon kanssa. Mollyn sanoihin yhdyn täysin, että tukea ja tsemppiä saat, varmasti. Inssihän ei ole sulle uusi juttu, joten tiedät mitä tuleman pitää toimenpiteenä. Pistätkö Pregnylin sitten ennen mahdollista inssiä? Voih, olen niiiin hengessä mukana ja soisin sinullekin helpomman tien lapsen saannin kanssa. Halauksia!!

Keiju ja Nasuppi tavanneet. Onpas mukavaa! Olisi niin kiva tavata Tahkoojia enemmänkin. Jospa se päivä vielä koittaa. Kaijun olenkin tosiaan tavannut ja samoihin kehuihin yhdyn

Kiitos muuten kuvista Keiju ja Molly, ainakin. Muilta ei ole tullut? Niin suloisia neitejä!

En ole saanut vieläkään osttua uusia D-tippoja, kun aina unohdan apteekissa. Pitäisi olla aina muistilappu. Uusi talkkikin pitäisi hakea, kun Natusan haisee musta kammottavalle ja kökkööntyy poimuihin. Aika vähän tulee käytettyä talkkia, mutta silloin tällöin pojan makkaroihin sitä laitan.

Meillä on Molly 8 kamua pakkasessa. Jospa ensi syksyn koettaisi onneaan. En muista kerroinko jo ajatuksista sen suhteen. Ilmeisesti kirjotin. Pahus, kun en muista edes mitä olen viimeksi kirjoitellut.

Ah, meillä olisi vkonloppuna rapujuhlat. Hiukan myöhälle menee, mutta ei haittaa. Hoitajakin olisi meillä, poika syö hyvin pullosta, mutta.....raaskiiko sitä mennä. Iltaisin, kun imetän poikaa ja ollaan lähekkäin, niin ajattelen, etten IKINÄ halua mihinkään. Päivällä mielessä käy, että tekiskö se hyvää lähteä. Nyt olisi ihana tilaisuus hyvin ystävien ja miehen kanssa istua ja rupatella viinilasin kanssa...tai siis niiden ihmisten Ehkä joskus on tullut rupateltua myös viinilasille.. Kom Sii Kom Saa..tässäpä pulma. No, muutama päivä aikaa miettiä.

Onpa Mimmulla ollut rankkaa. Kovilla olet ollut, voi sinua. Jaksamista.

Nyt täytyy mennä, kun poika heräilee unilta.

 

[Hertta*]

Iltaa!

Me oltiin päivä Tukholmassa -risteilyllä la-ma. Tosi kivasti meni koko matka! Hertta niiin innoissaan laivalla. Siellä oli muumitkin. Pallomeri oli pop. Yötkin meni ihmeen hyvin, vaikka aika kopperohan se hytti on... Mä itse nukuin kyllä huonosti, ekana iltana oli kova meno, ihmisiä ramppas ja huuteli käytävällä ja Antti Tuiskulla oli show promenadella.. Miehen kanssa katseltiin show hytin ikkunasta ja siemailtiin viskiä. Sillä seurauksella, että seuraavana päivänä Tukholmassa oli pää pipi + vähät unet. Käytiin Junibackenilla, Astrid Lindgrenin satumaailma. Olin H:n kanssa kahdestaan ja mies kärrytteli sen aikaa O:n kanssa Djurgårdenissa. Sitten pyörittiin Östermalmilla, H nukkui päikkärit, käytiin kahvilla ja semmoista. Onpa tosiaan erilainen kuin Söder. Todella fiiniä porukkaa ja kaupatkin tyyliin Vuitton, Gucci jne.

Manna, oot ihana! Kyllä sä pärjäät yhden illan erossa, ole rohkea ! Olin kyllä _ihan_ samanlainen H:n kanssa, nyt ei olisi mitään ongelmaa olla erossa O:sta.. Oon vaan niin laiska pumppailemaan, plääh. Ei olla pulloakaan kokeiltu varmaan 2 kuukauteen. Lauantaina olisi ravintoladinneri tiedossa, mutta olen varautunut ottamaan O:n mukaan, katotaan nyt.

Muuten, Manna, olen tulossa lasten kanssa sinne teille marraskuun ekalla viikolla. Tekstailen tarkemmin. Jos nyt onnistuis treffit, olisi hinoa nähdä! Pikku-ukkelitkin tapaisivat toisensa .

En muista, kerroinko O:n 3kk mitat: 6,7 kg ja 62,5cm. 62cm bodyt ovat järjestään liian pieniä. Hurjaa, että nyt jo pitää siirtyä 68cm, muistan, että H piti senkokoisia puolivuotiaana..

Nasupin kaksoset varmasti tosi hellyttäviä! Varmasti ovat todella läheisiä toisilleen aina. Kaksosilla on jokin sellainen yhteys, mitä muilla sisaruksilla ei ole. Näin uskon.

Mimmua koetellaan, tsemppiä! Ja tosiaan enää 3kk täysimetystä jäljellä. Nopeasti se menee!

Kiva, että Keiju viihtyy taas kotona. Mai vaikuttaa ihanan touhukkaalta tytöltä!

Vippe, jee! Tsemppiä kauhiasti ensikäynnille!

Poitsu huutelee, gotta go.

 

[Mannapikana]

Kivaa Hertta, jos tavataan tai KUN tavataan. Mukavaa on nähdä muksuja ja sinua!!
Kiitos rohkaisusta; saa nähdä voinko olla erossa pojasta. Mulla on tullut jokin valtava rakkausvaihe, joka ei hellitä ollenkaan! Poika on niin ihana ja olen jotenkin niin ihastunut häneen, että ikävä iskee jo yöunilla :/ Heh heh..sanoin miehelle, että kun poika syökin yöllä vaan kerran, niin miten mä kestän olla erossa niin kauan! No, vitsi vitsi, mutta vaikeaa on olla erossa. On kaikenlaista kekkeriä tiedossa ja johonkin meinaan mennä..

Hienot mitat on Hertan pojalla myös. Meidän poika oli 3 kk 8 kg ja 65 cm Nyt siis jo paaljon enemmän taas, varmastikin. On aika jössikkä sylissä. Mutta nuo posket; punaiset omppuposket. Oih ja voih*

Mä olen jostain syystä surffannut katsomassa Barcelonan matkailusivuja. Kunhan haaveilen.Ois se ihanaa..

Nyt meen soffalle pötkölle. Kuullaan taas..

 

[Molly*]

Heheheee, ei voi olla totta Manna, mä olen ihan samanlainen Herään joskus aamuisin ennen M:ää ja on ihan hirveä hinku saada se syliin! Ikävä tulee yön yli Nyt M on ollut ekaa kertaa 3 h hoidossa, silleen siis, että hän sai sosetta ja pumpattua maitoa mun poissaollessa. Pari tuntia meni ihan kuin ennenkin, oli siis outo mutta silti tuttu tunne olla yksin liikkeellä. Kävin jumpassa ja lounaalla tyttöjen kanssa. Mutta kahvittelun aikana alkoi jo olemaan ikävä. Hassuja me ollaan. Ja toi meni siis tosi hyvin kun oli tuttu ihminen hoitamassa M:ää, eikä hän ollut moksiskaan erossaolosta vaan tosi iloinen kun tulin kotiin, hih!

Kyllä noi heinämiehet on jössiköitä! Niin sitä pitää! Hauskaa jos/kun pääsevät tapaamaankin. Kunpa pääsisi mukaan kahvittelemaan teidän kanssa.

Tosi kivaa kun Nasuppi ja Keijiskin oli tavannut. Yhdyn minäkin kehuihin ja know the feeling kun tuntuu ihan siltä kun olisi vaan pitkästä aikaa treffannut uudestaan.

Hei, Sande kerrohan lisää siitä jutusta mikä oli sun fb:ssa! Joko elleissä tai privaatisti jos vielä haluat asiasta sanoa mitään, uteliaisuus heräsi nimittäin täällä. Mä olen joskus leikkinyt samalla ajatuksella...

Hertta, lähetit tosiaan ihania kuvia, muistinkohan aikaisemmin mainita? Mun tarvis laittaa jotain uusia kuvia kans. Pistän tulemaan. Ihana Stokiksen matka teillä! Fiilistelyä hienossa atmosfäärissä.

 

[Molly*]

Ja olenkohan muistanut muiden kuvista kiitellä, Keijua Main kuvista ja Sanelmaa I:n fotoista?... Ja olikohan joku muukin jäänyt unholaan. On aina kiva katsella! Pistin just tuoreet kuvan meidänkin tytöstä

 

[Sandeman ejk]

Nyt nopeasti vaan, ollaan lähdössä nellan kaa mun vanhempien luo k-suomeen junalla!! Voi olla melkoinen elämysmatka;-).
Eilen oli siis tuo työhaastis, meni ihan ok ja heidän konseptinsa on kyllä kiinnostava. On siis samalla alalla kuin edellinen työnantajani mutta tämä olisi kovin erilainen lähestymistapa ja oon vähän innoissani. Yritys pitäisi perustaa ja vastata kuluista aika pitkään itse mutta ei ole ehkä niin valtava investointi, lähinnä ensin aikaavievä. Ja siksi sitä enemmän mietin. JOS nyt siis valitsevat mut toteuttamaan konseptia Suomeen...hmm. Mutta lasken nyt huvikseni pientä budjettia ja laadin suunnitelmia naisyrittäjien tukien hausta yms. Ihan kivaa aivovoimistelua tämän kotielämän rinnalla.

N on ihan täpinöissä tuosta meidän tämän päivän retkestä, on laskettu päiviä ja äiti on miettinyt mikä kaikki voi mennä vikaan. N on halunnut etukäteen tietää mitä junassa tapahtuu ja kuka tulee vastaan ja mitä siellä junassa voi tehdä. Eniten varmaan kiinnostaa ravintolavaunu kun sieltä saa pillimehua ja pulla). N on istunut soffalla ja kuunnellut ihastuneena ja kun äidin mielikuvitus alkaa hiipua toinen vaan sanoo: " äiti kerro lisää". Mahtava pimu ja hauskoja juttuja. Nyt kyseli että mitä tietokoneen sisällä on? Ööööh, tota, tietoja ja johtoja...

Uuh mulla pitäis varmaan ens viikolla olla mielipide siitä sikaflunssarokotteesta kun meen neuvolaan...apua, mitä mä teen? ja voitteko kuvitella, enää 10 vkoa laskettuun aikaan....????? HUI.

Noniin me häivytään siis syyslomalle ja skuggaan loppuviikoksi joten adios rouvat!

 

[*'Keijukainen]

Voi ihania kuvia, kiitos Molly! Niin kauniit isot silmät, onko ruskeat?

Sandeman, jänskältä kuullostaa konsepti, toivottavasti saat paikan. Mukavaa matkaa mummolaan!

Juu Piritta, kyllä katson Top Cheffia (ja Huippumalleja ja Talenttia ja Amazing Racea . Voittaakohan se "kemiallinen kokki", heh..?

Manna, take your time, ehdit varmasti kaivata sitä omaakin aikaa erossa pojasta. Mutta parisuhteelle varmasti tekee jossain vaiheessa hyvää olla vähän kaksinkin tai vaikka porukallakin mutta tavallaan kahdenkesken.
Tajusin muuten minäkin hyvin mitä tarkoitit sillä että itselle riittäis 1 lapsi mutta lapselle toivoisi seuraa. Ihan samat ajatukset...

Meillä onkin tänään tyttöjen ilta kun miehellä on töitä. Jaahas, pikkuiseni kaipaa välipalaa!

 

[Nekku ejk]

Hellou, pitkästä aikaa. Täällähän on suuria uutisia ja suuria tunteita, niin kuin aina! Pepille tuplamahtavat onnittelut pikkuisista, ihanaa! Malttoivat sentään kasvaa hyvään kokoon. Ja Vipelle tsempit ja tuuletukset, että jaksoit edetä. Parempi katsoa kuin katua, luulen.

Mimmulla ollut rankkaa! Hui. Onneksi asiat selviävät ja suttaantuvat ja tuo täysimetyskin on vain max 6 kk.

Ja niitä suuria tunteita, voi teitä tuoreet äidit Molly ja Manna! Liikuttavaa. Tuntuu vain itselle niin kaukaiselta tuollainen symbioosivaihe, jota mulla ei Ellin kanssa itse asiassa edes ollut. (Mm. samana päivänä, kun kotiuduttiin laitokselta lähdin kolmeksi tunniksi Lotan kanssa ulkoilemaan.) Mutta mäkin rohkaisisin menemään rapustelemaan!!!! Ihmeessä, jos kerran hoitajakin on. Ihan huippua. Keijun tavoin sanon, että tekee varmasti hyvää parisuhteelle. Ehdit sitten seuraavana päivänä pussailla H:n puhki.

Mä olen naureskellut teidän lompsivia hirviä ja kaikkea mahdollista.

Meille ei kovin ihmeitä. Kuten Mai, Eltsukin on taas jotenkin harpannut kehityksessä. On kyllä NIIN syötävän suloisessa vaiheessa, ihana touhottaja. Voisin pistää hetkeksi pulloon tuollaisena. Jotenkin sitä nauttii, kun tietää, että tämä vaihe on kohta auttamatta ohi. Eli vaikka kaipaankin töihin, olen jo alkanut nostalgisoida tätä vaihetta ja tiedän, että tulen tätä suuresti kaipaamaan. Eritoten niitä kiireettömiä aamuja ja lupsakkaa olemista.

E siis leikkii nukeilla ja toistelee sanoja. Tekee poskihampaita ja kiekuu noin viidesti yössä, mutta muuten jees. Lotta tanssii ja höpöttää ja leikkii nukeilla ja kantaa Elliä ja leikkivät yhdessä päiväkotia. Palapelejä tekee hänkin, mutta mieluiten yksin. Jotain 3+ känkkää ja uhmaa on, mutta ei liikoja kiristä hermoja, kun kuitenkin on hyväntuulinen ja ihana likka.

Täällä myös puuronsyöjä. Ja veteen ja ilman suolaa, aika basic. Päälle mehukeittoa tai marjoja. Sellaisena myös Eltsu syö aamuisin ja usein Lottakin.

Meillä tiedossa kivaa aikuisten iltaohjelmaa perjantaiksi ja mulla tyttöjen ilta la:na, joten tämähän on kuin ennen lapsia. ;-D Yritän ryhdistäytyä kirjoittelun suhteen, kun ei tästä harvakseltaan mitään tule. Missäs gissa? Tiitu?

 

[Stella*]

Heippa! Kiva kuulla Nekustakin!

Ihanalta kuulostaa pikkuvauvojen äitien tuntemukset! Mun oli myös hirveän vaikea olla Leon luota pois, mutta sitten Kaislan kohdalla sujui paljon helpommin. Toisaalta kyllä sukupuoliero vaikuttaa jotain sillä tavalla, että kun Kaisla on enemmän mun helmoissa nyt, niin mulla on tyttöä kauhea ikävä välillä päivisin. Haluaisin vaan saada syliin ja silitettäväksi. Toki ikävöin Leoakin, mutta kun hän enää niin harvoin suostuu paijattavaksi, niin häntä ikävöin eri tavalla (vähemmän fyysisesti). Leon leikit alkaa olla pyssy-, vasara- ja paloautopainotteisia kun taas Kaisla nyhjää sylissä ja nukkiensa kanssa.

Mukavasti on kaikilla omia menoja, se on terveen merkki . Manna, rapuilemaan vaan, vaikka sitten lyhyen kaavan mukaan. Ota joku H:n tuoksuinen vaate mukaan ja silittele & nuuski sitä salaa. Vitsi.

Minäkin menen tänään kokkikurssille koko illaksi. Tekee kyllä hyvää, paitsi kokkaustaitojen myös tauon puolesta. Ihan kiva päästä kotiympyröistä veks, kun täällä on remontin takia totaalikaaos. Kaikki tavarat on pitkin poikin ja purua jaloissa.

Meillä myös lapset ovat ihan hulluina palapeleihin, koko ajan pitäisi tehdä ja nimenomaan yhdessä äidin kanssa. Muksumessuilta ostettiin sellaisia askarteluun tarkoitettuja maissipalloja ja ne ovat ihan hitti nyt. Olen vääntänyt jo leijonan, pandan, norsun, kissa ja apinan niistä. Ihan kivaa puuhaa mamillekin. Kaisla tykkää muovailla ja puuhata ulkona. Leossa on sohvapotun vikaa - hän vain katsoisi lastenohjelmia ja erityisesti Puuha-Peteä töllöstä.

Sanelma hoi! Etkös sä tehnyt taannoin keppihevosen kummitytölle? Olen vähän tuumaillut, että voisin tehdä sellaisen Kaislalle joululahjaksi. Vinkkejä? Mistä otit mallia vai teitkö omasta päästä? Se oli niin hino!

Sanden mahdolliset työkuviot kuulostavat kiinnostavilta. Se olisi jotain ihan uutta ja taatusti haastavaa. Taustaorganisaation tuki on tärkeä juttu, muusta selvinnee sisulla. Ja vaikka ei sitten selviäisikään, niin ainakin yritit ja olet yhtä tärkeää kokemusta viisaampi. Mua ainakin olisi hirveästi harmittanut, jos en olisi tähän yrittäjyyteen tarttunut. Tunteet vie ihan kympillä välillä ja ahistaa, mutta toisaalta on palkitsevaa voittaa itsensä ja mahtavaa päättää itse asioista. Tietty sulla voi tulla pitkiä päiviä, kun on olemassa ulkopuolelta tulevia odotuksia, joten sitä puolta kannattaa tosiaan miettiä. Nimittäin päiväkoti-työelämä-kodinhoito härdelli on jo näillä mun tavallisen pituisilla työpäivillä välillä vaikea yhtälö.

 

[Vippe]

Pikapikaa vastauksia kysymyksiin ja kommentteihin..

Kiitos kovasti tsempeistä. Mää oon itseasiassa aika innoissani nyt noista hoidoista, ihan niinku nyt vasta alettaisiin yrittämään. Vähän sama fiilis kuin pillereiden jäädessä pois. Huih, tässähän voi tulla raskaaksi. Heh! Ajatukset ovat menneet nyt myös niin, että tuntuu että nyt on aivan oikea aika aloittaa hoidot. Muistan Molly, kun joskus sanoit niin ja taisin hymähdellä (itsekseni). No, itsellä on nyt ihan sama fiilis. Olo on siis hassun innostunut. Manna, äh, en mää tiedä onko mulla loppujen lopuksi piikkikammoa. Niitä piikkejä oli vain niin hyvä syyttää omasta haluttomuudesta.. Saas nähdä kun nytkin varmaan tarvii menopur ja pregnyl pistää, että mikä on fiilis silloin, mutta ei ainakaan vielä puistata. Jep Molly, toimintaa samantein, sopii mulle. Päätös on tehty, eikä sitä enää pyörretä. Enkä ota joo paineita, mutta tiiän että kyllä se nega paskalta tulee tuntumaan vaikka kuinka asennoituisi. Nii ja Hertta, ei tässä enää ensikäyntiä.. suoraan vaan inssiin. Tai siis ensin tietty ultra, katotaan miten kroppa reagoi clomeihin. Menkat alkaa näinä päivinä, joten inssi voi olla jo kahden viikon päästä!

Tuntuu hassulta Manna ja Molly lukea tein kokemuksia tuosta symbioosista, mut kai sitä itsekin olis tollanen. Nonii, koittakaas ny muistella niitä ajatuksia, mitä päässä liikkui ennenkuin te olitte edes raskaana.. "Kyllä mää sit ainakin pystyn jättämään hoitoon..." Kyllä rapujuhlille siis, Manna!

Sorry pitää lähteä, juna ei odota. Palataan!!

 

[Mimmu*]

Stella, tarkoitatko niitä Fischer tipejä? Taisivat olla perunaa eivätkä maissia, ainakin mies sanoi niin, tosin näyttävät ihan värjätyiltä "maissinaksuilta". Meillä on niitä myös... joka paikassa Mutta ovat kyllä hauskoja, minäkin olen saanut jo kukkia vääntää seurana.

Jos heinämiehet ovat miehekkäissä mitoissa, tämä meidän heinäneiti on sitten vähän höyhensarjaa. 3kk-mitat olivat 62 cm ja 6,1 kg. Eli vähän on pituus pudonnut käyrältä. Varmasti on sekä allergioilla että sillä syömälakolla osansa asiassa. Toivon kovasti, että tilanne paranee, kun allergiat saadaan kiinni ja ruoka taas maistuu, niin kuin nyt on maistunut. Ainakin toivon niin, kun en niin mielelläni lähtisi niihin korvikkeisiin edes osittain, jos ei ole pakko.

Ihana lukea muiden vauvojen äitien symbioosikokemuksia. Minä jotenkin tunnen noita myös, vaikka on toinen lapsi kyseessä, tosin on vaikea arvioida, onko se nyt yhtä vahva kuin V:n kanssa. Tämä symbioottisuus voi johtua osin siitä, että olemme melkein koko ajan nyt olleet yhdessä näiden allergia- ja imetyskuvioiden takia. Välillä säälin pientä, välillä taas mietin, että miten voi olla ihmisellä kaksi näin ihanaa tyttöstä. Ja aika pientähän nämä allergiakuviot ovat, voisihan sitä olla paljon pahempaakin. Korostaa vain sitä, miten käsittämättömän helpolla pääsimme V:n kanssa

 

[**Keijukainen]

Iltaa! Suklaat on syöty ja leffa katsottu, miten ihana olikaan elokuva "Tarina meistä kahdesta", pääosissa Michelle Pfeiffer ja Bruce Willis. Herkistelin ihan lopussa. Tehtiin Main kanssa 1½ tunnin kävelylenkki metsässä ja lopuksi mulla ei ollut hajuakaan missä oltiin mutta onneksi löydettiin tutulle tielle! Sitten vaan M kylpyyn, iltapuurolle ja paapimaan vähän ennen kasia. Mä kyllä nautin illanvietosta joskus ihan itsekseni!

Ai kiva Hertta kun kävitte Tukholmassa! Hinosti meni siis. Miten mä en osaa yhtään kuvitella sua viskiä siemailemassa ??

Stella, kokkikurssi. Kivaa! Oon kans joskus miehelle sanonut että ois hauskaa yhdessä mennä, vaikka joskus ulkomailla sellaiselle. Kerrohan millaista oli!

Nekulla kivaa ohjelmaa tiedossa viikonloppuna. Meille tulee la toinen yläkerran pojista, tarkoitus on tehdä selvää Baileys-pullosta joka on tuolla kaapissa pölyttynyt jo reilun vuoden päivät..ovat kyllä niin huippua seuraa, molemmat pojat! Ja ihania kun ovat todella kiinnostuneita Main kuulumisista ja herkistelevät hänen kehitysvaiheitaan.

Nyt taidan painella vielä loikoilemaan petiin naistenlehden pariin. Mies tuleekin kotiin pikapuoliin.
Voikaahan hyvin!

 

[Mannaejk]

Nyt mä hillun jatkuvasti täällä

Mukava päivä, kun meillä oli kaveri kahden pienen kanssa kylässä. Meillä oli pienimuotoinen urakka eli koiran trimmaus ja sen päälle rupattelua ja kaffittelua. Ihanaa oli! Illalla käytiin lenkillä koko miniperhe ja H:kin nukaht kuin ajatus sänkyynsä. Hänelle on tullut ihana tapa vispata kättään otsallaan ja poskellaan, kun syö. Ja unisena nuuskuttaa rättiään naamalla Äidin pieni mies.

Jotenkin tajuan nyt pikkuhiljaa, että tuo poika on tosiaan olemassa meidän "aineksista". Ja tajuan myös sen paremmin, että se kiintymys kasvaa koko ajan, kun lapsen persoona alkaa tulla esiin ja hän alkaa olemaan vuorovaikutuksessa enemmän. Rakkaus omaan lapseen on jotain hullun ihanaa <3 Edelleen toistan, että _onneksi_ en tiennyt silloin, kun oli oikein vaikeaa, että miten ihanaa tämä on.

Vippe; mahtavaa luettavaa. Jotenkin liikutuin tosi kovasti sun kirjoituksesta. Peukut ja varpaat on ojossa ja kaikki toiveet esitetään joka suuntaan, että tärppäisi. Toivomme, ettei tie olisi kovin pitkä, mutta mikäli vastoinkäymisiä tulee, niin yhdessä mennään, eikös. Ja kerrohan toiveesi sitten, että miten haluat meidän tukevan, että voitaisiin olla parhaiten avuksi.

Mimmu, kyllä se heinäneiti kasvaa kanssa hyvin. Suunta kun on ylöspäin, niin se on pääasia. Meidän poika alkoi kasvaa kohisten, kun syntyi, mutta jokainen menee omaan tahtiin. Olisi kiva saada kuva neitokaisesta.

Missä Riinuska?

Kiva kuulla Nekusta ja likoista. Ihania juttuja. Pikkunaiset

Mulla on mennyt Sanden työjutut ohi eli putosin kärryiltä. Haastksen muistin, mutta en tarkemmin..Peukkuja kuitenkin.

Ups, nyt täytyy lopetella..Palaan huomenna.

 

[Stella*]

Mun piti oikein erikseen tulla vielä tsemppaamaan Vippeä, kun unohdin eilisessä viestissäni sen. Hinoa, että uskalsit tehdä päätöksen ja nyt homma etenee. Jännää! Täällä ollaan hengessä mukana ja tukemassa tilanteessa kuin tilanteessa.

Mimmulle vielä, että mä ainakin ostin maissipalleroita . Niin myyjä sanoi. Nämä ovat jotain erimerkkisiä, purkissa lukee safe, learning, fun SLF.

Keiju, kokkikurssi oli "italialaisia kasvisruokia". Tehtiin oikein nameja ruokia, kahdeksan eri ruokalajia taisi tulla. Herkkua oli, vain punaviini puuttui . Mm. sienipitsa ja kasvislasagne olivat aivan taivaallisia. Kopsaan reseptit teille joskus kun ehdin. Tämä oli työväenopiston kurssi. Ne ovat kuulemma hurjan suosittuja, ihmiset odottaa jollain varasijalla 40 vapautuvaa paikkaa... Mä yritin myös sushikurssille ja vaikka ilmoittauduin heti kun mahdollista, niin jäin varasijalle 13. Pari vuotta sitten kävin intialaisen kasvisruuan kurssilla ja sekin oli kyllä tosi hyvä.

 

[Sanelma*]

Hello!

Mä en käsitä kuinka voi kotiäidillä olla näin haipakkaa, ettei muka ehdi netissä notkua. Mutta niin se vaan nyt on taas lähipäivinä ollut. Mutta nyt otetaan taas vahinkoa vähän takaisin. I simahti juuri päiväunilleen.

Ekana Pepille suuren suuret onnittelut tuplaonnesta! Tosiaan hyvän kokoisiksi olivat pikkuiset jo ehtineet. Lisäkertomuksia odotelleessa voimia teille sinne alkutaipaleelle.

Ja Vipelle erityistsempit hoitoihin. Jee!

Kaikki muu lukemani on puurona päässä. Mimmun allergiakertoilut kyllä muuten jäi mieleen. Tsemppiä teillekin ruokavaliopohdintoihin. Onneksi 3 kuukautta menee hujauksessa. Ja jos positiivisia puolia haluaa hakea, niin varmaan ainakin mahdolliset jääneet raskauskilot karisee äipältä vauhdilla.

Meidän arki sujuu päivästä toiseen aika samanlaisena. Rytmi on aika tarkka ja kun 12 tuntiin yrittää ujuttaa kahdet päiväunet, neljä ateriaa ja liudan vaipanvaihtoja, niin kyllä ne päivät vaan tuppaa nopeasti kulumaan. I syö nyt aamu- ja iltapuuron, kaksi lämmintä ateriaa jälkiruokahedelmineen ja tietysti imetys päälle. Oli pakko lisätä tuota soseruokaa toinen annos iltapäivään, koska I oli aina iltapuurolla niin nälkäinen, että meinasi mennä syöminen huudoksi, eikä mikään annos tuntunut riittävän puuroa. Nyt sujuu paremmin, kun saa vielä enemmän kiinteitä. Painoa on varmaan tullut lisää, mutta pituudesta en ole edelleenkään varma. No huomenna ne kirpun mitat selviää, kun meillä on se ylimääräinen neuvolakäynti.

Pientä serkkutyttöä käytiin katsomassa ja on kyllä niin eri näköinen kuin I. On ihan isänsä näköinen, eikä kyllä tällä hetkellä näyttäis perineen ihan hirveästi meidän suvun piirteitä. Mutta tuossa ekoina viikkoinahan muuttuvat kyllä niin huimaa vauhtia, että ei vielä voi tietää miltä tulee näyttämään. Suloinen oli joka tapauksessa ja tuntui tosi tosi pieneltä, vaikka I:kin on tuollainen kirppu edelleen. Kokoero oli kuitenkin tähän 7 kk ikäiseen aika huima.

Meidän koiruus, siis se sairastava, voi myös hyvin. Lääkitystä vähän säädettiin paremmaksi ja kevyemmäksi. Voi lyhentää hieman sen elinikää, mutta elämänlaatu ainakin on tällä lääkityksellä miljoona kertaa parempi. Voimakas lääkitys sai aikaan niin suuria sivuvaikutuksia, että harkitsimme jo viimeistä matkaa pelkästään niiden takia. No käytiin nyt eri lääkärillä, kun eka ei oikein herättänyt luottamusta ja tämä olikin paljon pätevämpi. Antoi myös paljon paremman ennusteen eliniästä, eli saatetaan vielä jopa puoli vuotta saada pitää vanha herra luonamme. Mutta päivä kerrallaan tässä asiassa.

Vähän ristiriitaisin tuntein lueskelin myös Keijukaisen onnesta ja viihtymisestä kotona. Ihanaa että viihdyt nyt, kun välillä teki tiukkaa. Main touhut kuulostaa niin mukavilta.

Meillä puolestaan tehty isoja päätöksiä mun töihin paluusta. Vaikka mä kyllä todellakin viihdyn kotona ja mulla ei mitään kiirettä töihin olis, niin miehen kanssa rakennettiin nyt sitten kompromissi ratkaisu. Eli palaan töihin vuoden päästä, kun I on 1,5 vuotias. Tässä kun alkoi palaset loksahdella kohdilleen, niin taivuin sitten tähän ratkaisuun. Saatiin nimittäin varattua paikka I:lle perhepäivähoidosta tästä lähes naapurista. Tuttu oikein mukava ihminen on hoitaja, joten se auttoi päätöksen teossa. I on kuitenkin niin pieni vielä silloin, että mieltäni rauhoittaa tuo perhepäivähoitopaikka ja vielä kun se on tuossa vieressä, niin ei joudu tyttö joka päivä istumaan kahta tuntia autossa. Aluksi yritän lisäksi tehdä lyhennettyä työviikkoa, mikäli työt vaan mitenkään antaa siihen periksi. Toisaalta olen helpottunut, että tämä asia on ratkaistu näin hyvissä ajoin ja mulla on aikaa totutella asiaan, mutta toisaalta suren jo nyt sitä että en saa viettää aikaa I:n kanssa niin paljon kuin haluaisin. No jossain vaiheessa se nyt kuitenkin olisi sitten edessä. Mutta on tässä pieni takaporttikin vielä olemassa. Päätettiin nimittäin myös olla käyttämättä ehkäisyä... ja ihmeitähän tapahtuu...

Mitäs Molly M:n puuhat on tätä nykyä? Millä malliilla on liikkeelle lähtö? Joko istuu?

Meillä liikkuminen edelleen ryömimisvaihteella. Nyt on keksitty kaapinovet ja laatikot. Että taitaa perjantain kauppalistalla olla nuo lapsilukot kaapin oviin... heh. Muutenkin on kyllä koti sisustettu uuteen pelkistettyyn tyyliin.

Kaiken kaikkiaan tyttö on ihana ja päivä päivältä lisääntyy kommunikaatio niin hyvässä kuin pahassakin. Osoittaa hellyyttä omalla tavallaan, pyytää syliin ja riemuitsee kun isi tai äiti palaa kotiin. Osaa myös erittäin pontevasti ilmaista oman mielipiteensä, joten noita Stellan kuvailemia itkupotkuraivareita odotellessa...
Ai niin, se keppihevoskysymys Stellalta. Ihan päästäni tein ne keppihevoset. Anoppi kutoi mulle ne sukat läsineen. Korvat, silmän mallin ja sieraimet tein huovasta. Silmiin laitoin lisäki lasisilmät ilmettä tuomaan ja harjan tein villalangasta pujottamalla ja solmimalla. Eniten pähkimistä aiheutti korvien muoto, että sai ne mahdollisimman luonnollisen näköisiksi. Kepiksi pistin harjanvarren. Voin pistää sulle vielä sen kuvan tulemaan, jos haluat tehdä tarkempaa tutkimusta.

Mannalle tsemppiä eroahdistukseen. Reippaasti vaan tuulettumaan, niin arki tuntuu sitten sitäkin kivemmalta. Että rapujuhliin vaan mars!

No, mä taidan kyllä olla vähän eri luonteinen, joten väärä ihminen sanomaan. Mutta mulla ei mitään noin voimakkaita tunteita ole kyllä ilmennyt. Totta kai tyttö on ERITTÄIN rakas. Ja pelkkä ajatuskin, että hänelle jotain pahaa sattuisi, saa kurkkuni kuristamaan, mutta näin normaalisti pystyn kyllä olemaan hänestä erossa ihan hyvillä mielin. Välillä kun luen sun ja Mollyn kirjoituksia tunteistanne, musta tuntuu, että mussa on jotain vikaa-vikaa. Mutta ei kai mussa ole? En ainakaan itse oikeasti ajattele niin. No ehkä mun ikävä nousee esiin sitten, kun joudun töiden alkaessa päivittäin olemaan erossa I:stä.

Mitäs vielä piti sanomani. Pistähän nyt ihmeessä Nasuppi pari kuvaa jakoon lapsista. Mä en edelleenkään ole siellä fb:ssa, joten olen myös täysin out Aniliinin jutuista. Mutta mä en kertakaikkiaan ehdi sinne, kun en meinaa ehtiä enää koneelle ollenkaan. Saatikka sitten kun työt alkaa ja varsinkin jos teen lyhennettyä työviikkoa.

Mutta nyt hetkeksi sohvalle, ennen kuin I herää. Se on moro!

 

[Piritta*]

Mois taas. Kivoja juttu täällä.
No höpsistä Sanelma, ei sussa nyt mitään vikaa ole. Tietenkään. Jokaiselle muodostuu oma tunneside vauvaansa, ja yhtä rakkaita ne on jokaiselle äidille.
Onpa kiva, kun saitte hoitopaikan ihan kotinne läheltä Sanelma. Valtava helpotus, kun ei tarvitse kyyditä pitkiä matkoja, ja muutenkin kiva, kun on tuttu ihminen.

Oih, ihana kokkikurssi ollut Stellalla! Mä voisin kokkailla italialaista joka vkloppu, mutta alkaa risotot ja pastat tulla kohta korvista.

Mä nyt poukkoilen, kun on hieman hoppu, mutta ehdottomasti Manna minäkin kehotan lähteä ulkoilemaan. Hyvää se tekee, ja varmasti itse "ulkoillessa" huomaa, miten mukavaa on. Lähteminen on aina hankalaa. Ihania juttuja sulla ja Mollyllä. Vauvat on aikas syötävän suloisia, etenkin nukkuessa
Kyllähän sellainen vahva symbioottinen vaihe on erilaista kakkosen kohdalla, koska on se ensimmäinen, jolle on annettava huomiota ja aikaa. Ja eka on aina eka

Anna käväisi 1,5v -nlassa, mittoja on 81 ja rapiat 10 kg. Sopusuhtainen ja "tomera" neiti. Juuh! Kun häneltä kysyy jotain, aloittaa aina joko "joo" tai "ei". Ja aika usein tulee se ei.. Nykyisin haluaisi istua tavallisella ruokatuolilla ja syödä ilman ruokalappua, koska eihän veljelläkään ole Hauska tyyppi, vaikka alkaa olla hänkin jo aika tahtonainen.

Sanden työkuviot kuulostaa mielenkiintoisilta. Palaahan tarkempiin detskuihin.

Mä olen samaa miettinyt kuin Keiju, että kyllä kotona murheet on pieniä työjuttuihin verrattuna. Voisin olla kotona kyllä pitempäänkin, jos ei olisi rahasta kiinni. Tiedän, että olen töissä sitten tosi innostunut, mutta koko kuvion yhdistäminen, pkoti-koti-työ(-nyyh joku urheiluharraste....), tuntuu mun päässä ihan mission imbossiblelta. Ei mun työ mitään rakettitiedettä ole, todellakaan, mutta aikaa vievää ja omalla tavalla stressaavaa, kun aion tehdä vielä 4-päiväistä työviikkoakin. Meillä on tulossa talonyhtiöön isoja remppoja, joten pakkohan tässä on alkaa toisenkin tienata. Uuh, vaikeita juttuja, mutta onpahan ne muutkin selviytyneet

Vkloppu edessä, ihanata. Nekulla tiedossa mukavaa, aih. Mä tahtoisin taas leffaan, paljon hyviä kuvia nyt menossa. Meidän kimppasalireissut on historiaa tältä erää, kun Anna ei suostu jäämään enää lapsiparkkiin...harmi juttu, mutta tällaisia nämä meidän lapsukaiset on. Kade sinänsä Nekulle, kun se homma pelittää teillä.

Muihin hommiin. Adios!

 

[Nekku ejk]

Sanelma, et tosiaan ole ole viallinen! Tai jos olet, sitten olen minäkin samanlainen maanantaikappale. ;-D Lapset ovat tietenkin äärimmäisen rakkaita, mutta you know. Oikeanlaisia me kaikki ollaan. Lisäksi huomaan, että olen kyllä varsinkin nyt toisen lapsen myötä myös paljon muuta kuin äiti. Tai siis edelleen kuitenkin se sama tyyppi kuin 5 vuotta sitten. En edes halua määrittää itseäni vain lasten kautta, siksi varmaan kaipaankin töihin. Sullakin on kuitenkin oma harrastus ihanasti koko ajan siinä rinnalla.

Hienoa, että pääsitte kompromissiin! 1,5-vuotta on kuitenkin ihan totaalisesti eri asia kuin vaikkapa 10 kk, se on pitkä pätkä I:n elämää, että ihan rauhassa vain. Ja todella kiva, että saitte hoitokuvion järjestymään noin! Iso asia. Hihii, yllätyksiä todella on tässäkin porukassa enemmän ja vähemmän sattunut, toivottavasti teillekin.

Meilläkin pitäisi hoitokuvion ratketa ihan näillä main. Mua kyllä stressaa sen epämääräisyys, kun olen kanssa tyyppi, jonka pitäisi saada suunnitella kuviot hyvissä ajoin kuntoon. Vaikka täällä Sanelmaa tsemppaankin, kyllä mä tiedän, että mulle on kova paikka E:n hoidon alkaminen! Tsempatkaa te sitten mua…

Töihinpaluu herättää kyllä tunteita ja just tuon P:n kuvaaman yhtälön sovitteleminen! Huh. Mutta selviävät ne muutkin. Miten sai yhdistettyä tämän leppoisuuden ja työn??? Sanden kuvio kuulostaa tosiaan mielenkiintoiselta!

Kokkauskurssi olisikin ihana!

P, mää ristinkin melkein päivittäin käteni, että meillä toi lapsiparkkikuvio toimii. Ja suren, että missä välissä sitä rääkkää kroppaansa töissä ollessa. Se on meille molemmille vaan NIIIIIIN tärkeää.

Juuh, uhmaa eilenkin toooodella ilmassa tuolla isommalla. Jestas sentään. Mikään ei käy ja ihan jatkuvaa narinaa ja kiukuttelua. Argh. Tahtonainen hänkin. Eilen oli pk:ssa kasvatuskeskustelu ja kaikki hänellä hienosti. Nauttii kuulemma olostaan ja leikit sujuvat ja näyttää sielläkin tunteensa laidasta laitaan.

Nyt hakemaan isompi. Häntä mua kyllä ehtii jo tulla päivän aikana ikävä, hassua. Tai siis tuntuu hirmu kivalta saada hänet kotiin mahd aikaisin.

 

[Mannaejk]

Sanelma, et tosiaan ole viallinen Mulla on ollut kovin voimakkaat tunteet jostain syystä nyt H:n kasvettua ja vaikuttaahan siihen monet asiat mm. muut elämän murheet. Sellainen menettämisen pelko ylipäätään ja murehtiminen muista asioista vaikuttaa mun mielestä niin, että haluaa niin kovasti pitää lähellään nämä omansa eli miehen ja rakkaan lapsen. Tiedättekös mitä meinaan. Olen alkanut nyt rentoutua viimeisen kuukauden aikana ja mm. nautin imettämisestäkin ihan eri tavalla. Sekin vaikuttaa siihen, että NYT olen jotenkin päästänyt sen vanhan p***skan menemään, unohtanut sen surullisen ajan ja annan kaiken hyvän tulla Jokaisella varmaan se äitiys konkertisoituu omalla tavallaan ja ehdottomasti mä haluan olla muutakin kuin äiti. Itseasiassa se on ollut yksi tärkeä juttu, mitä olen pohtinut; minä olen vaimo, nuori nainen, jolla on myös omia menoja ja harrastuksia. Lapsi on number uno, aina, mutta myös minä ja parisuhde on erittäin tärkeitä. Onneksi on suotu tuollainen ihana mies vierelle, joka ajattelee samoin ja voidaan molemmat elää myös itselemme ja toisillemme.

Onnea Sanelma päätöksestä! Kuulostaa oikein hyvälle. Helpottaa, kun ei ole epäselvyyttä ilmassa suunnitelmissa ja pääsitte yksimielisyyteen. On tosi tärkeää, että hoitopaikka tuntuu hyvälle jo etukäteen. Voih* Ihmeitä tosiaan tapahtuu, se ollaan nähty eli katsotaan, mitä tulevaisuus tuo teille tullessaan

Kokkauskurssi oli kiva. Mun miehen voisi tuupata johonkin perusruokakurssille Hän kun ei ole mikään kokkailija. Grillaa kyllä, mutta aika hankalaksi menisi, jos pitää sen varassa olla:/ No, jotain perusjuttuja osaa. Mulla on yksi ruokavastuu juhliin ja sävelsin pastakastikkeen, joka onnistui mun mielestä aika kivasti. Tarkoitus syödä lauantaina eka pastaa parilla eri kastikkeella ja sitten kravut päälle.

Kiitos naiset tsempeistä. Ootte te ihania. Kummasti saan varmuutta ja jopa innostusta lähtemiseen. Jospa mä lähtisin ja nappaan rintapumpun mukaan. HuiJui, aika ihanaa olisi ja sillä tosiaan jaksaa varmaan taas pitkään olla kotiäitinä. Vaikkakin uudet juhlat jo häämöttää eli naistenilta.

Nyt täytyy laittaa ruokaa tulelle ennenkuin poika herää.

 

[Mimmu lyhyesti]

Joo, Stella, olet ostanut eri tarvikkeita Meillä on sellaisia pötkylöitä enemmän kuin palloja ja merkki on tosiaan Fischer Tip tai jotain sinne päin. Ainakin mies tosiaan sanoi, että ovat perunaa. Ja niiden idea on se, että niitä voi liimailla toisiinsa tai muihin materiaaleihin esim. paperiin ihan vedellä (ovat siis perunatärkkelystä), muotoilla, leikellä ja lisäksi niitä voi käyttää märkinä piirtämiseen suoraan tai maalaukseen kastellulla pensselillä. Ihan hauskoja, mutta näyttävät kuluvan aika nopeasti ja valtaavan koko asunnon

 

[Hertta*]

Ahaa, rupes kiinnostamaan sekä maissi- että perunapötkylät . Mistä niitä saa? Askartelukaupoista, Stokkalta? Hertta tykkäis varmasti.

Hertalla in ja pop on nyt Dublot. Koko ajan rakennetaan taloja: linna, päiväkoti tai neuvola, jossa eläin- ja ihmishahmot sitten seikkailevat. Tätä ennen palapelit oli meillä kans. Niitä tehtiin monta kertaa peräkkäin. Eilen innostui taas kokoamaan. 24-palanen on ihan pala kakkua !

Hih, Keiju, en tod. ole mikään viskin ystävä ja ehkä siemailu oli vähän liiottelua, muutaman hörpyn otin miehen lasista, kun ei ollut muutakaan tarjolla . Siemailla viskiä kuullostaa vaan niin hienolta, heh.

Hassu, Sanelma, et ole viallinen! Ihmiset ovat erilaisia, äiteinä ja muutenkin. Sä olet ihana jalat-maassa -tyyppiä. Tomeralta tyypiltä vaikuttaa tyttäresikin . Tuo keppihevonen olisikin hyvä idea! Mutta en mää saa aikaiseksi tai sitten siitä tulisi tosi ruma..

Hyvä tosiaan, Sanelma, että pääsitte sopuun sun työhönmenosta. Ja ihan mahtavaa, että hoitopaikka järjestyy noin hienosti! Täällä tuntuu, että vain harva on kotona yli 1,5-vuotiaan kanssa.. Puistossakaan ei paljon Hertan ikäisiä päivisin näe, paitsi jos on toinen pienempi sisarus. Eläminen on täällä kalliimpaa ja ehkä vanhempia myös houkutellaan palaamaan töihin. Syitä on monia. Me yritetään järjestää niin, että jompi kumpi voisi olla kotona niin, että O olisi 2v kun menee päiväkotiin.

Nam, Stellan kokkauskurssi kuullosti hyvältä. Täällä myös työväenopiston kurssit on kuulemma toosi suosittuja.

Nekku, oon kuullut, että 3-vuotiaana uhma on ylimmillään... Ainakin lähipiirissä näyttää siltä. Tsempit! Hyvä, jos hoitokuviot selviävät pian.

Ihan kauheeta, mutta mulla on välillä tosi haikea olo siitä, ettei meille enää tulisi yhtään vauvaa... Mulla kyllä on vahva symbioosi myös O:n kanssa. Hää on niin ihana. Mulla ei yölläkään tule ikävä, kun O nukkuu mun vieressä . Taitaa tulla oikein äidin lellipoika .

Hauskat viikonloput!!

 

[**Keijukainen]

Hello! Ihana lukea taas teitin juttuja. Sanelman kuulumiset päällimmäisenä; ihanaa kun saitte ratkaistua tuo päivähoitoasian noin! Ja hei, sussa ei tosiaankaan ole mitään vikaa, jokainen kokee tunteet eri tavalla ja kaikille tosiaan oma lapsi on rakkainta maailmassa. Ja itse olet lapsellesi maailman paras äiti, se ihmeellisin ja ihanin olento maan päällä

Mä itse olen selvästikin sitä tyyppiä jonka rakkaus omaan lapseen lisääntyy ajan kanssa ja jotenkin nyt kun Mai on jo itsenäisempi ja osoittaa enemmän omaa luonnettaan, viihdyn huomattavasti paremmin hänen kanssaan. Ja niinhän mulle sanottiin (Stella tai Hertta muistaakseni) kun tuskailin kotona oloa, että kun lapsen kanssa voi kommunikoida enemmän, tuntuu se kotona oleminen mielekkäämmältä, ja niinhän se on! Musta vaikein vaihe oli 8-12 kk jolloin mä välillä toivoin että mut syväjäädytettäis ja herätettäis sitten kun Mai kävelee ja syö itse :/
I:hän on jo lähtenyt ryömimään aikaisemmin joten sulla Sanelma on tavallaan nyt sama vaihe kun mulla kun Mai oli 8 kk ( siis en nyt tarkoita että sä välttämättä kokisit tuon vaiheen raskaaksi ). Tosin meillä ne yötkin oli tosi rikkonaisia silloin joten sekin väsytti ja otti päähän.

Kun Mai oli vauveli, tunsin ihan fyysistä kipua kun jouduin olemaan Maista erossa (esim. just yöllä, tuttuja tuntemuksia nuokin, Manna ja Molly , ja nyt tosiaan tuo sydämen kivistys ja kurkun kuristus on tuttuja tuntemuksia, mitä Sanelma kuvaili, kun omaa lastaan ajattelee.
Esim. eilen tunsin viimeksi kun oltiin muskarissa ja lapset ryhmänä etsivät korista soittimia ja sitten Mai kääntyi ja katse etsi äitiä huoneesta, niin mulle tuli aivan äärimmäinen tunne että tuo on MINUN lapseni. Ja se kun Mai kiipeää syliin, laittaa pään olkapäälle ja kietoo kädet kaulan ympäri, voih. Tuntuu ihanalta tuntea näin kun miettii miten henkisesti jumissa olin välillä pienen vauvan kanssa.
Välillä tulee ihan pelko siitä kuinka omaa lastaan voikin rakastaa näin paljon ja tämäkin on yksi syy miksi haluaisin toisenkin. Mistä tulikin mieleeni, että wau Sanelma, ihmeitä tosiaan tapahtuu

Manna, ihana oli myös lukea sun rentoutumisesta ja muista mietteistä. Kiva kun uskallat käymään rapustelemassa! Sittenhän tosiaan näet miten se menee, rohkeutta se aina vaatii mutta jälkikäteen uskon että olet onnellinen kun sait sen rohkeuden. Heh, mua nauratti tuo Vippen heitto että ennen raskautta sitä tosiaan ajattelee että kyllä minä ainakin voin hoitoon jättää Minähän olin lupautunut lähtemään siskoni kanssa Pariisiin raskausaikana...reissu varattiin, itkin koko edellisen yön ja pidin Maita sylissä nukkuessanikin mutta tosiaan jälkikäteen olin iloinen reissusta (siellähän minäkin pumppailin..ja sitä maitoa tulee vielä enemmän kun on erossa, mulla ainakin). Ja oli AIVAN ihana tulla takaisin kotiin.

Tuosta puheenollen että ei halua olla olemassa vain lapsen kautta, niin mulle jotenkin lapsi on tuonut lisää itseluottamusta ja tunnen itseni naisellisemmaksi. Eli on jotenkin vielä helpompaa olla oma itsensä, äh, en mä osaa tätä selittää oikein..!!Parempi kun en yritä.

Stella, mahtavalta kuullosti kokkikurssi! Laita ihmeessä reseptejä, nam. Mekin katsottiin sushikursseja mutta mies ei ole oikein sushin ystävä joten se jäi ja tosiaan ei välttämättä oltais mahduttukaan, voivat olla hyvin suosittuja täälläkin, en tiedä.

Juttuahan tulis vaikka minkä verran, heh. Meillä on tänään Main serkkupojan 5v. synttärit päivällä ja illalla tosiaan tulee se toinen yläkerran poitsu kyläilemään. Ajattelin tehdä juustomuffineja, enpä ole ennen kokeillut.

Hei, lakujäden ystäville kaksi ihanaa uutuutta; Ingmannin Creamy-lakritsijäätelö ja Valion salmiakki-lakritsi, ihan huippuja molemmat!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

 

[Molly*]

Kivaa Vippe kun olet innostunut! Pääsethän sä kirjoittelemaan meille tänne edes lyhyitä omanapaisia tilannepäivityksiä sit koko ajan että pysytään kärryillä missä menet? Haluaa.

Mannan tekstin ymmärsin just hyvin ja yhdyn omalta osalta kans tiettyihin juttuihin.

Tuota symbioosijuttua en olisi siis varmaan tajunnut aikaisemmin, heh. Mä olin kyllä aika varovainen lapsettomana menemään sanomaan itselleni, että "sitten jos minulla on lapsi niin en koskaan sitä ja tätä" mutta oon saattanut miettiä tiettyjä asioita mielenkiinnon kannalta, että mikäköhän juttu tuokin on. Tuo ns. symbioosi on varmaan sellainen ja oon saattanut ajatella että onko pakko? Siis että käykö niin kaikille ja kävisikö niin minulle. Ei varmaan

Mutta meillä kun ei ole sukulaisia lähellä, mies tekee pitkää päivää töissä ja opiskelee usein viikonloppuisin, yhdistettynä siihen M:n maitoallergiaan ja mun "imetyspakkoon" teki tavallaan tiiviimmäksi tämän fyysisen äiti-vauva siteen. Luulen. Vähän niinkuin pakostakin ja ehkä siksi oon niin kiinni hänessä. Voin olla päivän päätteeksi aika puhki mutta kun menen nukkumaan (ja nimenomaan sen takia että tiedän että saan NUKKUA noin 8 h putkeen) niin odotan jo seuraavaa aamua Enkä siis kumma kyllä halua olla erossa yhtään ylimääräistä. Jumpassa on nyt ihan kiva käydä kun oon aloittanut. Mutta tiedän ja tunnen äitejä jotka syystä tai toisesta ovat aloittaneet koko- tai osapäivätyöt vauvan ollessa kaikkea 3-6 kk:n välissä ja täytyy sanoa että mä en tiedä olisiko musta siihen, huh. Että ei Sanelma tuo I:n tuleva hoitoikä mikään pieni ole. Siis ei "normaaliolosuhteissakaan" mun mielestä. Mutta olisipa kuules ihanaa jos tärppäisi silleen sopivasti, että voisit jäädä kotiin kohta kakkosen ja I:n kanssa Mä olin muistavinani, että juttelit että I saisi jäädä ainokaiseksi mutta mikäpä hienompaa kuin sisko tai veli jos luonto suo! Huippu juttu! Kuten Nekku on monesti todennut, antaa elämän viedä! Jänniä juttuja tapahtuu ja useinhan asiat loksahtaa just sopivasti kohdilleen. Siitä sisarusjutusta piti munkin kompata Keijua ja Mannaa siinä, että kun itsellä on läheinen sisko niin olisi hienoa antaa se lahja lapselleen/lapsilleen myös.

Ihana tuo O - äidin lellikkipoika, hih Mannan H myös. Voi pojat. Siitä tulikin mieleeni, että M oli heinävauvojen ikäinen silloin kun oltiin "kiertueella" pitkällä reissulla kesällä. Tai vähän pienempikin. Miten aika rientää niin!?

Ihanaa kun Keiju olit kirjoitellut niin paljon ja pohdit kivoja juttuja ääneen. Tuli ihan entiset ajat mieleen kun yhdellä jos toisella tekstit rönsyili ja juttu lensi. Nykyään sitä ei niin ehdi.

Toivottavasti Nekun tyttöjen hoitokuviot selviää pian! Ne on kyllä niin ihania typyjä. Pääsisipä samaan paikkaan. Vai oliko siitä kyse ollenkaan... Nyt en tähän hätään muista. Uhmaankin tsemppejä! *Kaikki tuo edessä vielä...*

Hih, viskiä siemaileva Herttaliini

Ai niin, Mimmu, mä katselin M:n 3 kk mittoja ja ne oli 6210 g ja 62 cm. Eikä M ole koskaan ollut mikään kirppu vaan päinvastoin aika isokokoinen tytöksi, joten ei teidänkään tyttö voi mikään rimppakinttu olla noilla mitoilla, eihän. Hyvin kasvaa rintamaidolla! Oliko teidän V saman ikäisenä paljon isompi?

Kiva Sanelma kuulla I:n puuhailuista M on alkanut mahallaan ollessa kannattelemaan itseään käsien varassa, silleen "korkealla". Ja nostaa pyllyäkin korkealle mutta maha ei nouse maasta Ei liiku eteenpäin, sen sijaan taaksepäin, hih. Ja kellonviisarina pyörii, esim. sängystä se löytyy aina ihan mitenpäin sattuu. Istuu 5 s ilman tukea, eli ihan kohta osaa kyllä istua itsekseen vaikka nyt huojuukin paljon. Tukkaakin on kasvanut mutta se on niin vaaleaa että ei se oikein näy esim. valokuvissa. Sitten hän on alkanut sanomaan tättä, tättä, tättä Oon jotenkin niiiiiin kamalan ylpeä hänestä kuten varmaan ihan jokainen vanhempi on lapsestaan. On niin liikkistä kun osaa jo niin paljon - ja tajuaa että osaa! Niin mahtavaa.

Noniin, nyt tais tulla romaani ja vielä jäi kommentoimatta asioita.

Tekis mieli lauantai-illan kunniaksi lasillinen tai pari viiniä tai portia mutta kurkku on karhea :/ Ei oikein maistu edes ajatuksen tasolla. Höh.