Ensin omaa napaa: valoa tunnelin päässä
Keskiviikon näyte oli puhdas, joten virtsatietulehdus on selätetty. Se kohonnut tulehdusarvo nyt sitten johtuu "jostain", mutta kaksi lääkäriä on jo vakuuttanut, että siitä ei kannata kantaa huolta.
Ja sain tosiaan ajan työterveyslääkärille, joka teki sisätutkimuksen ja passitti minut loppuajaksi sairaslomalle. Kohdunkaulaa oli kuulemma jäljellä, mutta loppu oli niin pehmeää, että nyt pitää ottaa rauhallisesti. Vuodelepoon en kuitenkaan joutunut ainakaan vielä. Sen verran oli supistellut, että ajattelinkin, että ehkä joudun pariksi päiväksi lepäilemään, mutta näin pitkä sairasloma tuli kyllä yllätyksenä ja vähän järkytyksenäkin. Kuten olen aiemminkin kertonut, edellisen raskauden kokemusten perusteella tiedän, että ennenaikaisuuden uhka ei välttämättä tarkoita aikaista synnytystä. Lisäksi töissä oli tietenkin kaikki juuri siinä kuosissa kuin voi odottaa, kun ihminen olettaa olevansa vielä monta viikkoa töissä. Vähän nolotti dumpata keskeneräisiä töitä muille
Toisaalta nyt on lääkärin käsky ja "lupa" ottaa rauhallisemmin ja se ainakin selkeyttää tilannetta kaikkien niiden ristiriitaisten signaalien jälkeen ("tämähän on ennenaikaisen synnytyksen riski, mutta nyt ainakin kaikki on hyvin, toisaalta seurantaan ei ole resursseja, päättele itse, mitä pitää tehdä ja mikä on vaarallista"). Ja kyllä olokin on ihan normaalin kauppareissun jälkeen sellainen, kuin synnytys alkaisi heti nyt, joten varmaan tämä runsaampi lepääminen on ihan hyvästä kuitenkin
Olen kyllä todella tyytyväinen, että luotin omaan intuitiooni ja hankkiuduin lääkäriin, vaikka neuvolasta sanottiin, että ei hätää, kun reilu viikko sitten kaikki näytti vielä ultrassa hyvältä. Ensimmäisessä raskaudessa ei nimittäin tässä vaiheessa ollut vielä mitään tämänsuuntaisiakaan supistuksia ja muita "alatuntemuksia" ja silti paikat olivat pehmentyneet. Nyt tosiaan ihan normaalin kauppakävelyn jälkeen tuntuu siltä, että tämä raskaus ei voi mitenkään mennä yliaikaiseksi (muistuttakaa minua sitten tästä, jos kärvistelen taas yliajalla
. Mutta siis summa summarum, mieluummin olisin ollut töissä, mutta alan vähitellen uskoa, että ehkä tämä on tulokkaan (ja myös minun) kannaltani kokonaisuutta ajatellen hyvä ratkaisu. Tuntuu myös siltä, että nukkuminen sujuu hitusen paremmin, kun toisaalta päivän konttorityö ei pistä koko vartaloa jumiin ja toisaalta tietää voivansa levätä myös päivällä, joten pieni yövalvominen ei niin kauheasti stressaa.
Manna, suosittelen kyllä sinullekin, että jos vain vähänkin tuntuu siltä, niin ota se sairasloma vastaan. Vaikka itseäni ensin harmittikin, niin parin viikon työpanos on kuitenkin aika pieni murhe (vaikka ei se tietysti ensin siltä tuntunut) verrattuna siihen, mitä on toisessa vaakakupissa.
Meillä V:lle ostettiin viime kesänä (2,5 v) myös sellainen "tavallinen" pyörä apupyörillä ja siihen työntötanko. Tavallinen "hipsuissa", koska nykyäänhän noissa pienimmissä pyörissä ne apupyörät ovat usein todella tukevat ja isot, ihan erilaiset kuin omat apupyöräni aikanaan olivat. Viime kesänä V oppi hienosti istumaan pyörän päällä, joten vaikka polkemiseen tehtiin vasta hapuilevia harjoituksia, pyörällä tehtiin työntäen silti jo melko pitkiä lenkkejä. Nyt tyttö polkee jo tosi hienosti pyörällä, työntötanko on silti vielä kiinni esimerkiksi tienylityksiä ja alamäkiä varten (siitä on hyvä vähän ohjailla ja jarrutella). Jarrutus ei siis vielä onnistu ainakaan mitenkään johdonmukaisesti, tyypillinen neiti nostaa usein jalat polkimilta sivuille ilmaan, kun vauhti kasvaa liian suureksi
Mitäs muuta täällä olikaan keskusteltu. Meillä V on tietysti päiväkodissa, joten neuvolakäynneillä kävin ihan yksikseni. Syksystä neiti tosiaan jää sitten kolmelle päiväkotipäivälle viikossa. Ajattelin, että siinä on sopivasti sekä kavereita ja päiväkotipuuhastelua että kotielämää. Saa nähdä nyt sitten, miten se toimii käytännössä. V:llä on tällä hetkellä oma huone ja tulokkaan pinnasänky laitetaan ainakin aluksi meidän huoneeseemme. V:kin siirtyi itseasiassa tilasyistä eri huoneeseen nukkumaan vasta noin vuosi sitten muuton yhteydessä. Sitä olen nyt sitten pohtinut, tuleeko lapsille erilliset huoneet vai nukkumahuone ja leikkihuone erikseen (kun molemmat pikkumakuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että työhuone taitaa joka tapauksessa muuttua lastenhuoneeksi sitten siinä yhteydessä, nyyh). Mutta onneksi se pohdinta ei nyt ole vielä kovin ajankohtainen, vaan tätä ehtii pohtia myöhemminkin.
Äsht, minun pääni alkaa olla kuin paperia, joten nyt en kyllä millään muista, mistä muuta on ollut puhetta. Täytyy palaillaa virkeämmin aivoin toisella kertaa - nyt kun tätä vapaa-aikaa alkaa ilmeisesti olla vähän aikaa liikaakin.
