S
Stella*
Vieras
Hei vain, ja kiitos kuvista! Ihana pallo Mollylla! Sanelman vaunukuva oli tosi hupaisa.
Meillä jatkuu tätä sairasteluepäonnea. Kun itse tervehdyin, Kaisla sairastui jonkin sortin vatsatautiin. Oli ripulilla pari päivää ja ekana päivänä nousi kuume. Sitten oltiinkin pari päivää kaikki terveinä kunnes Leolle tuli vaihteeksi flunssa kuumeineen päivineen. Mää en jaksa.... Noo, hammasta purren tämä menee. Laitoin heti aamusta työkkäriin ilmoituksen, jos vaikka saisimme jonkun auttelemaan kesälomiin asti.
Gissasta ja Leosta oli kiva kuulla. Mä pidän jotenkin Leoa vielä ihan pikkuvauvana, joten ihmettelin kun puhuit töihin paluusta. Mutta onhan hän jo 9 kk! Niin se aika rientää. Eihän se hoitoon vieminen herkkua ole, mutta kyllä siitä selviää.
Sanelman babybluesiin mulla on samat ohjeet kuin Sandella. Nokka ulos kotoa ja kupillisen ääreen. Mulla ei ole noista itkuista varsinaisesti kokemusta, mutta siitä tietysti on, kun vauva on kuin takiainen kiinni äidissä ja pitää keksiä kaikki kikkavitoset nukuttamiseen. Se on välillä rankkaa, ja on hyvä myöntää se ja etsiä ratkaisuja. Tunteiden vuoristorata on takuulla sellainen keikka, jota kukaan uusi äiti ei pysty välttämään. Ekat kuukaudet menevät helposti sumussa, etenkin jos on vaativa vauva. Kyllä susta Sanelma on siihen, sinä olet lapsesi paras hoitaja. Tsemppiä!
Kaisla puhkesi todella höpöttämään pääsiäisen aikana. Juttua ja pitkiä lauseita tulee jo ihan hirveästi ja tuntuu, että tyttö on koko ajan äänessä. Eilen kun käytiin pyörälenkillä, Kaisla istui isänsä takana ja lauleskeli lastenlauluja ja toisteli kaikenlaisia kuulemiaan lauseita. Se on niin söpöä ja myös ihmeellistä. Tutista on tullut koko ajan rakkaampi. Aina pitää olla tutti, riepu ja keijukaisnukke saatavilla tai muuten ei tule mitään. Saas nähdä, miten vieroitus tässä kevään/kesän aikana onnistuu. Huuto on taattu.
Mukavia pääsiäisiä tuntuu porukalla olleen. Niin oli meilläkin. Anoppilassa saimme syödä ja lepäillä ja käydä ulkoilemassa mielin määrin. Lapset olivat aivan onnessaan sukulaisten huomiosta.
Nyt tarttee tehdä hommia, kun L on nukkumassa.
Meillä jatkuu tätä sairasteluepäonnea. Kun itse tervehdyin, Kaisla sairastui jonkin sortin vatsatautiin. Oli ripulilla pari päivää ja ekana päivänä nousi kuume. Sitten oltiinkin pari päivää kaikki terveinä kunnes Leolle tuli vaihteeksi flunssa kuumeineen päivineen. Mää en jaksa.... Noo, hammasta purren tämä menee. Laitoin heti aamusta työkkäriin ilmoituksen, jos vaikka saisimme jonkun auttelemaan kesälomiin asti.
Gissasta ja Leosta oli kiva kuulla. Mä pidän jotenkin Leoa vielä ihan pikkuvauvana, joten ihmettelin kun puhuit töihin paluusta. Mutta onhan hän jo 9 kk! Niin se aika rientää. Eihän se hoitoon vieminen herkkua ole, mutta kyllä siitä selviää.
Sanelman babybluesiin mulla on samat ohjeet kuin Sandella. Nokka ulos kotoa ja kupillisen ääreen. Mulla ei ole noista itkuista varsinaisesti kokemusta, mutta siitä tietysti on, kun vauva on kuin takiainen kiinni äidissä ja pitää keksiä kaikki kikkavitoset nukuttamiseen. Se on välillä rankkaa, ja on hyvä myöntää se ja etsiä ratkaisuja. Tunteiden vuoristorata on takuulla sellainen keikka, jota kukaan uusi äiti ei pysty välttämään. Ekat kuukaudet menevät helposti sumussa, etenkin jos on vaativa vauva. Kyllä susta Sanelma on siihen, sinä olet lapsesi paras hoitaja. Tsemppiä!
Kaisla puhkesi todella höpöttämään pääsiäisen aikana. Juttua ja pitkiä lauseita tulee jo ihan hirveästi ja tuntuu, että tyttö on koko ajan äänessä. Eilen kun käytiin pyörälenkillä, Kaisla istui isänsä takana ja lauleskeli lastenlauluja ja toisteli kaikenlaisia kuulemiaan lauseita. Se on niin söpöä ja myös ihmeellistä. Tutista on tullut koko ajan rakkaampi. Aina pitää olla tutti, riepu ja keijukaisnukke saatavilla tai muuten ei tule mitään. Saas nähdä, miten vieroitus tässä kevään/kesän aikana onnistuu. Huuto on taattu.
Mukavia pääsiäisiä tuntuu porukalla olleen. Niin oli meilläkin. Anoppilassa saimme syödä ja lepäillä ja käydä ulkoilemassa mielin määrin. Lapset olivat aivan onnessaan sukulaisten huomiosta.
Nyt tarttee tehdä hommia, kun L on nukkumassa.
Olen ihan realistisesti miettinyt, että raskauden viimeisillä metreillä ja uuden vauvan ensimmäisinä kuukausina minusta ei vain taida riittää täysiaikaiseksi viihdytysjoukoksi. Ja toisaalta olen kyllä miettinyt, että ansaitsee se uusikin vauva jakamatonta huomiota edes vähän. Joten päädyimme siis kompromissiin, joka toivottavasti on edes kohtuullinen edes jonkun kannalta. Ja ihan itsekkäästi ajateltuna, näin myös päiväkotipaikka säilyisi. Olen miettinyt, että voihan sitä myöhemmin sitten katsoa, jos vähentää päiviä tai otetaan V pois päiväkodista kokonaan, jos siltä tuntuu.