Tahkoojaplussat 74

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiitu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tosiaan, vitsit, mitä uutisia Keijulla! Rouvalla puhelin piippaa tiuhaan Kättärillä, kun tahkoojat tohkeilee. Pakkohan se oli laittaa viestiä heti illalla, kun olin odotellut teitin tavoin uutisia tulisilla hiilillä. Uskomaton tyttöputki täällä.

Kiva hei, että P pääsit väliraportille! En mä vielä tänään paljasta nimeä, huomenna ehkä. ;-) Toivottavasti kuitenkin saatte juhlia sateetta, että pääsis pihallekin. Täällä oli muuten eilen (tämän kesän mittapuun mukaan) upea keli!

Legon vaatteita mäkin tänään pyörittelin alessa, mutta en sitten kuitenkaan mitään ostanut. Ne on aina jotenkin ihanaa materiaalia.

Silja näytti jo tosi isolta vauvalta, kun on tottunut katselemaan tuota Eltsua! Ihana hymy ja kyllä ovat teidän lapset samaa “sarjaa”. Miten meni terdeilta? Tekee todellakin hyvää pääkopalle.

Mun on_huomattavasti_helpompi jättää tämä pikkuinen kuin L vastaavaan aikaan. Silloin tuntui, ettei juuri uskaltanut (tai jotain!) lähteä vauvan luota pois ainakaan hyvällä omallatunnolla. Nyt tehdään joka päivä Lotan kanssa jotain kahdestaan, käydään asukaspuistossa, kaupassa jne. Tänään oltiin stadissa retkellä. Että ainakin mä huomaan itsestäni, että olen tossa ja monessa muussakin jutussa todella paljon lunkimpi.

Hehee, tiedossa on, että ne vatsanväänteet alkavat 2 vkon ikäisenä… Että niitä odotellessa. Tänään tulee 2 vkoa täyteen. Onkos Siljaa kipristellyt kuinka paljon?

Mä muuten luulen, että mulla on ylim. kilot tällä kertaa huomattavasti tiukemmassa kuin viimeksi. Lotta oli sellainen suursyömäri ja lisäksi pumppailin aika paljon, nyt vain satunnaisesti. Ei ole kulutus ihan samanlainen mutta nälkä ja herkkuhimo on… Vielä 6 kg lähtöpainoon.

Edelleen yöt hyviä 1-2 syömisellä on menty. Iltaisin laitan omaan koppaansa, mutta aika usein on aamuyöstä käynyt niin, että olen nukahtanut kesken imetyksen ja herään aamulla likka kainalossa. Nythän hänestä ei siinä mitään “haittaa” ole, on ihana pehmeä pötkylä vain, kun ei liiku eikä heilu, joten olkoon siinä.

Juuh, Hertta, komppaan Tiitua: sushin tekeminen on helppoa. Aikaa siihen kyllä menee. Mutta ah, että on hyvää! Pitää ehdottomasti taas kiskoa siihen aikaa. Tiitu, teetko muitakin kuin nigirejä ja makirullia? Mä en oo jaksanut muita opetella, vaikka kiinnostaisi kyllä. En esim. oo ikinä tehnyt sitä munakasta.

Se on sitten gissa “tulessa” seuraavaksi. Me täällä valetaan suhun uskoa ja luottamusta, että saat poikasen turvallisesti syliin. Noi on aika tavallisia ajatuksia tässä vaiheessa ja itselleni kovinkin tuttuja Lotan ajalta.

Omakin synnytys on pyörinyt mielessä. Siitä on niin kertakaikkisen myönteinen muisto tällä(kin) kertaa. Tulee elävästi mieleen se, kuinka tuntui_ihanalta_päästä sinne synnytyssalin hämärään ja viileään, kun tiesi että helpotusta on luvassa. Ja kuinka juhlallista oli tajuta, että juuri siihen huoneeseen se pikkuinen syntyy. Nostalgia-Nekku täällä, päivää…

Ehkä tarttis keittää kahveet. Palataan!
 
Onnea Keiju!!Ihana uutinen! Luin ketjuanne pitkästä aikaa, kun olin saanut susta viimeisen masukuvan mailiin ja laitoinkin sinne "fiiliksen" että musta tuntuu, että pieni ballerina on tulossa:) Ja kun ketjua luin eteenpäin, niin ihan kuin jännityskirjassa tunnelma tiivistyi loppua kohden: Tyttö syntynyt! Onnea ja halauksia tosi paljon! Gissan olotilaa tsemppaan täällä ja toivotan voimia ja jaksamista tulevaan. Varmasti tuo selkäkipu on kurjaa ja vie voimaa valmistautua synnytykseen. Uskon, että kaikki menee kuitenkn hyvin. Ties vaikka olisit hetkenä minä hyvänä saattamassa vauvaa maailmaan (poikaa?). Mutta kovasti tsemppiä siis sinne.
Tässä haikeana samalla lueskelin nitä tarinoita tääll. Niin ihania juttuja ja lasten tuomia iloja. Kunpa sellainen sattuisi vielä omalle kohdallekin. Meillä yksi icsi takana ja siitä tuoresiirto ja yksi kahden alkion pas, jotka päätyi pettymykseen. Yksityiselle ollaan suuntaamassa nyt syksyllä, kun jono on yli vuosi julkisella. Täytyy yrittää uskoa onnistumiseen.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille tänne ja odottaville tsemppiä synnytyksiin! Keijulle vielä ekstrahalaus:)

Manna
 
Pikaraporttia, ei mitään muutoksia, eikä lähdön elkeitä. Menee siis ensi viikkoon melko varmasti. Mukavaa sunnuntai-päivää kaikille!

Mannalle tsemppihali, moni täällä tietää millainen olo sulla on. Syksy tulee onneksi nopeasti ja kaikki on taas mahdollista uuden hoidon myötä!
 
Mä pitelen meitä pinnalla, hiiop. Hyvä, gissasta havainto tältä päivältä spostissa. ;-) Keiju ja perheensä pääsivät varmaan eilen tai viimeistään tänään kotiin, jos/kun kaikki kunnossa. Hurjaa.

Meille on pesiytynyt pikkuinen possu… Nääs Elli röhkää ja röhkää aamuyön syötön jälkeen, mikä häiritsee mun uniani. On kyllä jotakuinkin unessa siinä, mutta vatsaa varmaan kipristelee. Ei siis kyllä itke, onneksi. Nyt tietty sitten vetää tirsaa ihan rauhallisesti. Noh, viime yönä tajusin laittaa korvatulpat, ettei omat unet turhaan häiriinny.

On muuten omat haasteensa tämän kakkosen kanssa saada lasten toiminta jotenkin synkronoitua. Me kun yritetään saada likat sänkyyn illalla suurinpiirtein samaan aikaan, kun aamulla toi isompi kuitenkin herää klo 8 mennessä. Viimeksihän se oli vähän se ja sama, milloin yöunet alkoi, kun itsekin saattoi koisia aamulla pitkään käärö kainalossa. Miten muut olette toimineet? Elli vaan tykkäisi seurustella klo 23, kun vanhemmat on jo sänkyvalmista kauraa...

P:n tytöstä tuli siis Anna. Kertokoon itse muut nimet, en niitä paljasta, kun en tiedä, haluaako ne julkisiksi.

Oltiin la-iltasella stadissa pesueen kanssa ja kylläpä siellä oli porukkaa! Aika kiva atmo ja tosi paljon oli turistejakin liikkeellä. Eilen kavereiden luona, tänään puistossa koko aamupäivä ja iltapäiväksi lähdetään taas retkelle. Menee päivät leppoisasti ja Elli on toistaiseksi ollut helppoa reissuseuraa.

Keijun kuulumisia malttamattomana jo odotellen… Erityistsempit gissalle! Huikeata, LA tänään. On sitten tulokas valmis paketti saapuessaan, hyvä hyvä.
 
Moi kaikki!

Olen ollut vähän takavasemmalla, enkä juurikaan palstaillut viime aikoina. Jotenkin omat ympyrät on vähän muuttuneet, ja tuntuu ettei aikaa ole jäänyt tietokoneen ääreen nimeksikään. Mutta ihan tosi ihania uutisia on putkahdellut, tyttösiä syntynyt ja nimetty, ONNEA kaikille ihan kamalasti! Ehkä tässä nähdään näitä lähellä asuvia jossain vaiheessa.

Me ollaan oltu pääasiassa kaupungissa, ensi viikonloppuna suunnataan ehkä mökkeilemään vähäksi aikaa. Oltiin kipeänä molemmat viime viikon, nyt vähän helpottaa sen osalta.

Helteitä odotellessa hyvää heinäkuuta äipille ja lapsukaisille!
 
Hih, 70-vuotiaat appivanhemmat ovat niin moderneja, että hankkivat nettiyhteyden mökille, siis korpeen. Aikamoista. No sadepäivänä on ihan lupsakkaa ajanvietettä. Mun päivän suurin haave on saada tuoreita varhaispottuja kyläkaupasta. Ovat kuin karkkeja. Markettien potut on NIIN mauttomia niihin verrattuna. Appien mökki on kyllä ihan paratiisi, saaressa omassa rauhassa. Eilen fiilisteltiin grillikodassa yömyöhään ja siemailtiin punkkua ja paistettiin avotulella makkaraa. Täydellistä.

Meidän tytsy on siis Anna Isa Henrietta. Anna-Sofialla kaimaseuraa siis :)Ristiäiset oli aivan ihanat, sadetta piisasi, mutta ei se menoa ja tunnelmaa haitannut. Tuomiokirkon tunnelmallisessa kappelissa oli virallinen osuus ja sitten kakkukahviteltiin ja edelleen jatkettiin mökille saunomaan. Oli ihana saunoa hyvien ystävien kera ja pulikoida urakalla. Saunominen mökillä on niin mahtavaa! Vikat vieraat lähti vaille 01, joten olihan tuo intensiivinen päivä.

Toisilla kummeilla oli sellainen ihastuttava 5 vkoinen vauva, joka oli itse helppous. Kyllä niitä taitaa olla olemassa ;) Nukkui vaan koko ajan, ja välillä otti maitohörppyjä. Ei sitä edes osais hoitaa noin helppoa vauvaa, senhän melkein unohti, kun ei pitänyt mitään ääntä. Meidän rinsessa huusi nimenantoseremoniastakin kolmanneksen, heh. No luonnetta piisaa, kai siitä pitää olla iloinenkin :) Sitä on jo niin tottunut hänen temperamenttiin, ettei moisista itkuista niin kavahda. Ihastelee vaan niitä helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, jos kohdalle osuus :D
Milloin nähdään Nekku =))

Mikäs on Gissan tilanne? Vieläköhan saadaan päivitystä...? Zemppiä!

Kiva Kata kuulla teistäkin. Laitoinkin justiinsa Sandelle paluuviestiä äsken ja ehdottelin jonkin sortin piknikiä elokuulle. Ois jo aika nähdä!

Voihan kökkö tätä sadetta. Ajateltiin käydä veneajelulla, ja siellä kaupalla, mutta liekkö tällä kelillä...Matskun kannalta tylsää, kun pitää pyöriä sisätiloissa sadevaatteiden puuttuessa :( No ei varmaan nuku p-unia, kun herättiin vasta 10.30.
Me palathaan taas.
 
Pitikin vastata vielä Nekun nukkumismietteisiin. Taitaa olla aika tyypillistä, että vauvat tykkää seurustella yömyöhään. Annakin valvoi sujuvasti 23-24 asti, ja usein menin samaan aikaan nukkumaan ja toivoin nopeaa simahdusta ;) Nyt elämää on helpottanut huomattavasti se, että molemmat muksut on sängyissään 22 mennessä, eikä sen kummempia nukutuksia ole. Anna nukahtaa melko pian, M vaihtelevalla menestyksellä. Onneksi molemmat muksut on hyviä nukkujia öisin ja etenkin aamuisin, Matskuhan nukkuisi niin pitkään kuin annettaisiin.
Mutta niin, en osaa antaa oikein vinkkiä, vauvojen unirytmi kun on omanlaisensa, jotkut pitää hereillä illat, että nukahtaisi ab 21 aikaan, mutten tiedä, onko sinänsä hyötyä "säädellä" niin pienten unia. On tosiaan omat haasteensa ujuttaa yhteen kahden lapset rytmit, kun toisella sitä ei juurikaan ole, heh. Kun A tuli 2 kk, aloin laittaa tyttöä petiin samaan aikaan veljensä kanssa. On niin autuus, kun tietää, että saa illan 2 tuntia itselleen =)
 
Minä edelleen kotona, eikä lääkärissäkään mitään uutta. Jos verikokeessa ei mitään, niin seuraava aika vasta viikon päästä. Käynnistävät kyllä, jos hermostun tähän selkäkipuun. Yritän kuitenkin kärvistellä, ei tuo käynnistys houkuttele. Vähän kyllä ottaa hermoon tämä, mä kun murehdin sitä vauvan tilaa niin paljon. Eikä tämä odottelu varsinaisesti muutakaan synnytyspelkoa vähennä :) No, eihän sitä tiedä, vaikka tulisi jo huomenna.
Eilen supisteli koko illan suht usein ja sellaisia, että kasvoja kuumotti ja vähän teki mieli puhallella. Tänään tullut muutama. Sisätutkimuksessa ei kuitenkaan mitään merkittävää edistystä havaittavissa.

Nätti nimi Annalla, jotenkin niin perinteisen kaunis. Kivalta kuulosti teidän ristäiset. Pistin aiemminkin merkille, että taidetaan olla kaukana toisistamme, kun täällä niin kaunista ja aurinkoista ja sä valitit sadetta. Täällä oli meinaan myös sunnuntaina tosi kaunis ilma, kuin myös nyt.

Ei sitten muuta, mä tapan täällä a i k a a ........
 
Anna Isa Henriettalle onnea kauniista nimestä! :) Kaksi noista nimistä löytyy mun parhaimmasta ystäväpiiristä - tosi hyviä tyyppejä! Teidän mökkeilyt kuulostaa ihanalta Piritta, aah, haluu kanssa.

Gissalle oikein pitkää pinnaa ja paljon voimia. Selkäkivut, hus! Kirjoitinkin enemmän sulle tuonne tahkoojiin. Kyselin nimiasiaa, että joko on vaihtoehtoja valmiiksi mietittynä?

Muakin kiinnostaa miten Anskun terassi-ilta tyttöjen kanssa mahtoi sujua? :) Entä se jalka, loukkasitko pahasti, siis onko se jo ok vai kävikö siinä oikeasti huonosti? Ei mitään murtunut tms?
 
Mä häippäsen loppuviikoksi skuggaan, joten tulin toivottamaan edelleen gissalle tsempit ja mielenrauhaa! Ajatuksissa oot.

Laittakaa joku mulle pliis_the_uutiset tessuitse, jos niitä tällä välin saadaan! Toivottavasti kuullaan Keijustakin pian. Hyviä vointeja ja aurinkoa!
 
Tervehdystä tännekin!

Gissalla jännitys ilmeisesti jatkuu. Tsemppiä. Ja tuossa iskiaksessa symppaan kyllä täysillä. Mulla on ollut tuo vaiva jo ala-asteelta asti. Välillä pitkiäkin aikoja hiljaa, mutta välillä akutisoituu. Mm. heti plussan jälkeen oli pari päivää ja pelästyin jo, että tätäkö tää on nyt sitten 9 kk. Onneksi laukesi nopeasti tällä kertaa. Mutta mikäli meillä nyt odotus jatkuu, niin oletettavasti tulee olemaan munkin riesa jossain vaiheessa.

Odotus jatkuu täällä edelleen melko oireettomana (tänään rv 7+0). Lievää rintojen arkuutta lähinnä öisin, yö pissatus ja päivällä aika jatkuva nälkä. En ole ihan varma, että onko tuo nälkä osittain lievää pahoinvointia, mutta ainakin siihen auttaa sama asia kuin nälkään eli syöminen :)

Ensi viikkoa odotan pelon sekaisin tuntein, kun ekan ultran aika koittaa. No siellä näkyy sitten just se mikä näkyy. Vähän sama juttu kuin testatessa, että ajatuksen voimalla en voi tulosta muuttaa. Siispä rohkeasti se on vain otettava vastaan mitä kerrotaan.

Ekan neuvolankin sitten varasin jo, vaikka olin vakaasti päättänyt etten tee sitä ennen ultraa. No pakko oli, että ehdin saada ajan ennen matkaa. Täytyy sitten perua, jos ensi viikolla tulee huonoja uutisia :-l

Pirittan neiti oli saanut nätin nimen. Mun edesmennyt mummoni oli Anna!

Eipä muuta kuin kaikille "mukavia kesäsäitä". Toivottavasti ensi viikolla viimeistään paranee, kun meitsi lähtee lomille!
 
Nekulle kiitoksia ja mukavaa loppuviikkoa. Koitan laittaa sitten Keijulle viestiä, hän voi sitten infota muita.

Edelleenkään ei mitään, ei niin yhtään mitään. Mä maalasin parvekkeenkin tuossa aikani kuluksi, kun en viitsinyt tänään mihinkään lähteä. Vielä siinä ois muutamaksi tunniksi hommia, kun nyt kuivuisi nuo edelliset. Huomenna tai perjantaina meen kyllä ostoksille, kun ei mitään tapahdu :(
Koitin ylipuhua miestäkin käynnistyspuuhiin, mutta eihän se suostu, kun on kuulemma ihminen vatsassa :/

Kiva että Sanelmakin uskaltautui tänne. Kiitos iskias-tsempeistä, toivottavasti säästyt siltä raskausaikana kuitenkin. Mulla ei ole ikinä ollut ennen vaivaa moisesta ja nythän se alkoi jo varmaan helmi-maaliskuussa. Lievänä tosin ja pysyi hyvin kurissa, kun tein vähän lyhyempää työviikkoa. Mahdottomaksi meni vasta viime viikon alussa, onneksi, ei tällaista ois kestänyt pidempään.
Se ultra on kyllä kamalan jännä paikka, voi hitto. Me täällä sitten odotellaan kuulumisia, toivottavasti mäkin pääsen silloin koneelle. Luotetaan kuitenkin siihen, että uutiset on hyviä!!

Jep jep, eipä tässä muuta, päässä ei kauheasti mitään järkevää liiku. Yritän nyt mennä taas katsomaan jotain telkusta...
 
Hei, Sanelma olet plussannut!!! ONNEA miljoonasti! Aivan älyttömän hino juttu! Millon sulla on la?

Aniliini, saitko mun viestiä???

Gissalle tsemppiä ja hermoja odotteluun. Toivottavasti pian alkaa tapahtumaan! :)
 
Hello pitkästä aikaa! Oon ollut vähän nettipimennossa, päivät menee aika äkkiä :-) Nytkin mies vasta laittaa ekaa lämmintä ruokaa...
Onnittelut kauniista nimestä Pirittan tytölle. Ihanalta kuulostaa teidän oleilu mökillä!

Me ollaankin Gissan kanssa tekstailtu tässä että jotain uskallan jo synnytyksestä kertoa :) Eli epäsäännölliset supistukset alkoivat ti-iltana ja yön kärvistelin kotona kuuman suihkun voimin, mikään muu ei oikein auttanut. Väli oli jopa useita tunteja mutta kohtu supisteli voimakkaasti. Keskiviikkona soitteli Haikaranpesään, käskivät vaan odottaa kunnes suppareiden väli on 5 min. ainakin tunnin ajan. Illalla olin jo tulla hulluksi ja soitin uudestaan. Puhelimessa oli ihana kätilö joka sanoi että saan tulla käymään, heillä on kuitenkin paremmat kivunlievitykset siellä. Ymmärsi täysin kun sanoin että jos nämä voimakkaat supistukset tulevat 5 min välein niin en pysty enää kotoa liikkumaan.
Mentiin paikalle, mun isä vei meidät autolla eli oli sitten isäkin mukana :) Mies hoiti mua kuumilla kaurapusseilla ja tutkimus tehtiin, mitään ei ollut kohdunsuulla tapahtunut. Itketti kamalasti. Tehtiin päätös että jään yöksi sairaalaan odottamaan supistusten voimistusta normaalille osastolle ja saan petidiinia joka rentouttaa. Yö meni siinä petidiinin ja litalgin-piikin voimin, oksentelin supistesten tullessa. Neljän-viiden maissa kohtu oli auki 3 cm ja sain soittaa miehen paikalle. Sanottiin että kl 7 vapautuu Haikaranpesästä synnytyssali. Istuin kuumassa suihkussa.
Kuudelta olin edelleen 3 cm auki. Sain ilokaasua joka mulla auttoi, vei sen terävimmän kivun supistuksista. KLo 11 olin edelleen 3 cm auki ja mietittiin että mitä ihmettä tehdään. Sain lisää petidiinia joka aukas kohtua 2 cm puolessa tunnissa ja voitiin antaa epiduraali. Sitten vuoroon astui sama ihana kätilö joka oli ottanut mut edellisenä iltana vastaan ja todettiin että täällä ollaan edelleen :-)Alettiin antaa myös oksitosiinia koska en tuntenut enää supistuksia. Aivan ihana epiduraali!!!
Nukuttiin tunti miehen kanssa, hällä oli oma sänky salissa. KUn epiduraalin vaikutus lakkasi, olin täysin auki ja sain alkaa ponnistella ilokaasun voimin. Siirryin jakkaralle, mies istui mun takana tukemassa ja ponnistusvaihe kesti 18 min. ja terve tyttö oli maailmassa! Ponnistaminen oli raju kokemus, nopea ja voimakas, kätilö joutui jopa hidastamaan pään syntymistä kädellä koska mun vatsalihakset vaan työnsi vauvaa ulos. Mies itki, mä sanoin että "hani, se on tyttö" ja näin heti että ISO ja paljon tummaa (!!) tukkaa. Että heh heh vaan se 3200 g painoarvio. Kerran parkaisi ja sitten vaan katsoi meitä alahuuli väpättäen. Oli mun rinnalla jonkun aikaa ja isänkin merkkasi lätkäyttämällä käden miehen suulle.

Mut vietiin leikkaussaliin tikattavaksi ja mies kylvetti ja puki vauvan sillä aikaa ja sain hänet heräämöön rinnalle. Meille kerrottiin että saadaan perhehuone, yleensä ei anneta koska mulla oli tippaletku ja katetri mutta mieheltä vauvan hoito kävi niin sutjakkaasti että ajattelivat hänestä olevan mulle suuri apu ja tekivät poikkeuksen meidän kohdalla. Ja mikäs meillä tytöillä oli ollessa, imetin ja lepäsin, mies haki mulle ruuat huoneeseen keittiöstä, lähetti tekstiviestit ja vaihtoi vauvan vaipat ja pesi pepun koko sairaalassaoloajan.
3 yötä me siellä oltiin ja aivan mahtava paikka! Kätilöt olivat ihania, synnytys käytiin läpi tutun kätilön kanssa ja meistä pidettiin todella hyvää huolta.

Entäs tyttö sitten..itse viisaus ja sydäntäliikuttava. Ei juuri itke, syö hyvin, löysi imuotteen heti ja on niin valmis maailmaan kun vaan vastasyntynyt voi olla. Katsekin oli tarkka jo kolmipäiväisenä. Meillä on ihan mukavaa täällä kotona, viihdytään toistemme kanssa. Ja siitä ultrasta..meitä nauratti. Ihan oikein oon nähnyt ne pallukat, tytöllä on kyllä nuo jutut niin turvoksissa että vieläkin näyttävät pieniltä kivespusseilta :) Jotenkin olen ihan uberonnellinen pienestä tytöstä vaikka tottakai molempi parempi. Mies on ikionnellinen ja heitä on ihana katsella. Vauvan hoito sujuu häneltä paremmalla rutiinilla :) enkä voisi toivoa parempaa miestä ja isää lapselle.
Maito riittää mulla suht hyvin, illalla on tiheämpää imua ja yöllä n 2-3 tunnin välein. KOva on tyttö piereskelemään, perämoottori prutkuttaa taukoamatta ja meitä oikein nauratti kun muut saa sellaisia prinsessoja ja meille syntyi tälläinen emäntä.

Isovanhemmat ovat myytyjä ensimmäisestä tyttö-lapsenlapsesta ja mummi eli miehen äiti varsinkin. Mennään hälle evakkoon lauantaina kun mies pitää varpajaiset.

Oma vointi on ihan hyvä, istun lasten uimarenkaan päällä kotona. Kilo on jäljellä painoa ja vatsa lähes hävinnyt. Muutenkin oon kutistunut vähän joka puolelta.

Gissalle tsempppiä odotteluun, ei kestä enää kauaa :-) Voimaa h-hetkeen! Jos ehdit niin laita tekstaria kun lähdet sairaalaan!

Sanelmalle voimia, hyvältä kuulostaa että tuntuu jo paremmalta. Mä luulen että nää pitkän odottelun ja hoitojen avulla aikaansaavat raskaudet aiheuttaa suurempia tunnemyrskyjä kuin spontaanit luomutapaukset. Muista vaan että sulla on lupa kaikkiin tunteisiin ja ne ovat normaaleja. Iso halaus täältä!

Kauhea romaani...


 
Kiitos vielä ihanista lapsukaisten kuvista Anskulle ja gissalle masukuvista!
Aniliini, ovat teillä kyllä nuo sisarukset niin toistensa näköisiä. Oisko Siljassa vähän enemmän sun näköä, olin katsovinani? Ja mahtava tukka!
 
kiireinen taustailija kysyy, että paljonkos se keijukaisen tytär oli sitten painava?
en ehdi selata ketjua taaksepäin... =)

Ja miljoonasti ONNEA!


Gissalle myös niitä suppareita ja tsemit synnytykseen.
 
Ei saa itkettää ihmistä heti aamulla :)
Voi miten liikuttava kertomus ja ihana vihdoin kuulla tarkemmin synnytyksestä. En tiedä säästelitkö vielä mun takia, mutta ei kuulostanut liian kamalalta vielä. Hyvä henkilökunta on tietysti todella tärkeää ja sulle on sitten sopivat osuneet. Vielä kerran tuhannesti onnea ja mä odottelen kuvia innolla!! Ihanaa, että kotona on sujunut hyvin, olen sitä hetkeä koittanut miettiä, mutta jotenkin ei osaa kuvitella yhtään millaista olisi :)

Taustailijan tavoin muakin vielä ne mitat kiinnostaisi, ei ole varmaan kukaan huomannut kertoa???

Jos en ihan kuolemassa ole, niin koitan laittaa tekstaria lähdön hetkellä, muutama muukin niitä odottelee. Tyksistä soittelivatkin eilen, että yksi arvo kohonnut, mutta ei hätää kuitenkaan. Tiistaina aamulla pyysi paikalle, mikäli ei sitä ennen olo huonone, tai muuten lähde käyntiin. Silloin sitten käynnistetään, jos en itse ole vastaan. Halusi vielä, että käyn pe normaalin neuvolan seurannan. Katsotaan nyt sitten, en osaa tuosta tiistaista vielä mitään päättää etukäteen, rippuu sitten ihan fiiliksistä ja selästäkin. Suppareita edelleen harvakseltaan, pääasiassa iltaisin. Kasvoja kuumottaa ja punottaa ja vähän puhalluttaa, siinä niiden vahvuus :/

Kivaa päivää kaikille!!
 
Ooh, Keiju oli ehtinyt linjoille. Vaikka ponnistusvaihe olikin aika kamala vissiinkin, niin positiiviselta kuulostit kuitenkin. Tein vauva-arjen aloitus kuulostaa ihanalta ja mieskin niin hienosti alusta asti mukana. <3 Hinoahinoa! :) Onnea vielä kerran! Nii, ja tuonne "omalle puolelle" jo kirjotinkin, kun näin susta ja pikkuballerinasta unta. :)

Pirittan tytölle onnittelut kauniista nimestä myös täältä. :)
 
Oih ja voih Keijun kertomaa! Tippa linssissä täälläkin. Onnittelut vielä kerran!

Ja ne prinsessan (emännän) mitat tosiaan jäi vähän pimentoon ;)

Kiitos Suvi onnittelluista. Vihdoin se plussa tosiaan tuli. Netin laskureiden mukaan la olis 4.3. mutta eiköhän se sitten tuolla ultrassa varmistu, jos/kun sinne asti päästään ja jotain ultrattavaa löytyy. Ultra on siis ensi viikon tiistaina.

Gissalle edelleen tsempit. Tuleehan ainakin parveke maalattua ;)
 
Huomenet! Voi miten liikuttava kertomus Keijulla ja niin mahtavanhienosti mies mukana vauvanhoidossa! Liikutuksen kyynelissäkn täälläkin siis heti aamulla,mutta tyrehtyivät sitten kyllä naurunpyrskähdykseen siinä emäntä-kuvailun kohdalla, hih. :D

Ja hehee, samoin nauratti pikkuinen, röhkäävä Elli-possu!

Gissalle edelleen tsemppiä oloon ja siihen koitokseen. Kivaa, kun jaksat tosiaan tulla joka päivä kuulumisille, niin ei meidän tarvitse koko ajan olla ihan tulisilla hiilillä, vaikka lähenevä lähtö jännittää tietty meitä kuitenkin. Sä se jaksat touhuta "loppuun" saakka. Meilläkään ei mies lämmennyt Viliä odottaessa luontaisiin käynnistysyrityksiin, Siljaa odotelessa ehdotteli sitä itse, mutta eipä vain käynnistynyt, yhden yhtäkään kipeää supistusta ei tullut, jotta ei se seksi vissiin aina ja kaikilla tehoa.

Suvi, sain postisi, en ehtinyt luettuani vastaamaan, kirjottele sulle sitten, kun on taas hyvää aikaa. =) Nyt mä ehdin tänne rustaamaan, puolen tunnin päästä pitää olla miehen siskon kanssa lenkkipolulla, mennään pururadalle rattailemaan. :)

Sanelman tuntemuksia luin pari päivää sitten toiselta puolelta, ihan täysin ymmärrettäviä fiiliksiä, onneksi on pitkä odotusaika edessä, ehdit(te) kyllä sopeutumaan tulevaan odotusaikana. Meillä ei alun odotusaika muuttanut parisuhdetta, mutta synnytystä kohti kun edettiin, miehelle tuli vimma päästä humputtamaan kuin viimeistä päivää, ihan kuin olisi elämä loppumassa, vaikka olisin uusi alkamassa. =) Kaikenlaisia tunteita mahtuu mukaan, joskus kurjempia ja joskus taas ihan huimia onnentunteita! :)

Voih, mitä kaikkea pitikään kommentoida.....

Kiva kuulla Katastakin pitkästä aikaa, kunhan ennätät, tulehan lisäkuulumisille, vaikka sitten postitse!

No niin, tiettyhän piti Annaa onnitella kauniista nimestä, kerrohan P vähän lisää valinnasta, tuliko joku nimi suvusta ja teittekö päätöksen heti yhteisymmärryksessä tytön synnyttyä? Meillä muuten Vili kutsuu edelleen Siljaa Kertuksi toisinaan..

Nukkumaanmenoista.. Meillä tosiaan Vili nukkumaaneno on edelleen "venähtäneenä" eli nukahtaa vasta noin klo 22.30. Vaikka mentäisiin petiin 21, pyörii ja keksii kaiken maailman kommervenkit sitten sen puolitoista tuntia ja saa meidä hermoromahduksen partaalle, niin mennään yleensä vasta 21.45 sänkyyn ja luetaan ja lauletaan ja sitten alkaa olla nukahtamispisteessä 22.15, mutta saavuttaa unensa vasta 22.30. Silja nukahtaa tissille/viereen samaan aikaan. Mä yleensä nousen vielä ylös ja puuhailen jotain puoleen yöhön tai sitten vain luen. Silja herää pari kertaa aamuyöllä syömään, Vili nukkuu koko yön. Heräävät siinä 8.30, kumpi nyt ehtii toisensa herättää.. :) Otetaan tässä iltojen pimetessä jotain uutta käytäntöä, jotta päästäis tuosta NUKUTTAMISESTA, nyt ei vaan ole huvitusta. Päikkäreitä Vili nukkuu vaihtelevasti tunnin molemmin puolin ja niisä en halua vielä luopuvan.

Niin, siitä mun varpaasta. Muuttui sinivioletiksi ja turposi isoksi palloksi silloin perjantaina ja la-su oli astumiskelvoton, tuli pohjekin kovin kipeäksi, kun kävelin "virheasennossa". Vain varvastossut menivät jalkaan, nyt sentään siunatut crocsit, jotta pääsen lenkille. On siis vielä kipeä, pystyn kyllä kävelemään, mutten lenkkareilla. En käynyt lääkärissä, kaiketi siinä oli/on joku pieni hiusmurtuma, mutta eivät olisi tehneet sille mitään, korkeintaan teippaus toiseen varpaaseen, soitin kyllä siis ja kysyin asiaa. Että kiios kysymästä, Molly! :)

Sulle muuten M peukalot pystyssä, jännityksellä odotan tulevaa!

Mun pe-humputtelu meni tosi mukavaisesti, oli _niiin_ ihanaa ja rentouttavaa nähdä ystäviä ja tuttuja ja ihan vain rauhassa istua. Hih, yksi miehen kaveri sanoi mulle, että "kiva nähdä suakin _noin_ hyväntuulisena", minä vähän pöllämystyneenä kysyin, että olenko sitten normaalisti lasten kanssa joku "alatikiukkuinen", niin ei suinkaan sitä tarkoittanut, vaan sitä, että irtiotto sai mut erityisen hyvälle fiilikselle ja suunnattoman leveän hymyn aikaan. =) 1.30 mies soitti, että nyt ei tutti enää riitä, puolisen tuntia Silja oli jo kitissyt, mutta sitten alkoi parku, joka ei loppunut. Fillaroin sitten pikavauhtia kotiin ja nälkä oli suunnaton! Kumma kun just sinä yönä heräsi niin aikaisin, tavallisesti herää ekan kerran vasta noin 04. Mutta olisin mä muutenkin ollut pikapuoliin kotiutumassa. Ja kyllä muuten maistui taivaalliselta pari huurteista sidukkaa, varvaskin puutui sopivasti!! :)

Nyt lenksulle, palataan taas! =)
 
Ihana sydäntäliikuttava viesti Keijukaiselta!! Voih, oih... Niisk... Aivan maailman ihanin asia, että olette nyt kotiutuneet koko pikkuperheen voimin teidän omaan arkeen. Varmasti ihanaa tutustua tyttöön. Emäntään ;) Strategiset mitat kiinnostaa muakin. Yritin muuten Keiju laittaa sähköpostiviestiä sulle mutta ei mennyt perille, onkohan postilaatikkosi täynnä tms? En siis mitään kuvia tai liitteitä laittanut, ihan vaan normiviestin. Ensifotoja odotellessa myös täällä, voin vain kuvitella miten söötti mini-Keiju teillä siellä on :)

Kiitos Aniliini peukuista :) Meinasin liikuttua kyyneliin siitä(kin), olisikohan nämä piikitettävät hormonit sittenkin tehnyt tehtävänsä, hih. Just miehelle eilen päivitin, että hän on onnekas kun lääke näyttää sopivan minulle enkä rähjää mitään kotona tms.

Hauska kuulla Anskun humputtelusta, hino irtiotto! Mutta voi sitä varvasta. Toivottavasti paranee pikaisesti.
 
Mikä ihana viesti Keijulta! Niin liikuttavaa, että pyyhdin kyyneleitä lukiessani. Aiva ihanaa, että kaikki meni hyvin ja olette nyt kotona; onnellinen pieni perhe:) Voi että, miten hyvä mieli mulle tuli. Pieni emäntä vaikuttaa voivan hyvin ja sun omakin vointi. Jotenkin niin ihanaa, kun isäkin vielä mukana viemässä teitä synnärille:)

Gissalle voimia lähettelen ja käyn kuulumisia katsomassa täällä nyt tiheään.

Anna-nimi on ätti, perinteinen ja jotenkin puhtaan kaunis.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille:)
 
Onnea Annalle kauniista nimestä! Hyviä nimiä osaattekin antaa :)

Keijun kanssa juteltiin puhelimessa ja mun muistaakseni emäntä painoi n 3, 7 kg. Kovin meillä tuntui olevan samanlaisia tuntemuksia synnytyksen jälkeen ja mun mielestä niitä on kiva ja ihan tervettäkin jutella.

Gissa on mielessä, vaikken täällä paljon malta pyöriä nyt loman aikana. Tsemppiä!

Oltiin eilen Korkeasaaressa. Juskasta siellä oli kaikkein kivintä liukumäki ja leikkilaiva... Uhma on aivan mahdoton. Mitä luultiin uhmaksi viimeiset puoli vuotta, oli leikkiä tähän "helvettiin" verrattuna. Kun ei MIKÄÄN ole hyvin eikä kelpaa. Huh sanon minä.
 
Päivää taas :/

Voi inha tuota Aniliinin varvasta, kuulostipa ilkeältä. Mulla on joskus lapsena murtunut isovarvas ja en mäkään käynyt edes lääkärissä. Oli se sitten koko kesän tosi kipeä.
Kiva ulkoilureissu sulla ystävien kanssa, teki varmasti hyvää, vaikka lähteminen onkin vähän hankalaa :)

Mä tosiaan edelleen kotona. Eilen olin vähän ostoksilla ja ystävän luona hoidossa, kun muuten käy aika niin pitkäksi. Nytkin tarvitsisin ehdottomasti seuraa, on muuten niin ajatukset vain siinä yhdessä asiassa. Nyt kuitenkin sen verran supistaa, että en taida uskalla lähteä ajamaan. Jää sitten se neuvolakin käymättä.
Supistukset tuntuu nyt ihan selkeästi kohdussa, eli menkkakramppien tyylisiä. Nyt niiden voi jo sanoa sattuvankin. Saattaa olla, että lähdetään illemmalla, tai sitten vasta sunnuntaina :/ Eihän näistä tiedä. Vauva muljahtaa silloin tällöin, joten hänestä ei nyt tarvii huolta kantaa.

No eipä se Keijun vauva kovin suuri ollut, jos tuon 3,7 painoi, toisaalta riippuu paljon pituudesta, että onko makkarainen :)

Nyt on kyllä supertylsää, mitähän ihmettä sitä keksisi... Mäkin haluan Korkeasaareen :)
 
Mökkipaikkakunnan kirjastossa... aikaa jäljellä ihan vähän. Olipa paljon viestejä!

Sylillinen onnitteluja Keijulle! Ihanaa, että tyttö tuli maailmaan ja kaikki meni hyvin. Onhan se synnytys aina aika pöyristyttävä kokemus, mutta eka kerta varsinkin.

Gissalle tsemppiä odotteluun, on varmasti piinallista.

Annalle onnittelut hienosta nimestä!

Hinoa, että Elli selviää lastatta.

Nyt en ehdi muuta, sori. Elokuun tapaaminen Tampereella olisi kiva!
 

Similar threads

A
Viestiä
103
Luettu
3K
T
A
Viestiä
112
Luettu
3K
Lapsen saaminen
**Keijukainen
K
M
Viestiä
101
Luettu
3K
S
S
Viestiä
120
Luettu
3K
S
S
Viestiä
109
Luettu
4K
N

Yhteistyössä