Tähän pinoon kaikki, joilla ei ole arkkupöytää, vallilan verhoja, kynttiläkruuna, vaaleen haaleita ryijymattoja ja....

No hitsi, pajukori meiltä kyllä löytyy. Tosin se on kyllä muutaman kymmenen vuotta vanha pyykkikori ja käytössä vauvan sänkynä. Sänkytekstiilit ovat kyllä värikkäät ja tätä päivää. Muuten meiltä ei löydy mitään noista ap:n mainitsemista, vaikka arkkupöytä voisi kyllä olla kätevä. Silti en pitäisi kotia välttämättä niin hirvittävät persoonallisena ja muista poikkeavana. Niiden perintöhuonekalujen ja itse tehtyjen keskeltä kun löytyy kuitenkin Ikeaa, Lundiaa ja monia muita juttuja joita löytyy satojen muidenkin suomalaisten kodeista.

 

Ei oo mitään ap:n mainitsemaa, ainoa purkku jossa on tekstiä on tää:

Ja sekin on kaapissa ja sisältää kahvia eikä oo mikään koriste.

 

Mulla on kynttilälyhtyjä. Kellä muka ei ole? Missä te pidätte ulkokynttilöitä? Ja on mulla ryijymattojakin, tosin tummanruskeita. Lasketaanko ne?

Minäkin ihmettelin, mikä on vaihtoehto kynttilälyhdylle. Niin no tietysti pimeä piha ja sähkövalo, mutta onko muita paikkoja, johon ulos voi laittaa kynttilän palamaan?

 

iu ja säpäle, kaikilla ei oo omaa pihaa eikä ees parveketta.

 

En oo ees ikinä nähnyt tommoista aapeen kuvaamaa kotia. Vääränlainen kaveripiiri kait. Onko ryijymatto sama kuin karvalankamatto? Ja saako sen anteeksi jos se on tummanharmaa =)

 

Minäkin ihmettelin, mikä on vaihtoehto kynttilälyhdylle. Niin no tietysti pimeä piha ja sähkövalo, mutta onko muita paikkoja, johon ulos voi laittaa kynttilän palamaan?

Mulla ei ole ulkoa. En viitsi laittaa tuuletuspartsille kynttilöitä eikä se ole oikein sallittuakaan.

 

Meillä on yksi ryijymatto ja muutama kynttilälyhty, mutta siinä kaikki edellä mainituista. Tahtoisin tosin toisen ryijymaton vielä, pyöreän.

 

iu ja säpäle, kaikilla ei oo omaa pihaa eikä ees parveketta.

Niin ei varmasti olekaan, mutta mitenkäs niitä kynttilöitä sitten saa pihalla ylipäätään polttaa, jos kynttilälyhdyt ovat hölmöjä? Vähän sama kuin tuikkukipot tai kukkaruukut. Ei niitäkään kaikilla ole, mutta niiden käyttötarpeelle ei oikein ole vaihtoehtoisia keinoja.

 

meillä ei ole vissiin yhtäkään noista, en tosin olen 100% varma että ymmärränkö kaikki kohdat oikein

 

Niin ei varmasti olekaan, mutta mitenkäs niitä kynttilöitä sitten saa pihalla ylipäätään polttaa, jos kynttilälyhdyt ovat hölmöjä? Vähän sama kuin tuikkukipot tai kukkaruukut. Ei niitäkään kaikilla ole, mutta niiden käyttötarpeelle ei oikein ole vaihtoehtoisia keinoja.

No siinä nyt vaan oli yksi syy, miksei kaikilla ole lyhtyjä.
Ehkä toinen syy ois se, jos ei polta kynttilöitä.
Tai käyttää ulkotulia.

 

[QUOTE="Hep";25028702]No tuota mun lapsuudessa 70-luvulla ei ollut kellään kynttilälyhtyjä, sähkövalot oli keksitty. Onhan ne nättejä mutta ei ne pakollisia ole. Meillä ei ole.[/QUOTE]
No voi, olet jäänyt ihania syksyisiä kynttiläiltoja paitsi Mäkin olen 70-luvun lapsi, mutta kyllä meillä oli ulkona kynttilälyhdyt syys- ja talvi-iltaisin. Äitini tykkäsi kovasti kynttilöistä, ja lienen perinyt tämän mieltymyksen häneltä. (En ollut ajatellut, että kynttilöiden polttaminen lyhdyissä olisi jokin muotioikku tai junttiuden merkki. Mutta mä olenkin ihan iloisesti ja hyvillä mielein juntti. )

 

:wave: Ei mul oo pitkäjänteisyyttä sisustella kovin yhtenäisesti, ostan tavaroita jotka näyttää hyvältä ja lykkään sitten johonkin, suloinen sekasotku värejä pullollaan.

 

No siinä nyt vaan oli yksi syy, miksei kaikilla ole lyhtyjä.
Ehkä toinen syy ois se, jos ei polta kynttilöitä.
Tai käyttää ulkotulia.

Niin, mutta onko se kynttilöiden polttaminen ulkona sitten myös sitä massasisustamista? Eikö tässä nyt puhuttu niistä elementeistä, jotka tekevät noista esineistä massailmiöitä?

 

Ei ole mitään noista eikä myöskään niitä eristyslevyjä jollakin vallilakankaalla päällysettynä ja "sisustustauluksi" nimettynä.

Mutta minä en harrastakaan trendikästä sisustusta.

 

Meillä on arkkupöytä yläkerran aulassa. Se on ostettu joskus viime vuosituhannella. Enkä luovu siitä, se on Meksikosta tullut.

Kynttilälyhtyjäkin mulla on jos jonkin moisia (yli 30 kpl pihallakin). Tuikkukippoja, niitä kirottuja kiviä, mulla on kans yli 30, mutta on myös Stellariaa ja paljon muita. Kynttilät on ihania.

 

Meillä on paljon kyseisiä juttuja, ei tosin tekstejä joka paikassa. Yks teksti löytyy ikkunasta joka on olohuoneen pöydällä, mutta meen ihan takuuseen, ettei tuu samanlaista kotia vastaan ihan heti
Sohva on kyllä aika kaukana ikean sohvasta... Paitsi että lauantaina ku kävin ikealla ni siellä oli niin kauniita vihreitä trukkilavoja. Nam.

 

No noista mainitusta löytyy Vallilan verhot lapsen huoneesta, beige ryijymatto jossain varastossa, kulmasohva, mut ei Ikean. Tähän olkkariin ei muun mallinen sohva oikein kävis. Olen joskus himoinnut myös sellaista ikkunanpokapeiliä, mut en sit ostanut..

 

Millainen on ryijymatto?
Mahtaakohan meillä olla sellainen?

 

Meillä ei ole noista muuta kuin kynttilälyhty parvekkeella.

 

lyhtyjä on ulkona, ollu aina

sohvapöytä vuelta -76 täti lahjotti
sohvat, toiselta tätiltä
olkkarin matto, mummon tekemä
keittiön kalusteet. äitin ja isän vanhat

 

Eipä ole meillä aloituksen nykymuodikkaita sisustus-asusteita talo on vuodelta -43 ja sen ajan tyyliä on yritetty noudatella. Värikästä emalia löytyy, ei ranskalaisia tekstejä.

 

Eli tärkeintä on, että on persoonallinen koti? Ja persoonallinen on aina hyvä?

Eip. En ole samaa mieltä. Musta tärkeintä on, että koti on semmoinen, josta itse tykkää ja jossa itse viihtyy. Jos muutkin tykkää eli on semmosta, jossa muidenkin silmä lepää, jossain vaiheessa siitä tulee se valtatrendi..

Ja joo, meillä on monen monta asiaa tuosta listasta. Ollut jo iät ja ajat. Se kirottu ikkunakin löytyy. Se on mun äidin kotitilalta ja sai uusiokäyttökohteensa peilinä jo vuosia sitten.

Ainiin. Uuden ikkunanpokan kävin metsästämässä yhdeltä tilalta vähän aikaa sitten. Tarviin yläkertaankin peilin, mutta muhun ei noi kaupan valmispeilit iske yhtään.

 

mun sisustustyyli on shabby chic, ollu jo ennenku koko tyyli tuli julkisuuteen trendikkäänä. olen siis yli 20 vuotta sisustanu samalla tavalla ja voin taatusti sanoa että ihan oman persoonani tavalla sisustan, en naapurin erkin ja irman. tyyliini kuuluu upottavat isot sohvat ja nojatuolit isoilla tyynyillä, romanttisia pitsejä ja ruusukuvioita sekä ruutua ja raitaa sävy sävyyn, ne kirotut kynttilälyhdyt ja kynttiläkruunukattolamput sekä muhkeat ryijymatot. aiemmin oli vaikeeta löytää omanlaisia sisustustavaroita ja sohvakin on mulla custom made kun ei mistään löytyny oikeaa ja jenkkilästä tai brittilästä ois ollu liian kallista roudata.

tätä omaa tyyliäni täydennän myös ns. maalaisromanttisilla elementeillä eli vanhoilla huonekaluilla (joita ei todellakaan uudelleen maalata, paitsi keittiön 1920-luvulta kotoisin oleva ruokapöytä jonka hioin ja maalasin murretun valkoisen sävyllä, oli aiemmin tummanruskea) ja niillä julmetun ikkunanpokilla (joissa mulla kiinni vaihtuva näyttely lapsen piirroksia), keittiössä on esillä myös ihan kattava kokoelma vanhoja astioita (lautasia, kuppeja, kupittaan saven teepannuja) sekä keittokirjoja, mukaanlukien niitä pirun enkunkielisellä tekstillä varustettuja purkkeja ja purnukoita joissa säilytän leivontavälineitä, teetä, kahvia, sokeria yms. tarpeellista (eivät siis seiso tyhjän panttina kuhan vaan) koska kaappitilaa on todella rajallisesti (onneksi olen tajunnut nostaa tavarat ns. seinille). keittiön ruokapöydän ympärillä olevat tuolit on IKEAn, siitä syystä etten löytäny neljää oikeanlaista ja nuo saa (onneksi) omaan sisustusmakuun sopivilla hupuilla piiloon.

mulla saattaa tekstiilimaku vaihdella paljonkin ja esim. keittiöön ajattelin aiemmin poltetun oranssin värisiä pellavaverhoja joissa ois ollu isoja kukkien äärivivoja valkosella. mutta mistään en löytäny enkä jaksanu alkaa itse vääntään niitä. vallilan verhot ei muhun iske, mutta tosiaan, melkein kaikki muut sitten löytyy (paitsi se IKEAn sohva, sitä vajetta paikkaa ne IKEAn ruokapöydän tuolit sekä IKEAn tv-taso joka lentää mäkeen heti kun löydän sopivan vanhan kirpparilta/osto-myyntiliikkeestä) niitä kynttilälyhtyjä myöden (joita on parvekkeella varmaan se 25 kpl ja sisälläkin muutamia...

mutta ei mulla silti ahdista toisten moniväriset kodit.

 

Meillä ei ole myöskään mitään noista. Myönnän kyllä avoimesti että olisin suuresti onnellinen jos kotini tuolta näyttäisi. MINÄ kun satun tästä tyylistä pitämään ehkä ei joku muu, mutta omapahan on (olisi ) kotini.

 

Miten voi sanoa ettei pidä "Vallilan verhoista", kun valmistajalta löytyy verhokankaita ihan joka sisustustyyliin ja makuun?
Viimeksi tänään kävin verhokankaita katsomassa, ja jokaiselle olisi kyllä löytynyt jotain.
Mikä on tämä maaginen ällöttävä "vallilan verho" ??