taas uusi "vanhus" kuumeilee

Pysykää lujana vaan, se tuntuu aina pahalta ja kauhealta, mutta tsemppiä elämä voittaa aina :hug: kyllä se valitettavasti vaikuttaa aina vähän negatiivisesti seuraaviin raskauksiin, ainakin minulla teki niin, en ole oikeen koskaan nauttinut varsinaisesti raskauksista ennen puolta väliä kun aina joku pelottaa mutta jos jotain haluaa niin on pakko rohkaistua, minäkin luulin etten ikinä saa omaa lasta ja tässä ollaan :wave: pidän kovasti teille peukkuja ja seuraan mukana, kyllä se vielä :heart:

 

Päivitystä 14.1.2008

Rosaeh...............rv 34+6..............la 19.2./1. lapsi, 1. raskaus, 41 v
kenzie64.............rv34+5..........la 20.02.-08/3.lapsi/1.yht
Sabaka...............rv29+4...........la..2.4.08 /2. lapsi
serufiia...............rv20+5...........la..31.5.-08/5.lapsi
Karpalo-67........ rv 18+1............la.16.06.08/3. lapsi, 1. yht
Lutuliini..............rv 18+0...........la 16.6. / 2. lapsi / 1. yht.
Rva Pikkumyy.....rv 10+0................la11.8.-08/4. lapsi, 1. yht
Rosamunde........rv 9+3................la 15.8/3.lapsi,1. yht
äiti-66................rv 8+5................la 20.8/4.lapsi
mimuli................rv 8+6................la20.8/4. lapsi



Edistyslista:

Kysymysmerkkilista, ehkä...



haaveissa:

Minni-07........../2.lapsi
Hillevi............../1. lapsi

 

:hug: :flower:

Kaikille tasapuolisesti mukavaa alkavaa viikkoa! :heart:

Rva Pikkumyy ja

 

ihka alkuperäinen ketjun aloittaja livenä täällä =)
olen seuraillut juttuja...ja nyt sain varattua ajan lääkärille. Kamalaa painia oman mielen kanssa; ikä vastaan vauvakuume!!!! Mutta kun tahtoo toisen lapsen niin mikään ei auta.

Peukkuja kaikille...ja onnitteluhalit kaikille +40 plussanneille. Olen niiiiin ylpeä teistä =)

 

:flower: , niin tämä sinun aloittamasi pino on aika lailla kasvanut!

Minä täällä painin taas migreenin kourissa, ihmetyttää , kun se vasta nyt alkoi näin paljon kiusaamaan, vaikka viikkoja jo aika paljon, tavallista Panadolia oln käyttänyt, auttaa vähän, ei vie kuitenkaan kipua kokonaan pois! :headwall:

Kävin tunnin kävelylenkillä, raikas ilma kyllä auttoi, mutta kotona särky edelleenkin tuntuu. No toivottasti yöunet auttaa! :heart:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme :heart:

 

Migreenini jatkui koko yön lääkkeistä huolimatta, tilasin aamulla heti aikaa lääkärille. Vastaanottovirkailija sanoi, ei läkärille saa aikaa, jos migreeni, ei se ole kiireelliinen asia ja vaikka kuinka selitin, että minulla meni ennen raskautta säännöllinen estolääkitys, mikä purettiin pois raskautta ajatellen. Hän ei antanut aikaa lääkärille!? :headwall: Tuskaannuin kun pää tuntui halkeavan ja ei vaan aikaa saa!

Sitten keksin, että otan yhteyttä neuvolan terveydenhoitajaan ja kerroin oireeni ja , että särky ei lopu nyt ollenkaan vaikka otan Panadoleja! Hän ihmetteli vastaanottovirkailijan käytöstä ja tämä terveydenhoitaja tilasi kauttaan ajan lääkärille kello 14:ksi, koska hän ymmärsi, etten töissä pysty olemaan kivuissa, ym oireissa. Nyt lääkärin kanssa pohditaan, josko on joku estolääkitys mitä voi aloittaa raskauden tässä vaiheessa tai jotan muuta kipulääkettä'?

Oikein alkoi itkettämään ensin kun kohtelu sellaista kun oli vastaanottovirkailijalta! :headwall:

En kai huvikseni halua särkyä! Vaan mieluummin olisin säryttä ja töissä! :heart:

Mitäs muille kuuluu?

Rva Pikkumyy ja

 

Vatsa pinkeänä. Asukkaalla terävät nyrkit tai kantapäät. Luumusoppaa menee ja vesipullo tärkeä juttu. Laxoberonin aloitin eilen ummetukseen, joka ilmaantui vasta nyt 17+ viikolla. Masennukseen yritän nyt E-EPA-kalaöljykapseleita ja nenän turvotus jatkuu entisellään. Onneksi ei vielä tarvitse yöpissalla ravata. Milloinkahan sekin alkaa? Onneksi pahoinvointi on nyt poissa. Hävisi lopullisesti viime viikon aikana.

lutuliini 18+1

 

Pikku myylle tsemppiä, minullakin normaalitilas noita oikeen kauheita migreeni kohtauksia niin että sairaalassakin maannu välillä kun sappea oksensin. toivotaan että saat apua ei kyllä ole muuten kiva :hug: olipa ikävä vastaanottoapulainen migreeni on vakava asia. Minäkin kalaöljykapseleita popsin tosin minulla on psoriaasis niin auttaa vähän siihenkin olo on ähky ja masu jo tosi iso, minä oon saanu juosta koko raskausajan vessassa, tämä vauva ilmeisesti runnoo koko ajan rakkoa ja suojia saa olla kun välillä täräyttää nii että vähän lirahtaa väkisin, kokoa jo sen verran, isäntä on hakemassa uutta hoitopöytää saas nähä millaisen tuo oli niin innoissaan menossa. toivotaan että tämä pimeys pian alkaa helpottaa ettei aivan synkistytä täällä. :wave:

 

Hei kaikille tasapuolisesti..
Toivottavasti pikkymyy saat apua mikreeniisi se ei kivaa kun pää särkee ja eikä pysty töihin eikäs varmaan paljon muuhunkaan,toivottavasti saat hyvät lääkkeet.
Hei iik,tervetuloa palstailemaan takaisin,onko vauvakuume kova,tiedän tunteen.
Ritli, jaksamista sulle tulevaan,joo uusi raskaus mietityttää varmaan monella lailla,pelottaa ja kaikkia.
Ite olen toipunut suht hyvin,tuon pään saisi kuntoon niin kaik ok,aina vaan välillä itkuttaa ja miettii kaikenlaista mutta kyllä tämä tästä,aika parantaa haavat.
Sabaka miten sun miehesi jakselee nytten entäs sinä ite ja tuleva vaavi siellä vatsassa,uskon että mahalla jo kokoa eikös se sinun laskettu aikasikin tässä pian koita,ei kauan enää.Kyllä sun mies tuo hyvän hoitopöydän uso pois.
Haleja kaikille
:hug: :hug:

 

Sulla lutuliini laskettuaika samoihin aikoihin karpalon kanssa.Miten sulla mennyt muuten .
Rosaeh sulla ei enää kauaa aikaa silleen h hetkeen hienoa.
Katoin sabaka sun ajan ja eihän tuo ihan vielä ole,mutta kumminkin voitonpuolella,aattele tuo vatsa varmasti vielä kasvaakin,saattaa tuntua muumimammamaiselta ololta sitten.Ite kun ootin tyttöäni olin kuin muumimamma ja kaik kutsuivatkin mua vähän silleen ja minusta se oli upea tunne.

 

Kiitos taasen kun jaksoit huomioida minuakin :hug: Olette Ritlin kanssa molemmat kovasti mielessäni kun niin surettaa.
Itse yritän yhä tulla sinuiksi tämän ihmeen kanssa että kuitenkin vielä ehdin kokea tämän raskauden tässä iässä ja elän varovaisissa toiveissa että kaikki menisi hyvin sinne finaaliin asti ja siitäkin eteenpäin.
Laskettu aika lähenee, ja vähän jännittää kun asun pienellä paikkakunnalla niin synnytysvalmennus on vasta kahden viikon päästä... Jotenkin sellainen etiäinen että niinköhän tuolla ehdin käydä, olen silloin jo 38. viikolla
Verenpaineet on aina neuvolassa pilvissä mutta kotioloissa vielä toistaiseksi aisoissa. Pissassa on joulusta asti ollu heikosti yhdellä plussalla proteiinia. Muuten menee hyvin jatkuva väsymys vain painaa kun 2 h välein pitää öisin hypätä vessassa ja usein Pikku-Touhulainen tällöin herää masussa ja jytistää tunnin verran mutta se on mukavaa kun touhuaa, on turvallisempi olo.
Tulevalla isillä on kova huoli kun en ole vielä pakannut omaa ja Pikkusen tulokassia valmiiksi, täytynee tässä skarpata. Muuten kyllä kaikki on valmiina. Se mitä nyt näin ensikertalaisena olen osannut varautua.
Toivottavasti nuo rinnatkin vielä heräävät =) =) ettei tarvitse Pikkuselle ei oota tarjoilla
Voimia ja jaksamista kaikille odottaville ja myötätuulta haaveissa eläville. Ihmeitä ja ihania yllätyksiä tapahtuu, kävihän mullekin niin :hug:
t. Rosaeh 35+0

 

Lääkäri oli oikein mukava, onnitteli raskaudesta ensin , on ollut perhelääkärimme noin 7 vuotta jo, nainen siis. Hoito-ohjeeksi sain 2 Panadolia kerralla 3 kertaa vuorokaudessa. Loppuviikko sairaslomaa ja paljon lepoa! Mielikin tuli paljon paremmaksi, kun lääkäri välitti minusta ja sikiöihmisestä :heart:

Huomisaamuna menen neuvolaan kontrolloimaan vauvelin sydänäänet, kysyin lääkäriltä, ehtiikö hän kuuntelemaan? Mutta kun päivystysajalla olin , niin varasi minulle neuvola-ajanhuomisaamuksi, on sitten sekin huoli poissa, kun ne kuunnellaan! :heart:

Kiva kuulla teitin kuulumisianne!

Roseahilla onkin jännät paikat, ehtiikö synnytysvalmennukseen, mutta saattaahan se mennä yli lasketun ajankin vähän!

Minulla vielä matkaa tuonne loppuraskauteen, mutta kyllä tämä aika kuluu, varsinkin jos tokenen ähän tästä migreenistäni!

Ja sabaka , minullekkin TYKS tuli yhdessä vaiheessa elämää vallan tutuksi, migreenin takia! :headwall: Toiv nyt säästyn sairaalareissulta! :saint:

Heippa kaikille! :flower:

 

Palstalla kivat vipinät, vanhoja (siis sitellla käyneitä, ei muuten) tullut kehiin. Itse olen vähän vähemmällä kirjoitellut.

Tässä km:n jälkeen kiertoa, menkkoja odotellaan. 9 viikkoa km:stä ja ei mitään tietoa kierrosta tai oviksesta. Vähän oli epäilystä, että olis ollut ovis perjantaina, tiedä sitten. Ensi tiistaina on taas verikoe, josta tsekataan hcg.

Tsemiä tasapuolisesti kaikille!!

 

Kiva kun kävit Minni kurkkaamassa meitä taas! Toivottavasti pian kroppasi alkaa taas normaalisti toimimaan keskenmenon jälkeen! :hug: :flower: Yksi elokuun vauvan odottaja sai lopulta teroluit käyttöön keskenmenon jälkeen ja samassa kierrossa sitten saikin plussaa. Jos sinullakin jatkuu , ettei kuukautiset tule, käythän uudestaan gynellä, en tiedä, vaikka kävisitkin säänööllisesti. En oikein tiedä, miten silloin menetellään kun keskenmenon on kohdannut! :ashamed:
Jokatapauksessa kaikille toivon plussaonnea, ketkä eivät vielä odota ja odottajille onnea raskauksissa tasapuolisesti! :heart:

Minua jännittää 8:30 on aika, menen niitä sikiön sydänääniä kuunteluttamaan neuvolan dobblerilla, koska olen ollut niin kipeenä tuon migreenin takia, on huoli myös miten sikiö voi? :heart: Toivotaan, että kaikki on hyvin! :saint:

Päänsärky on tällä erää poissa , kiitos 2n Panadolin, kun menin nukkumaan :heart: ,mutta "kestokrapulaolo" on seuranani! :heart:

Mukavaa alkanutta päivää kaikille! :hug: :flower:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv 10+2 :heart:

 

Sydänääniä siis alettiin heti kuuntelemaan. 13 pitkää minuuttia tervhoitaja paineli dobblerilla, laittoi geeliä lisää, mitään ei kuulunut!
Sitten yhtäkkiä kuului hiljaiset, tasaiset, nopeat selkeät sikiön sydänäänet, voi sitä helpotuksen tunnetta sekä terveydenhoitajalla, että minulla! :heart:

Eli tällä hetkellä siis kaikki hyvin ja npultra onkin vähän yli viikon päästä!

Terveisin onnellinen Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme :heart:

 

Rouva Pikkumyy :hug:
Mulla se on aina yhtä jännä paikka miten pian ja hyvin sydänäänet kuuluvat vaikka näinkin pitkällä olen ja Pikkunen tömmyyttelee tuolla masussa ihan kiitettävästi. Mukava lukea iloisia kuulumisia
Kaikille mukavaa päivänjatkoa ja onnenpotkuja toiveissa eläjille ja jo odottaville ja :hug: heille, joille ollut suruntäyteisiä hetkiä.
t. Rosaeh 35+1

 

Hienoa PM että kuului ja kaikki on hyvin !

Mitenkäs muilla on sujunut töissä kertomisen kanssa ?! Taustatietoa sen verran että olen pienessä firmassa toimistosihteerinä (jo 10 vuotta) ja toimenkuvani on todella laaja ja vastuuta on. Minä kerroin eilen ja vastaanotto oli vielä pahempi kuin olin odottanut
pomo oli tosi törkeä, melkein tekee firma sitten konkan kun jään pois ja kaikki työt jää tekemättä ja miten olen ajatellut työni hoitaa kun olen pois ?!?!? ... AIVAN USKOMATONTA, lisäksi vielä oikeesti kommentoi että mitä oikein ajattelen kun tällaiseen tilanteeseen olen itseni laittanut kun lapsenikin ovat ja niin vanhoja... NIIN PALJON V***TAA että nyt kyllä pidän niitä pitämättömiä sairaslomia !

 

Hei,
Kiva seurata odottajia tällä palstalla ja jakaa kokemuksia, luen aina välillä helmikuun odottajien tarinoita, mutta tunnen vähän vanhaksi oloni siellä ja ei ole tullut kirjoiteltua siellä mitään. Minulla on tosiaan vieläkin sama tunne kuin Rosaehilla, vaikka näin pitkällä ollaan jo, aina vain jännittää sydänäänien kuuntelu. Neuvolassa olin viimeksi 3.1 ja silloin oli vauvan painoarvio 2,5kg ja kohdun mittani on koko ajan ollut ylilmmällä rajalla. Verenpaine on alhainen, mutta valitettavasti hemoglobiinikin eikä tunnu nousevan rautatableteillakaan mihinkään. Itse olen alkupainosta 66kg kasvanut nyt lähes 90-kiloiseksi. Mahani on pitkään ollut todella muhkea(tuore kuva profiilissa) ja jo marras-ja joulukuussa monet kommentoivat, että "taitaa syntyä lähiviikkoina". Vaivana on kova selkäkipu ja huonot yöunet. On vaikeaa löytää asentoa, kun on välillä kovin aktiivista mahassa. Onneksi on nyt alkanut äitiysloma niin nukkua voi koska vaan, päivälläkin....melkein samanlainen pimeys täällä Helsingissä ainakin on.....
Kiinnostaisi kovasti tietää miten vauvakuumeisia miehenne ja kumppaninne ovat alunperin olleet? Jotenkin vauvakuume assosiotuu aina naisiin ja luulen, että aloitekin usein tulee naisilta. Ja miten miehet ovat muuten mukana odotuksessa? Minulla vauvakuume oli todella pitkään ennen mieheni tapaamistakin, aina jossain pohjalla. Muistan, että asettelin mielessäni erilaisia ikätakarajoja, 40 tuntui silloin olevan ehdoton takaraja joskus kymmenen vuotta sitten. 38-vuotiaana tapasin elämäni miehen ja vaikka meillä oli etäisyyttä todella paljon, Montreal-Helsinki, niin alusta asti suhde tuntui todella varmalta. Siinä ehti mennä takarajakin, kun kävimme tapaamassa toisiamme vain 1-2 kertaa vuodessa. Tutustuimme kuitenkin toisiimme todella hyvin ihanien kirjeiden kautta ja välillä ajattelen, että silloin ehti enemmänkin vaihtaa "syntyjä syviä" kuin arjessa. Mietimme myös kovasti kumpi muuttaisi; minä Montrealiin tai hän tänne. Nyt asumme yhdessä onnellisesti täällä ja hän viihtyy Suomessa ja Helsingissä yli kaiken. Minä panikoin iästäni ja halusin aivan heti yrittää vauvaa puolitoista vuotta sitten, kun hän tänne muutti. Hän halusi odottaa ja vähän ensin elää kahdenkeskistä aikaa, joten minä olin kyllä meistä se vauvakuumeisempi ja pelkäsin, kun vuodet tuntuivat menevän vauhdilla. Onneksi nyt lukuisten keskenmenojen jälkeen onnistuimme. Mieheni on harvinaislaatuisen huolehtiva arjessa ja raskaudessa tämä vielä korostuu ja on tuntunut ihanalta olla huolenpidon kohteena. Hän huolehti hienosti koko alkupahoinvoinnin ajan ja on ollut mukana aina neuvolassa, kun on pystynyt. Nyt hän tekee ihania ruokia iltaisin, hieroo selkää ja on muutenkin jatkuvasti läsnä. Minun "raskausvaivoihini" kuuluu myös tunteiden ailahtelut, selkeästi hormoonit jylläävät ja mielialat heiluvat. Toisaalta on hienoakin olla ylitunteellinen: itkettää todella herkästi....ja pian varmaan taas, kun menen katsomaan nelosen "Meille tuli vauva"-ohjelmaa....
Tuntuu kurjalta lukea, että työnantajat voivat olla näin nuivia raskauden suhteen! Itselläni ei työpaikalla ole ollut ongelmia ja kaikki ovat olleet onnellisia puolestani/puolestamme.

 

:hug: :flower:

Karpalo, minä pelkäsin pomolle kertomista :headwall: :ashamed: , mutta pakkohan se oli kun minulle tuli niitä äkkirynnäköitä töistä pois kesken kaiken, tuon migreenin takia! Ensin olin ajatellut kertoa vasta 12-15 rv:n jälkeen, mutta kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan. Laitoin ma aamuna pomon oveen siis lapun soita minulle, kun tulet töihin!
No hän soitti 9n aikaan ja kysyi, että mikä hätänä, sanoin, että tulisin juttelemaan, kun olen aamuasiakkaani saanut tehtyä. Sanoin, että juttelen migreenistäni ja vähän muistakin asioistani. Hän kysyi heti onko minulla silloin migreeni? Sanoin, ettei nyt juuri ole, mutta voi tulla millä hetkellä tahansa.

10:n jälkeen menin sitten hänen huoneeseensa, hän ohjasi puhelutkin muualle. Ensin kerroin, kuinka pahoja migreenikohtaukset ovat minulla ja etten voi silloin muuta kuin nopeasti lähteä kotiin lepäämään. Sitten jatkoin ja että nämä migreenikohtaukset johtuvat, että olen raskaana :heart: . Ihmettelen hän heti onnittelemaan ja sanoi, että kunnioittaa vanhempia naisia jotka vielä ryhtyvät vauvantekoon ja saavat niitä! Olin ällikällä lyötynä, koska vastaanotto oli tlläinen, sanoinkin hänelle suoraan, että pelotti kertoa hänelle! :ashamed: Hän ihmetteli ja lisäsi jaa a voisihan hän sitten ehkä itsekkin vielä saada vauvan ja jos niin kävis mieluusti sen vastaan ottaisi :heart: Hänellä siis ei ole lapsia ja on 44 ja täyttää juuri 45v. Sovimme, ettei muille vielä kerrota! Sanoin myös meeväni lapsivesipunktioon ikäni vuoksi ja sanoin, että alkuraskaudessa voi sattua mitä vain! Hän toivotti onnea ja vaikutti oikein tyytyväiseltä! Olipa ihana asia!

Toista sinulla, voi sinua! Ymmärrän kyllä, että varmasti tulee mieleen ottaa slomiakin helpommin, kun tuollainen vastaanotto oli! Kyllä yleensä työhön sijaisen saa, tosin esim hoitoalalla vaikea saada sijaisia vanhustyöhön, mutta ei se ole nyt minun ongelmani.

Sinulle ei ole paljoa karpalo tullut vielä painoa, vai miten olet saanut salattua vauvamasusi? Vielä pystyn omaani salaamaan, mutta en varmaan kauhean kauan , saa nähdä pystynkö hiihtolomaan asti?

Roseahillekkin mukavaa odotuksen jatkoa ja tietenkin karpalolle, kuten kaikille muillekkin odottaville ja vauvasta haaveileville onnea raskautumiseen! :heart:

Rva ja Tiuhti-Viuhti :heart:

 

Onneks joillakin on kivat pomot sentään.

Painoa on kyllä tainnut tulla jo ainakin 8 kiloa lähtöpainosta, hui mutta taidan olla sen mallinen että se jaottuu niin tasasesti et näyttää tulleen vaan vähän ylimääräistä vaikka olenkin vaan 165 pitkä, tosin kyllä tuo maha "pullahti viime viikolla (rv 17) tuohon eteen aika hyvin. Ostin HM:stä sellasen mustan "mamahupparin" joka on tosi hyvin peittävä ja farkut ei oo kylläkään mennyt joulukuun puolen välin jälkeen enää kiinni =) Nyt ei kyllä enää juurikaan voi salailla jos seisoo, istuessa ehkä vielä pystyy.

Kenzie => meillä taisi olla kyllä tuo mies se vauvakuumeisempi ... ja sai sitten minutkin mukaan ... vaikka olin jo moneen kertaan vannonut että ei mulle ikinä enää koskaan lapsia lisää. Miehelläni ei siis lapsia ennestään joten se selittänee hänen "kuumeilunsa". Ja on ollut kyllä ihanasti mukana tässä odotuksessa ja yrittää ymmärtää näitä vaihtuvia mielialoja Meillä kävi tuo raskautuminen käsittämättömän nopeasti ottaen huomioon ikäni ja että mulla ei ole kuin toinen munasarja, kahet kuukautiset kierukan poiston jälkeen ja sit plussaa :heart:

Alan tässä suunnitteleen sairaslomaa

 

Mies mukana innoissaan vauvahaaveaikana 25.7.-07 siis kierukka pois ja plussaa 30.11.-07 Yhdessä itkimme jopa itkuja kunei onnistunut vielä esim marraskuussakaan, silloin olimme niin varmoja odotuksestani, mutta ei! :headwall:

Nyt kun raskaana olen , mies on huomaavainen, kauppakassit annan kyllä mieluusti kantaa, kotitöitä olemme aina tehneet molemmat, samoin edelleenkin.

Nyt kun kuulemma masu jo vähän näkyy ulospäin hänen mielestään, hän on aivan innoissaan! :heart: Tänäänkin kau´passa kun näimme äidin pienen vauvan kanssa, hän silitteli masuani;=) :heart:

Ja hän tulee olemaan aktiivisesti mukana vauvan ja lapsen hoidossa, sen tiedän! :heart:

Kiva kun on mies joka välittää raskaudesta ja ottaa huomioon! :heart:

Kaikille mukavaa illan jatkoa! :flower:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme :heart:

 

ja tämä Karpalon puolesta...todella törkeetä käyttäytymistä sun pomolta. Ei joudu miehet tollasia kuuntelemaan,...huh huh vielä.

Kiva kun pikkumyyn mahasta kuului ne sydänäänet, mulle sanoivat neuvolassa, että viikolla 12 kuuluu sillä dobblerilla hyvin, sitä ennen voi olla vaikeeta.

Mulla kans mies on tosi vauvakuumeinen, oli kyllä ihana kun olin raskaana...on tosin vieläkin ja km:ssäkin oli huomioi minut hyvin vaikka se hänellekin iso iso menetys. Mukava kuulla, että teillä muillakin miehet innolla mukana.

Vointia kaikille tasapuolisesti.

Minni

 

Huomenta,

Jotenkin tuntui, että halusin ''edes'' tänne käydä kertomassa tilanteestani. Johonkin purkaa tunteita sisältäni!

Olen palstaa seuraillut sivusta - toivorikkaana, että jos minäkin vielä - ja joskus jotain vähän kirjoitellutkin. On vain sellainen työ, ettei juurikaan koneelle ehdi. Kotoa ei varsinkaan, kun on (onneksi!) pieni nelivuotias lapsukainen touhuamassa siellä.

No, nyt tulin sitten yllättäen pitkästä aikaa raskaaksi (viikko 6 ehkä menossa, ovulaatio aina myöhään joten en ole niin varma) ja ehdin jo iloita, sillä oli niin varmat oireet kerrankin. Ihan samanlaiset kuin mitä silloin kun ainoan kerran 'oikeasti' olin raskaana ts. onnistuneesti loppuun asti. Olen raskautunut ennen ja jälkeen lapsen saantia mutta kaikki ovat aina päätyneet keskenmenoon. Yleensä viikoilla 5 - 8, nykyisin yhä useammin jo heti alussa. Yksi oli viikolla 10 aikoinaan, se ensimmäinen km ennen lasta, se oli kaikista rankin myös henkisesti - ja tietysti fyysisestikin rankempi mitä pitemmällä on.

Toissapäivänä eli tiistaina olin vielä onnellinen ja ihmeissäni raskausoireitteni kanssa mutta eilen illalla tajusin yhtä-äkkiä, että mitään ei tunnu. Ei rintojen arkuutta, ei paleltamista ei mitään! Loppui totaalisesti oireet kerrasta. Päivällä töissä muistan välillä aina tunteneeni menkkamaisia kipuja, enkä ollenkaan niitä 'nippailuja' joita tuntui silloin, kun vielä kaikki oli vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuja tuntemuksia.

Että tässäkö tämä taas oli? Luulen niin. En ole kertonut raskaudesta edes miehelle vielä (enkä kerrokaan jos ei ole pakko), sillä hän pettyy joka kerran niin paljon, että se jotenkin loukkaa minua vielä enemmän. Oman surun lisäksi en kestä toisen valitusta siitä, että aina käy näin. Tunnen syyllisyyttä jotenkin vaikka tiedän, että hän ei sitä tarkoita!

Harmi että on jo näin vanha (44 vielä kuitenkin jonkun aikaa tänä vuonna) ettei tutkita mitään, gynekologini sanoo aina vaan, että huonoa tuuria ja ei kuin uutta yritystä, että ei ne aika kaikki kesken mene. Mitä jos meneekin?

Onnea kaikille teille odotukseen ja yritykseen! Minä täällä odottelen vielä vähän aikaa alkaisiko itsekseen tulla pois ja menen sitten vasta näytille..

Anteeksi tällainen epätoivoinen viesti, olen vain niin allapäin nyt.

Kevättä kohti!

 

:hug:

Tiedän kyllä miltä sinusta täytyy tuntua... Aikoinani kun kovasti vauvakuumeesta kärsin, tuntemuksia oli että nyt on tärpännyt ja raskaustestejä tuli ostettua, ja aina turhaan.
Tunsin itseni aivan mitättömäksi ja epäkelvoksi naiseksi. Varsinkin sitten kun mieheni oli tutkittu ja todettu että liikkuvia siittiöitä ehkä keskimääräistä vähemmän mutta että vähemmilläkin eväillä on isiksi tultu. Exäni sitten vielä humalassa varsinkin kuittaili asiasta niin minulle kuin tutuillekin...
Kaikenlaisten syiden seurauksena ei sitten tullut hakeuduttua hoitoihin tms ja aloin elää elämääni että näillä eväillä sitten.
Nyt kun sitten kaikki meni niin yllättäen kuin tuolla jossain aiemmassa ketjussa olen kirjoitellut tämä on taas ollut yhtä mielenmyllerrystä tämä raskausaika, iloineen, suruineen ja pelkoineen.
Sinua on siunattu lapsella aiemminkin vaikkakin pettymyksiä on ollutkin matkan varrella, uskon ja toivon sydämestäni että pelkäät turhaan. Minullakin oli alkuraskaudesta välillä päiviäkin ettei tuntunut missään että olisin ollut raskaana ja niinpä kaikki muuttui todeksi vasta ensimmäisessä ultrassa viikolla 12.
Ja vieläkin karkaa ajatuksiin että onko tämä totta... Jospa se konkretisoituu sitten laitoksella mutta sille en voi mitään että sekin hirveästi pelottaa että jos siellä vielä jokin menee pieleen... Siitä voikin sitten olla aika tuskallista toipua.
Joka tapauksessa tarkoitus oli lohduttaa vaikka tästä taisikin tulla mollivoittoinen viesti kun ajattelin sinua ja tuolla aiemmin kirjoittaneita Taasenia ja Ritliä, ja muistelin omia pettymyksiäni.
Toivotaan että pelästyit turhaan :hug:
r. Rosaeh

 

Voi, mitä jännityksen aikaa elät! :hug:
On kuitenkin hyvin mahdollista, että välillä on aikoja, ettei tunnu niitä nippailuja, ei edes minullakaan alussa tuntunut aina, jos ei ollut nippailuja, luulin, että jokin on huonosti. Kaikilla se palelu ei muutoinkaan kestä niin kauaa jos ollenkaan, serkkuni 5:n lapsen äiti kertoi kysyessäni paleliko hän kovasti? Hän oikein ihmetteli, paleliko???Ai, että miksi olisin palellut? Tunsin itseni hölmöksi, kun sanoin itseni palelevan aina välillä paljonkin!
Miten sinun lämpösi, jos alkuraskaudessa oli lämpö kohollaan onko vieläkin, vaiko onko aivan normaali matala lämpö?
Ja sanoitko, että sinulla on tai oli menkkamaista kipua? Minä otin joskus silloin Panadolin se rentoutti vatsaa ja kipu hävisi!
Ps ja rintojen muutoksiin, muistan itsekkin joinakin päivinä ajatelleeni, että eikö rintani olekkaan erilaiset, se varmaan voi olla normaalia , kun on niin alkuraskaudessa!

Toivon kovasti, että sinulla olisi kaikki hyvin! :hug: :flower:

Kirjoitteleppa tänne niin saat ainakin purettua mieltäsi, jos et ole raaskinnut miehellesikään vielä kertoa ! "puhuminen" kuitenkin auttaa!


Peukkuja pitelen sinulle! :wave:

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme rv 10+3 :heart: