Onneksi kahle kultainen, ihanin side ihmisten, kauniisti kertoo loiste sen, sydän on löytänyt sydämen. :hug: Toivotan sydämestäni onnea suuren päivänne johdosta. Ihana oli lukea viestisi. Meni oikein kylmät väreet pitkin käsivarsia. Onnelliset asiat on lähellä sydäntäni. Itse olen toivoton romantikko ja haaveilen, että avomieheni jonain päivänä veisi vihille, kun kerran kihloissakin ollaan... Toivoa vaan sopii. Olen ollut kamalan huonovointinen. Oksettava olo jatkuvasti. Sydän hakkaa ja tuntuu, ettei jaksa mitään. Viikkoja on vasta 6+1, joten alussa ollaan. Jännittää ihan vietävästi, kun en vieläkään jaksa uskoa olevani raskaana. Olihan silloin kesälläkin kaikki samat oireet ja tuulimuna oli kyseessä. En haluaisi samanlaista pettymystä, kuin silloin. Oli kauheaa nähdä ultrassa tyhjä sikiöpussi, ilman elämää.
Minulla on se ultra 5.12. En ole vielä kertonut miehelle mitään. Kerään rohkeutta ja haluan ensin varmistaa, mitä sieltä löytyy! Onneksi hän on töissä silloin ja pääsee kotiin vasta 6. päivän aamuna. On koko päivä ja yö aikaa miettiä, miten kertoisin. Toivon, että siellä olisi vauva ja saisin näyttää siitä ensimmäisen ultra kuvan sitten, kun hän tulee kotiin. Vielä täytyy jännittää toista viikkoa. Odottelen, että kuulen uutisia voinnistasi! Jaksamista yritykseen.