Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja siirri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
onhan ap.lla mies. itse hoidan ja pyöritän yksin kaiken kokoajan. ja siis sektion jälkeenkin astuin kotona hommiin heti ja lapsia 4. Ei tullut mieleenikään työntää hoitoon että jaksan. Ja siis olen yh joten tämä ap taitaa olla sitten tosi vätys kun ei jaksa kahden lapsen kanssa ja on vielä mieskin
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja trolli:
:headwall:


miksi et ehkäisyä käyttänyt tai tehnyt aborttia, jos tilanne on noin jumalattoman vaikea sulle? tarvii vääntää lisää lapsia, ja pistää esikoinen kokemaan hylkäämisen. (ja kyllä, se ON HYLKÄÄMISTÄ, LAPSEN MIELESTÄ). Lue lapsipsykologiaa jos et usko.

aika ilkeää tekstiä,kun et voi tietää taustoja asioihin. ajattelepas, jos aloittajan puoliso on vaikka kuollut tässä odotusaikana . miten mukavalta kuulostaakaan kirjoituksesi silloin.

se kerto jo että tuli ero. ja silti ei viitsi ehkäisystä huolehtia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Olen alusta saakka ketjua lukenut, mutta asenteeni ei ole tippaakaan muutunut hyväksyvämmäksi suunnitelmaasi kohtaan.
Oletko ajatellut, että tämä voi olla VIIMEINEN mahdollisuus viettää kunnolla aikaa esikoisen kanssa ja sä haaskaat sen työntämällä lapsen päiväkotiin?!! Millä logiikalla sun pää toimii? Mä olen kotona kahden pienen kanssa ja rankkaakin välillä on. Päivääkään en silti vaihtaisi pois ja tää kahden lapsen äitiys on ennenkaikkea IHANAA :heart: miten joku viitsiikin olla noin h*tin negatiivinen jo ennen vauvan syntymää? Ihan oikeasti, miksi hankit lapsia pienellä ikäerolla...?

Minä osaan viettää aikaani lapseni kanssa myös ns. virka-ajan ulkopuolella. Ja edelleenkin, tarkoitus ei ole pitää esikoista päiväkodissa joka päivä hamaan tulevaisuuteen asti.

Itsekin nautin äitiydestä, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Ja malttamattona jo odotan tätä tulevaa vauvaakin.

En ole negatiivinen, olen realistinen. Uskallan väittää, että on äitejä, jotka jaksavat sata kertaa paremmin kuin minä. Ja on varmasti äitejä, jotka jaksavat viellä huonommin kuin minä. Minä olen nyt tälläinen äiti ja parhaani yritän.

Ja miksikö hankin lapsia näin pienellä ikäerolla. Tyhjentävä vastaus sinulle: en ole "hankkinut" tätä tulevaa vauvaa mistään. Kuten en "hankkinut" esikoistanikaan mistään.

Eli on biologian tunnit jäänyt väliin, kun et tiennyt miten raskaaksi tullaan?
 
Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..
 
Mutta hei, kaverini aikoo hakea vartavasten lapsellen pk-paikkaa, kun vauva syntyy. Ja lapsi täyttää juuri 2-v. silloin... Se ei oikein mahdu mun ajatukseen, mutta kukin tavallaan.
 
Vähennä nyt edes niitä hoitopäiviä hyvä nainen! Tuo 6h 5xvko on aivan liikaa, et vaan suostu myöntämään tosiasioita. Surullinen olen lapsesi puolesta, ja kyllä, olen itse myös yksinhuoltaja!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja fd:
Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..

:flower: näin juuri.
esikoisesi tulee tuntemaan itsensä hylätyksi, kun joka hemmetin aamu viet hänet pois jaloista päiväkotiin, ja lähdet uuden vauvan kanssa kotiin. ja esikoinen TULEE oireilemaan siitä. eli tilanne vaan pahenee, ja sitten vasta oletkin väsynyt.

mikä siinä on, että me kaikki muut ajattelemme asiaa sinun lapsesi parhaaksi (2 vuotiaalle parasta on kotihoito) paitsi hänen oma äitinsä? nurinkurista..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta hei, kaverini aikoo hakea vartavasten lapsellen pk-paikkaa, kun vauva syntyy. Ja lapsi täyttää juuri 2-v. silloin... Se ei oikein mahdu mun ajatukseen, mutta kukin tavallaan.

Näitä on paljon! Meidän pihalla tossa hellepäivinä makoili yksi äiti takapihalla ottamassa aurinkoa, vauva nukkui vaunuissa ja esikoinen 2v oli päiväkodissa, niinkuin joka päivä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
Tuo nyt jo oli niin idiootti vertaus että annetaan olla...

Yrittäminenhän ei luonnollisesti voi päätyä kuin pahaan.
Melko täynnä ois päiväkodit jos jokainen äiti ajattelisi noin,ei edes viitsi yrittää elää enemmän kuin yhden lapsen kanssa koska se tulee olemaan varmasti tosi kamalaa.

Sä nyt vaan osoitat sun kommenteilla täydellistä empatian puutetta. Koska sä jaksat ja olet vahvat, oletat että kaikkien muidenkin täytyy olla. Täytyy jaksaa ja yrittää, aina yli sen oman sietokyvynkin. Oletko sä koskaan tavannut tai ollut tekemisissä ihmisten kanssa jotka ei vaan yksinkertaisesti ole enää jaksaneet? Ymmärrätkö että se on täysin mahdollista ja jopa sallittua? Ei ole pakko jaksaa ja yrittää jos tietää että ei pysty enää. Voi ottaa apua vastaan. Kuka sä olet arvostelemaan kuinka paljon jonkun toisen ihmisen pitäisi kestää?

Älä sä oleta tietäväsi mun elämästäni tekstin perusteella yhtään mitään.Mä kun en ole tähän tietääkseni omasta jaksamisestani kirjoittanut yhtään mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

Mutta siis ymmärrät että 2v lapselle se koti on parempi hoitopaikka kuin päiväkoti 5pv/vko?

Eli ainoa syy miksi laitat lapsen hoitoon on se oma jaksamisesi (sekä tietty tukiverkoston puuttuminen mm. lääkärikäyntejen ym asioiden hoitamisen ajaksi). Ja ilmeisesti se oma jaksamisesi on sitten ihan loppu jos se vaatii sitä 5pv/viikko lomaa esikoisesta.

Olen itsekin sitä mieltä ettei äiti saisi koskaan jäädä yksin lastensa kanssa ja on hyvä saada siihen jotain apua, vaikka päivähoidon muodossa. Mutta noissa perusteluissa kannattaa kuitenkin olla rehellinen itselleen, eli myöntää ne oikeat syyt miksi laittaa lapsen hoitoon.

Omilla lapsillanikin on jo pidempään olleet täyspäiväiset hoitopaikat vaikka todella harvoin niitä täysiä viikkoja tuleekaan. Silti teen yhä itselleni välillä selväksi ne perusteet miksi juuri tänään vien lapseni hoitoon. Johtuuko se omasta työstäni, lapsen kuntoutuksesta vai ainoastaan siitä että haluan tänään pitää vapaapäivän ihan vain itsekseni. Kyllä, minulla on niitäkin päiviä jolloin vien lapseni hoitoon vain siksi että saan itse käydä rauhassa uimassa, shoppailemassa tai vaikka vain lepäillä kotona. Vaikka sillä viimekädessä on merkitystä myös omalle jaksamiselleni ja näin lasten hyvinvoinnille niin kuitenkin teen sen ns. itseni takia. En siksi että lapsillani olisi sinä päivänä parempi olla päiväkodissa kuin kotona kanssani.

Uskomatonta, että siellä kirjoittelee äiti. Mistä lähtien sinulle lastesi hoitopäivät on ollut LOMAA? Huhhuh...

Ja kyllä, kyse on jaksamisestani. Hyvä, jos se tässä vaiheessa keskustelua selkenee... Tahdon olla äitinä lapsilleni ja se edellyttää, että jaksan. Nyt jaksamisessani ei ole mitään moitittavaa. Kuitenkin tiedostan, että asiat muuttuu, kun vauva syntyy. Tahdon ennalta ehkäistä voimavarojeni loppumisen ja siksi esikoinen saa jatkaa päiväkodissaan kuten ennenkin.
 
AP!! Eikö hoito maksa sinulle mitään?? Luulisi että olisi taloudellisestikin kannattavaa ottaa lapsi pois hoidosta! Tuskin kukaan yh opiskelija rahassa kylpee??
 
Laita vaan ihmeessä taapero tarhaan jos noin vahvasti olet sitä mieltä! Ja sitten RYHDISTÄYDY NAINEN!!! Sä et todellakaan tule pärjäämään tolla asenteella kahden pienen lapsen yh-äitinä! Meneppä peilin eteen....!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

Mutta siis ymmärrät että 2v lapselle se koti on parempi hoitopaikka kuin päiväkoti 5pv/vko?

Eli ainoa syy miksi laitat lapsen hoitoon on se oma jaksamisesi (sekä tietty tukiverkoston puuttuminen mm. lääkärikäyntejen ym asioiden hoitamisen ajaksi). Ja ilmeisesti se oma jaksamisesi on sitten ihan loppu jos se vaatii sitä 5pv/viikko lomaa esikoisesta.

Olen itsekin sitä mieltä ettei äiti saisi koskaan jäädä yksin lastensa kanssa ja on hyvä saada siihen jotain apua, vaikka päivähoidon muodossa. Mutta noissa perusteluissa kannattaa kuitenkin olla rehellinen itselleen, eli myöntää ne oikeat syyt miksi laittaa lapsen hoitoon.

Omilla lapsillanikin on jo pidempään olleet täyspäiväiset hoitopaikat vaikka todella harvoin niitä täysiä viikkoja tuleekaan. Silti teen yhä itselleni välillä selväksi ne perusteet miksi juuri tänään vien lapseni hoitoon. Johtuuko se omasta työstäni, lapsen kuntoutuksesta vai ainoastaan siitä että haluan tänään pitää vapaapäivän ihan vain itsekseni. Kyllä, minulla on niitäkin päiviä jolloin vien lapseni hoitoon vain siksi että saan itse käydä rauhassa uimassa, shoppailemassa tai vaikka vain lepäillä kotona. Vaikka sillä viimekädessä on merkitystä myös omalle jaksamiselleni ja näin lasten hyvinvoinnille niin kuitenkin teen sen ns. itseni takia. En siksi että lapsillani olisi sinä päivänä parempi olla päiväkodissa kuin kotona kanssani.

Uskomatonta, että siellä kirjoittelee äiti. Mistä lähtien sinulle lastesi hoitopäivät on ollut LOMAA? Huhhuh...

Ja kyllä, kyse on jaksamisestani. Hyvä, jos se tässä vaiheessa keskustelua selkenee... Tahdon olla äitinä lapsilleni ja se edellyttää, että jaksan. Nyt jaksamisessani ei ole mitään moitittavaa. Kuitenkin tiedostan, että asiat muuttuu, kun vauva syntyy. Tahdon ennalta ehkäistä voimavarojeni loppumisen ja siksi esikoinen saa jatkaa päiväkodissaan kuten ennenkin.

juu ei kannata välittää tuosta. Haukkuu Ruotsin systeemejä mutta silti haluaa siellä ole. vaikka saa rahaa niin että siinä ui, verrattuna sihen mitä suomessa saisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja trolli:
Alkuperäinen kirjoittaja fd:
Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..

:flower: näin juuri.
esikoisesi tulee tuntemaan itsensä hylätyksi, kun joka hemmetin aamu viet hänet pois jaloista päiväkotiin, ja lähdet uuden vauvan kanssa kotiin. ja esikoinen TULEE oireilemaan siitä. eli tilanne vaan pahenee, ja sitten vasta oletkin väsynyt.

mikä siinä on, että me kaikki muut ajattelemme asiaa sinun lapsesi parhaaksi (2 vuotiaalle parasta on kotihoito) paitsi hänen oma äitinsä? nurinkurista..

Onneksi teidän KAIKKIEN joukossa on myös näitä, jotka ymmärtävät minua. Suosittelen lukemaan tarkemmin, jos sen tyyppiset kommentit ovat unohtuneet tyystin.

Ja voi että kuinka lapseni on jo melkein vuoden verran joka "hemmetin aamu" tuntenut itsensä hylätyksi, kun olen vienyt hänet hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Olen alusta saakka ketjua lukenut, mutta asenteeni ei ole tippaakaan muutunut hyväksyvämmäksi suunnitelmaasi kohtaan.
Oletko ajatellut, että tämä voi olla VIIMEINEN mahdollisuus viettää kunnolla aikaa esikoisen kanssa ja sä haaskaat sen työntämällä lapsen päiväkotiin?!! Millä logiikalla sun pää toimii? Mä olen kotona kahden pienen kanssa ja rankkaakin välillä on. Päivääkään en silti vaihtaisi pois ja tää kahden lapsen äitiys on ennenkaikkea IHANAA :heart: miten joku viitsiikin olla noin h*tin negatiivinen jo ennen vauvan syntymää? Ihan oikeasti, miksi hankit lapsia pienellä ikäerolla...?

Minä osaan viettää aikaani lapseni kanssa myös ns. virka-ajan ulkopuolella. Ja edelleenkin, tarkoitus ei ole pitää esikoista päiväkodissa joka päivä hamaan tulevaisuuteen asti.

Itsekin nautin äitiydestä, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Ja malttamattona jo odotan tätä tulevaa vauvaakin.

En ole negatiivinen, olen realistinen. Uskallan väittää, että on äitejä, jotka jaksavat sata kertaa paremmin kuin minä. Ja on varmasti äitejä, jotka jaksavat viellä huonommin kuin minä. Minä olen nyt tälläinen äiti ja parhaani yritän.

Ja miksikö hankin lapsia näin pienellä ikäerolla. Tyhjentävä vastaus sinulle: en ole "hankkinut" tätä tulevaa vauvaa mistään. Kuten en "hankkinut" esikoistanikaan mistään.

Mut sun negatiivinen asenne paistaa kuuhun asti! :o "varman päälle pelaan ja esikoinen hoitoon"... Koita ENSIN kotona rauhassa kaikki toisiinne tutustuen ja sitten lisäät hoitopäiviä jos siltä alkaa tuntumaan. Ei se loppuunpalaminen hetkessä tapahdu, varmasti tunnistat oireet jos siltä tuntuu.

Sä tulet varmasti katumaan päätöstäsi (jonka jo olet lukkoon lyönyt... :() viedä esikoinen hoitoon. Kysypäs esikoiselta vauvan syntymän jälkeen haluaako mennä hoitoon vai jäädä äidin ja sisaruksen kanssa kotiin? Se ei OIKEASTI ole niin kauheaa ja rankkaa kuin olet jo PÄÄTTÄNYT. Se väsymys, joka kirjoituksistasi paistaa ei lähde pois nukkumalla ja lepäämällä... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja maomao:
Et puhu esikoisestasi erityisen rakastavasti, 14 sivua keskustelua emmekä vieläkään kuule kuinka rakastat häntä. Kertoo aika paljon.

No voi anteeksi kun en aloittanut keskustelua siitä, kuinka rakastan lastani. Ensi kerralla sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja trolli:
Alkuperäinen kirjoittaja fd:
Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..

:flower: näin juuri.
esikoisesi tulee tuntemaan itsensä hylätyksi, kun joka hemmetin aamu viet hänet pois jaloista päiväkotiin, ja lähdet uuden vauvan kanssa kotiin. ja esikoinen TULEE oireilemaan siitä. eli tilanne vaan pahenee, ja sitten vasta oletkin väsynyt.

mikä siinä on, että me kaikki muut ajattelemme asiaa sinun lapsesi parhaaksi (2 vuotiaalle parasta on kotihoito) paitsi hänen oma äitinsä? nurinkurista..

Onneksi teidän KAIKKIEN joukossa on myös näitä, jotka ymmärtävät minua. Suosittelen lukemaan tarkemmin, jos sen tyyppiset kommentit ovat unohtuneet tyystin.

Ja voi että kuinka lapseni on jo melkein vuoden verran joka "hemmetin aamu" tuntenut itsensä hylätyksi, kun olen vienyt hänet hoitoon.

No sinäpä sen sanoit! Hylätty ollut jo vuodenikäisestä asti :'(
Kai ymmärrät että lapsesi ei osaa sitä ääneen sanoa, mutta huomaat sen vielä, toivottavasti sitten et syytä lastasi
 
Ajatteletko koskaan lapsen jaksamista? Hänen tunteitaan, ajatuksiaan hoitoonmenemisestä, kun sinä olet kotona? Kertaakaan et ole tainnut sitä pohtia. Entä ne MUUT vaihtoehdot päiväkodin sijaan?

Alusta asti on ollut sellainen tunne, ettei tällaisia äitejä voi olla olemassa.
 
niin osaako neiti yyhoo äiti eläytyä esikoisensa osaan? viitsitkö edes yrittää?

kuvitellaan tilanne, että miehesi toisi kotiisi uuden naisystävänsä. tämä naisystävä jäisi miehesi kanssa kotiin, ja sinut pistettäisiin töihin hankkimaan elantoa perheelle, jotta miehesi ja hänen uusi vaimo saa tutustua arkeen rauhassa. miltä sinusta tuntuisi? olisit ihan ok, et tuntisi itseäsi hylätyksi?

nyt kuvittele, että tuo mies olet sinä, ja uusi vaimo on uusi vauva. esikoinen olet sinä.

jos tämän viitsit tehdä, niin tajuat mitä kaikki täällä yrittävät sanoa. alle 3 päivää viikossa on ok, 5 päivää 8 tuntia ei todellakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta hei, kaverini aikoo hakea vartavasten lapsellen pk-paikkaa, kun vauva syntyy. Ja lapsi täyttää juuri 2-v. silloin... Se ei oikein mahdu mun ajatukseen, mutta kukin tavallaan.

Voi toivottavasti saa jostain hevonkuusesta!!! :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Alkuperäinen kirjoittaja trolli:
Alkuperäinen kirjoittaja fd:
Jos kerta huolehdit, että sinä et väsy viemällä esikoisen hoitoon. Miten aiot huolehtia ettei esikoinen väsy ympärivuotisiin hoitopäiviin? Missään vaiheessa et ole tässä keskustelussa sanonut olevasi huolissasi esikoisen jaksamisesta tarhassa vaan oletat, että kun on ollut jo vuoden tarhassa jaksaa lisää. Muut vanhemmat sumplivat lomansa ja työvuoronsa niin, että lapset voisivat enemmän olla kotihoidossa. Sinä et et mieti, koska olet päättänyt jo valmiiksi ettet jaksa etkä halua..

:flower: näin juuri.
esikoisesi tulee tuntemaan itsensä hylätyksi, kun joka hemmetin aamu viet hänet pois jaloista päiväkotiin, ja lähdet uuden vauvan kanssa kotiin. ja esikoinen TULEE oireilemaan siitä. eli tilanne vaan pahenee, ja sitten vasta oletkin väsynyt.

mikä siinä on, että me kaikki muut ajattelemme asiaa sinun lapsesi parhaaksi (2 vuotiaalle parasta on kotihoito) paitsi hänen oma äitinsä? nurinkurista..

Onneksi teidän KAIKKIEN joukossa on myös näitä, jotka ymmärtävät minua. Suosittelen lukemaan tarkemmin, jos sen tyyppiset kommentit ovat unohtuneet tyystin.

Ja voi että kuinka lapseni on jo melkein vuoden verran joka "hemmetin aamu" tuntenut itsensä hylätyksi, kun olen vienyt hänet hoitoon.

jumalauta etkö tajua, että esikoisesi TAJUAA oletko töissä/koulussa (et pysty hoitamaan häntä ) vai UUDEN VAUVAN kanssa kotona???? :headwall:
pidätkö lastasi ihan tyhmänä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja siirri:
Uskomatonta, että siellä kirjoittelee äiti. Mistä lähtien sinulle lastesi hoitopäivät on ollut LOMAA? Huhhuh...

Ja kyllä, kyse on jaksamisestani. Hyvä, jos se tässä vaiheessa keskustelua selkenee... Tahdon olla äitinä lapsilleni ja se edellyttää, että jaksan. Nyt jaksamisessani ei ole mitään moitittavaa. Kuitenkin tiedostan, että asiat muuttuu, kun vauva syntyy. Tahdon ennalta ehkäistä voimavarojeni loppumisen ja siksi esikoinen saa jatkaa päiväkodissaan kuten ennenkin.

Uskomatonta juu, käsistin että olet väsynyt ja siksi tarvitset "lomaa" esikoisestasi että saisit olla kaksin vauvasi kanssa. Tietty tuon loma-sanan voi korvata lapsivapaalla tai millä tahansa, ideana siis se että lapsi on hoidossa jolloin hän ei ole äidin vastuulla ja äiti saa keskittyä yksin vauvaan.

Kyllä minusta on kiva saada välillä lomaa lapsistani, joskus toisesta ja joskus ihan molemmista. Jos olisin tämän 5v ollut kokoajan 24/7 kiinni lapsissani en tiedä miten olisin jaksanut. :D

Mutta sinua en vaan voi ymmärtää. Siis tajuan tuon 5 hoitopäivää viikossa jos äiti on todella loppu jo valmiiksi ja palkää tyyliin vahingoittavansa lastaan väsymyksensä keskellä tai vaikka niin ettei kykene vastaamaan edes lapsensa perustarpeisiin. Silloin pidän hyvänäkin että lapsi pääsee päiväkotiin saamaan ansaitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa (ja että äiti myös saa hoidettua itseään kuntoon).

Mutta jos nyt olet täysissä ruumiin ja sielun voimissa niin minusta se ajatus että palat loppuun jo tulevan lapsesi ensimmäisinä viikkoina jos esikoisesi hoitoaika lyhenee vaikka siuihen 3pv/vko on aika... utopistisen tuntuinen. Uskoisin että se 2-3 hoitopäivää viikossa riittää hyvin takaamaan jaksamisesi, sellaisena mitä se kahden pienen lapsen äideillä ruukaa olemaan. Jos sitten koetkin että masennut tai uuvut täysin niin varmaan sen osa-aikaisen paikan saa aika helposti muutettua kokoaikaiseksi?

Vaikken ole yksinhuoltaja niin uskon että olen läpikäynyt aika rankkojakin vaiheita kahden pienen lapsen kanssa ja ymmärrän siis väsymystäkin ja kuten olen kokoajan korostanut niin äidinkin pitää pitää itsestään huolta.
 
Hyi minkälaiset ihmiset tekevät lapsia. Hylättyjä ovat jo s yntymästä saakka, ei voi äiti heitä hyväksyä kun ei hyväksy eikä sulata toisten ratkaisuja vaan ottaa jumalan osaa ja yrittää tuomita, vaikka itse ei olisi päivääkään jaksanut esim. yh:na ilman tukiverkkoa. surkimuksia olette jotka ap:ta haukutte.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä