Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

Siis et ole tainnut lukea vastauksia ollenkaan. Ai miksikö suunnitelmasi on huono? Koska lapsesi on suurimman osan ajan hereilläoloajastaan päiväkodissa, hän tahtoo sinun huomiotasi iltaisin ja viikonloppuisin enemmän kuin tarvitsisi sitä ollessaan arkena kotona. Silloin huomaat, että on kätevää pitää hänet edes se 8h päivässä 5 päivää viikossa pois jaloista, koska arki (illat+viikonloput) ovat niiiin raskaita kahden kanssa.

Lapsi voi oireilla monin tavoin mustasukkaisuuttaan - uniongelmin, syömisongelmin, kiukuttelemalla jne. SIKSI sinun suunnitelmasi on huono. MIKSI et voi kokeilla ensin kahden kanssa kotona? Voithan pitää paikkaa varalla, vaikka et lasta sinne veisikään. Miksi et anna sisarussuhteen kehittyä? Vai onko sinulla käsitystäkään siitä mitä se on?

Huoh. On se lukeminen ja luetun ymmärtäminen nähtävästi todella hankala laji. Ei edelleenkä ole tarkoitus pitää esikoista päiväkodissa 8h päivässä 5 päivänä viikossa. Ja mitenkä sinä yhtä-äkkiä osaat ennustaa, kuinka esikoiseni on hankala illat ja viikonloput?

SIKSI en voi kokeilla ensin kahden lapsen kanssa kotona olo, koska en halua rasittaa esikoistani liikaa muutoksilla. Saan tätä kokeilua jo viikonloppuisin sitten, se riittää alkuun.

Ja sisarussuhde kehittyy varmasti myös muinakin kellonaikoina kuin välillä 8-16.

Tuo ei ole mikään peruste, lapsi kärsii tuosta 5pv viikossa hoidosta huomattavasti enemmän kuin mitkä sen hyödyt on.

peruste on siis se että pelkäät ettet itse jaksa kahden lapsen kanssa ja siksi (omalla tavallaan) "uhraat" esikoisen laittamalla tämän alkuun hoitoon jokapäivä, vaikka tälle olisi parempi saada olla useampia päiviä kotona.

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

 

Mutta siinä vaiheessa esikoinen on jo tottunut vauvaan. Nimenomaan nyt en halua esikoiselle niitä muutoksia, sillä niitä meidän elämässä on valitettavasti ollut aivan liikaa viime aikoina. Poden huonoa omaatuntoa niistä, koska tiedän, että lapsi on niistä myöskin jollain tapaa kärsinyt.

sitä suuremmalla syyllä - ja myös koska lapsi on kesäloman takia nyt kuitenkin sitten kotona - pitäisin taaperon tiukasti omassa kainalossani ja vähentäisin hoitopäivät ihan minimiin.
ilmeisesti teillä on jotain ikävää perhepiirissä tapahtunut ,joten toivon että asiat lutviutuu parhain päin.

 

SIKSI en voi kokeilla ensin kahden lapsen kanssa kotona olo, koska en halua rasittaa esikoistani liikaa muutoksilla. Saan tätä kokeilua jo viikonloppuisin sitten, se riittää alkuun.

mutta enemmänhän muutoksia on ,jos esikoinen on ensin hoidossa täyttä viikkoa, sitten vähennät ja sitten taas täyttä viikkoa kun palaat opiskelemaan.

kun vaihtoehto voisi olla vain, että vähennät jo nyt heti alkuun ja palaatte täyteen viikkoon sitten kun palaat opiskelemaan.

Mutta siinä vaiheessa esikoinen on jo tottunut vauvaan. Nimenomaan nyt en halua esikoiselle niitä muutoksia, sillä niitä meidän elämässä on valitettavasti ollut aivan liikaa viime aikoina. Poden huonoa omaatuntoa niistä, koska tiedän, että lapsi on niistä myöskin jollain tapaa kärsinyt.

Minä uskon että se hoitoon joutuminen silloin kun perheeseen on juuri tullut uusi vauva hämmentää esikoista huomattavasti enemmän kuin se että hän siasi rauhassa olla kotona vauvaan tutustumassa ja auttamassa äitiä vauvan hoidossa jne.

Meillä on autistinen kohta 4v tyttö jolle muutokset on luonnollisesti isompia mitä yleensä. hänen ymmärryksensä on myös rajallinen, noin ikätasoon nähden eli ei välttämättä edes ymmärrä etukäteen koko vauvan tulemista perheeseen.

Siksi halutaankin pitää nuo isommat lapset mahdollisimman paljon kotona noina ensimmäisinä viikoinna vauvan syntymän jälkeen kun mieskin on vielä kotosalla. Että saisivat rauhassa tottua siihen ajatukseen että heillä on nyt uusi pikkusisarus ja tajuta ettei tämä uhkaa mitenkään heidän asemaansa.

Noiden parin viikon(?) jlkeen joutuvat ikävä kyllä seuraavina viikkoina olemaan pidempää päivää hoidossa miehen ollessa töissä koska itse en saa sektion jäljiltä vielä nostella isompia lapsia.

 

Tässä on nyt yksinkertaisesti sanottuna kyse äidin omasta mukavuudenhalusta, ei tasan tarkkaan mistään esikoisen parhaasta. Ja tää on sit vaan mun mielipide.

Jos kyse olisi mukavuudenhalusta, niin miksi ihmeessä otan sitten esikoisen kesäloman ajaksi pois päiväkodista?

 

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

 

Tässä on nyt yksinkertaisesti sanottuna kyse äidin omasta mukavuudenhalusta, ei tasan tarkkaan mistään esikoisen parhaasta. Ja tää on sit vaan mun mielipide.

Jos kyse olisi mukavuudenhalusta, niin miksi ihmeessä otan sitten esikoisen kesäloman ajaksi pois päiväkodista?

Siis jos lapsi on kesän aikana tottunut olemaan kotona niin silloinhan hänelle on nimenomaan muutos se että hän yhtäkkiä joutuu taas hoitoon 5pv viikossa samalla kun perheeseen tulee uusi vauva. Eli lapsen suojaaminen muutoksilta olisi tuossa juuri se että lapsi jäisi kokonaan kotihoitoon.

Mutta jos tukiverkosto on sitä luokkaa mitä olet antanut ymmärtää pitäisin ihan hyvänä sitä osapäivähoitoa jonka jälkeen lapselle jäisi kuitenkin aikaa olla kotona äidin ja pikkusisaruksen kanssa.

 

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Samaa mieltä, tässä ei todellakaan ajatella mikä on lapselle parasta vaan
kyse on itsekkäästä äidistä!

Olen ehkä ilkeä, mutta melkeinpä jo toivon että vauva ei nukkuisi esikoisen hoitoaikoina vaan äiti on jopa enemmän väsynyt, koska joutuu raahaamaan esikoisen joka päivä päiväkotiin, eikä voi edes huilata, niinkuin oli ajatellut!
Ilkeää ehkä....

 

Tässä on nyt yksinkertaisesti sanottuna kyse äidin omasta mukavuudenhalusta, ei tasan tarkkaan mistään esikoisen parhaasta. Ja tää on sit vaan mun mielipide.

Jos kyse olisi mukavuudenhalusta, niin miksi ihmeessä otan sitten esikoisen kesäloman ajaksi pois päiväkodista?

koska päiväkoti on kiinni?

 

Ne hoitopäivät ovat pienelle tavattoman raskaita. Siksi suurinosa vanhemmista ottavat mielellään isommat lapset pois hoidosta kun siihen on mahdollisuus. He saavat tutustua vauvaan rauhassa! Esikoisesi varmaan reagoi vauvaan, mutta tuskin sen kummemmin kuin 90% muistakaan suomalaisperheiden lapsista. Esikoiselle on tavattoman tärkeä, että sinulla on aikaa myös hänelle ja saatte yhdessä tutustua vauvaan kaikessa rauhassa. Jos hän herää aamulla klo07.00 ja viet tarhaan jo klo 08.00 ja haet 16.00. On hän jo niin väsynyt, että nukkuu 19.00 aikaan illalla. Se on aika vähän aikaa kun siihen lisätään iltatoimet, vaipanvaihdot, vauvan syönnit jne. Siinä ei synny kummempaa sisarus suhdetta tai mitään muutakaan...

 

Tää on mun mielipide!!
Ei olisi kannattanut tehdä toista lasta jos pelkää,että rasittuu liikaa..
En veisi isompaa lasta hoitoon,kun vauva syntyy...On kuitenkin kerhot yms keksitty...
Ja tietysti myös se lastesi isä...jos olet illalla väsynyt luulisi hoitavan kummankin..ja tietysti,hänhän saa .......pitää isyyslomaa.............

 

Tää on mun mielipide!!
Ei olisi kannattanut tehdä toista lasta jos pelkää,että rasittuu liikaa..
En veisi isompaa lasta hoitoon,kun vauva syntyy...On kuitenkin kerhot yms keksitty...
Ja tietysti myös se lastesi isä...jos olet illalla väsynyt luulisi hoitavan kummankin..ja tietysti,hänhän saa .......pitää isyyslomaa.............

ap on yh (tietysti)

 

Olen alusta saakka ketjua lukenut, mutta asenteeni ei ole tippaakaan muutunut hyväksyvämmäksi suunnitelmaasi kohtaan.
Oletko ajatellut, että tämä voi olla VIIMEINEN mahdollisuus viettää kunnolla aikaa esikoisen kanssa ja sä haaskaat sen työntämällä lapsen päiväkotiin?!! Millä logiikalla sun pää toimii? Mä olen kotona kahden pienen kanssa ja rankkaakin välillä on. Päivääkään en silti vaihtaisi pois ja tää kahden lapsen äitiys on ennenkaikkea IHANAA :heart: miten joku viitsiikin olla noin h*tin negatiivinen jo ennen vauvan syntymää? Ihan oikeasti, miksi hankit lapsia pienellä ikäerolla...?

 

Minusta olisi helpomaa olla kotona kahden noin pienen kanssa, varmaan nukkuvat päiväunetkin vielä molemmat.
ja isompikaan ei vaadi vielä koko ajan askartelua tai kerhoa tai kavereita. hän pärjää vähällä verrattuna esim. 4-vuotiaaseen joka on jo tottunut tiettyihin virikkeisiin, askarteluihin, menoihin.

 

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

 

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

Miksi vain puhut itsestäsi ja jaksamisestasi. Entä esikoinen ja hänen tarpeensa ja jaksaminen kun näkee äitiä tosi vähän, vaikka mahdollisuus olisi muuhun?

 

Ehdotus ap:lle
Anna esikoisesi adoptioon, näin hän saa rakastavan kodin, eikä joudu heittosäkiksi toisen tieltä!
Kun taas pamautat itsesi paksuksi voit antaa tämän tulevan vauvan sitten taas eteenpäin. Näin pääset aina keskittymään vain itseesi ja omaan jaksamiseesi!
On paljon perheitä, jotka haluaisivat hoitaa ja rakastaa lastasi!

 

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

:headwall:

kyllä huomaa taas että oma mukavuudenhalu on ykkösenä. esikoinen pois tieltä, vauva on nyt tärkein!
ja näin tämä esikoinen ajattelee joka aamu kun hänet viet päiväkotiin.

miksi et ehkäisyä käyttänyt tai tehnyt aborttia, jos tilanne on noin jumalattoman vaikea sulle? tarvii vääntää lisää lapsia, ja pistää esikoinen kokemaan hylkäämisen. (ja kyllä, se ON HYLKÄÄMISTÄ, LAPSEN MIELESTÄ). Lue lapsipsykologiaa jos et usko.

 

:headwall:


miksi et ehkäisyä käyttänyt tai tehnyt aborttia, jos tilanne on noin jumalattoman vaikea sulle? tarvii vääntää lisää lapsia, ja pistää esikoinen kokemaan hylkäämisen. (ja kyllä, se ON HYLKÄÄMISTÄ, LAPSEN MIELESTÄ). Lue lapsipsykologiaa jos et usko.

aika ilkeää tekstiä,kun et voi tietää taustoja asioihin. ajattelepas, jos aloittajan puoliso on vaikka kuollut tässä odotusaikana . miten mukavalta kuulostaakaan kirjoituksesi silloin.

 

Ehdotus ap:lle
Anna esikoisesi adoptioon, näin hän saa rakastavan kodin, eikä joudu heittosäkiksi toisen tieltä!
Kun taas pamautat itsesi paksuksi voit antaa tämän tulevan vauvan sitten taas eteenpäin. Näin pääset aina keskittymään vain itseesi ja omaan jaksamiseesi!
On paljon perheitä, jotka haluaisivat hoitaa ja rakastaa lastasi!

No huh miten törkeää.
Todellakin ap on hyvä äiti kun ajattelee jaksamistaan. Kukaan ei jaksa olla töissä 24/7 vuosia putkeen ja sitä se olisi jos ap:lla oikeasti ei tukiverkkoja.

vauvan kanssa saa levätä, isomman kanssa ei.

Miksi rakastavan äidin pitäisi antaa lapsensa adoptioon. törkeä ehdotus.

 

Olen alusta saakka ketjua lukenut, mutta asenteeni ei ole tippaakaan muutunut hyväksyvämmäksi suunnitelmaasi kohtaan.
Oletko ajatellut, että tämä voi olla VIIMEINEN mahdollisuus viettää kunnolla aikaa esikoisen kanssa ja sä haaskaat sen työntämällä lapsen päiväkotiin?!! Millä logiikalla sun pää toimii? Mä olen kotona kahden pienen kanssa ja rankkaakin välillä on. Päivääkään en silti vaihtaisi pois ja tää kahden lapsen äitiys on ennenkaikkea IHANAA :heart: miten joku viitsiikin olla noin h*tin negatiivinen jo ennen vauvan syntymää? Ihan oikeasti, miksi hankit lapsia pienellä ikäerolla...?

Minä osaan viettää aikaani lapseni kanssa myös ns. virka-ajan ulkopuolella. Ja edelleenkin, tarkoitus ei ole pitää esikoista päiväkodissa joka päivä hamaan tulevaisuuteen asti.

Itsekin nautin äitiydestä, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Ja malttamattona jo odotan tätä tulevaa vauvaakin.

En ole negatiivinen, olen realistinen. Uskallan väittää, että on äitejä, jotka jaksavat sata kertaa paremmin kuin minä. Ja on varmasti äitejä, jotka jaksavat viellä huonommin kuin minä. Minä olen nyt tälläinen äiti ja parhaani yritän.

Ja miksikö hankin lapsia näin pienellä ikäerolla. Tyhjentävä vastaus sinulle: en ole "hankkinut" tätä tulevaa vauvaa mistään. Kuten en "hankkinut" esikoistanikaan mistään.

 

mitä hoitamista vastasyntyneessä on? Nehän nukkuu ja vaan syö. taidat kuule nyt pelätä hoitopaikan puolesta että menetät sen jos lapsi jää kotiin. ainoa mitä menetät on isomman lapsen kanssa vietetty aika ja hänen kehitys. En ymmärrä kantaasi, sääli lastasi. pukataan hoitoon että äiti pääsee helpommalla ja muka hoitaa vauvaa. Toivottavasti nyt sitten tulee oikea vinkuva ja märiseväpentu niin toisaan joudut yöt ja päivät kantamaan

 

Et ole sopiva äidiksi, jos et teoriassakaan pysty huolehtimaan lapsistasi!Tämä on niin tätäpäivää

 

Lapsi ei ole tähänkään päivään mennessä kärsinyt, vaikka on hoidossa ollut viitenä päivänä viikossa.

Ja kyllä, pelkään, ettei voimani riitä kahden pienen kanssa. En lähde leikkimään mitään sankaria, vaan toimin kuten tilanne vaatii. En uhraa siinä esikoistani ollenkaan.

Ei kai lapsen tarvikaan kärsiä päivähoidossa? Vai tarkoitatko että hän olisi kärsinyt jos olisi joutunut olemaan kotona ja siksi siis päiväkoti on ollut jo 1v lapsellesi parempi hoitaja kuin sinä?

Mutta siis kannattaa näistä hoitoonlaitto-perusteluista oikeasti unohtaa kokonaan tuo "lapsen paras", koska se ei pidä paikkaansa. Jos siis ylipäätänsä äitinä olet ruukannut hoitaa lapsesi edes suurinpiirtein normaalisti.

Eli syynä on ainoastaan se että sinä et jaksa tai halua hoitaa molempia lapsia kotona ja siksi mielummin laitat lapsesi jokapäivä hoitoon (joka on hänelle huonompi vaihtoehto). Sitä tarkoitin uhraamisella, en mitään sen isompaa tai ihmeellisempää.

Minä uskallan väittää edelleenkin, että lapselleni on parasta, että tämän äiti jaksaa. Ja jos tämä äidin jaksaminen mahdollistetaan sillä, että lapseni on päiväkodissa kun minä hoidan vastasyntynyttä kotona, niin en näe siinä mitään pahaa.

En tiedä, miten hyvin Te tunnette itsenne, mutta minä olen oppinnut tuntemaan itseni melko hyvin. Osaan siis jo sanoa, että voimani tulee olemaan niukilla kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Koen äidin velvollisuuksiin pitää itsestäni ja näin ollen lapsistani huolta, ja esikoisen laittaminen päiväkotiin on yksi näistä "toimenpiteistä", jolla turvaan jaksamiseni.

Mutta siis ymmärrät että 2v lapselle se koti on parempi hoitopaikka kuin päiväkoti 5pv/vko?

Eli ainoa syy miksi laitat lapsen hoitoon on se oma jaksamisesi (sekä tietty tukiverkoston puuttuminen mm. lääkärikäyntejen ym asioiden hoitamisen ajaksi). Ja ilmeisesti se oma jaksamisesi on sitten ihan loppu jos se vaatii sitä 5pv/viikko lomaa esikoisesta.

Olen itsekin sitä mieltä ettei äiti saisi koskaan jäädä yksin lastensa kanssa ja on hyvä saada siihen jotain apua, vaikka päivähoidon muodossa. Mutta noissa perusteluissa kannattaa kuitenkin olla rehellinen itselleen, eli myöntää ne oikeat syyt miksi laittaa lapsen hoitoon.

Omilla lapsillanikin on jo pidempään olleet täyspäiväiset hoitopaikat vaikka todella harvoin niitä täysiä viikkoja tuleekaan. Silti teen yhä itselleni välillä selväksi ne perusteet miksi juuri tänään vien lapseni hoitoon. Johtuuko se omasta työstäni, lapsen kuntoutuksesta vai ainoastaan siitä että haluan tänään pitää vapaapäivän ihan vain itsekseni. Kyllä, minulla on niitäkin päiviä jolloin vien lapseni hoitoon vain siksi että saan itse käydä rauhassa uimassa, shoppailemassa tai vaikka vain lepäillä kotona. Vaikka sillä viimekädessä on merkitystä myös omalle jaksamiselleni ja näin lasten hyvinvoinnille niin kuitenkin teen sen ns. itseni takia. En siksi että lapsillani olisi sinä päivänä parempi olla päiväkodissa kuin kotona kanssani.

 

Ehdotus ap:lle
Anna esikoisesi adoptioon, näin hän saa rakastavan kodin, eikä joudu heittosäkiksi toisen tieltä!
Kun taas pamautat itsesi paksuksi voit antaa tämän tulevan vauvan sitten taas eteenpäin. Näin pääset aina keskittymään vain itseesi ja omaan jaksamiseesi!
On paljon perheitä, jotka haluaisivat hoitaa ja rakastaa lastasi!

No huh miten törkeää.
Todellakin ap on hyvä äiti kun ajattelee jaksamistaan. Kukaan ei jaksa olla töissä 24/7 vuosia putkeen ja sitä se olisi jos ap:lla oikeasti ei tukiverkkoja.

vauvan kanssa saa levätä, isomman kanssa ei.

Miksi rakastavan äidin pitäisi antaa lapsensa adoptioon. törkeä ehdotus.

Taidat olla samaa kastia kuin tämä ap! Et kertaakaan maininnut lapsen hyvinvointia, vain äidin ja hänen jaksamisensa!
Vain se kumman kanssa voi enemmän levätä on tärkeää??

 

no huh! Miten ilkeitä vastauksia ap:lle! älä välitä. ovat katkeria inhoittavia ihmisiä. Jotka voivat huonosti.
todellakin lastenhoito on maailman rankin duuni ja siitä tarvitsee lepoa. joka ainoa.

Miksi muuten lasten isä ei hoida lapsiaan?