Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

[vieras]

Tässä nyt vaan on äiti, joka ei halua olla isomman lapsen kanssa päivisin. Turhaan tähän mitään sanomaan, paljon on jo sanottu, mutta ei vissiin kuunneltu.

Suoraan sanottuna sääliksi käy pientä...

 

[kk]

AP!!!! Jos lapsesi on ollut vuoden ikäisestä asti ollut hoidossa, niin oletko itse ollut töissä vai onko ollut virikehoidossa? Ja mihin esikoisesi menee hoitoon, kun menet synnyttämään?

Voisitko vastata?

 

[LillaStina]

Ihmiset hyvät! Esikoiseni on elämänsä aika viettänyt melko vähän kahdeksan tuntisia hoitopäiviä. Kuitenkin on hoitopaikan kanssa sovittu, että esikoinen VOI olla sen 8 tuntia päivässä hoidossa. Nyt ei ole tarkoitus kellon tarkasti pitää esikoista 8 tuntia päiväkodissa. Luultavasti hän on sen kuutisen tuntia hoidossa, kuten tähänkin asti. Tätähän olen painottanut, haluaisin jatkaa esikoisen hoidossa oloa kuten tähänkin asti.

eipä auttanut tämä puhe kyllä yhtään asiaa! Esikoisen ei tarvitse jatkaa samaa elämää kuin ennenkin, hänen elämänsä muuttuu ihan samalla tavalla kuin sinunkin, ja sinä sen olet päättänyt muutta ei taaperosi! Sinä sysäät
esikoisen pois, ihan oikeasti!
Neuvolasta saat nopeasti apua jos oikeasti sitä tarvitset, jos et jaksa hoitaa
molempia! Jos oikeasti haluat pitää huolta molemmista lapsistasi, niin otat
esikoisen pois hoidosta ja yrität niinpäin. Jos et jaksa otat yhteyttä neuvolaan!

Miksi ihmeessä täytyy leikkiä jotain mitä ei ole? Miksi täytyy riskeerata koko perheen hyvinvointi vain sen takia, että minä alkaisin esittämään jotain super äitiä? Yhden lapsen yksinhuoltajuus on minulle jo rankkaa, joten en usko, että se helpottaa vauvan synnyttyä.

Neuvolassa on asiasta puhuttu ja perheneuvolan kanssa olen myös asioinut. Perheneuvolan työntekijä tukee minua päätöksessäni pitää esikoinen päiväkodissa.

No onhan se hyvä, että jostain neuvolasta saa apua tarvittaessa... Täällä ei sitä herunut. Tai neuvola olisi auttanut, mutta ei kunta. Itse jouduin hommaamaan yksityisen kautta hoitoa lapselleni ennenkuin äiti on ihan piipussa! Ja sehän vain olisi ollut "normaalia", kun ei palstan mukaan saa lasta viedä hoitoon?
Ehkä silloin voi olla hieman huono äiti eikä jaksa enää hoitaa lapsiaan... mutta mitäs siitä, kunhan lapsi on vain kotona hoidossa?

 

[Pesky Pixie]

Jokainen tekee niinku parhaaks näkee, nää on näitä asioita mitä täällä ei kannata puhua ellei oo valmis kuulemaan kaikkee mahollista taivaan ja maan väliltä.

Kaipasin kokemuksia, mielipiteitä ja neuvoja. Innolla olen lukenut kaiken. Jotkut kommentit lapsen hylkäämisestä ja perheen ulkopuolelle sulkemisesta kyllä loukkaavat, mutta sellaisten kommenttien kylväjät voivat mennä ihan itseensä. Tiedän kyllä, että en ole esikoistani hylkäämässä, vaikka hän tarhassa alkuun olisikin, kun vauva syntyy.

Sun kanssas on aika harva samaa mieltä tästä asiasta, että esikoinen viedään kokopäiväiseksi hoitoon kun vauva syntyy. Siitä voit miettiä, kumpi on hyväksyttävämpi ja lapsen etuja ajatellen parempi käytäntö.

Esikoisesi ei tiedä, ettet häntä hylkää, vaikka sinä sen tiedät.

Ei se haittaa, että suurin osa on eri mieltä. Suurin osa elääkin ns. "normaalissa perheessä".

Mä en elä ns. normaaliperheessä. Siitä asti kun nuorempi oli 5kk, olen ollut totaaliyhäri, ja sitä ennenkin siä käytännössä kun puoliso vain riehui ja joi. Silti olen pärjännyt, halunnut pärjätä niin, ettei pienen lapsen tarvitse olla hoidossa siksi että minä en halua hoitaa häntä kotona. Olen ollut valmis tekemään paljon sen eteen, että lapset saavat elää kotona. Helppoa se ei aina ole ollut, mutta hetkeäkään en ole katunut.

 

[täydelliset taas ei voi ymmärtää]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

 

[huh]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

 

[Kamala]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

Mitäköhän tollanen äiti sille vauvalle tekee, jos vauva on itkuinen ja kärsii vaikkapa koliikista? Kenelle hän sen sysää hoitoon, vai antaako paukkua vaan, ja retuuttaa mielin määrin?

 

[ymmärtäjä]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

No, jälkiviisastelu ei auta ketään. Tää on just tätä, että kun ei enää muuta keksitä, heitetään tää "olisko kannattanau tehä lapsi?" ja "anna adoptioon". kyllä mä luulen, et jos on valmiiks henkisiä ongelmia, oman lapsen antaminen adoptioon olis varmaan viimenen niitti ja pälli olis lopullisesti levällään. Ap:n tilanne on tää japiste, nyt on tehtävä ratkaisut sen mukaan. Voimia ap:lle.

 

[sama]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

Katsos kun niitä vahinkoja sattuu ja moni ei pysty aborttia tekemään. Ei se adoptiopäätöskään helppo ole. Ja edelleen, jos sama äiti sitten jaksaa iloisesti olla päivät hyvä äiti vauvalle ja kun saa välillä sillon levättyäkin, niin jaksaa illallakin olla hyvä äiti toisellekin lapselle, niin mitä pahaa siinä on? Ei kaikki vaan jaksa sitä vauva-aikaa kahden pienen kanssa ilman hengähdystaukoja. Täällä palstallahan sellaisia äitejä ei ole kun täällä kaikki on täydellisiä, mutta ihan tuolla oikeassa elämässä olen kohdannut heitä lukuisia.

 

[mää vaan]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

No, jälkiviisastelu ei auta ketään. Tää on just tätä, että kun ei enää muuta keksitä, heitetään tää "olisko kannattanau tehä lapsi?" ja "anna adoptioon". kyllä mä luulen, et jos on valmiiks henkisiä ongelmia, oman lapsen antaminen adoptioon olis varmaan viimenen niitti ja pälli olis lopullisesti levällään. Ap:n tilanne on tää japiste, nyt on tehtävä ratkaisut sen mukaan. Voimia ap:lle.

Niin ja mä kuulen, et jos ap sais valita, hän eläis sellasessa "normaalissa" perheessä, olis täysissä voimissaan ja hoitais ne molemmat lapset kotona. Kaikki ei vaan mene kaikilla niin kuin toivois ja niin kuin suunnittelee... Ilkeitä ja ymmärtämättömiä ihmisiä täällä.

 

[sama]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

Mitäköhän tollanen äiti sille vauvalle tekee, jos vauva on itkuinen ja kärsii vaikkapa koliikista? Kenelle hän sen sysää hoitoon, vai antaako paukkua vaan, ja retuuttaa mielin määrin?

Se on täysin eri asia jaksaa YHTÄ, vaikka itkevää ja huutavaa lasta, kuin KAHTA. Isompi lapsi vaatii ja ansaitseekin enemmän virikkeitä ja tekemistä kun pieni vauva. Jos äiti kerran tietää jo etukäteen ettei pysty niitä tarjoamaan, jos tietää että ei tule jaksamaan isomman haasteita ja pienen hoivaamista, niin... no... sano sä mikä on ratkaisu?

 

[huh]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

Katsos kun niitä vahinkoja sattuu ja moni ei pysty aborttia tekemään. Ei se adoptiopäätöskään helppo ole. Ja edelleen, jos sama äiti sitten jaksaa iloisesti olla päivät hyvä äiti vauvalle ja kun saa välillä sillon levättyäkin, niin jaksaa illallakin olla hyvä äiti toisellekin lapselle, niin mitä pahaa siinä on? Ei kaikki vaan jaksa sitä vauva-aikaa kahden pienen kanssa ilman hengähdystaukoja. Täällä palstallahan sellaisia äitejä ei ole kun täällä kaikki on täydellisiä, mutta ihan tuolla oikeassa elämässä olen kohdannut heitä lukuisia.

Tässä on vain se ero ettei tää ap ole vielä edes yrittänyt.
Tuhat kertaa hankalampaa se tulee olemaan ku lasten ei anneta tutustua toisiinsa,arkea ei opetella sellaisena kuin sen normaalisti kuuluisi olla.
Tuohan on oikeasti ihan typerää että lapsi pukataan päiväkotiin vain sen vuoksi että tälle tulee sisarus.

Ja se et esikoinenkin on aikanaan saanut jakamattoman huomion,juu hän onkin ollut esikoinen.Toisen lapsen syntyessä se tilanne nyt vaan on eri,ei voi tehdä samoja ratkaisuja kuin esikoisen aikaan kun on todellakin jo entuudestaan se yksi lapsia.Ei sitä voi noin ohittaa.

 

[vieras]

Jokainen tekee niinku parhaaks näkee, nää on näitä asioita mitä täällä ei kannata puhua ellei oo valmis kuulemaan kaikkee mahollista taivaan ja maan väliltä.

Kaipasin kokemuksia, mielipiteitä ja neuvoja. Innolla olen lukenut kaiken. Jotkut kommentit lapsen hylkäämisestä ja perheen ulkopuolelle sulkemisesta kyllä loukkaavat, mutta sellaisten kommenttien kylväjät voivat mennä ihan itseensä. Tiedän kyllä, että en ole esikoistani hylkäämässä, vaikka hän tarhassa alkuun olisikin, kun vauva syntyy.

Kyllä sä olet. Lapsen näkökulmasta nimenomaan. Kaksivuotiaan, joka on ihan pikkuinen vielä itsekin.

Sivulla 4 vai 5 oli parikin pitkää, hyvää kirjoitusta joihin et kommentoinut mitään. Myöhemmin joitain myös. Miksi ei ala edes tällainen vastausvyöry mietityttämään? Onhan tästä ollut esim lehdissäkin juttuja.

Esikoisesi tulee olemaan varmasti mustasukkainen, siinä missä kuka tahansa lapsi. Mutta sinä erityisesti kerjäät emotionaalisia ongelmia tai vähintään hillitöntä uhmailukautta hänelle viemällä hoitoon. Lapsi kokee sen hylkäämisenä, se kyllä tietää ja ymmärtää että sä olet sen uuden vauvan kanssa kotona.

Koska susta ilmeisesti on tulossa kahden pienen yksinhuoltaja, sun nimenomaan pitäisi VAALIA ja luoda voimakkaasti sitä me-henkeä teidän porukkaan. Pitää esikoinen tiiviisti lähellä, tehdä vauvasta "meidän" vauva, ottaa hoitoon mukaan. Ja varsinkin tätä juuri ihan alussa. Tämä olisi tooo-della tärkeää jatkon kannalta, parivuotiaan voit vielä tyrkätä kiukkuineen päiväkotiin mutta joku koululainen on eri juttu. Silloin se kiintymyssuhde ja voimakas perheyhteys olisi ihan uudessa näkyvässä arvossa.

Ja; jos sulla on varaa maksaa jotain hoidosta, sulla on varaa maksaa myös esim. luotettavalle lastenhoitajalle kun haluat hengähdystaukoa. Tai pyydät teille kotiin apua kunnalta. Tai ihan mitä vaan. Kyllä vaihtoehtoja on. Tuolla tavalla vain kerjäät itsellesi ja lapselle ongelmia.

Jos et muuten ole huomannut, puhut esikoisestasi todella kylmän oloisesti. "Hieno" taitaa olla lämpimin sana mitä olet hänestä käyttänyt. Miksi?

 

[siirri]

No parempi se on et lapsi on asianmukaisessa hoidossa eikä väsyneen, huonotuulisen, kenties huutavan, retuuttavan, hyljeksivän äidin kanssa kotona.

Puhutte lapselle koittuvasta traumasta. Miltähän se mahtaa lapsesta ja myös vauvasta tuntua, jos äiti vaan huutaa kotona? Käsittelee kovakouraisesti? Laiminlyö? Itkee? Ei koskaan hymyile? Istuttaa vaan lapset telkan eteen ja paiskaa oven kiinni? Siitäkö ei tule traumoja?

Tämä on nimenomaan sitä ennaltaehkäisevää työtä jota moni täällä palstallakin peräänkuuluttaa. Parempihan se on että äiti tunnustaa mitkä ovat omat voimavaransa ja osaa jo ajoissa hakea apua.

No helvetti,jos äidistä tulee lapselleen tuollainen hirviö vain jos taapero viettää aikaansa tän äidin ja uuden vauvan kaa,niin olisi tosiaan sopinut miettiä lasten hankkimista kaks kertaa.Tai antaa tosiaan vaikka adoptioon.

No, jälkiviisastelu ei auta ketään. Tää on just tätä, että kun ei enää muuta keksitä, heitetään tää "olisko kannattanau tehä lapsi?" ja "anna adoptioon". kyllä mä luulen, et jos on valmiiks henkisiä ongelmia, oman lapsen antaminen adoptioon olis varmaan viimenen niitti ja pälli olis lopullisesti levällään. Ap:n tilanne on tää japiste, nyt on tehtävä ratkaisut sen mukaan. Voimia ap:lle.

Niin ja mä kuulen, et jos ap sais valita, hän eläis sellasessa "normaalissa" perheessä, olis täysissä voimissaan ja hoitais ne molemmat lapset kotona. Kaikki ei vaan mene kaikilla niin kuin toivois ja niin kuin suunnittelee... Ilkeitä ja ymmärtämättömiä ihmisiä täällä.

Kiitos näistä viimeisimmistä kommenteista. Johtuneeko raskaushormoneista vai mistä, mutta tippa tuli linssiin. Jos minä saisin valita, niin kyllä olisi asiat eri tavalla. Olisi äiti ja isä ja lapset ja toimeentulo kunnossa. Ylpeä olen silti tästä perheestä, mikä minulle on annettu.

Joku leimasi minut jo äidiksi, joka ei vain tahdo olla lapsensa kanssa. Esikoiseni on minulle kaikki kaikessa. Lapsen kasvun ja kehityksen myötä olen alkanut nauttimaan yhä enemmän ja enemmän äitiydestä.

Esikoinen aloitti päiväkodissa, kun minä lähdin opiskelemaan. Ja lapsen ehdoilla olenkin sitten opiskellut, eikä yhtään harmita ne kurssit, mitkä jäivät suorittamatta lapsen sairastelujen takia.

Ja minne esikoinen menee hoitoon, kun lähden synnyttämään. Eräs sukulaiseni lupautui pariksi päivää tänne. Jos tulee äkkilähtö eikä sukulaiseni ole täällä ajoissa, niin esikoiselle pitäisi järjestyä hoitopaikka vuoropäiväkotiin tai sosiaalipäivystyksen kautta jonnekin muualle.

 

[vieras]

asenne ongelma.
tarpeeksi kauan kun uskottelet itsellesi, että et pärjää,et varmasti pärjääkään.

ja jos pärjäätkin, voit vaihtaa lauluasi siihen, että mitäpä järkeä vähentää esikoisen hoitopäiviä,kun asiat on näin hyvin.sillä silloinhan voi riskeerautua sun helppo elämä.

munasarjat klipsiin moisilta.

 

[sama]

Tässä on vain se ero ettei tää ap ole vielä edes yrittänyt.
Tuhat kertaa hankalampaa se tulee olemaan ku lasten ei anneta tutustua toisiinsa,arkea ei opetella sellaisena kuin sen normaalisti kuuluisi olla.
Tuohan on oikeasti ihan typerää että lapsi pukataan päiväkotiin vain sen vuoksi että tälle tulee sisarus.

Ja se et esikoinenkin on aikanaan saanut jakamattoman huomion,juu hän onkin ollut esikoinen.Toisen lapsen syntyessä se tilanne nyt vaan on eri,ei voi tehdä samoja ratkaisuja kuin esikoisen aikaan kun on todellakin jo entuudestaan se yksi lapsia.Ei sitä voi noin ohittaa.

Mun mielestä ei tarviikaan yrittää. Jokainen tuntee itsensä ja voimavaransa sen verran hyvin et jos tietää ettei pärjää, on pyydettävä apua. Se on myöhästä sitten kun ns. paska on jo lentänyt tuulettimeen. Moniko olisi valmis antamaan lapsensa vaikka pedofiilille hoitoon että ihan vaan yritetään pystyykö se pitämään näppinsä kurissa? Kärjistetty esimerkki joo, mutta mun mielestä kun asianomainen itse tietää että ei pysty siihen, niin melko varmasti ei sitten pystykään, eikä sellaisessa tilanteessa kannata lähteä yrittämään... ihan vaan sen takia et voi sanoa yrittäneensä...

 

[huh]

Tässä on vain se ero ettei tää ap ole vielä edes yrittänyt.
Tuhat kertaa hankalampaa se tulee olemaan ku lasten ei anneta tutustua toisiinsa,arkea ei opetella sellaisena kuin sen normaalisti kuuluisi olla.
Tuohan on oikeasti ihan typerää että lapsi pukataan päiväkotiin vain sen vuoksi että tälle tulee sisarus.

Ja se et esikoinenkin on aikanaan saanut jakamattoman huomion,juu hän onkin ollut esikoinen.Toisen lapsen syntyessä se tilanne nyt vaan on eri,ei voi tehdä samoja ratkaisuja kuin esikoisen aikaan kun on todellakin jo entuudestaan se yksi lapsia.Ei sitä voi noin ohittaa.

Mun mielestä ei tarviikaan yrittää. Jokainen tuntee itsensä ja voimavaransa sen verran hyvin et jos tietää ettei pärjää, on pyydettävä apua. Se on myöhästä sitten kun ns. paska on jo lentänyt tuulettimeen. Moniko olisi valmis antamaan lapsensa vaikka pedofiilille hoitoon että ihan vaan yritetään pystyykö se pitämään näppinsä kurissa? Kärjistetty esimerkki joo, mutta mun mielestä kun asianomainen itse tietää että ei pysty siihen, niin melko varmasti ei sitten pystykään, eikä sellaisessa tilanteessa kannata lähteä yrittämään... ihan vaan sen takia et voi sanoa yrittäneensä...

Tuo nyt jo oli niin idiootti vertaus että annetaan olla...

Yrittäminenhän ei luonnollisesti voi päätyä kuin pahaan.
Melko täynnä ois päiväkodit jos jokainen äiti ajattelisi noin,ei edes viitsi yrittää elää enemmän kuin yhden lapsen kanssa koska se tulee olemaan varmasti tosi kamalaa.

 

[mammutti4]

Pidin molemmat pojat kotona ja saivat tutustua toisiinsa. Esiloinen oli 1v 4kk kun toinen poika syntyi. Hyvin meni ja heistä tuli hauska parivaljakko. :^)

 

[sama]

Tuo nyt jo oli niin idiootti vertaus että annetaan olla...

Yrittäminenhän ei luonnollisesti voi päätyä kuin pahaan.
Melko täynnä ois päiväkodit jos jokainen äiti ajattelisi noin,ei edes viitsi yrittää elää enemmän kuin yhden lapsen kanssa koska se tulee olemaan varmasti tosi kamalaa.

Sä nyt vaan osoitat sun kommenteilla täydellistä empatian puutetta. Koska sä jaksat ja olet vahvat, oletat että kaikkien muidenkin täytyy olla. Täytyy jaksaa ja yrittää, aina yli sen oman sietokyvynkin. Oletko sä koskaan tavannut tai ollut tekemisissä ihmisten kanssa jotka ei vaan yksinkertaisesti ole enää jaksaneet? Ymmärrätkö että se on täysin mahdollista ja jopa sallittua? Ei ole pakko jaksaa ja yrittää jos tietää että ei pysty enää. Voi ottaa apua vastaan. Kuka sä olet arvostelemaan kuinka paljon jonkun toisen ihmisen pitäisi kestää?

 

[yök]

Tässä on vain se ero ettei tää ap ole vielä edes yrittänyt.
Tuhat kertaa hankalampaa se tulee olemaan ku lasten ei anneta tutustua toisiinsa,arkea ei opetella sellaisena kuin sen normaalisti kuuluisi olla.
Tuohan on oikeasti ihan typerää että lapsi pukataan päiväkotiin vain sen vuoksi että tälle tulee sisarus.

Ja se et esikoinenkin on aikanaan saanut jakamattoman huomion,juu hän onkin ollut esikoinen.Toisen lapsen syntyessä se tilanne nyt vaan on eri,ei voi tehdä samoja ratkaisuja kuin esikoisen aikaan kun on todellakin jo entuudestaan se yksi lapsia.Ei sitä voi noin ohittaa.

Mun mielestä ei tarviikaan yrittää. Jokainen tuntee itsensä ja voimavaransa sen verran hyvin et jos tietää ettei pärjää, on pyydettävä apua. Se on myöhästä sitten kun ns. paska on jo lentänyt tuulettimeen. Moniko olisi valmis antamaan lapsensa vaikka pedofiilille hoitoon että ihan vaan yritetään pystyykö se pitämään näppinsä kurissa? Kärjistetty esimerkki joo, mutta mun mielestä kun asianomainen itse tietää että ei pysty siihen, niin melko varmasti ei sitten pystykään, eikä sellaisessa tilanteessa kannata lähteä yrittämään... ihan vaan sen takia et voi sanoa yrittäneensä...

Sairain vertauskuva ikinä
Miten jollekkin tulee edes tollasta mieleen.

 

[mut]

Ap vaan jättää vastaamatta suureen osaan kysymyksiä.
Esim:

Lasten isä(t), onko heistä apua?
Taustalla jotain muuta, taipumusta uupumukseen?
Miksei käy pari pvä viikossa hoito?

 

[ite]

olin kotona kun vauva syntyi. Ikäeroa lapsilla oli 1v1kk ja hyvin meni..ei ois tullu mieleenkään viiä niin pientä hoitoon kun vauva syntyi :O

 

[miettisin muutaman kerran]

LAINAUS: Jos pelkään, että en mahdollisesti jaksa kahden pienen kanssa 24/7, kun toinen lapsista on vastasyntynyt, niin en koe tekeväni pahaa esikoiselleni, jos pidän häntä arkipäivinä 8 tuntia päiväkodissa.

YLEENSÄ (nyt en tunne asuinkuntasi päivähoitosysteemiä) virikehoitoa annetaan klo 8-15. Oletko miettinyt, että jaksat joka aamu viedä vanhemman lapsen hoitoon klo 8? Mikä aamurumba tiedossa- kaksi pientä lasta saatava liikenteeseen, takana ehkä huonosti nukuttu yö jne.

Omasta kokemuksesta sanon, että helpompaa on olla kahden kanssa kotona ja elää omaan rytmiin =) Mutta jos hoitoon päädyt, niin varmasti parhaan asiantuntemuksen saat lapsesi päiväkodista!

 

[siirri]

Ap vaan jättää vastaamatta suureen osaan kysymyksiä.
Esim:

Lasten isä(t), onko heistä apua?
Taustalla jotain muuta, taipumusta uupumukseen?
Miksei käy pari pvä viikossa hoito?

No vastataanpa viellä näihin.

Ei, isästä ei ole apua.

Taustalla vaikea ero, joka on kuluttanut minua ihmisenä. Nyt kuitenkin olen taas voimissani, mutta tiedostan paremmin kuin ennen omat rajani jaksamisen suhteen.

Pari hoitopäivää viikossa käy joskus tulevaisuudessa, kun vauva on kasvanut. Suunnitelmissa on koko ajan ollut vähentää esikoisen hoitopäiviä sitä mukaa kun vauvalle alkaa tulla rytmiä.

 

[AP???]

Jokainen tekee niinku parhaaks näkee, nää on näitä asioita mitä täällä ei kannata puhua ellei oo valmis kuulemaan kaikkee mahollista taivaan ja maan väliltä.

Kaipasin kokemuksia, mielipiteitä ja neuvoja. Innolla olen lukenut kaiken. Jotkut kommentit lapsen hylkäämisestä ja perheen ulkopuolelle sulkemisesta kyllä loukkaavat, mutta sellaisten kommenttien kylväjät voivat mennä ihan itseensä. Tiedän kyllä, että en ole esikoistani hylkäämässä, vaikka hän tarhassa alkuun olisikin, kun vauva syntyy.

Kyllä sä olet. Lapsen näkökulmasta nimenomaan. Kaksivuotiaan, joka on ihan pikkuinen vielä itsekin.

Sivulla 4 vai 5 oli parikin pitkää, hyvää kirjoitusta joihin et kommentoinut mitään. Myöhemmin joitain myös. Miksi ei ala edes tällainen vastausvyöry mietityttämään? Onhan tästä ollut esim lehdissäkin juttuja.

Esikoisesi tulee olemaan varmasti mustasukkainen, siinä missä kuka tahansa lapsi. Mutta sinä erityisesti kerjäät emotionaalisia ongelmia tai vähintään hillitöntä uhmailukautta hänelle viemällä hoitoon. Lapsi kokee sen hylkäämisenä, se kyllä tietää ja ymmärtää että sä olet sen uuden vauvan kanssa kotona.

Koska susta ilmeisesti on tulossa kahden pienen yksinhuoltaja, sun nimenomaan pitäisi VAALIA ja luoda voimakkaasti sitä me-henkeä teidän porukkaan. Pitää esikoinen tiiviisti lähellä, tehdä vauvasta "meidän" vauva, ottaa hoitoon mukaan. Ja varsinkin tätä juuri ihan alussa. Tämä olisi tooo-della tärkeää jatkon kannalta, parivuotiaan voit vielä tyrkätä kiukkuineen päiväkotiin mutta joku koululainen on eri juttu. Silloin se kiintymyssuhde ja voimakas perheyhteys olisi ihan uudessa näkyvässä arvossa.

Ja; jos sulla on varaa maksaa jotain hoidosta, sulla on varaa maksaa myös esim. luotettavalle lastenhoitajalle kun haluat hengähdystaukoa. Tai pyydät teille kotiin apua kunnalta. Tai ihan mitä vaan. Kyllä vaihtoehtoja on. Tuolla tavalla vain kerjäät itsellesi ja lapselle ongelmia.

Jos et muuten ole huomannut, puhut esikoisestasi todella kylmän oloisesti. "Hieno" taitaa olla lämpimin sana mitä olet hänestä käyttänyt. Miksi?