Syyt sossupummiuteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Chala
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan. Käytännössä työttömien oli tätäkin vaikeampi työllistyä, koska osa työpaikoista täytettiin oppilaitoksissa kirjoilla olevilla tai sellaisilla vastavalmistuneilla henkilöillä, jotka eivät olleet ehtineet ilmoittautua työttömiksi"

Yrittäkää ymmärtää että TÖITÄ EI YKSINKERTAISESTI OLE! ja nekin työpaikat mitä on PAINOTTUVAT PÄÄKAUPUNKISEUDULLE!

Tähän on tultu. Työttömyys kasvaa päivä päivältä, pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa päivä päivältä, ihmiset voivat huonommin päivä päivältä, mielenterveyspotilaiden määrä kasvaa päivä päivältä, eläminen kallistuu päivä päivältä, itsemurhatilastot kasvavat päivä päivältä.

Tätä on kokoomuslainen politiikka. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Eliitti juhlii ja kansa näkee nälkää.

Halutessaan maamme "viisaat" päättäjät voisivat nostaa suomen takaisin hyvinvointivaltioksi, takaisin ylös siitä paskakasasta, johon he ovat suomen upottaneet. Jossain on vika jos oman maan kansalaisista ei välitetä paskan vertaa, omasta maasta ei välitetä paskan vertaa ja oma napa sekä suhteet ylöspäin on se tärkein asia mitä ajetaan eteenpäin. Todellisia "Kansanedustajia".

Maanpettureita sanon minä.
 
En oikeasti ymmärrä. Mikä oikeuttaa roikkumaan vuosikausia työttömänä nostamassa ilmaista rahaa, vedoten joko röyhkeästi mukavuuteen ja siihen että rahaa tulee enemmän ilmaiseksi kuin töitä tehden, tai keräten kootut valitusvirret ja vinkumiset kun ei ole töitä, kun haen vaikka ja mitä mutta mistään ei löydy, kun en voi mennä kouluun kun, kun on liian pitkä matka eikä voi hankkia autoa kun on niin kallista ym. ja blaa.

Miksi SINÄ olet sossupummi?
Kategoriaan luettakoon muut kuin lyhyehkön hetken työttöminä olleet jne.

Entä sinä joka et ole, mitä mieltä asiasta?

Minun ehkä olisi kannattanut olla "sossupummi" kun lapsi oli alle 3-vuotias. Olen siis yh ja menin töihin lapsen ollessa 1-vuotias. Minä kokopäivätöihin ja lapsi päiväkodissa 9 tuntia päivässä, joskus enemmänkin riippuen työmatkaruuhkista. Lapsi sairasti ensimmäisen vuoden, oli jatkuva korvatulehduskierre ja palkalliset 3 päivää loppuivat aina kesken eli olin usein palkattomalla hoitovapaalla ja työnantaja ja työkaverit aina ihmettelivät miten lapsi sairastaa niin paljon ja eikö kukaan muu hoida kun minä. No ei ollut muuta vaihtohetoa, joten piti niitä työkavereidenkin piikittelyä kestää. Sitten oli aika aina "kortilla" ja lapsi liian kauan päiväkodissa. E isiinä paljon ehditty/jaksettu harrastaa työpäivän päätteeksi.

Laskelmien mukaan olisin oikeasti pärjännyt paremmin toimeentulotuella ja olisi kannattanut samalla hoitaa kesken jääneet opinnotkin kuten eräs yh-ystävättäreni teki. Suoritti yliopisto-opinnot loppuun sossun tuilla samaan aikaan kun minä töissä, josta ei jäänyt mitään käteen ja bruttopalkka oli kuitenkin ihan hyvä! Harmittaa näin jälkeenpäin kun lapsihan siinä eniten on kärsinyt, nähnyt päiväkodin tätejä enemmän kun äitiään.... nyt jo koululainen ja mulla mies.
 
Oltiin ns. Sossupummeja n. 3 vuotta. Alkuun käytiin töissä, mutta oltiin nuoria eikä pohjalla ollut ammatillista koulutusta joten elimme osa-aikatöitä tehden aika pienellä palkalla. Helsingissä kun asuu on elinkustannuksetkin sen mukaiset ja vaikka koko ajan etsittiin muita töitä ei niitä löytynyt kun hakijoita oli muutama muukin. Sitten mies meni opiskelemaan, minä tulin raskaaksi ja saimme lapsen (ei ollut suunniteltu tähän elämäntilanteeseen mutta niillä mennään mitä saadaan) minimi äitiysrahaa (ja kävin viikonloppuisin osa-aikatöissä) kunnes mieheni valmistui ja pääsi heti valmistuttuaan töihin. Nyt pärjäämme jo hyvin omillamme miehen palkalla ja hoitorahoilla, hoitovapaiden jälkeen lähden sitten itse oppisopimukselle jos vain pääsen.

kokoajan oli selvää, että sossun luukulla käytiin vain koska omat rahkeet ei vielä riittäneet, mutta että se oli väliaikaista ja aiotaan kyllä itsemme elättää ja kunnon työpaikat saada. En kyllä itse vapaaehtoisesti niillä sossun rahoilla elelisi vuosikausia, koska ei siinä varaa ole mihinkään ylimääräiseen, hädintuskin edes tarpeelliseen. Ja se paperisota on ihan uskomattoman uuvuttavaa..

Ne laskelmatkin on tehty joskus vuosikausia sitten kun kaikki hinnat oli huomattavasti halvempia ja niin on kelankin laskelmat takapajuisia. Mielummin käy itse palkkatyössä ja ansaitsee rahaa kunnolliseen elämään kuin kituuttaa vain elämää eteenpäin ilman valoa tunnelin päässä...
 
[QUOTE="huhhuh";28190331]Siis ihan oikeesti. Tälläkin hetkellä hallitus jakaa jopa miljardeja euroja minne sattuu. 700 000 yhteen tulevaisuustutkimukseen, rahaa Kreikkaan jne. Ja te syyllistätte sossupummeja siitä että vievät valtiolta pennosia?

Miettikää nyt missä ne oikeat rahareiät ja oikeat kuppaajat on.[/QUOTE]

Ja koska päättäjät on idiootteja, kannattaa sen kaiken lisäksi vielä tukea sitä ettei Suomessa jaksa ne vähät suomalaisetkaan töitä tehdä kun halvemmaksi tulee maata kotona? En nyt oikein allekirjoita tätä..
 
[QUOTE="vieras";28190456]Minun ehkä olisi kannattanut olla "sossupummi" kun lapsi oli alle 3-vuotias. Olen siis yh ja menin töihin lapsen ollessa 1-vuotias. Minä kokopäivätöihin ja lapsi päiväkodissa 9 tuntia päivässä, joskus enemmänkin riippuen työmatkaruuhkista. Lapsi sairasti ensimmäisen vuoden, oli jatkuva korvatulehduskierre ja palkalliset 3 päivää loppuivat aina kesken eli olin usein palkattomalla hoitovapaalla ja työnantaja ja työkaverit aina ihmettelivät miten lapsi sairastaa niin paljon ja eikö kukaan muu hoida kun minä. No ei ollut muuta vaihtohetoa, joten piti niitä työkavereidenkin piikittelyä kestää. Sitten oli aika aina "kortilla" ja lapsi liian kauan päiväkodissa. E isiinä paljon ehditty/jaksettu harrastaa työpäivän päätteeksi.

Laskelmien mukaan olisin oikeasti pärjännyt paremmin toimeentulotuella ja olisi kannattanut samalla hoitaa kesken jääneet opinnotkin kuten eräs yh-ystävättäreni teki. Suoritti yliopisto-opinnot loppuun sossun tuilla samaan aikaan kun minä töissä, josta ei jäänyt mitään käteen ja bruttopalkka oli kuitenkin ihan hyvä! Harmittaa näin jälkeenpäin kun lapsihan siinä eniten on kärsinyt, nähnyt päiväkodin tätejä enemmän kun äitiään.... nyt jo koululainen ja mulla mies.[/QUOTE]

Mistä pääsee aasinsillalla siihen, että kouluttautumista pitäisi ehdottomasti tukea järkevämmin, jotta se olisi myös järkevä vaihtoehto sille kotona olemiselle. Tämä nyt ei sinänsä koskenut sua, mutta ehkä verrattuna siihen ystäväsi opiskeluun, pitäisi myös olla mahdollista hypätä työelämästä opiskelemaan niin että kannustin olisi siinä määräajassa valmistumisessa ja mahdollisuuksien mukaan samalla työssäkäynti mahdollista (ei nyt ihan pienen lapsen yh:ta tietty koske..), eikä niin että kaikesta tulee vain sanktioita kun rajat on tosi tiukat ja niissä on hyvin vaikea pysyä jos haluaa tulla mitenkään toimeen.
 
[QUOTE="hallittu kaaos";28190533]Oltiin ns. Sossupummeja n. 3 vuotta. Alkuun käytiin töissä, mutta oltiin nuoria eikä pohjalla ollut ammatillista koulutusta joten elimme osa-aikatöitä tehden aika pienellä palkalla. Helsingissä kun asuu on elinkustannuksetkin sen mukaiset ja vaikka koko ajan etsittiin muita töitä ei niitä löytynyt kun hakijoita oli muutama muukin. Sitten mies meni opiskelemaan, minä tulin raskaaksi ja saimme lapsen (ei ollut suunniteltu tähän elämäntilanteeseen mutta niillä mennään mitä saadaan) minimi äitiysrahaa (ja kävin viikonloppuisin osa-aikatöissä) kunnes mieheni valmistui ja pääsi heti valmistuttuaan töihin. Nyt pärjäämme jo hyvin omillamme miehen palkalla ja hoitorahoilla, hoitovapaiden jälkeen lähden sitten itse oppisopimukselle jos vain pääsen.

kokoajan oli selvää, että sossun luukulla käytiin vain koska omat rahkeet ei vielä riittäneet, mutta että se oli väliaikaista ja aiotaan kyllä itsemme elättää ja kunnon työpaikat saada. En kyllä itse vapaaehtoisesti niillä sossun rahoilla elelisi vuosikausia, koska ei siinä varaa ole mihinkään ylimääräiseen, hädintuskin edes tarpeelliseen. Ja se paperisota on ihan uskomattoman uuvuttavaa..

Ne laskelmatkin on tehty joskus vuosikausia sitten kun kaikki hinnat oli huomattavasti halvempia ja niin on kelankin laskelmat takapajuisia. Mielummin käy itse palkkatyössä ja ansaitsee rahaa kunnolliseen elämään kuin kituuttaa vain elämää eteenpäin ilman valoa tunnelin päässä...[/QUOTE]

Kunpa tämä olisi oikeasti se yleinen asenne; tarvittaessa tukea mutta tähtäimessä omavaraisuus :)
 
Juuri syrjäytymisen takia, sen takia koska syitä on mielettömän monia mutta lopputuloksia pahimmillaan vain yksi, on käsittämätöntä että järjestelmä suosii syrjätymistä, suoranaisesti työntää sitä kohti. Jos tarkoitus olisi todella kuntouttaa, työllistää, integroida uudelleen yhteiskuntaan ne jotka sieltä putoavat, toimittaisiin erilailla. Mikä on nykyisen järjestelmän todellinen tarkoitus? Ei ole selvinnyt minulle.

Olen miettinyt kovasti samaa. Luulen, että työttömyyttä tarvitaan vakauttamaan yhteiskuntaa. Se pitää palkkakustannukset kurissa ja työntekijät pelossa. Työttömien vihaaminen pitää ihmiset tyytyväisenä omaan elämäänsä, ja ruokkii tuottavuutta: potkujen pelossa ihmiset tekevät töitä enemmän kuin mihin heillä on varaa. Päteäkseen työlliset sekä kuluttavat runsaasti että asuvat liian kalliisti. Tuloksena hajonneita perheitä, pahoinvoivia ihmisiä, pelkoa ja vihaa, sekä komea BKT. Lisäksi ulkoistettuna toiselle puolen maailmaa orjuutta, kurjuutta ja ympäristötuhoa.
 

Yhteistyössä