Onko työtön automaattisesti sossupummi?
Niin, onko? Osa on, osa ei. Se riippuu varmasti siitä pyrkiikö todella pois siitä työttömyydestä vai onko helpompi ja mukavampi ottaa ilmaiset rahat ja maata persiillään.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Onko työtön automaattisesti sossupummi?
Entä he jotka valitsevat olla edes hakematta töitä? He jotka väittävät ettei töitä löydy koska ei löydy kouluttamattomalle, kokemattomalle ihmiselle siistiä toimistohommaa josta maksetaan vähintään 3000/kk? Tunnen nimittäin yhden tällaisen työttömän, joka jaksaa valittaa miten duunia ei löydy kun kriteerit ovat nämä. Paitsi että töitä pitäisi kuulemma saada tehdä kotoa. Ja hän aidosti tuntuu uskovan että syyt työttömyyteen ovat muualla kuin hänessä itsessään. Mutta ihan miten vaan..
Toisaalta monet myös valikoivat liikaa. Heille kelpaa tasan tarkkaan juuri tietyntyyppinen työ ja tietyltä alueelta. Ihan työni puolesta kohtaan näitä, jotka eivät voi ottaa työtä vastaan kaupunginosasta X, koska sinne kulkiessa pitäisi vaihtaa kerran bussia ja venyisi päivä sitten niin pitkäksi.
Vaikka itse olenkin korkeakoulutettu, niin voisin aivan hyvin olla töissä vaikkapa R-kioskilla, jos ei muuta löytyisi.
Palstan mukaan töitä on, aina, jos vaan viitsii tehdä. Kyllä varmasti on, jossain isoissa kaupungeissa. Mutta ei näissä pikkupaikoissa. Jos vaan mitenkään pystytte sellaisen asian käsittämään. Kaikki eivät vaan voi muuttaa sinne kehä3:n sisäpuolelle. Ymmärrättekö, että myös muualla tässä maassa tarvitaan asukkaita?
Mitäs jos ne 6 lasta onkin tehty silloin kun isällä ja/ tai äidillä oli työpaikka? Mitä jos sitten tuli potkut vakityöstä? Pitäisikö sen kuuden lapsen isän/äidin lähteä mummoja kävelyttämään neljäksi tunniksi/ päivä, saada siitä joku naurettavan pieni korvaus, ja maksaa siitä vielä lasten hoitomaksut ja esim. ajokulut sinne "työmaalle"? Mummojen ulkoilutus toimii varmaan jollekkin nuorelle, ketä ei vaan kiinnosta työnteko. Sillä voisi estää syrjäytymistä. Mutta voiko joku oikeesti ajatella niin mustavalkoisesti asioita, kuin tässäkin ketjussa on kirjoitettu? Kyllä työnteon on sen verran kannatettava, että ei sitä tappiokseen tarvitse tehdä.
Eri asia sitten jos ei edes hae töitä. Mutta jos aktiivisesti tosissaan yrittää työllistyä, niin se mitään sossupummiutta ole. Ihan jokaiselle (myös sinulle) voi tulla elämässä tilanne että tarvitset apua, vaikka sitten sieltä sossusta. Vaikka kuinka väität tietäväsi ja ennakoivasi, että ei tule.
ps. minulla on vakityö, enkä ikinä ole sossusta rahaa pyytänyt. Turha alkaa v*ttuileen. Suosittelen silti tässä elämässä katsomaan asioita vähän useemmalta kantilta. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Ja kaikki ei mene muiden elämässä niinkuin SINUN ajatusmaailmasi kulkee. Näille huutelijoille tekisi niin hyvää että kolahtaa omaan nilkkaan ja kunnolla. Kyllä elämä opettaa.![]()
Näissä tahtoo vaan olla sellainen ristiriita, että jos on järjenjuoksu tuota luokkaa ei taida oikein soveltua millekään alalle. En siis tavallaan usko, että tuollaiselle henkilölle löytyisi hirveästi hommia vaikka hänet niitä saataisiin kelpuuttamaan.
Aika usein syntyy vaikutelma, että näiden elämäntapasossupummi-tyyppien ongelma on pohjimmiltaan se etteivät he kognitiivisten, psyykkisten ja/tai sosiaalisten kykyjensä puolesta oikein sovellu juuri mihinkään. Asialle pitäisi tietysti tehdä jotakin, mutta ihan rehellisesti en kyllä keksi mitään.
Jos tuista tehdään vastikkeellisia, fine. Täytyy kuitenkin tajuta, että systeemin edellyttämä virkamiesarmeija tulee maksamaan luultavasti paljon enemmän, kuin mitä tämä marginaaliryhmä tällä hetkellä kustantaa. Kävisikö niin, että parin vuoden päästä kansa nousisi barrikadeille vaatimaan, että tällaiset turhat kuluerät tulee karsia pois? Että ei luusereihin voi hassata tällaisia rahamääriä?! Ikäväkseni uskon, että tämä kostomentaliteetilla aloitettu pakko alettaisiin ajan mittaan nähdä kadehdittavana etuna, jota sen nauttijat eivät ole ansainneet. Tällä hetkelläkin osa ihmisistä kritisoi esim. vankien liian hyviä oloja. Vaikka tavoite on pohjimmiltaan täysin sama: tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia.
Tälläkään hetkellä yhteiskunnalla ei ole halua panostaa kuntouttavaan toimintaan, osa-aikatöihin, toimintakykyä edistäviin asioihin. Mistä se halu ja raha ykskaks loihdittaisiin?
Toisaalta monet myös valikoivat liikaa. Heille kelpaa tasan tarkkaan juuri tietyntyyppinen työ ja tietyltä alueelta. Ihan työni puolesta kohtaan näitä, jotka eivät voi ottaa työtä vastaan kaupunginosasta X, koska sinne kulkiessa pitäisi vaihtaa kerran bussia ja venyisi päivä sitten niin pitkäksi.
Vaikka itse olenkin korkeakoulutettu, niin voisin aivan hyvin olla töissä vaikkapa R-kioskilla, jos ei muuta löytyisi.
Tästä lähtisin syyttämään juurikin sitä että koetaan helpommaksi ja kannattavammaksi hyödyntää järjestelmää joka mahdollistaa valikoivan työttömyyden.
Ei nähdä edes mahdollisuuksia siirtyä työllistymisen kautta toisiin tehtäviin ja fyysiseen työpisteeseen, vaan jäädään odottamaan ihmettä. Kaikki lienee tuntevat sen ikävän faktan että työssä jo olevan on huomattavasti helpompi saada uusi työ kuin työttömän. Kumman mielummin työnantajana itse kukin palkkaisi, henkilön joka on töissä, jolla on työkokemusta ja selkeä halu tehdä töitä, vai sellaisen jonka cv mahtuu kahdelle riville ja joka on aikamoinen riskisijoitus firmalle ainakin paperilla?
Tästä lähtisin syyttämään juurikin sitä että koetaan helpommaksi ja kannattavammaksi hyödyntää järjestelmää joka mahdollistaa valikoivan työttömyyden.
Ei nähdä edes mahdollisuuksia siirtyä työllistymisen kautta toisiin tehtäviin ja fyysiseen työpisteeseen, vaan jäädään odottamaan ihmettä. Kaikki lienee tuntevat sen ikävän faktan että työssä jo olevan on huomattavasti helpompi saada uusi työ kuin työttömän. Kumman mielummin työnantajana itse kukin palkkaisi, henkilön joka on töissä, jolla on työkokemusta ja selkeä halu tehdä töitä, vai sellaisen jonka cv mahtuu kahdelle riville ja joka on aikamoinen riskisijoitus firmalle ainakin paperilla?
Palstan mukaan töitä on, aina, jos vaan viitsii tehdä. Kyllä varmasti on, jossain isoissa kaupungeissa. Mutta ei näissä pikkupaikoissa. Jos vaan mitenkään pystytte sellaisen asian käsittämään. Kaikki eivät vaan voi muuttaa sinne kehä3:n sisäpuolelle. Ymmärrättekö, että myös muualla tässä maassa tarvitaan asukkaita?
Mitäs jos ne 6 lasta onkin tehty silloin kun isällä ja/ tai äidillä oli työpaikka? Mitä jos sitten tuli potkut vakityöstä? Pitäisikö sen kuuden lapsen isän/äidin lähteä mummoja kävelyttämään neljäksi tunniksi/ päivä, saada siitä joku naurettavan pieni korvaus, ja maksaa siitä vielä lasten hoitomaksut ja esim. ajokulut sinne "työmaalle"? Mummojen ulkoilutus toimii varmaan jollekkin nuorelle, ketä ei vaan kiinnosta työnteko. Sillä voisi estää syrjäytymistä. Mutta voiko joku oikeesti ajatella niin mustavalkoisesti asioita, kuin tässäkin ketjussa on kirjoitettu? Kyllä työnteon on sen verran kannatettava, että ei sitä tappiokseen tarvitse tehdä.
Eri asia sitten jos ei edes hae töitä. Mutta jos aktiivisesti tosissaan yrittää työllistyä, niin se mitään sossupummiutta ole. Ihan jokaiselle (myös sinulle) voi tulla elämässä tilanne että tarvitset apua, vaikka sitten sieltä sossusta. Vaikka kuinka väität tietäväsi ja ennakoivasi, että ei tule.
ps. minulla on vakityö, enkä ikinä ole sossusta rahaa pyytänyt. Turha alkaa v*ttuileen. Suosittelen silti tässä elämässä katsomaan asioita vähän useemmalta kantilta. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Ja kaikki ei mene muiden elämässä niinkuin SINUN ajatusmaailmasi kulkee. Näille huutelijoille tekisi niin hyvää että kolahtaa omaan nilkkaan ja kunnolla. Kyllä elämä opettaa.![]()
Puuduttavaa luettavaa nämä "pummit pakkotyöhön"-aloitukset. Näyttää tosiaan siltä, että talouden kiristyessä yleinen arvoilmapiirikin kovenee. Kun köyhä työtön ei ole köyhä vaan vallan pummi, häntä voidaankin sitten kohdella paljon kovakouraisemmin. :/ Mitä pirua jollakin pakkotyöllä on virkaa, kun tänä päivänä edes ne työttömät, jotka haluavat tehdä jotain, eivät voi tehdä vapaaehtoistyötä koska työkkärin mukaan työttömän tehtävä on istua kotona odottamassa, että se työpaikka tippuu niskaan! Pätkätöiden saaminen on painajainen, koska se tietää helvetillistä paperisotaa ja selvittelyä selvittelyn päälle. No, opiskellahan toki voi.
Ja sen voin sanoa, että pakkotyö ei ole mikään parannuskeino mielenterveysongelmiin. Psyykeen sairaudet ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin. Täytyy olla oikeasti todella tietämätön ja arvomaailmaltaan kova, jos ajattelee kurinpidollisten toimenpiteiden oikeasti parantavan sairaan ihmisen.
Syy sossupummiuteen = kusipäisyys
No ehehheh, nyt oli aika paska heitto, "vieras".