SYYSMASSUKAT (kesäkuun loppu)

Lauantai-huomenia!

Maidosta: silloin tällöin falskaa. Kirkkaan lisäksi tulee kyllä ihan paksua kermaakin. Mutta ei haitaksi asti. Liivinsuojuksia esim. ei ole tarvinnyt käyttää. Öisin nukun aina Eevan asussa ja lakana on minun puolelta maitopilkullinen eli yöllä ainaki tiputtelee.

Siivouksesta: ei niin minkään valtakunnan himoja siihen suuntaan.... Ehkäpä minulla iskee se pesänrakennusvietti sitten lomien alettua, kun on enempi aikaa.

Kestoilusta: tarkoitus on kokeilla asiaa. Saan ystävältä vaippoja, kosk hän on kestoillut molempien lastensa kanssa. En ajatellut ottaa paineita. Jos tuntuu hankalalta, lopetan. Ja kyläilyt yms. ajattelin hoitaa kertiksillä. Katsotaan siis, kuinka naisen käy.

Hexa: meidän hääpäivä on 10.03. Vuosi vaan on 2006.

Synnytyspeloista: en osaa pelätä. Enää. Olen ollut synnytyspelkoinen lapsesta asti, koska äitini aina suureen ääneen kertoi, kuinka minun synnyttäminen oli ka-ma-laa. Lisäksi äitini äiti on kuollut synnytykseen, ja tämäkin asia kerrottiin minulle (useaan otteeseen) jo heti pikku-tyttönä. Tähän vielä lisäksi se, että äitini on sairastunut henkisesti minun synnytykseni jälkeen ja pelkopaketti on ollut valmis: teini-ikäisenä olin varma, että jos joskus saan lapsen, kuolen siihen paikkaan. Jos en kuole, on synnytys aivan hirveä kokemus ja vauva-aika henkiselle puolelle liikaa ja sekoan. Nyt jo näin kypsällä iällä olen päässyt peloistani. Ehkä vaikeus lapsen saamisessakin on jotenkin auttanut asiaa. Nyt suhtaudun jotenkin silviissiin, että sen näkee sitten, millainen se synnytys on ja otetaan vastaan sellaisena kuin tulee. Oma henkinen sairastuminen ei myöskään enää pelota. Toisaalta olen sitä mieltä, että elo on heitellyt minua niin paljon, että olisin sairastunut jo aiemmin jos niikseen tulee ja toisaalta sitten taas: jos sairastun, niin sairastun, minkäs sille teet.

Edellisestä aiheesta päästään äiti-aiheeseen. Olikohan Daydreams ja Vuh, kun keskustelivat suhteesta omaan äitiin. Meillä tuo äidin sairaus on tehnyt sen, että äiti-tytär tyyppiset keskustelut ovat aina olleet utopiaa. Kun olin lapsi, meillä oli äidin kanssa erittäin hyvät välit ja äiti oli minun tukipilari ja tosi tärkeä. Edelleenkin meillä on ok-välit, mutta ihan tuolta n. 12-vuotiaasta alkaen minusta on tuntunut, että minä olen se äiti... Tarkoitan tällä sitä, että äidistä ei ole ollut tukea, vaan ennemminkin olen itse ollut äidille tukena aina. Ja enimmäkseen olen suojellut äitiä turhilta murheilta. Jos elämä on minua heitellyt, ei äiti ole siitä koskaan tiennyt. Olen oppinut selviytymään yssikseni tahi ystävien tuen avulla. Ja viimeiset vuodet on ollut tuo kullan arvoinen mies rinnalla. Alussa oli omituista, kun oli joku, jonka kanssa jakaa vaikeita asioita ja joka kannatteli: sain ekaa kertaa lapsuuden jälkeen olla välillä heikko! Vei aika paljon aikaa, ennen kuin sen uskoi oikeasti todeksi ja uskalsi heittääntyä heikoksi.

Nojoh. Menipäs vuodatuksen puolelle. Keveämpiin aiheisiin: eilen työkaveri läks lomalle, halasi minua ja sanoi, jotta "tulehan sitten näyttämään tyttöä!" Tyttöä? Kysyin, jotta eikös hän ole kuullut, että ultran mukaan masussa olisi poika? Hää hymyili vain, jotta hänen mielestä se on kyllä tyttö. Hmmm. Sehän oli tietystikin vain hänen tuntemuksensa, mutta heti iski epäilys, jotta pitäiskö jättää ne selkeästi poikamaiset jutut hankkimati ja valmistautua siihen, että sieltä tulee jompi kumpi? Eihän se rakenneultran näky mikään sataprosenttinen ole... Vaikka kätilö niin varma asiasta olikin.

Nyt lopetan tämän kirjailijan urani ja lähden aamupesuille ja liikenteeseen. Jotenkin sellainen olotila, että tahtoo pois kotinurkista. Mies nukkuu varmaankin tapansa mukaan puolille päivin, joten saan touhuta omiani.

Toivottavasti aurinkoista viikonloppua toivottelee Lizard ja Verneri 27+4

 

Kääk. Mielenkiinnosta ja ajankuluksi menin sitten käymään Facebookissa ekaa kertaa ikinä. Sitten jo rekisteröidyin ja etsin syysmammat ja pistin hakemuksen. Tai ainakin napautin sellaista kohtaa... Urvelo olen näissä. En edes pistänyt vielä itsestäni mitään kuvaa. Täytynee perehtyä aiheeseen vielä hiukan perinpohjaisemmin sitten kuitenkin. Hirvitti jotenkin se itsensä paljastaminen. Jo pelkästään nimenä. Hui.

 

Lizard luulen että mullakin tähän synnyttämisen jännittämiseen liittyy se että suvussamme lähes jokainen nainen on sairastunut masennukseen synnytyksen jälkeen ja koska viimeks en sairastunut niin nyt sit tyhmänä aattelee et nyt se varmaan iskee...
Mun oma äiti ei missään vaiheessa halunnut enää lisää lapsia (heiltä oli yksi lapsi kuollut ja siskoni oli jo 5v) mutta isä sai suostuteltua siten että minut vielä tehdään, ja äiti masentuikin jo odotus-aikana.
Synnytyksen jälkeen hänen masennus paheni niin paljon että kun isäni oli töissä (ja minä kun olen syntynyt liikuntarajoitteisena niin olin kova itkemään,) äidin sitten meni ns. "kuppi nurin" ja heitti minut seinää päin.Onneksi isäni tuli pian kotiin ja päästiin molemmat hoitoon.
Äitini olikin seuraavan vuoden suljetulla psykiatrisella ja sen jälkeen vielä vuoden asui pois kotoa.Ehkä senkään takia ei meidän välit ole koskaan päässeet lämpenemään kun ei niinä tärkeinä ensimmäisinä vuosina nähty eikä äiti koskaan myöhemminkään pitänyt sylissä, halannut tms.Tähän päivään mennessä ollaan ehkä 3 kertaa halattu.
Ei kyllä tosiaan olla tultu toimeen koskaan, äiti on tehnyt hyvin selväksi että olen pilannut hänen elämänsä ja kun siskoni kuoli pitkäaikais-sairauteen äitini jopa sanoi että sen olisi pitänyt olla minä joka kuoli.
En silti vihaa äitiäni, toki lapsen menetys sekoittaa ihmisen pään ja tulee sanottua mitä sattuu,toki olisi voinut ajatella ettei tuollaista ehkä 12-vuotiaalle möläytellä.
Mutta tosiaan, äiti on edelleen henkisesti sairas, ja se oli pojan syntymän aikaan kurjaa ettei voinut äidilleen puhua äitiyden mukanaan tuomista muutoksista.
Mukavaa että sinulla Lizard on kuitenkin aina ollut ystäviä tukena ja nyt oma miehesi, tosiaan jokaisen pitää joskus saada olla se heikko osapuoli.
Nyt meni kyllä niin avautumiseks, mut tää on mulle semmonen aihe mistä voisin jaaritella vaikka kuinka pitkään, pahoittelut, hypätkää yli jos alkaa tympiä
Kohtapuoliin laitan poikaa nukkumaan ja yheltä alkaakin tulla vieraita...plää, olis jo koko päivä ohi vaan!
Mukavaa lauantaita kaikille!

 

kehäkukka 74:liityin mukaan facebookin syysmammoihin.
tapaamisesta en vielä tiedä pääsenkö mukaan riippuu päivästä..

ruokahaluista,joku sanoi että on mennyt niin mullakin.ei oikein ole kunnon ruoka maistunut vähään aikaan.päivässä tulee sit popsittua leipää tai jotakin herkkua

.

hyvää lauantain jatkoa!tämä mamma lähtee ikeaan vähän shoppailee

 

kehäkukka 74:mitäköhän mä nyt sekoilen..emmä nähtävästi osannutkaan liittyä siihen facebookin syysmasuihin :ashamed:
vaiks jo jonkin aikaa on profiilinikin sielä ollut!voitko neuvoa mistä mä nyt painan..kiitos :snotty:

 

Töissä tällaisella ilmalla! :headwall: plääh..

Ruokahalut ei ole täälläkään kauhean suuret, salaattia ja hedelmiä kylläkin ja herkkuja jaksaa.. tuntuu, että tuo masu on ihan heti ähkyssä kun syö ja sitten röyhtyyttää. Inhottavaa kun on ähky olo, ja silti tässä suunnittelen mitä päivälliseksi tänään

Mä olisin ihan valmista kauraa jo lomille, vielä pitäisi jaksaa muutama viikko :'(

Pitipä kysymäni noista kestovaipoista jotka tulivat siis äp:n mukana, että pitääkö niihin vielä hankkia jotain lisäosia? Vai riittääkö, että lykkää sellaisen harson siihen flanellivaippaan ja sen koko hökötyksen siihen kuoreen? neuvokaa nyt kun ei tää tajuu! Niin ja pitääkö siihen päälle laittaa sellaiset villapöksyt? Huoah B) Haluaisin ainakin osaksi kestoilla, mutta tuntuu nyt jotenkin hankalalta saada meikäläisen kaaliin toimintaohjeita.

Nyt taas töitä ihmettelemään

:wave:

 

Pilvistä päivää täältä :wave: Tässä vaan odotan, että alkais vaikka ukkostamaan, kun pääkin on niin kipeä tästä painostavasta ilmasta :kieh:

Ruokahalu on mulla aika vaihteleva. Välillä tulee mähkittyä varmasti yli tarpeiden ja välillä taas ei lämmin ruoka maistuis ollenkaan. herkut tuntuu maistuvan aina :ashamed:

Dior mietti, että mitä vauvalle päälle. Itse kun oon molemmat aikaisemmat synnyttänyt helmikuussa, niin varmaan ainakin vähän eri vaatetus tulee tällä kertaa Ehkä varoiks se kevyttoppis ja sinne alle sitte jotain. Sään mukaan vaan pakko katsella =)

Mayah Eiköhän se maito sieltä nouse sitten kun on tarpeen. :heart: Itsellä ei imetykset oo sujunut, vaikka onkin aiemmin falskannut, joten tuskin on mitenkään siitä riippuvainen.

Hexa Meillä aina on lääkäri antanut luvan kotiin lähtemiseen, eli hyvinkin tarkka homma on ollut. Mulla kyllä molemmat lapset ollut keltaisia ja valohoidossa ja pojalla sokeritkin heitti, joten senkin takia tarkkaa (aina 5-6 päivää siellä joutunut olemaan :kieh: ) Nytkin jo varaudun viikon olemiseen mielessäni :$

Eilen sitte lähdettiin illalla kävelylle...ei ees pitkä matka ja supparithan sain sitte kaveriks ja tuntui, että ois ollut meloni haarojen välissä :x Kamala paineen tuntu ja en ees kävellyt mitenkään reippaasti. melkein ois kilppari tai etana päässyt mutkassa ohi :kieh:

Katjuska ja Vilpertti 29+2 :heart:

 

Dior Varmaan aika sairaalakohtaista tuo, että kuinka kauan siellä ollaan ja vauvan vointihan siihen paljon vaikuttaa, että milloin pois pääsee. Ensisynnyttäjillä katsellaan just, että kuinka ne syöttämiset ja hoitamiset lähtee käyntiin. Ja jos vauva ihan terve on, niin samana päivänä lähdette molemmat kotiin. muistaakseni täällä meillä päin ensisynnyttäjät ovat sairaalassa olleet vähintään 3 vuorokautta.
Mutta tosiaan omalla kohdalla on aina käynyt niin, että vauvan bilirubini-arvot on olleet koholla ja sen takia on esiintynyt keltaisuutta, jota on sitten pitänyt hoitaa sinivalohoidolla. Ja pojan kohdalla oli vielä sokeritki alhaiset ja siks oon joka kerta ollut siellä 5-6 vrk.
Silloin jos lapsi syntyy paljonkin ennenaikaisena tai lapsella on joku vakavampi tilanne joka vaatii pidempää hoitoa, niin silloin äiti kyllä kotiutetaan ennen vauvaa ja vauvaakin hoidetaan eri osastolla. (esim. lastenosastolla tai teholla)
Mutta tosiaan varmaan sairaalakohtaisia eroja on paljon.

Sait mut sitte paniikkiin, kun aloit puhuu ajokortista :kieh: Mä kun en oo vieläkään nimenvaihdoksen jälkeen uutta hakenu (saamaton minä :ashamed: ) Tosin en oo autollakaan ajanut. Oli nyt pakko netistä tarkistaa, että saanko nyt sanktiota kun en sitä ajoissa oo hakenut. Onneks oikein oman kaupungin kihlakunnanvirasto oli ollut kysymykseen vastaamassa ja tässä tapauksessa rouva oli jo 9 vuotta myöhässä, eli eiköhän ne mullekin sen myönnä vielä sen kun vasta 1v3kk on naimisiin menosta. Mutta tosiaan pakko mennä hoitamaan tuo asia kuntoon tossa ens viikolla =)

 

Dior jollekin taisinkin aiemmin tästä kommentoida joten pahoittelut jos toistan itteeni mut Hämeenlinnassa käytäntö on ainakin se että ensisynnyttäjä on yleensä sen 2-3 päivää jos molemmat on terveitä, uudelleen synnyttäjä saa lähteä 1-2 päivän jälkeen.Siis jos ei mitään "vikaa" ole kummassakaan.Toki käytännöt vaihtelee, esim. porissa oon kuullut että on ihan normaalia että siellä ollaan 3-4 päivääkin.
Ja kotiin ei hämeenlinnassa pääse ennen kuin lapsi ja äiti on tarkastettu lääkärin toimesta.Viimeks pyysin päästä kotiin jo torstaina (synnytin tiistaina) mutta piti oottaa perjantaihin kun lääkäri oli vasta sillon paikalla.
vieraat lähti tältä päivältä, huomenna taas uusiks...onneks ei sentään tuu paljoo porukkaa.
Nyt vaipan vaihtoon :wave:

 

Kaksi viestin tynkää yritin vielä tuonne sivulle 17 mutta eivät näy ei! :kieh: :kieh: :kieh:

Pojan perhepvä hoito loppui eilen ja ilta oltiin haikeissa tunnelmissa.Hoitaja oli tehnyt ihanan valokuvakansion hoitoajalta! :heart:

Nyt pikkumies tungetaan sitten isovanhemmille seurv. kahdeksi vkoksi ja sitten jää meikäläinen kotiin...ei voi tajuta että loma häämöttää!

Sain jonkun hemmetin kesälentsunkin joka nyt alkaa mennä ohi onneksi.Ihanaa kun on nenä tukossa...

Diorille olisin kommentoinut sen verran tuosta perhevalmennus hommasta että mä olisin ollut tosi kiitollinen jos meillä olis ylipäätään silloin esikoisesta ollut joku valmennus neuvolassa.
Meillä ei siis ollut mitään ja saatiin pelkkä synnytysvideo kotiin katsottavaksi... :|

Ja kun sitten kriisi syntymän jälkeen meille iski niin parisuhde terapiassa sitten lopulta noita parisuhde asioita läpi käytiin ja aloitettiin juuri tuosta ihastumisesta ym.vaikkakin oltiin oltu jo 8 vuotta yhdessä.
Tuskin ennalta läpi käyty valmennus kokonaan olisi poistanut tuota tapahtunutta mutta varmasti olisi auttanut siihen ja molempien suhtautumiseen eri tavalla kuin sitten kun ei oltu käyty niitä juttuja läpi lainkaan...tiedä sitte!

äitisuhteestakin olitte jutelleet: omani on alkoholisti joten aika rikkonaisista lähtökohdista meikäläinenkin on lähtenyt...mutta tämä oman lapsen saaminen on kyllä ollut se kaikkein palkitsevin ja paras asia omassa elämässäni oman toipumisen suhteen; tavallaan saa antaa nyt eteenpäin sen mitä itse olisi tarvinnut ja ymmärrän toisaalta myös äitiäni paremmin kaikesta huolimatta.Vaikka en unohtaa pystykkään.

Meillä onneksi nykyään on hyvät välit ja poikani on hänelle kaikki kaikessa.
Tosin en uskalla jättää häntä yökylään JOS sitten kuitenkin jotain käy...nää on näitä menneisyyden haamuja. :kieh:

Täälläkin kärsitään "ähkystä" syödä ei oikeen tee mieli ku herkkuja ja hedelmiä mut syön silti ja sit on ihan täys olo monta tuntia!
Uusin himo on lakkahillo ja vanilja kermajäätelö...

Ilmat on ollu kyllä niin syvältä tämän alkukesän ajan että toivottavasti sitten piakkoin alkais tulla ne helteet!!!!!!!!!!!!!!!!!

Täälläkin mietityttää vauvan asento sillä viimeks tunsin selvästi kun kääntyi mutta nyt en oo ihan varma.Neuvola on ens vkolla jolloin asia selviää.Potkut kyllä tuntuu enempi ylhäällä mutta sivuilla ei siis suoraan tuossa rintojen alla...mutta kyllä siinä keikkuu joku isompi möykky edestakaisin joten oiskohan vauvelin pylly!

Vauvan käännös yritys vatsan päältä hirvittää sektiosta puhumattakaan joten olisin valmis mieluusti yrittämään synnyttää perätilasta huolimatta alateitse koska se kuitenkin on mahdollista.No ei mennä asioiden edelle...

Olo on edelleen loistava; ei närästä,ei kolota minnekkään jne. jne. tässä huumassa olen jo miehellekin puhunut että jospa sittenkin joskus vielä se kolmas... =)

No se haihtuu taas savuna ilmaan kun synnärillä kärvistellään...

Mutta ihan oikeesti mun eka synnytys kokemus oli aivan ihana!Ei todella jäänyt kammoa eikä mitään.Sitä suuremmalla innolla odottaa vaan jo syyskuuta että saisi tuon pienen ihmeellisen ihmistaimen syliinsä! :heart:

Jouskari 31+1 B)

 

 

Moro ja terveisiä Wienistä B) ! Käytiin tossa viikko sitten pienellä jalkapallomatkalla ja oli kyllä ihan rentouttava reissu. Varsinkin kun kotona on nyt vähemmän rentouttavaa, kun on keittiö levällään. Pitäis varmaan rauhoittaa tahtia, kun tuntui matkalla se tuntikausien käveleminen jatkuvana kipuna vasemmassa kyljessä ja ei tuo remontoiminenkaan ihan kevyttä hommaa ole, vaikka enimmäkseen olenkin hoitanut maalailupuolta...

Kelan papereista sain päätöksen eilen. Hakemus oli jätetty kesäkuun toinen päivä, joten hetken kesti. Pelkäsin jo, että menee heinäkuun puolelle, jolloin sielläkin varmaan suurin osa porukasta on kesälomilla ja sitten se päätös vasta kestääkin. Kyllä ärsytti, kun edellisen puolen vuoden tulot olivat 19,3% paremmat kuin vuoden 2006 verotuksessa eli 20% raja ei täyttynyt :kieh: ! ... No tää on tätä meikäläisen tuuria.

Synnytyksestä ja peloista Minä olen täysin sulkenut ajatuksen synnyttämisestä tietoisuudestani. Yhtään en aio sitä etukäteen pohtia, kyllä se siitä jotenkin sujuu. Kai ne siellä on ammattilaisia, jotka tietää mitä tehdä. Minä vain tyydyn kärsimään...

Elukat sängyssä Meillä aina aamuyöstä ilmaantuu sänkykamu tai kaksi. Eikä niitä hurttia raaski poiskaan ajaa... Mutta keväällä jos otetaan vielä se kolmaskin karvainen kaveri, niin silloin voi kyllä jo tulla liian tiivis tunnelma.

univaikeuksista Nukun edelleen törkeän hyvin ja vieläpä lähes mahallani (toivottavasti ei aiheudu PiMulle vaaraa?) eli puoliksi mahallaan ja puoliksi kyljellään. Tämä siis lohdutuksena kaikille niille, joille ei uni maita .

Seksistä ei ole ikinä kiinnostanut koko touhu, vaikka onhan se ihan kivaa, kun lopulta viitsii vaivautua ja silloin aina mietinkin, että mikä on kun ei useammin huvita, mutta ei kun ei. Nyt miehellä mennyt tuon julmetun mahan takia mielenkiinto hommaan, vaikka itseä ehkä joskus hieman innostaisikin.

R iikalle onnea naimisesta :flower: .

Näkymisiin ja kuulumisiin, lähden jatkamaan kyprokkien lyömistä seinään.

Väpä ja PiMu 30 + 3

 

Morotus!

Mää oon aivan sekasi niinkuin on nämä sivutkin....
Ilmeisesti ristiäisistä olitte keskustelleet "ex-sivuilla"...mulla kun ei aukea ne enää...elikkä ristiäiset meillä pidetään, kuulutaan molemmat kirkkoon, uskovaisia emme ole, mut eikait siitä kirkkoon kuulumisesta mitään haittaa(saatikka hyötyä)varmaan ole, muutaku kirkollisvero...
Niistä arvista (raskaus) monesti mietin et Lindin Arvistako tääl keskustellaan mulle ei vielä ole tullut muitaku kutitusarpeja...eli iho kutiaa mahan sivusta ku venyy, et nuo on kyl varmaan pahemman näköiset kuin oikeat arvet...ja muutenki mul on iho aina kuiva...ja auringosta tulee ihottumaa ja sääskistä ja täällä ku niitä verenimijäkavereita on  :kieh:

Riikka: Onneksi olkoon naimisiin menemisistä sit elokuussa!!
Itse en varmaan koskaan mene naimisiin (vai voiko vannoa?), sukunimeä en kuitenkaan vaihda, mulla on erikoinen sukunimi ja ukolla on tavallinen, mut vauva saa ukon nimen. Ei me olla kihloissakaan...ollaan kuitenki pysytty kimpassa 12 vuotta vaikkei olla rengastettuja. Oishan se tietty monessa asiassa hyvä, jos olis rekisteröity parisuhde.

Jee, minä saamattomista saamattomin sain hommattua yhdistelmävaunut vauvelille...käytetyt, yhdellä lapsella olleet, vuoden 2005 mallia olevat Brio Kombi-yhdistelmät, valtavan hyvässä kunnossa...ja kovasti olen kuivaharjoitellut, varmaan naapurit kattoo et nyt se lopultaki on seonnu ...tuli nyt mieleen ku postia yhtenä päivänä hain, niin mul oli eripari kengät jalassa...itse en huomannut asiaa, mut naapuri kyl huomasi...naureskeli vaan et hajamielisyyttä lienee liikkeellä mä vaan et miten niin

Nojoo...pitäs lähteä saunomaan, ukkokulta meni kalalle, jospa se toisi isoja loheja (eli taimenia) reissultaan...

-hille+kaveri rv 29+

 

Tara osoittaa pentuselle rakkautta :heart:

 

Iltaa tännekin..

Ei hitto mihin kaikkialle sitä voi ihmiseen sattua??? Voi luoja. Heräsin aamuyöllä tyypilliseen tapaan pissahätään ja luojan kiitos on viikonloppu ja mies kotona ku enhän mä olis tonne vessaan sit yksin päässy. Särki vasenkäsi niin pirusti etten voinu ottaa tukee sillä mistään (siis mistään) ja vasen jalka teki tenän ja petti alta joka kerta ku sen päälle astuin. Oli siis pakko herättää mies että "et sä viittis taluttaa mua vessaan ku en nyt millään sinne ite pääse". Joo ja sit värkkiluu tekee niin kutaa ku nousee ylös ja yrittää kävellä johonkin. LUOJA! juu ja sit jostain syystä mulla säteilee joku alaselkäkipukin tonne vasempaan jalkaan ihan jalkapöytään asti niin että sekin pirulainen särkee eikä voi kunnolla astuu päälle. Tiiätte ton kohdan ku on jalkapöydän sivussa heti kantapään jälkeen jalan ulkoreunassa. Mä niin toivon että nämä kivut häviää tästä ku ei näiden kans olis kiva elää viel sitä 12-14 viikkoo!!!

Me oltiin puhuttu äiti-suhteista: Joo mulla on ihana suhde äitiini ja itseasiassa isäänikin. Harmittaa hirveesti ku ne on eronneet eikä oikeen tuu toimeen keskenään ni sitä on välillä pienessä välikädessä Anoppiini mulla on sit sellanen suhde että oon vaan tyytyväinen että se asuu lapissa ja me täällä eteläsuomessa, ja parasta on ku siitä ei kuulu paljon. Jos se soittaa se on kännissä ku apina eikä sitä jaksa kuunnella (ei siis minä eikä mieheni) ja sit se ulisee siellä että kunnei koskaan mennä käymään siellä. Ihme juttu.. Ei voi sanoo muuta ku kattois peiliin ni tietäis mistä kenkä puristaa.

Hei muuten. Ootteko kaikki muut pirteitä ku peipposet vai unettaako teitäkin? Mä oon siis melkeen 2 päiväunien tarpeessä joka ikinen päivä enkä voi tajuu mistä se johtuu!! Väsyttää vaan ja on sellanen olo että oi oi jos pääsis oikaseen ittensä johonkin!!

nyyttimyy ja murmeli 28+4

 

Hienoja masukuvia. Minä en omaani kehtaa laittaa näytille, eikä tuossa meikäläisen mahassa ole oikeastaan vielä mitään esittelemistä.
Kaippa se jossain vaiheessa vielä kasvaa isoksikin .

Mulla on onneksi hyvät välit sekä omiin vanhempiini sekä miehen vanhempiin. Eli ei valittamista siinä suhteessa.

Eilen päivittelin miehelle että mikäs kumma meiän masuasukille on tullut kun ei ollenkaan melskaa tuolla mahassa samalla tavalla kuin aiemmin. No tänä aamuna sitten kun kahvilla oltiin niin hänpä päätti ilmoittaa olemassa olostaan oikein korkojen kera ja potkaisi kylkeen pari kertaa niin että kävi oikein kunnolla kipeästi :kieh:, liekkö sattunut johonkin hermon kohtaan. Ja koko päivän on liikkeitä tuntunut ihan normaalisti.

Ihan joka päivä ei tarvitse päikkäreitä ottaa mutta on sitten päiviä jolloin ei muuta tekis mielikään tehdä muuta kuin nukkua.

 

no pitihän se vielä palata tänne häiriköimään...dementia...

Suhteesta omaan äitiin: Välit ovat oikein hyvät äitin kanssa vaikkei olla "parhaita kavereita" koskaan olleet, eli ei sitä äipän tarvi kaikkea tietää...Isän kanssa oli myös hyvät ja kunnioittavat (en tarkoita, et isä olisi ollut ankara) siihen asti kunnes Isä kuoli vuonna -94 aivoveren vuotoon, paljon jäi sanomatta ja tekemättä mutta etiä päin on menty. Miehen vanhempiin on kans ok välit...anopin tekeleen kanssa meinaa mennä väliin hermo kun sillä pitäisi tietää kaikki kaikista...sekun on vielä hirmu siivoushullu.....
josta päästiin sujuvasti Siivousaiheeseen: Koitan pitää kämpän sen verran siistinä et voi päästää yllätysvieraat kylään, mut mikään siivoushullu en ole...vessan pidän kyllä AINA puhtaana.

pitää täs lähteä nukkuja nakkelemaan....Kauniita Unia!

 

Huh, tultiin just keskustasta, käytiin kaverin kanssa Santa Fe:ssä syömässä. Mä olen ihan ähkynpuhkun, söin cajun kanaa (riisiä, sipulipaprikapaistosta, kanaa ja chilikastiketta) pääruuaks, alkupaloiksi cheddartäytteisiä jalapenoja ja nachoja ja siihen vielä ison 7upin. Mukavaa oli syömässä, mutta kamalaa Helsingin keskustassa ysin jälkeen la-iltana. Ihmisetkin tuijotti mua, että hulluko oon. Ja jotenkin tuli turvaton olo, ku osa jo niin kännissä huojui vastaan. Äkkiä kotiin turvaan...
Mä oon ihan kummissani, että paljonko se vauva tarvii vaatteita...!!?! Paljon on jo hankittu, mutta potkareita ainakin tarvii vielä lisää. Ja sellasia pöksyjä missä on ne kärjet, ettei aina revi sukkia pois Ja kestovaipatkin on vielä hankkimatta. Eikös ne ihan pienimmät pärjää jonkun aikaa ihan harsoilla, jollei nyt oo mikään kummempi sinappikone.

Mulla on jännä äitisuhde: ollaan aina riidelty tosi paljon, mutta samalla rakastettu. Ollaan vaan niiiin samanlaisia äidin kanssa. Äiti oli tosi nuori (17), ku sai mut, eli on iälläkin ollut merkitystä meiän suhteessa. Mun äiti on nyt 40 -vuotias. Ollaan molemmat tosi jääräpäisiä.
Mun vanhemmat eros, ku olin kuus vuotias, äidillä asuin sen jälkeen. Ja isälle muutin 13 -vuotiaana, ku tulin sen kanssa paremmin sillon, ja ehkä vieläkin toimeen. Oon aina ollu isän tyttö, vaikka äiti on siis tiet. yhtä tärkee.

Asennoista: meidän vauva on jo tosi alhaalla. Onneksi kaulaa on hyvin jäljellä, muuten huolehtisin. Neuvolalekuri sanoi, että jos olisin töissä niin pistäis loppu ajaksi sairaslomalle, voi kuulemma alkaa painaa sen verran. Tyttö kasvaa tosi nätisti keskikäyrällä, vaikka äiti paisuukin (10kg tullu, ääks).

Mutta joo, illan jatkoja kaikille. Mut muuten löytää tuolta facebooksita myös.

Cora+rakas 27viikkoa

 

Jos vielä näin myöhään jaksais jotain selväjärkistä tänne kirjotella =)
ÄitisuhteestaEn oikein voi kommentoida sen enempää kun oma äiti kuoli kun olin ala-asteella,isukin kanssa välit on tosi hyvät hän ei puutu mun elämääni sen enempii. Sillon kun 18 täytin ni sano et mä oon aikuinen ja vastaan ite teoistani eikä hän puutu, viel ku pystyis oleen omille lapsilleen samanlainen tulevaisuudes et antais niiden sit esim kasvattaa ne lapset rauhassa niinku ne tahtoo ja antaa vinkkei vaan jos ne pyytää,noh aika näyttää =)
Väsymys Älkää ees sanoko sitä ääneen heti alko nukuttaa iha tolkuttomasti ei vaan nukuttaa kyl täälläki jos mahdollista olis ni nukkuisin varmaan 20 tuntii päivästä ja ne loput neljä vois käyttää siihe syömisee Siinä ei meikäläisel mitää ongelmaa ruokaa menee napaa ja melki mitä vaan, kauheen tuliset jutut ei oo mua varte mut muuton menee ruuat ja herkut alas ja ähkystä en oo kuullukka =)
Meillä on tänään ollu kokopäivän tolla junioril bileet tuolla masus lieneekö joku juhlapäivä minkä oon unohtanu =) Tuntuu et sekunttika ei oo paikallaa mut se on niiiiiin kiva ku se liikkuu siel tietää et hyvis voimis on :heart: Tänään kävin vähä alennusmyynneis minäki...Löyty neidille vaikka mitä kivoja uusii vaatteit ja iha suhteellisen halvallaki itelle ostin jopa yhen saippuan...näin se aina menee ja kohta on kaksi kelle ostaa koko ajan ehkä vielä joku päivä meen ostaan vaan itelleni jotain kivaa!!!(varmaan =) )
Mutta nyt tämä mammukka taitaa ehkä koittaa päästä nukkumattien maahan! Hyvät yöt! =)

 

Huomenta!

Meillä neiti heräs ekan kerran tossa hiukan ennen puolta kuutta |O sain hänet vielä nukkumaan, mutta enpä tietenkään itse saanu enää unta :headwall: Onneksi on tänään lyhyt työpäivä ja pääsen kotiin just sopivasti kun on neidin päikkäriaika, niin pääsen sit itekin koisimaan.

koiramamma :flower: onnea uusille vaunuille! Ja ihana kuva

meripihka tsemppiä viimeisiin työviikkoihin! Onko mitään vaivaa minkä nojalla saisit saikkua jos ei enää meinaa jaksaa olla töissä?

nyyttimyylle :hug: kipujen ja vaivojen kanssa pärjäämiseen!

Jouskari meillä menee neiti vielä elokuuksi pphoitajalle (että itsekäs äiti saa rauhassa silitellä harsot valmiiksi yms), mutta sitten on meilläkin toi haikee päivä edessä.. odotan sitä kauhulla jo nyt.

kotiutumisesta oli ollut puhetta. En muista että tampereella oli lääkäri tutkinut äitiä, lapsen kylläkin, ennen kun pääsi kotiin. Samaten verikokeen tuloksia piti odotella, oliskohan meilläkin epäilty sitä keltasuutta, mutta ei sitä sitten ollut kuitenkaan. Hiljattain juteltiin kavereiden kanssa just tosta kotiinlähdöstä ja maidonnoususta, ja ymmärsin vasta siinä vaiheessa, et eihän se maidonnousukaan ole kaikilla samanlainen. Näitä mun kavereita se ei ollut juuri hetkauttanut, ja mulla se kyllä lykkäs kotiinlähtöä parilla päivällä. Jotenkin se oli niin raju, oli tosi kipeä olo ja molemmat rinnat meni ihan tukkoon ensin, olisin kotona ollut ihan liemessä sen asian kanssa kun en olis osannut tehdä mitään. Päivä-pari siinä meni et sai hautomalla lämpimässä ja käymällä ahkeraan niillä sairaalaan ihanilla aataminaikuisilla sähkö"lypsykoneilla" sen tilanteen jotenkin tasoittumaan ja uskalsi ajatella kotiinlähtöä.

Äitisuhteista olitte kertoneet. Mulla on ihan hyvät ja suht läheiset välit molempiin, ja appivanhemmatkin on ihan ok, vaikka välilä jotkut jutut anopin suhteen vähän hiertääkin. Hatunnosto teille jotka olette rakentaneet elämänne vähän vaikeammista lähtökohdista!

Nyt neitosen kanssa aamutoimille!
snodgrass ja neponen 30+3

 

Daydreams: sinun äitisuhteesi vaikutti niin ikävältä, että oma äitisuhde rupesi muistuttamaan ihannetta... Vaikutat vallan tasapainoiselta immeiseltä, vaikka olet noin kovan koulun elossa käynyt!

Muitakin ikäviä suhteita oli alkoholismineen ja muineen. Mutta onneksi myös niitä hyviä suhteita! Toivottavasti itse osaa olla arvostettava, luotettava ja hyvä äiti! Siihen pyritään.

Eilen iski ensimmäinen kunnon selkävaiva. Vasen puoli oli lonkasta varpaisiin jumissa. Syynkin tiedän kyllä: huonot kengät. Ostin jokin aika sitten mielestäni hyvät kengät, mutta käytössä olen huomannut, että jalkapohja tykkää niistä huonoa ja meinaa jumiutua. Mietin sitten parempien kenkien hankintaa niin kauan, että se jalkapohjan huono olo siirtyi koko kinttuun (ja pidin koko aika niitä huonoja kenkiä, kosk ne on niin nätit... turhamaisuudesta saap kärsiä). Eipähän ollut mukava olotila. Venyttely ja hieronta ja jumppaaminen ilmeisesti tekivät tehtävänsä, koska nyt olotila on huomattavasti parempi. Ja kävin sitten ostamassa eilen uudet, jalkapohjaa tukevat kengät.

Väsymyksestä on ollut puhetta. Täällä myös väsyttää. Enempi kuin muulloin raskausaikana, edes silloin alussa. Toisaalta kaikkia ei-raskaana oleviakin tuntuu nyt väsyttävän hirmuisesti, joten saattaa olla yleistä loman tarvetta ja matalapaineen aiheuttamaa väsymystä.

Nyt taidan lähteä tutustumaan tarkemmin tuohon facebook-juttuun. Suapahan nähhä, osaako mamma toimia.

 

Huomenta vaan taas täältäkin

Väsymyksestä Juu sitä kyllä riittää vaikka muille jakais. Eilenkin taas tuohon sohvalle tsippasin ihan yhtäkkiä kun telkkua katsoin.

Suhteet vanhempiin Tällä hetkellä todella hyvät. Samoin myös anoppiin ja appeen. Omat ongelmat on meidänkin perheessä olleet ja aina ei oo helppoa ollut. Mutta tämänhetkiseen tilanteeseen oon enemmän kuin tyytyväinen. :heart:

Elohiiri Sun shoppailu kuulosti ihan samalta kuin mun. En kans osaa ostaa itelle mitään, mutta muksuille kyllä. Ukko saa aina kauheita tunnontuskia, jos yhessä kaupoilla ollaan ja mä en sitte löydä mitään järkevää ostettavaa itselle, kun hän kyllä osaa itelleen ostaa kaikenlaista turhaakin

Siivoiluun En oo tainnu kommentoida. En oo mikään siivousfriikki, mutta kyllä meillä tavarat silleen järjestyksessä aina on, että tänne voi kyläilemään päästää. Jos taas tiedän, että joku on tulossa, niin varmasti siivoan. En nyt nurkkia ala nuolemaan tai kaappeja penkomaan, mutta sillä imurilla huitasen nopiaan ja vähän pöytiä pyyhkäisen.

No mutta nyt ei tunnu mitään järkevää tulevan mieleen joten :wave:

Katjuska ja Vilpertti 29+3 :heart:

 

No minäkin nyt sitten ilmeisesti anoin liittymistä tuonne naamakirjaseen Ei hajuakaan miten toimii, niin en oo varma oonko anonnu vai ei. Ainakin siinä lukee nyt, että peru liittymispyyntö, niin siitä ajattelin vaan että oon sitte anonnu
Kuvaa ei vielä oo, kun totesin ettei koneella oo mitään painokelpoista pärstäkuvaa musta :kieh:

 

Ja taas täällä tähän on jäänyt koukkuun pahemman kerran Nyt on hyvä rauhassa kirjotella ku siskon plikka leikkii esikoisen kanssa
Neiti heräili tänään enne kahdeksaa ja reippaasti ensimmäisenä vaihtelee kakkavaippoja pois, olisi kyllä vähä väsyttänytki ku tuli täällä hilluttua niin myöhään eilen! Oma vika ei parane valittaa! Täällä satelee taas vettä. No toisaalta ihan kiva et on vähän viileempää ei tuu itellekkä niin paljon sitä turvotusta =) Tänään pitäisi viedä tuo siskon tyttö kotiin ja jättää mein neiti sinne mammuu päikkäreitä ja itse saan hetken hengähdystauon kun pääsen kummipoikani kanssa Heseen syömään Olisipa kello jo 12!!!!
Ukko kultakin tulee tänään viikonloppu reissultaan onneksi kotiin, saa viettää laatuaikaa lapsensa kanssa ja mä huokaan! Taas tuli omaa napaa mutta palataan jälleen :wave:

 

Tervehdys kaikille! =)

Niin se on viikonloppu taas ihan kohta takanapäin.
Se meni taas hirveellä kyydillä, päivät oon ollu yksin kotona, mies iltavuorossa. Perjantaina kävin shoppailemassa ja löytyihän sieltä itelle TAAS pari äitiyspaitaa (niitähän ei ookkaan kertyny ku muutama ), pojille sukkia ja paitoja ja vauvallekin ostin muutaman vaatteen. Oli ihan pakko kun niin hyviä alennuksia oli
Perjantai-ilta ja yö meniki sitte baarissa. Täällä oli Klamydia esiintymässä ja mun oli ihan pakko päästä sitä katsomaan :heart: Ja olihan se ihan HUIPPU! B)
Eilenki sit käytiin taas baarissa, Sir Elwoodia katsomassa B)
Muutaman ihmiset eilenki kyseli että miten jaksan olla baarissa mahani kanssa, mutta ei se mua oo kyllä häirinnyt, tuossahan tuo mukana menee Eikä mulle oo mikään ongelma katsoa humalaisia selvinpäin, välillä jopa miettiny että tuleekohan musta absolutisti tätä menoa On se vaan niin mahtavaa herätä aamuun, ilman krapulaa.

Kiitoksia sille joka mainitsi tuosta Kätilöt-sarjasta :flower: En oo tiennytkään tuollaisesta.

Suhteesta vanhempiin oli täällä puhetta. Mulla on äidin kans ihan hyvät välit, mutta ei sen kaikkea tarvi tietää. Äitini on aika jyrkkä mielipiteissään ja esim. mun ja exän ero oli yhtä helvettiä..silloin sain kuulla jos vaikka minkälaista haukkumista ja nimittelyä yms..
Ja kun tän uuden miehen tapasin, niin välillä meinas jopa välit mennä poikki äitiini, hän ku ei millään meinannu tätä hyväksyä.. Mutta nyt on taas rauha maassa ja kaikki "unohtunu" tuonne mielen syövereihin.
Isän kans oli ihan hyvät välit myös, hiljainen ja rauhallinen mies hän oli. Isän kuolemasta tulee syyskuussa 2v :'(
Appiukon kans välit on myös ihan hyvät, anoppia mulla ei ole kun hän on kuollut 10v sitten.

Synnytys täälläki pyörii mielessä vähän väliä. Vaikka neljäs synnytys tulossa ja kaikki muut menneet hyvin ja nopeasti, niin silti vähän pelottaa :/
Mä oon "kivuton" synnyttäjä, mulla ei siis oo ollu kivuliaita supistuksia ja synnytykset on olleet helppoja ja nopeita. Viime synnytyksen jälkeen nousi kuume 40 asteeseen ja verta tuli ihan kiitettävästi...ehkä se on kuitenki alitajuntaisesti vähän säikäyttänyt.
Kipulääkkeitä en oo keltään tarvinnu, joten toivotaan että nyt sama kaava jatkuu.
Esikoiselta kätilö löi reiteen jonku kipupiikin ja mun olo meni siitä sata kertaa huonommaks ja kipeemmäks, silloin vannotin etten ikinä enää ota mitään..

Siivoilusta..mä en kyllä lue itseäni mihinkään siivoushullu kategoriaan
Kyllä mä tietyn perussiivon pidän yllä koko ajan, mutta kyllä monesti ku vieraat ilmoittaa tulostaan on tehtävä vähän ojennusta sinne ja tänne B)
Vessat kyllä pitää olla aina ihan tiptop! Samoin ku kaikki kaappien sisällöt, niistä mä oon hyvinkin tarkka :ashamed:
Onneksi mun mies auttaa aina siivouksessa, niin ei tarvi yksin siitä huolehtia.

Täällä kans yks väsynyt mamma :wawe:
Toissapäivänä ja eilen otin sellaiset 3-4 tunnin tirsat
Ja niin taitaa käydä tänäänki, sen verta taas väsyttää.
Mutta nyt on kyllä taas menneetki yöt valvoessa, ku on baarissa käyny ja sit loppuyö ja aamu kärsitty kauheesta närästyksestä, johon ei oikeesti vaikuta yhtään mikään :/
Viime yönäki tullu nukuttua varmaan sellaiset 3 tuntia..

Mahassa taas bileet :heart: Kannettava hyppii tässä mahan päällä

Mun piti kysyäki jotain, mut nyt lyö pää tyhjää.. no käyn kysyyn ku se tule taas mieleen.

Äippäskä ja syltty 29+4