SYYSMASSUKAT (kesäkuun loppu)

Siivouksesta Enpä oo tainnu vielä kommentoidakkaan. Minä en ole mikään siivousihminen, meillä se on enemmän isännän harteilla. En vissiin kotona nuorempana oppinut pitämään siisteyttä niin tärkeänä kun aina oli paikat ihan mullin mallin, kun äiti ei hirveästi kerennyt siivoilemaan. Maatalossa ja kunnan "hallintotehtävissä" riitti sille tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin. Kyllä meillä semmonen perussiivo on pyritty pitämään, eli vieraat uskaltaa päästää ovesta sisään ilman isompaa stressiä. Ja kaikki tuttavat ovat kaiketi oppineet että meillä voi olla vähän hiekkaa ja karvoja lattialla ja sohvalla. Kissat ja koirat kun pitävät huolen siitä että nuo luonnovarat ei meidän taloudesta lopu :kieh: Pitää koittaa vähän tsempata tuon asian suhteen sitten kun napero tulee.

Synnytyksestä Jossain vaiheessa miehelle puhuin että entäs jos kaikki ei mene niinkuin pitää niin hän vain totesi että miksipä sitä näin etukäteen miettimään. Sen näkee sitten kun aika koittaa. Sen jälkeen ei liiemmin ole tullut asiaa pohdittua. Tottakai se välillä käy mielessä, mutta mitään pelkoa ei oikeastaan asiaan liity.

 

Jippii, ollaan yli 30:n!! Ihan uskomatonta. Juhlitaan tätä syömällä ribsejä ja juomalla siideriä. Mies saa ottaa viiniä tai mitä tahansa. Tuo Kopparbergin alkoholiton omena-karpalosiideri on kyllä erinomaista, kalorimäärää vaan ei tiedä mutta liian makealta se ei maistu.

Siivoamisesta:
Meillä hajos käytännössä elämä silloin kun esikko syntyi ennenaikaisena. Oltiin niin pitkään sairaalassa, kotona vaan pölykoirat kerty nurkkiin ja tavaraläjät kasvoivat. Onneksi erityishoitotuella saatiin palkattua siivooja ja edelleenkin hän on käynyt meillä. Onni ja autuus, paitsi että nyt hänellä on kuukauden kesäloma ja me ollaan ihan oman onnemme nojassa. Esikolla on paha ääniyliherkkyys ja siksi me ei voida imuroida silloin kun hän on kotona. Mies hoitaa meillä tuon ruokailupuolen ja nyt lapsen hoidon niin en tiedä miten meillä saatais siivottua. Pyykit on sentään saatu ulkoistettua kaupungin kotipalvelulle, mutta he eivät siivoa. Pyykkiä nimittäin kyllä tulee ihan kiitettävästi viikon aikana. Ja kaikki pitää saada silitettyä ja mankeloitua. Miehen töissä pitäisi olla paidat sileänä ja esikon 'käyttöohjeissa' sairaalasta saatuna oli, että pölyn hillitsemiseksi pitää vuodevaatteet mankeloida ja ryijyt yms. karsia.

Tuossa aamulla tapahtui taas mielenkiintoista, esikko kolisi vessaan ja kuultiin, kuinka hän laittaa pienennysrenkaan paikoilleen ja sen jälkeen kuuluikin vähän epämääräisiä ääniä. Hän oli päättänyt laittaa itselleen kylvyn ja laski ammeen sopivasti täyteen vettä, pisti kylpyvaahdon ja onneksi oli tyytyväinen kun ryntäsin siihen viereen istumaan. Tällä kertaa hän ei lukinnut vessan ovea sisältäpäin.

Anoppi ja appiukko ovat vainajia, joten sillä suunnalla ei ole suhteessa ongelmia. Oma isä on hyvin vanha, sitä nauroinkin että hän on syntynyt Tsaarin vallan aikana, minä itsenäisessä Suomessa ja esikko EU Suomessa. Ihan ei saatu isoisääni syntymään Ruotsin vallan aikana mutta yllättävän lyhyt on kuitenkin sukupolvien mukaan mitattu historia. Tai sitten meillä on pitkät välit sukupolvilla. Äitisuhdetta rasittaa hänen uskovaisuutensa (emme kuulu kirkkoon) muiden muassa.

Päivällä pitää kyllä ottaa torkkuja, sillä herään edelleenkin hyvin aikaisin. Töihin mennessä se oli etu, sillä pääsi ajoissa aloittamaan ja ennen ruuhkia oli paikalla ja vielä ehti käydä liikkumassa kellarin liikuntatiloissa ennen päivän aloittamista. Vaikka kunto tässä makaamisen aikana olisi mennyt ihan nollille, niin oli se aika hyvä ennen petipotilaaksi joutumista kun tunnin päivässä treenasi ennen työpäivän alkua. Toisaalta on ihanaa, kun on omaa aikaa lehden lukemiseen ja rauhalliseen teekupposeen. Kun (jos ja kun) sitten kotona on vauva, en panisi ollenkaan pahakseni aikaisia herätyksiä mutta myöhäistä valvomista vastustelen. Nyt sentään mies jaksaa nukuttaa esikkoa mutta kahdesta hän tuskin selviää, ei varsinkaan jos päästään imetykseen asti. Harmi vain, että juoksurattaisiin saa lapsen vasta noin 9kk ikäisenä, ehkä pitää tehdä niin että isä hoitaa vauvaa ja minä lähden juoksulenkille esikon kanssa kunhan tästä vauvan kanssa kotiin päästään.
Mistä tuli mieleen, keksisikö kukaan miten saadaan kaksi tavallista vaunua yhdistettyä niin, että ne olisivat kuin tuplat? Ei viitsisi tuplia hommata kun esikko kuitenkin on jo niin vanha mutta olisi joskus kiva päästä molempien kanssa liikkeelle. Jos olisi joku tanko, jonka voisi kiinnittää vaunujen ja rattaiden rungon välille niin sillä virityksellä ehkä pystyisimme liikkumaan lasten kanssa. Joku kaksipäinen koukku, jonka saisi niiden runkojen väliin.. Tuskin edes puupalikka, joka kummastakin päästä kiinnitetään nippareilla vaunun runkoon kestäis. Tai tiedä häntä, sitä vois kokeilla. Käytän nippareita melkein mihin tahansa, jopa kerran töissä korjasin sillä housut kun nappi irtosi kesken päivän. Maksaisi ainakin vähemmän, kuin tuplat.

Shoppailuista:
Voi kuulkaas, haaveilen että kun tästä pääsee taas kaupungille niin hankin itselleni jotain luksusta. Uus käsilaukku olis kyllä ihana! Ookoo, onhan tuo marimekon kassi jota viimeksikin käytti hoitolaukkuna mutta jos olis joku ihana käsilaukku, jonka sais sinne hoitolaukkuun tai edes vaikka joku upea kukkaro! Esikolle on käytännössä vuodeks eteenpäin hankittuna jo tavaraa, kengät vain talveksi pitää ostaa. Ja pikkusiskolle on kaikki esikon pieneksi jääneet tavarat. Paitsi että esikko juuri vaihtaa päälleen tämän päivän viidennen asukokonaisuuden.

Hexa ja pikkusisko 30+1

 

Piti vielä tuosta kotiutumisesta tulla kommentoimaan että itellä ei ollut silloin hoppua kotiin kun poika syntyi la-iltana ni ti-aamuna lapsen lääkärin tarkastuksen jälkeen päästiin lähtemään kotia kohti.Ihmiset on hirmu erilaisia tuon kotiin lähdön kanssa ja juuri tuo maidon nousu on yksilöllistä mutta itse halusin olla sairaalassa niinkauan kunnes maito nousi ja imetys alkoi joten kuten sujumaan.Koska yölläkin hälytin aina kätilön avuksi syötölle ja jotenkin oli varmempi olo itselläkin.Joten mä en ainakaan ensikertalaisena kiirehtis sieltä kotiin.Jorvi ei ainakaan sairaalanakaan tunnu niin "laitosmaiselta" enempi kodinomaiselta ja kun ruoka oli valmiina vähän väliä ja vielä hyvääkin ni mikäs siellä ollessa!

Meikäläinenki veti tänään 3 tunnin pikkupäikkärit!

 

Kiitos maitolohdutuksista! :heart: Mulla ei tosiaan tule missään tilanteessa yhtään pisaraa, mutta onhan tässä vielä aikaa...

Onko teillä muilla sellanen olo, että raskaana oleva nainen on kiloineen kaikkineen kuin yleistä riistaa? Mä oon nimittäin tosi harmissani, kun ihmiset kommentoi muhkeaa vatsaani joskus turhankin innokkaasti... "Ootko varma, ettei oo kaksoset?" -No on varmaan siellä joku näkymätön kaksonen, jota ei ultrassa havaita... "Mitä??? Vielä kolme kuukautta laskettuun aikaan???" Ja niin edelleen. Kaiken huippu oli kuitenki tänään ku käytiin appivanhempien luona. Anoppi kertoi, kuinka miehen puolelta oleva nuori sukulaisnainen (jonka näin muutama viikko sitten) oli kommentoinut moneen kertaan, kuinka JÄRKYTTÄVÄN ISO maha mulla oikeen on. Että on varmasti tyttö, ku on levinny joka suuntaan... Hän oli toistellut mielipiteitään ja päivitellyt asiaa hyvin innokkaasti.

Olin aika yllättynyt moisesta kommentista ja totesin anopille, että onpa minulle mahan perusteella povailtu poikaakin, kun niin edessä tämä maha on. No anoppihan oli vallan eri mieltä ja katsoi minua miehen siskon kanssa pitkään ja arvioiden. Olen kuulemma leventynyt reilusti sivuillekin. Sanoin, että enpä ole ihan kapoinen ollut alun alkaenkaan. Anoppi jatkoi, että "no et sinä nyt NOIN leveä ole ollut, et vain itse näe. Nyt on oikeen kainaloiden altakin leventynyt (outo kommentti).". Miehen sisko totesi, että onpahan vauvalla hyvin tilaa kyljissä asti... Olin erehtynyt mainitsemaan, että vauvasta lääkäri veikkaili 4-kiloista. Siitäkö miehen sisko innostui, että minun pitäisi mennä trampoliinille pomppimaan ja laihtua sitä kautta... Anoppi oli toista mieltä ja matki, kuinka maha siellä heiluisi edestakaisin... Minun pitäisi olla vielä hyvillään, ettei vauva ole kääntynyt raivotarjontaan, muutenhan tämä jättiläisvauvani (anoppi ei sanonut tällä nimellä) painaisi pahoin kohdunkaulaa.

Sanoin, että en kyllä lainkaan pidä siitä, että sukulaisnainen on kommentoinut vatsaani tuolla tavalla suureen ääneen, kenelle kaikille lie tätä mainostaa. (Vinkki anopille: Lopeta asiaton kommentointisi.) Anopin mielestä minun pitäisi olla vain HYVILLÄNI näistä kommenteista... Synnytystavasta anoppi totesi ykskantaan, että hän ei minun asemassani ottaisi mitään riskejä ison vauvan kanssa...

Pahoitin mieleni kyllä totaalisesti moisista kommenteista!!! Millä oikeudella he kommentoivat vartaloani tai vauvaani mitenkään??? Eikö ole vain ja ainoastaan minun ja aviomieheni asia, minkä kokoinen vauvamme on ja onko se nyt hyvä, ettei hän ole vielä kääntynyt. Ei tarvi alkaa taivastelemaan suurta vatsaani ja oikein arvioida päästä varpaisiin, mistä kaikkialta olen paisunut!! Että suututtaaaaaa!!! :kieh: Lääkärit ja osaavat terveydenhoitajat kyllä huolehtivat meistä odottavista äideistä ja vauvoistamme. Saan arvion synnytystavasta ja varmastikin teen päätöksen ITSE mieheni kanssa siltä pohjalta. Mulle tuli oikeen suojeluvaisto vauvalle, ku lähdettiin pois. Sanoinkin vauvalle, että "sinä olet just hyvä sellaisena kuin olet!" Ja samaa haluan ajatella itsestänikin. Olemme joskus mieheni kanssa ottaneet yhteen näistä anopin kommenteista, mieheni kun ei ole aina tukenut minua hankalissa tilanteissa tarpeeksi. Nyt hänkin oli kuitenkin todella pahoillaan ja lupasi ottaa asian esille, jos vastaavaa vielä ilmaantuu (nyt hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta, kun ei ollut läsnä tilanteessa).

Mitä mieltä te muut olette? Olenko yliherkkä? Onko vastaavia kokemuksia?

No, huomenna on uusi viikko ja ehkäpä tuo aurinkokin pilkahtaa esille taas

Mayah ja pikkuinen 28 tasan :heart:

 

Myah Aika todella ärsyttäviä kommentteja olet saanut!!! :kieh: Minä olisin jo varmaan anoppia tirvassut, aivan kuin olisi tahallaan yrittänyt ärsyttää! :hug:

maitoa ei juu täälläkään ole tihkunut tipan tippaa, sainkin tänään omalta anopiltani pestäviä liivisuojuksia Saa nähdä kuinka niitä sitten tarvitsee.

siivousintoilu ei ole täällä kyllä huipussaan, on niin vähän vaan ehtinyt olemaan kotona. Joka viikonloppu jotain juhlaa/menoa, milloinhan ehtisi pyykkiä pesemään..
Onneksi sentään koira on villakoira, eikä siitä lähde karvaa! :heart:

päikkärit tuli juuri nukuttua todella fiksuun aikaan (klo 18-21.30) koiran kanssa ensin sohvalla ja sitten siirryttiin oikeen sänkyyn makaamaan. En saa varmaan koko yönä unta ollenkaan, mutta onneksi huomenna on vapaata töistä! Ukkokin katsoo peliä joten ei varmaan ihan heti kohta tarvi nukkumaan mennä.

suhde vanhempiin on minulla hyvä molempiin. Ovat kyllä eronneet 20 v sitten ja isä on ollut siitä lähtien alkoholisti. Välillä parempia aikoja nähnyt, mutta useinmiten niitä huonoja. Asutaan eri paikkakunnilla eikä kovin usein nähdä, 1-2 krt vuodessa. Yleensä hänellä on tapana soitella minulle humalassa, mutta onneksi osaan jo aika hyvin tunnistaa milloin on putki päällä ja voin soittaa takaisin hänen ollessa "selvinpäin". Äidin kanssa onkin tosi hyvät välit ollut aina, nuorena minut saanut ja hyvin ymmärtänyt kaikki oikkuni =) Samoin uusio-isän kanssa on hyvät välit ja tuleva vauva saakin hänestä myös papan oman isän lisäksi. Appivanhemmissakaan ei ole mitään valittamista, molempien kanssa tullaan toimeen.

Ei mulla ainakaan tällä hetkellä ole mitään sen sortin vaivaa että pääsisin töistä aikaisemmin lomalaitumille, jos ei väsymystä mukaan lasketa. Tosin onhan tässä vielä aikaa jos niitä vaivoja alkaa ilmaantumaan. Voi olla hyvinkin mahdollista kun seisomatöissä olen ja välillä on niitä 10-tuntisia päiviäkin meillä. Ilmastointikaan ei aina toimi jos nyt alkaisi vihdoin sitä hellettä puskea.

Nyt tulikin romaani tästä kirjoittelusta, parempi lähteä sohvalle ihmettelemään mitäs sit tekis :wave:

meripihka ja pikku-apina :heart:

 

Jee! Espanja johtaa :attn:

Mayah ymmärrän sua NIIN hyvin!! Oltiin miehen veljen luona tämän valmistujaiskaffeilla tänään, ja siellä tämän mieheni veljen vaimon isä (menikö vaikeeks ) hämmästeli kanssa päin naamaa että niinkö kauan on vielä laskettuun aikaan, kun maha on jo niin iso |O Eikä tämä tosiaan ole eka ihmettely. Siis tosiaan yleistä riistaa ollaan? Eihän kukaan järkevä ihminen muuten käy taivastelemaan päin naamaa toiselle et kuin sulla voi olla noin iso maha!

No, tää mun tapaus on silti kyllä lievä verrattuna tohon sun anopin kommentointiin. Kyllä sulla on kaikki syyt olla vihainen ja loukkaantunut! Mutta ei auta, pitää vaan ravistaa tollaiset kommentit yltään kuin vesi hanhen selästä ja jatkaa matkaa. Me ollaan kauniita, ja meillä on tarkoitus! =)

Siis oikeesti mietin tässä yks päivä, et kun on raskaana niin tuntuu et mun olemassaololla on tosiaan merkitystä. Että vaikka en tekisikään mitään hyödyllistä kuten töitä tai siivoaisi, niin silti mun ei tarvi nyt perustella olemassaolooni mitenkään, koska kerran huolehdin parhaillaan ihmissuvun jatkuvuudesta... Onks tää ihan hullua?

 

Mayah Ei oo kokemusta vastaavasta, mutta hirveen paha mieli jo tuli lukiessa, että millaisia kommentteja oot joutunut kuuntelemaan. Että et kyllä mun mielestä oo mitenkään yliherkkä. Toivottavasti et enää vastaavaa joudu kokemaan. :hug:
Muutenkin tämä vartalon muuttuminen vaatii totuttelua, niin ei siinä ainakaan tuollaiset kommentit helpota sinuksi tulemista vartalonsa kanssa. :kieh: Ja vauvan koon päivittely ei kans auta kyllä mitään. :headwall: Täydellinen pikku ihminen sieltä syntyy :heart:

Hexalle onnittelut 30 viikon ylityksestä =) :flower:

Dior Enpä osaa profiili kysymykseen sanoa mitään :|

 

Koira herätti. Nyt ei sitten saa unta. Eikä kai mieskään kun sanoo heränneensä jatkuvasti siihen kun mä vaihdan asentoa.

Mutta tuosta vatsasta ja niistä saaduista kommenteista. Eikö pikemminkin tämä kanssaihmisten ihmetys vatsan koosta kerro siitä, että ympärillämme on raskaana olevia tai synnyttäviä ihmisiä tosi vähän? Harva näkee raskaana olevia läheltä ja silmä ei totu vauvamahaan. Synnyttävät/synnyttäneet lokeroituvat omiin hiekkalaatikoihinsa ja työelämästäkin poistutaan hyvissä ajoin (vähintään se kuukausi) ennen synnytystä. Vähän sama, kuin kuolema. Sekin on erotettu täysin omaan lokeroonsa. Kaupungin keskellä saattaa olla hautausmaa, paikka jossa kuoleman riittejä vaalitaan ja suru on sallittua. Mutta kuinka moni on joutunut työpaikallaan kohtaamaan surun tai surevan ihmisen? Miten häneen osataan suhtautua?
Olisiko vatsan koon päivittelyssä takana sittenkin 'peniskateutta'?
Aina läpi historian raskaana oleva hedelmällinen nainen on symboloinut koko elämää, sen jatkuvuutta ja rikkautta. Kun raskaudesta tulee näkyvä se aiheuttaa alkukantaisia tunteita. Ja jos omaa tunnepohjaista reaktiotaan ei pysty ymmärtämään, nykyihminen yrittää käyttää tunteittensa kieltämiseen (huonoa) logiikkaa ja päästelee suustaan sammakoita. Mitä suurempi vatsa, sitä vahvempi vauva, joka selviää hengissä aikuisuuteen saakka. Eikö näin voida päätellä varsinkin siihen aikaan, kun ultran ennusteita vielä ei ollut saatavilla? Mitä enemmän kapasiteettia äidillä on imettämiseen sitä varmemmin lapsi pysyy hengissä oli sitten ollut katoaika tai ei.

Tsemppiä vain kaikille, joiden mahan kokoa kummeksutaan. Omasta vartalostaan kannattaa nauttia ja yrittää vain ymmärtää näitä, jotka eivät pysty omia tunteitaan käsittelemään.

Hexa

 

Mayah on joutunut samaan ahdinkoon, kuin minä esikkoa odotaessani.
Silloin olin anopille ihan vapaata riistaa painonnousuni sekä muunkin suhteen.
Aina hän tavatessamme kyseli, että paljonko nyt on kiloja tullut, ihan kuin se olisi ollut suurin innostukseni aihe.
Sitten alkoi pelottelut liian isosta vauvasta ja että synnytys on vaikea.
Noh, kun sieltä sitten putkahtikin 23 tunnin pinnistelyn jälkeen mallimittainen (53cm ja 3500g) vauva, tuli seuraavaksi huolenaiheekseen imetys ja se, ettei se minun rinnoillani varmastikkaan suju.
Eihän se sujunutkaan, mutta se ei onneksi minua haitannut.
Tuttelit sun muut auttoivat onneksi ja esikko on täysin terve ja vailla allergioita oleva nuori neiti.
Uusi aihe ilmenikin sitten arvostelulle, kun meillä lähdettiin kävelemään seitsenkuisena!
Että kuinka tuolla tavalla, vailla minkäänlaista järjenhiventäkään voi lapsi jo kävellä, kun ei hänen lapsensa ole sitä tehnyt.
Mutta minäpä olinkin! Ja tästä eteenpäinhän kaikki mitä tuo esikoisemme on tehnyt, on minun syytäni!

Nyt eilen tavatessamme odotinkin, että sama homma jatkuu, mutta eipäs uskaltanutkaan sanoa mitään.
Taitaa tuo takana oleva masennukseni vaikuttaa, kun mieheni hälle siitä sanoi aika pahasti talvella.
Ei ottanut nainen ymmärtääkseen, että miten minä voisin tuollaiseen muotitautiin sairastua...
Mutta kun se ei katso aikaa ja paikkaa.

Voimavaranani on oma äitini, joka kannustaa ja tukee oikeasti ja jolta voi kysyä apua, jos mieli pahastuu jostain.
Mieheni on myös todella hyvä tuki, sillä hän osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja anopin sanomiset omaan arvoonsa.
Toivottavsti sinullakin on tukijoukkoja, sillä odottava ja tuore äiti osataan kyllä syyllistää kaikesta mahdollisesta, mutta ne kannustukset unohdetaan!
Pidä mieli korkealla ja yritä löytää se "leijonaemo" sisältäsi, siten saat puheet hiljenemään ja omankin äänesi kuuluviin.

Mamitus2 ja Nappula 30+1 (taas poksuu viikot)

 

Nostelemaan tulin ettei vaan tipahdeta Pitää iltasella kattoo meille sitä uutta ketjua taas, kun niin se vaan on, että kesäkuukin hujahti taas mennä menojaan ja syyskuu lähenee lähenemistään

Katjuska ja Vilpertti 29+3 :heart:

 

Maanantai aamupäivää!

Ja vihdoin näyttää siltä, että kesä koittaa - jee! B)

Viikonloppuna tehtiin suuria ratkaisuja ja hankintoja: vaunut ja turvakaukalo Ostettiin Brion Happyt ja samaa merkkiä turvakaukalo. Alunperin oli ajatuksena hommata vaunut käytettynä, mut suunnitelmissa on kuitenkin enemmän kuin yksi lapsi, joten eiköhän näistä ole mahdolliselle seuraavallekin käyttöön. Meinas pahemman laatuinen ahdistus kyllä iskeä taas vaunukauppoja kierrellessä. Onneks mun auton takakontin koko oli edes hieman rajoittava tekijä ja sit tietty se, et ei asuta ihan kaupungissa, joten saatiin vähän vaihtoehtoja rajoitettua. Rahanmeno kyllä hirvittää, varsinkin kun vielä lisäks tämä uus koti jonne tarvis kaikenlaista uutta kalustetta.

Äitisuhteista: todella myös täällä nostetaan hattua teille, jotka olette selviytyneet ilman äidin tukea. Itselläni tosi hyvät välit vanhempiin, ovat aina auttamassa ja soitellaankin lähes päivittäin. En ole mitenkään paras kaveri-suhteessa äitiini, vaan hän on äiti ja minä tytär. Eli jotain juttuja todellakin jätän kertomatta. Kaverit on sitten erikseen. Jossain vaiheessa kuvittelin tällaisen suhteen vanhempiin olevan itsestään selvää, mutta onneks olen nähnyt sitten lähipiirissä muunkinlaista ja oppinut antamaan omille vanhemmille ansaitsemansa arvon. Kuten monella muullakin, alkoholiongelmaa löytyy täältäkin anopin puolelta. Se tietysti tekee miehen toisinaan surulliseksi ja on kurjaa kun ei voi muuta kuin lohduttaa :'( Mies jo sanoikin, että tiedoksi vaan, meidän lapsi ei hänen äidilleen tule koskaan jäämään yökylään. Ihan vaan varoiksi. Appiukko uuden puolisonsa kanssa on onneksi toista maata. Tullaan hyvin toimeen, tavataan n. 1-2 krt kuukaudessa, mutta soitellaan.

Vatsakommenteista: Itselläni vatsaa ja pientä ylipainoa oli jo ennen raskautta, joten se ehkä on hillinnyt enimpiä kommentteja Alussa varsinkin moni ei ollut varma olenko vain lihonnut vai raskaana Onneksi olen osannut suhtautua kiloihini aina vähemmän vakavasti, joten kaikenlaiset kommentit otan huumorilla vastaan. Eniten kommentoi varmasti oma äitini, joka muutenkin on melko suora puheissaan. Ei toki sano pahalla, vaan saattaa vilpittömästi todeta, et on sulla kyllä toi takamuskin levinnyt :kieh: Mies on myös kommentoinut lähinnä vatsan kasvua sekä lantion mallin muuttumista. Mutta sekin on lähinnä sellaista yhteistä ihmettelyä :heart:

Siivousintoa odotan innolla..huoh :headwall: Ei minkäänlaista innostusta, toki tavarat on jossain määrin aina järjestyksessä, mutta imurointi ja muut, niin ei vaan jaksa.

Syömisestä: nykyään tulee tosi helposti aivan ähky. Joutuu ihan tosissaan tarkkailemaan paljonko suuhunsa laittaa. Ruokahalua nimittäin löytyy vähän liikaakin ja syödessä helposti tulee "vedetttyä överit" Kaikenlainen makea, jäätelöt, suklaa, kakut, pullat, maistuu edelleen :ashamed:

Nukkumisesta oli myös juteltu. On ollut omituinen viikko takana. Pari yötä meni taas neljältä herätessä ja tunnin kahden valvomisella. Sitten pitkät unet ilman vessakäyntiä peräti kymmeneen asti aamulla. Seuraavana yönä kahdeksaan mennessä aamulla oli käyty jo neljä kertaa vessassa ja taas kaksi yötä ennen kahdeksaa herätys ja sitten ei enää tullutkaan uni. Viime yönä taas sikeät ja pitkät unet, eka vessakäynti ja herääminen vasta ysiltä. Omituista!
Toisaalta kiva, että välillä on pitkätkin unet takana. Päikkäreitä en ole juurikaan harrastanut. Joskus iltapäivällä iskee yleensä mieletön väsymys, mutta menee sitten pelkällä vajaan tunnin lepäämisellä ohi.

Viikonloppuna iltaisin selvästi meillä käännyttiin pää alaspäin, sillä paine alapäässä oli ihan mieletön! Aivan kuin joku väkisin tunkisi itseään ulos. Mutta aamuun mennessä paine oli sitten helpottanut. Tältäkö se loppuaika sitten tuntuu, kun pikkuinen ei enää pääsekään kääntymään?

Jos taas alkaisi suoriutumaan talosta uloskin. Nämä aamut menee kyllä niin jotenkin tupeksiessa, hyvä jos kahdessa tunnissa saan itseni lähtökuntoon. Olisko se sitten tämä kun ei ole varsinaisesti mitään aikataulua eikä töihin lähtöä tai muuta vai alkaako sitä vaan höynähtämään?

Hyvää alkanutta viikkoa masun kasvattelijoille!

Zucchero 28+6 (apua! miten näitä viikkoja vaan kertyy näin vauhdilla???!)

 

Dementia iskenyt tännekin... :headwall:
Piti vaan vielä kertoa, että kävin viime viikolla Keravalla Pikku Piipero-nimisessä liikkeessä, jossa myynnissä käytettyjä lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Siistiä tavaraa, mutta en tehnyt mitään hankintoja. Mielestäni ei mitään järkeä maksaa käytetystä bodysta kolmea euroa, kun nyt alesta saa samaan hintaan täysin uusia. Eikä ollut siis edes mitään merkkitavaraa, vaan ihan H&M-Lindex-osastoa.

 

Voihan ärsyytys!!!! Kone tehny tenät kahteen kertaan, aina ku oon päässy hyvään kirjotusvauhtiin :kieh:

Suhteesta vanhempiin On hyvät välit äitiin, soitellaan päivittäin. On tietty joitakin asioita mitä en hälle kerro. Isin kanssa on murkku-iässä ollu aika raskasta, vanhemmat meinasi mun teini-iän aikaan erota ja se oli aika rankkaa aikaa, kun tuo oma pääkään ei sillon oo ihan kasassa ja kurjemmaksi asian teki että kotikin meinaa hajota. Mutta isi on kiva ja hää tulee ukkokullan kanssa niin hyvin juttuun et se on varmasti myös lähentäny meitä. Elikkäs on meidänkin perheessä ongelmia ollu, mutta nekin on aina niin suhteellisia. Vanhemmat siis oat edelleen yhdessä. Voimia teille kaikille jotka olette joutuneet luopumaan läheisistänne tavalla tai toisella :hug:
Anoppi ja appiukko :| Musta tuntuu et meillä on aika perinteinen anoppi appi suhde... Välillä menee hein kanssa herne nenään, mutta suhde pysyy kuiteskii hyvänä varsinki kun on tuo poika elämässä ja hän on anopilla eka lapsenlaps. Appiukolta saa aika kurjia kommentteja kropasta ja anoppi antaa useasti terveysneuvoja ja kasvatusneuvoja tupakka suussa. Mutta oon opetellu pistään ne läpi korvien.

Siivouksesta Meillä on aika perussiistiä, koiran karvaa on aina ( johtuu koiran leikkuuttamisesta ) Mutta vieraat jotka meillä käy "yllättäen" tietää et meiltä niitä löytyy. Ainut asia mikä alkaa ahdistaan jos yllätysvieraita tulee niin mein tiskipöytä on aina täynnä astioita, ne on pakko heti laitta. Jonkin verran on tavaroita aina levällään mut kyllä meille uskaltaa tulla vaikka yllärinä. Harvoin, mutta joskus on NIIN sikasta ettei kehtaa itekkään olla kotona. Imuroinnin on pää-asiassa ukkokulta hoitanu viimeset puolivuotta, mut "suursiivoukset" hoidan minä.

Mahakommentit Hexalta tuliki siihen aika hyvä ja syvällinen kommentti. Viikonloppuna just oltiin paikallisilla kekkereillä/"festareilla" Ja kyllä ahdisti kun joku ukkokullan vanha tuttu tuli vattaan koskeen ( jota en tunne )... :kieh: Näpit irti mun pötsistä. Työkaverit saa jo koskea, kun tuo vatta-apinakin on jo niin iso ja tietty aika houkuttelevia ne raskaana olevien vattat on. Mut oudot voi pitää näppinsä erossa. Oon huomannu et varsinki miehet luulee et maha on jo täydessä koossa ja miehet useimmiten utelee et joko kohta syntyy!!?

Hexa Minkä ikänen tein esikoinen on?? Sain kans kokea yks aamu vauhdikkaan herätyksen kun isi oli lähteny töihin. Ulko-ovi pamahti kiinni ja heräsin siihen, ihmettelin kelloa hetken ja pomppasin pystyyn. Siellä poika seiso kumpparit jalassa ja lippis päässä ulkona terassilla. Mein poika siis 2,5 vuotias!

Hyvin tulee vielä nukuttua, useimmiten kerran yössä käyn vessassa. Eilen oli tuskanen päivä, vietin sit koko päivän sohvalla nukkuessa Päätä särki niin HELV...ti. Edellis iltana oltiin siellä "festareilla" ja sai kyllä pelätä mahan puolesta, muutenki olo on niin kömpelö, mut sitte vielä humalaisten seassa oleskelu sai olon tuntumaan todella turvattomalta. Päätettiin pysytellä sieltä väen paljoudesta pois ja seurailtiin tilannetta sivusta. Kiva oli pitkästä aikaan olla vähän ulkona. Siinä vaiheessa ku sai joka askeleella pelätä et joku kippaa päälle niin päätin et poistutaan paikalta. Katotaas kuis käy ku liput oon hankkiny Kokkolarockiin... Josko siellä olis enemmän tilaa liikkua!?!
Kaikkea ei nyt taas muista mitä piti kirjotella, mut nyt täytyy lopettaa... Vielä ku kone pelittää. Voimia ja :hug: Kaikille kärvistelijöille!!

Palaillaan... R iikka 27.rv?

 

Mahakommenteista Ymmärrän kyllä ihan täysin kaikkii ketä on sitä pällistelyä ja kommentoimista joutunu kuuntelee... Se ei tod oo kivaa kuultavaa ja tulee sellanen olo et eikö ne idiootit tajuu et raskauteen kuuluu se painon nousu ja se et se maha,perse,ja reidet kasvaa ja ihan kaikki muutki!!! Mä en jaksa enää edes välittää jos jotain haittaa mulle tulleet kilot ni se on voi voi iteppä ne kannan ja ylpeenä kannan koska saan palkinnoks siitä kumminki maailman palkinnon!!! Anoppi näki vaivaa jo esikoisesta tästä ei oo kyselly enää niin paljoo... Sillo halus aina kytätä neuvola kortti ja |O ku oli tullu hei 700g viikos painoo miettikää ny... Loppu vaihees tuli 2kg viikko kiitos elokuisten helteitten ja turvotuksen! Kyllä ne kilot siitä lähtee on sitä loppuelämä aikaa sit laihduttaa jos niin haluu! :hug: Voimia kaikille ketkä joutuu kuuntelee loukkaaviakin kommentteja mahoistaan ja painostaan. Ollaan me ylpeitä kun saadaan kantaa maailman suurinta rakkautta sisällämme!!!

Mulla on ollu kans ihan järkkyy painon tunnetta tuol alapääs...Toivon kädet kyynerpäitä myöden ristis et olisko se nyt jo kääntyny iha oikein päi ja alkais laskeutuu =) Toivotaan parasta. Täytyis mennä laittaan noit loput pyykit narulle kuivuun...Tosin siel näyttää siltä et kohta sataa vettäyllättävää että taas kerran sataa...Tuleepa huuhdeltuu kunnolla
Jaksamisii masuille!

 

Moi! Odottelin suht iloisena näitä paria viimeistä työpäivää, mutta nyt on mieliala ihan maassa. Meillä oli eilen miehen kanssa ihan kamala riita. Pikkujutusta lähti purkautumaan kaikki meidän arkea repivät jutut, joita yritän normaalisti sietää. En jaksa asiaa sen kummemmin tässä puida, perinteistä perinteisin perheriita meillä oli. Yöllä sitten valvoin ja mietin kaikenlaista. Mun mies on monella tapaa mukava, mutta jättää mulle arjen pyörityksen täysin, eikä sillä ole mitään väliä olenko raskaana. ja viime aikoina on jättänyt mut muutenkin vaille mitään huomiota. Niinkuin olisin joku hautomo ja kodin yleiskone, josta kannattaa välittää seuraavan kerran vasta syksyllä. Huoh.
Onneksi on läheisiä työkavereita, joille voi huoliansa kertoa. Nyt oikein hirvittää, kun tähän tukiverkkoon ei voi jatkossa enää yhtä automaattisesti tukeutua. Äidin kanssa mulla ei koskaan ole ollut kummoisetkaan välit, isä on ollut mulle lempeä ja se joka kuuntelee ja ymmärtää. Anoppi ja appi symppaa mua ihan avoimesti, koska aavistavat meidän perhe-elämän laadun. En kuitenkaan halua anopille purkaa omia, tällä hetkellä kitkeriä tuntojani, koska kyse on kuitenkin hänen pojastaan.
No, tässä tuli itsesääliä kerrakseen. Vatsassa tuntuu kaikki olevan hyvin. Potkuja satelee sinne tänne, mutta oikea lonkka ja kylki ovat vakiokohteet. Ei taida olla raivotarjonnasta vielä tietoakaan.
Hyviä vointeja kaikille teille upeille naisille!

 

orlando :hug: ja paljon voimia! Luulen että riidat tuntuu tavallistaki raskaammilta juuri tässä tilanteessa. Miten sun mies on suhtautunut vauvan tuloon? Onko se hällekin toivottu, odotettu asia? Oletteko puhuneet siitä miten työt jaetaan sit vauvan synnyttyä? Ja mietin vaan et saatko asiaasi läpi hälle? Ymmärtääkö hän kuinka paha mieli sulla on? Vai pitäisikö mennä kodinhoitolakkoon? Mietin vaan et nyt olis vielä hyvä sauma puhua ja yrittää selvittää tällaisia asioita, ennen kuin mahd. univelat, vauvanhoidon kokonaisvaltaisuus yms. sumentaa arjen vielä pahemmin. Toivottavasti tilanne teillä helpottais, bd.

Äh, nukkumisen kanssa mulla ei ole juurikaan ollut ongelmia varsinkaan öisin. Yllättävän vähän yölläkään on tarvinnut vessassa rampata. (Juonkohan tarpeeksi? Mut ei oo kyllä turvotustakaan..) Mutta nyt viime aikoina on ilmennyt outo ongelma. Varsinkin päivisin, kun väsyttäis ja yrittää mennä päikkäreille, niin ei saakaan unta, koska koko ajan on tunne et ei saa tarpeeksi henkeä Periaatteessa tuntuu, et ongelma on erityisesti jos yrittää hengittää nenän kautta (vaikkei nenä silti tukossa ole), mut toisaalta jos sitten yrittää hengittää suun kautta, niin ei se uni tule siltikään. Ja nyt on kyllä edelleenkin koko ajan vähän sellainen kala kuivalla maalla -fiilis. Ärsyttävää :headwall:

Meillä oli ihana aamupäivä, kun mies on nyt lomalla ja mulla tänään vapaapäivä. Käytiin torilla, ostettiin uutta perunaa ja mansuja. Syötiin kauhee satsi aitoa Tapolan mustaamakkaraa (tyttö tykkäs kovasti "mustasta nakista" ) ja päälle jätskit, nam! Silloin vielä aurinkokin paistoi.

 

mahankokokommentit on ihan hanurista! samaa sain kokea työpaikallani. naiset ihmetteli ja päivitteli joka hemmetin päivä että "on tuo sun maha kyllä valtava" ja "jättiläisvauva kai sieltä tulee" ja "miten ihmeessä se on noin iso". helvata. kyllä kai sen mahan jo tässä vaiheessa pitää iso ollakki ku aletaan loppuaikoja vedellä. ja viimeisenä työpäivänä ennen loman alkua sain käydä ilmoittamassa että "eilisessä ultrassa katottiin että pikkunen tyttö siellä on eikä mikään jätti...". no sen verran meni herne nenää....

kelan vanhempainraha -päätös tuli viime viikolla. tuloiksi laskettu 2006 tulot mutta viime vuoden verotuksessa haetut (eikä edes vielä hyväksytyt) matkakulut laskettu mukaan. käsittämätöntä. mutta näin kuulemma pitää toimia. (kaiken lisäksi mulla ei ollu 2006 matkakuluja ollenkaa!!

vauvavakuutus yritin saada sen tänään, mutta kappas vain: sitä pitää hakea 3 kk ennen vauvan laskettua aikaa. eli nou vakuutus for our baby.

jotenki ei mee tänään nyt hommat putkeen.

facebookissa pääkaupunkiseudun mammojen tapaaminen edistyy hitaasti mutta varmasti. päivä ois 15.7 ja suurimmalle osalle tuntuu päiväaika olevan paras.

synnytyspelko on taas äitynyt sen verran pahaksi, että joka yö unet on painajaismaisia synnytyksestä...

noh. tämä valituspurkaus saa riittää. kiitos ja anteeksi. :ashamed:

kehäkukka74+pomelo 30+3

 

Snodgrass, suurkiitos kommenteistasi. Sepäs se on, kun tämä ajanjakso vie riidat aina väistämättä syviin vesiin. Vaikka odotus- ja vauva-aika onkin meille jo tuttu juttu. Mä puran jännitystäni työasioihin, järjestelemällä kotia, rakentamalla pesää rauhallisen ja määrätietoisen oloisena. Mies taas purkaa stressiään olemalla kuin ei mitään olisi tulossakaan, tulee ja menee miten sattuu eikä halua kuulla mun asioistani eikä puhu omistaankaan -vaikka toisaalta sanoo odottavansa jo vauvan syntymää ja on olevansa siitä innoissaan.
Eiköhän tää tästä. Ilmaa on taas puhdistettu ja ehkä jotain meni molemmin puolin perille. Eihän se vika pelkästään toisessa ole. Asioista kantsisi kyllä jaksaa puhua ennen kuin kaikki tulee sammakkoina ulos...

 

pikaiset neuvolakuulumiset, tänään on tulossa vielä vieraita joten tulen illalla kommentoimaan tarkemmin...

Paino oli noussut viime käynnistä (3viikkoo sitten)kilon, eli yhteensä painoa tullut nyt sen 3kg.Ilmeisesti teki juhla-humu tehtävänsä ja herkku-ruuat
RR oli 126/64
hb 112 (oli noussut viime kerran 100, ihmeellistä et silti vieläkin väsyttää...)
Sf-mitta huikeet 27cm!Viimeks oli tosiaan 20cm, nyt olikin ottanut jonkun kasvuspurtin.
Syke ja liikkeet +, pissa puhdas!
Viimeks oli pissassa proteiinia ja leukkareita, ilmeisesti hiiva-kuuri teki tehtävänsä.Jee.

Oli samalla pojan 2v-neuvola, sekin oli jo 86cm ja 12,4kg!Iso mies jo Eilen illalla harjoittelikin isin kanssa pöntöllä kuinka isot pojat pissaa, vielä ei saatu pissaa tehtyä mutta yritys oli kova ja tajus ilmeisesti homman nimen kuitenkin.

Orlandolle suuret tsemppaus halit, toivotaan että riitä teki tehtävänsä ja saitte asiat sanottua, ja ilmaa puhdistettua.ties vaikka olis riidasta ollut jotain hyötyäkin...ei tosiaan oo kyllä kivaa riidellä, varsinkaan raskaana.
Mut lisää myöhemmin, jaksuja kaikille masuille!

d. ja pipana 30+6

 

Kiitos ihanat massukat kaikista kommenteista tästä maha-asiasta! :hug: Oli helpottavaa lukea teidän mietteitä! Koitetaan kaikki selviytyä voittajina, vaikka oman kropan muutokset onkin aika isoja ja voi olla epämukavia. Palkinto on niiden kaikkien arvoinen :heart:

Orlandolle jaksamista kotioloihin! Snodgrass jo hienosti kirjoittikin sulle, ei voi kuin yhtyä. Toivottavasti saatte puhuttua asiat rauhassa oikealle tolalleen ennen kuin vauva syntyy. Voimahali! :hug:

Snodgrassilla oli päikkäriongelmia hengityksen kanssa. Missä asennossa yrität nukkua? Minä en ainakaan pysty enää olemaan selällään ollenkaan, kun tuntuu ettei tosiaan saa happea. Toivottavasti löydät hyvän asennon!

Tsemppiä kaikille kärvistelijöille, onneksi monella jo kesäloma! Mukavaa viikkoa!

Mayah ja Pikkuinen 28+1 :heart:

 

Pitääkö mun "liittyä" jonnekin, jos haluisin tähän ryhmään kuulua..? Ihan epätietoinen olen :/

Onko kukaan teistä käynyt sairaalassa tutustumiskierroksella? Jos on, miltä se on vaikuttanut ts. luuletko, että siitä on mahd. hyötyä siinä vaiheessa, kun pitää synnyttämään lähteä? Me ootetaan Pikkupaviaania saapuvaks 2.9., joten oonkohan jo myöhässä asian suhteen..?

 

Hei,

Vieläkö mahtuu yksi mattimyöhäinen mukaan tähän ketjuun? Nyt kun H-hetki vähitellen lähenee alkaa ajatukset pyöriä sen verran tuossa oman navan ympärillä, että tekee mieli niitä juttuja päästä johonkin purkamaan, vaikka olenkin aika laiska palstoille kirjoittelija. Esikoista odotellaan syntyväksi syyskuun 12. ja Kättärille olisi tarkoitus mennä synnyttämään.

Hippopotame ja la Patate 29+3

 

Hei!

Piti pitkästä aikaa lueskella juttujanne, on ollu kiirettä sekä töiden että remontin kanssa.
En nyt kenellekään erityisesti kommentoi, toivotan vain kaikille massukoille jaksamista loppuaikoihin!
Itse jäin tänään sairaslomalle, supistelee sen verran paljon. Tytön pitäisi kuitenkin vielä jonkin aikaa vatsassa pysyä.. vatsa on kasvanut mutta kaikki päivittelevät miten pieni maha on kun kuulevat la:n. Ääh, antaisivat jokaisen kantaa rauhassa mahaansa. Niitä kun on isoja ja pieniä ja kaikkia siltä väliltä eikä kokoon voi itse vaikuttaa. Painoa on mulle tullu 11 kg lisää. Sokerirasitustesti piti tehdä, mutta hyvät arvot siellä tuli. Heinäkuun alussa tehdään istukkatutkimus, toukokuun rakenneultrassa kun todettiin ettei istukka ollut noussut. Sittenpä se selviää, pitääkö tehdä sektio vai saanko synnyttää normaalisti.
Kovasti tytteli vatsassa potkii ja peuhaa, välillä riesaksi asti. No, mieluummin niin kuin että olisi ihan hiljaista tuolla.
Eipäs kummempia, voi hyvinkin olla että vierailen täällä seuraavan kerran syksyllä niissä merkeissä kun pieni on jo sylissä. Oikeen hyvää kesän jatkoa kaikille! :flower:

syysmama & vauva 29+5 :heart:

muoks: piti vielä maidontulosta laittaa, sitä tulee nimittäin ihan mielettömästi! Rintsikoiden ja kaikkien paitojen läpi, niin että valkoiset läntit vaan jää jos en heti hoksaa ja maito ehtii kuivua. Kiva jossain kaupassa mustassa puserossa suuret valkoiset läntit rintojen kohdalla.. Oon nyt sitten käyttäny suojia ja ongelma hallinnassa.

 

Hahaa, minä tein justiinsa niinkin proosallista ruokaa kuin nakkikeitto. En ole ikinä edes aiemmin tehnyt MITÄÄN lihakeittoja, vaan nytpä oli pakko kokeilla. Ennen oon aina väsännyt kaiken maailman sosekeittoja, borskeittoa ja eksoottimsempia keittoja. Siis täysin kasvispitoisia.
Nyt sitten iski kunnon pesänrakennusviettihuumahommeli, ensin oli pakko pestä lakanoita ja ripustaa vanhat, tyhjentää kaikki roskikset (wow, tosi hienoa), tiskata ja vielä tehdä sitä keittoa. Vaikka pitäis levätä, vauva siis niin alhaalla jo:/
Samaan aikaan vielä mietiskelin, kuinka ihanaa on kohta kysellä OMALTA LAPSELTA, mitä ruokaa sitä tänään laitettaisiin. Mikäköhän sen lempiruoka tulee olemaan?

Meillä on muuten dilemma. Nakkikeitosta taas tuli mieleen. Mähän olen nykyään täysverinen lihansyöjä, samoin kuin mies. Ainut joihin en koske, ovat sisäelimet ja veri. En ole koskaan koskenutkaan.
Mies on hyvin perinteisestä suomalaisesta perheestä, jossa ollaan syöty melkein päivittäin punaista lihaa ja perunaa. Kasviksia ollaan aina tarjottu, näin oon ymmärtänyt, muttei siis millään tavalla pakotettu syömään. Vasta mun kanssa (ja mun perheen) mies on oppinut syömään erilaisia salaatteja, kasvisruokia, hapankaalia, tofua yms. muuta -ei ehkä niin perinteistä.
Mä itse olen ollut kahdeksan vanha, kun olen saanut lihaa maistaa. Lapsuudessa syötiin aina kasvista tai kalaa, äitini syö edelleen. Muistan kun isä piilotteli HK:N blå -paketteja auton penkkien alle äidiltä kunnes erosivat, ja isä söi varmaan kaks vuotta pelkkää makkaraa Ja syötti sitä meillekin, ja me tytöt päästiin lihan makuun...

Nyt vanhempana mulla on ollut useita lihattomia jaksoja, pisin kesti vuoden. Mun mielestä lihan syönti on ok, vaikka se joskus pahalta tuntuukin. Pitää kunnioittaa kaikkea, mitä syö, myös eläimiä. Meillä syödään luomuruokaa pääosin, paitsi talvisin on joskus pakko ostaa muitakin tuotteita, koska hinnat on ihan hulluja. Meillä on hyvä suhde ruokaan. Ja arvostan miestä tosi paljon siinä, että on opetellut syömään mun lapsuuden ruokia.
Mutta mites meidän pieni rinsessa, syökö sekin muka ihania lehmiä ja söpöjä tipukanasia? Ääk, miks musta tulee hullun kieroutunut vegetaristimutsi, kun ajattelen pientä palleroamme ja sen lautasta? Ekaks olin miehelle, että jyrkkä ei, sehän syö vain vegetaristiruokaa ja kalaa. Mutta siis haloo, mehän itse syödään lihaa... Kattooko se sitten kuola valuen, kun me maistellaan herkullisia lihapullia muusilla? Ja samalla tarjotaan sille jotain palsternakkapullia... Ei mitään järkeä siis koko vegetaristihommassa. Ja miehelläkin on tiet. sananvaltaa tässä asiassa, onneksi. Tulin siihen lopputulokseen, että meillä syödään lihaa ja suurimmaksi osin luomulihaa (vaikka pieni vagetaristipiru huuteleekin muuta taustalla).
Onko joillain samankaltaisia ongelmia?

Cora (joka aina välillä jaksaa pelastaa maailmaa ja joka ei siis missään nimessä arvostele minkäänlaisia ruokatottumuksia) ja lihansyöjäprinsessä 27+2

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1091681#m11506059 Ja tässä linkki meidän heinäkuun ketjuun :attn: Tervetuloa sinne jatkamaan jutustelua =)