***SYYSMASSUKAT 2008 huhtikuussa***

Voi teitä. Edelleenkin lähetten haleja! Toivottavasti teillä on toisistanne apua ja vertaistukea tässäkin asiassa. :hug:

Nyt on taas meillä muilla hiukan totuttelemista normaaliin kirjoittamiseen, mutta toisaalta pitää kait ajatella niin, että jos ei uskalla hyvästä olosta iloita ja olla onnellinen, niin mistä sitten. Kaikki kuitenkin tiedetään sydämmissämme, että ajatuksia riittää myös Sisulle ja Draamalle ja muillekin pikkuisensa menettäneille.

Täällä oma olo on ok. Nukkuminen on jo katkonaista ja aamuisin väsyttää tosi paljon. Maha kasvaa silmissä ja potkut vahvistuu joka päivä. Mieskin jo sai tuntea ekan potkun, mut ei ikävä kyllä reagoinut siihen oikein mitenkään. Tai itse olisin kaivannut vähän enemmän reaktiota.
Omat ajatukset pyörii niin stressaavan opparin ympärillä, että kirjoittaminen takkuilee vaikka joka päivä käynkin lukemassa. Kun saisi sen alta pois niin voisi aloittaa pesän tekemisen, kauhea ompelukuume kestovaippojen suhteen jo odottaa. Meillä siis osakestoiltiin ekankin kanssa.. hiukan liian vähän ja nyt haluan lisätä sitä. Isompi totuttelee kovasti pottaan, joten toivon, että talossa olisi syksyllä vain yksi vaippaikäinen.
No juu, nyt jatkan hommia ja toivottelen kaikille oikein paljon rauhallisia ajatuksia ja hyviä oloja.
-k-
 
Niin, on totta, että elämä jatkuu. Draaman ja Sisun uutiset ja vielä se , että ne tuli niin lähekäin vetivät kyllä niin hiljaiseksi... On ihanaa toisaalta, kuinka toisten ns. tuntemattomien suru tekee itsenikin niin surulliseksi. Kaipa tällä ja muillakin palstoilla on jonkinlainen taianomainen yhteenkuuluvuuden tunne, yhdistävänä tekijänä tietenkin nämä vauvelit. Sitä, kun ajattelee, aikajaksoa syyskuuhun asti ja että olemme erottamattomia siihen asti. Mutta valitettavasti nämä asiat jonkun suuremman lain käsissä.

Itse kun on ollut vähän huonompi olo tän paniikkihäiriön kanssa, niin ymmärtää, että oma tuska ei ole verrattavissa toisten tuskaan... :hug:

ON: täällä viimeinkin tuntuu joitain pieniä nykimisiä iltaisin ja sellaista muljumista. Te jotkut kun ootte jo jonkun viikon pitemmällä, niin on tullut jo epätoivoinen olo... Neuvolatäti kuvainnollisti kyllä, että noin vkolla 19-20 vauvan jalat on yhtä pitkät kuin etu -ja keskisormi ja niissä on jo vähän enemmän voimaa, eli silloin kai useimmilla tuntuu...
Katoitteko muuten eilen YleTeemalta klo21 Vauvan elämää kohdussa? Oli ihan mielenkiintoinen ohjelma.
cora+pikki16+6
 
:'( :'(

Taas huonoja uutisia :'( Draamalle kovasti voimia!! :hug: Toivottavasti nämä oli nyt tässä, vaikka näitäkään huonoja uutisia ei olisi tarvinu tulla!!! :'(

Itse en nyt jaksa kirjotella, on niin paska fiilis ku parisuhde tökkii. Isännällä jonkin sortin kolmenkympin kriisi. Viikonloppuna otettiin yhteen ( ei fyysisesti ) Ja taas väännetään kättä tulevasta viikonlopusta prkl. Nyt ei oo hyvä olla. Mutta täytyy koetta selvitellä ja saada jostaki piiitkäää pinnaa!!

Kai se kohta taas kukoistaa :ashamed:

Jaksuja kaikille!!!
R iikka 18. rv
 
Katoin sen dokkarin, tai viimisen 15min....mielenkiintoisen tuntuinen.
Se tulee uusintana to. 24.4 klo 21.00 YleTeemalta, muistakaa katsoa!! meinaan se vauvan elämä jutska;)

Eipäs paljoa innosta kirjoitella tänne noiden huonojen uutisten takia, mutta pakkohan sitä on jatkaa eteenpäin, tosiasia että elämä ei aina ole reilua!
Itsellä massu kasvaa ja edelleenkin tunnen niitä pieniä muljahduksia ja tunteita kuinka joku tökkisi mua kynällä vatsan sisältä..kaipas ne sitten vaavin liikkeitä on!
Ihanaa kun on v.loppu..huomenna pitäis lähteä Ikeaan ja isäntä lupasi että tänään käytäs ostamassa pinnasänky, kun löyty tarjouksessa, jee!!laitan sen heti paikoilleen vauvan huoneeseen!!eli eka iso hankinta sitten tehty...jotenkin kuitenkin vielä pelottaa, että uskaltaako sitä vielä.. :ashamed:

jkoo + Pikkuinen 17+6
 
ail
Meillä kanssa joku parisuhdekriisi menossa.Ja tuntuu todella pahalta kun ei me ukon kanssa pahemmin edes riidellä yleensä.Eilen oli todella rankka päivä tunteiden kanssa.Yhdestä avioerosta läpikäynyttä kun tuppaa aina muistot painaa.Ja sehän ei hyvää näissä riitelytilanteissa tee.Hävettää vähän kertoilla tämmöistä kun Sisulla ja draamalla on niin paljon isompi suru.Ei vaan ole ystäviä kelle kertoisin niin siksi kirjoitin tänne


ail ja Pipsa tasan 20
 
ail, ei kannata tuntea mitään häpeää :hug:
Ei kannata verrata omaa tuskaa toisten kanssa, sillä kaikilla meillä on meidän omat mutkat ja ylämäet matkassa ja jokainen selviää niistä omalla tavallaan!

Tietysti on tosi rankkaa jos suhde tuntuu olevan kriisissä kun sehän on sellainen ylläpitävä voima johon aina voi luottaa... tai pitäisi olla vaikka valitettava usein se voi olla kaikkea muuta :headwall:

Meillä onneksi parisuhteessa kaikki yllättävän hyvin pitkästä aikaa, tai no mutkia tulee sitä mukaan kun mun mielialat heittelee ja syyttelen ukkelia mutta onneksi mies on hyvin jaksanut niellä ja luvannut pysyä mussa kiinni kuin takiainen :heart:

me mennään tänään tennariin Pixarin näyttelyyn ja syömään, ihana viikonloppu!

Tini+Pingu rv 20+2


Ps.
Eilen sain aikaisesi oikein kunnon supparin ja massu oli kipee vielä aamullakin. Mies oli tosi huolissaan ja pisti mut pakkolepoon koko illaks. Tänään onneks jo parempi olo ja pingu potkiskelee kovaa vauhtia!

*MUOKS*
Täällä myös nukutaan pätkittän vaikka normaalisti nukun kuin tukki...
 
Kaiza...Täällä kans tuo nukkuminen käynyt jo huonommaksi. Jostain kumman syystä ei saa kunnolla unen päästä kiinni ja sitten kun saa, niin onkin taas rakko täysi. :kieh: No toisaalta tää jakso opettaa jo siihen, kun vauvan kanssa tarvitsee yöllä heräillä. :)

Coralle jaksuja paniikkihäiriön kanssa :hug: toivotaan, että olot helpottais

R iikalle voimia parisuhdekoukeroiden kanssa :hug: Toivottavasti saisitte ilman riitelyä keskusteltua asioista. Ja ennen kaikkea toivotaan, että asiat alkais sujua paremmin, niin että molemmat ois tyytyväisiä... Jos miehellä vaan paniikki iskenyt, kun viikot vähenee???

Jkoo...mulla muuton jäljiltä noi vauvan vaatteet tossa säkissä ja mietin, että joko ne uskaltais kaappiin laittaa. Joten ymmärrän tunteesi pinnasängyn ostamista kohtaan. :) Mutta kaipa sitä pitää vaan rohkaistua :whistle: Itse koetin luvata itselleni, että relaan rakenneultran jälkeen, mutta välillä se vaan on niin vaikeeta. :ashamed:

katjuska ja vilpertti 19+1 :heart:
 
Tulin pahoittelemaan Draaman surkeaa kohtaloa :hug: voi että kun kenenkään ei tarvitsisi tuollaista tuskaa kokea :'( :( Kovasti halauksia ja lämpimiä ajatuksia teidän perheelle! :hug:

Kohta pitäisi lähteä kohti Turkkusta, varokaa vaan kaikki siellä suunnalla olevat! Meillä on koiraleiri Piikkiössä ja tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa! Päästään ihan kahdestaan tyttöjen kanssa :D Leiri alkaa vasta huomenna mutta mennään jo vähän etuottia paikalle.

Olen nyt siirtynyt päivätyöhön ja rankkaa on :/ selkä oli ihan tulessa kun raahauduin eilen kotiin ja tänään pari kertaa issias on tuikkassu aika ihanasti :kieh: Ihan normaalia hommaa olen tehnyt ja yrittänyt oikein viimesen päälle huolehtia ergonomiasta mutta ei auta! |O Mä todella toivon pystyväni olemaan kesäkuuhun töissä, sain opiskelijankin jota olen toivonut. Millos te muut pääsette kesälaitumille? mulla alkaa 27. päivä kesäkuuta loma (onhan siitä 4 vuotta oltu ilmankin!) JIPII!!!

Ail ja R iikka kovasti ymmärrystä putkiaivojen kanssa ja tsemppi :hug:

Tinii nyt yrittää olla ihmisiksi ja rauhoittua niiden suppareiden kanssa!!! Tämä oli käsky! Ja hyvää hemmottelu viikonloppua, nautihan täysin rinnon! :D

Jkoo kiitos kun kerroit uusinta ajan kun mä strutsinaivo unohdin koko dokkarihomman!! Nyt on kalenterissa ylhäällä ;) Toivon mukaan hyvä pinnari löytyy! Mä haluaisin kanssa Ikeaan mutta kun tuo matka on niin hävytön ettei sinne noin vaan lähdetä.

Cora mä oon varmaan ihan pimee mutta mulle tuli tosta sormihommasta mieleen se veikkauksen joulukalenteri mainos missä näitä "sormihemmoja" oli... näin sieluni silmin että semmonen siellä mahassa nyt köllii :LOL: Onneksi olkoon liikkeiden tunnistamisen kanssa, kyllä ne pian vahvistuu!

Nyt pakkamaan ja siivomaan!! Voikaa paksusti ihanat massukat!!! :wave:
Koiruus ja pentunen rv 19+2
 
Draama Kovasti voimia teille, kyllä oli surullinen uutinen. :hug:

En nyt ehdi kommentoida muille kun lähdemme mieheni kanssa kotiini yökylään, mutta hyvää viikonloppua kaikille, voikaa paksusti!

syysmama 19+6
 
snodgrass
ail ja R iikka voimia teille parisuhteen kipuiluihin! Ja malttia avoimiin ja perusteellisiin keskusteluihin.

Mulla oli kans eilen se rakenneultra, en sit vaan hennonut heti draaman uutisten perään alkaa selostaa niitä juttuja... Mutta oli kyllä oikein ihana käynti. Meilläkin oli tällä kertaa onneks hoitaja eikä lääkäri, ja tämä viitsi selostaa meille koko ajan tarkasti mitä oli tekemässä. Neposella oli omat sembalot päällä koko ajan, oli vähän vaikeuksia saada reisiluu mitattua.. :D Mutta ihaninta oli nähdä ne pienet varpaat siellä viuhtomassa... :heart: Ja onneksi kaikki siis näytti olevan kunnossa, istukka edelleen takaseinässä ja tarpeeksi ylhäällä, lapsivettä riittävästi ja lapsen koko arvio 356 grammaa.

Oon ollu ihan hajalla, kun oon vaan niin väsynyt. Meidän neiti kun on nyt taas heräilly monta kertaa yössä, tai sit valvoo jonkun tunnin yhteen menoon. Eilen nukahti vasta lähempänä kymmentä, heräili yöllä monta kertaa ja nousi aamulla puoli seiskalta |O |O Mä vaan itkin aamulla suihkussa omaa väsymystäni. Tuntuu et kyllä tätä jaksaiskin, jos ei tietäis, että muutaman kuukauden päästä tää homma hajoo ihan käsiin... Mun unia ei pahemmin raskauskaan vielä haittais, ja jotenkin niin toivois, et ennen uuden vauvan tuloa sais edes hetken aikaa nukkua vähän paremmin - meillä kun nuo kokonaiset yöt on edelleenkin aikamoinen harvinaisuus, vaikka neiti on tosiaan 2,5v. Joitakin kuukauden mittaisia jaksoja on aina joskus ollut, jolloin hän on nukkunut, mutta edellisestäkin alkaa olla aikaa...

Anteeksi tämä valitus, mut oon vaan niin rikki, eikä oikein tiedä kelle valittaa. Mieskin on väsynyt, mut ei se tunnu ymmärtävän mun olotilaa. Kavereilla pieniä vauvoja, heille en kehtaa.. :ashamed:

Snodgrass ja neponen 20+1 (puoliväli rikki, uskomatonta!!)
 
Hei!
Jospa miekin vihdoin ja viimein ilmoittautuisin teidän mukaan, jos vaan sopii? Olen alusta asti seurannut keskustelua, mutta en ole saanut aikaseksi kirjoitettua itse. :ashamed:

Ensinnäkin pahoittelut dramalle ja sisulle pienokaisen menetyksestä, on kyllä vetänyt hiljaseksi...

No jospa mie jotain itsestäni kertosin. Eli olen 26 vuotias naimisissa oleva äiti. Meillä on yksi tyttö, joka on myös syntynyt syyskuussa (vuonna 2006), samana päivänä kuin mitä meilä on nyt tämän kakkosen laskettu aika, eli 22.9! Saas nähdä kuinka käy...

Raskaus on ollut tähän asti täysin erilainen kuin edellinen. Voin sanoa, että esikoista odottaessa minulla ei ollut oikeastaan mitään oireita, ainoastaan liitoskivut, jotka alkoivat rv 20 jälkeen. Nyt olen kärsinyt pahoinvoinnista, ummetuksesta, selkäkivuista, kohdun kasvamiseen liittyvistä kivuista ym ym... Liitoskivut ovat alkaneet vaivaamaan jo viikolla 14. Pahentuneet kokoajan, mutta onneksi kuitenkin vielä pystyn liikkumaan... :) Erilaisesta raskaudesta huolimatta olen aika varma, että tulokas on myös tyttö. Mies on samaa mieltä.
Rakenneultrassa toivottavasti selviää.
Ultra on vasta rv 22, eli toukokuun 19. Saa siis vielä kuukauden odottaa sitä.

Tulipa kirjoitettua jotain... (tai no oikeastaan aika paljon)

hippos & sulosäde 17+4
 
huomenta syysmassut! :wave:

hippos, tervetuloa minun puolestani vaan mukaan :)

voi kun itsekin jo pääsisi tuohon rakenneultraan..yleensä se on aina ollut että vasta sen jälkeen voi huokaista jo helpotuksesta.. :/ meillä se on vasta 15.5 eli vielä noin kuukausi aikaa..
nyt ei tosiaan ole enää koti doplerikaan käytössä kun alkanut liikkeet tuntumaan ihan päivittäin..joku asiasta taisikin mainita, olikohan se tinii? :) mutta nyt se odottaa siihen asti jos joskus saadaan vielä lisää lapsia.. :D onpahan käyttöä sitten ainakin.

en kerennyt lukemaan taaskaan kaikkia tekstejä..pahoittelen! paremmalla ajalla sitten.

jane85 ja rv 18+2
 
hippos tervetuloa :flower: mä veikkaan että odotan tyttöä :D on niin samanlainen kuin ensimmäistä odottaessa..viime raskaus taas oli jotain kauheeta..kaikki maholliset vaivat ja pahoinvointi kesti paljon kauemmin ja poikahan sieltä tuli =) kaikissa raskauksissa on ollu pahoinvointia ja vaivoja,mutta poikaani odotellessa oli kaikki vaan pahemmin.

mulla on rakenne ultra 8.5.vitsi,ettei jaksais oottaa!
 
Draamalle :'( ja :hug:

Hippokselle ja muille uusille teretulemast :wawe: ! On niin ihana tuo mie, kun miekin oon mieseudulta kotoisin, vaikka joudunkin nyt asumaan väärällä puolella Suomea :D

Täällä olo ollut paranemaan päin jo viikolta 16, närästystä vielä toisinaan havaittavissa. Ärsyttää, kun ei jaksa enää juosta ja tuntuu että kävelykin hengästyttää kohtuuttomasti. Kaikilla mahakuvan laittaneilla on niin nätit mahat, mutta täällä roikkuu joka paikka eikä mistään kiinteestä ja sievästä kummusta voi puhuakaan :kieh: !!!

Viikonloppuja kaikille, meikä jatkaa nyt pelailua.
 
Oli pakko tulla avautumaan tännekin, vaikka ei tämä ketutus ole mitään verrattuna, mitä jotkut ovat saaneet kokea...

Elikäs, oon vuotanut verta taas koko päivän ja tuntuu kuin pissatessa kohdunnapukka tms. pyrkis emättimestä ulos. (sori :ashamed: )
No, ajattelin, etten Kättärille jaksa taas menä, joten suuntasin Malmin terveyskeskuspäivystykseen. Aivan väärä liike...
Siellä "pääsin" hetkessä lääkärille, joka oli keski-ikäinen intialainen mies. En ole yhtään rasistinen pohjimmiltani, mutta tämä pisti miettimään.
Mies aloitti tutkimuksen, eli jalat haaralle laverille. Ensin kokeili sormilla ihan tarpeeksi hellästi... Mutta sitten kaikki muuttui!! Lääkäri otti esiin spekulan ja alkoi oikeasti tunkemaan sitä sisään. (anteeksi karkea kielenkäyttö). Sanoin heti, että mua sattuu ja pahasti. Lääkäri ryhtyi huutamaan, että rentoudu nyt, että ei ihme että sattuu. Ja tunki sitä kovemmin sisään. No, enhän mä pystynyt siinä mitään rentoutumaan kun sattu niin paljon, että selkä meni kaarelle ja ryhdyin itkemään. Lääkäri innostui siitä vielä enemmän ja huusi taas. Sitten se sorkki ja sorkki, eikä yhtään välittäny vaikka itkin siinä. Siis mua sattui ihan perkuleesti... Lähdin itkien pois sieltä ja painuin suoraan invavessaan itkemään. Siis, ekaa kertaa elämässäni musta tuntuu, et mua on kohdeltu ku eläintä pahimmillaan ja tavallaan naiseuteen kajottu. En osaa kuvata tunteita, mutta ihan shokissa olen.
Ja nyt pelottaa, että mitä sai siellä alhaalla aikaseksi. Soitin kättärillekin asiasta ja sanoivat, että pitäisi siellä käydä. Nyt en kuitenkaan jaksa muuta kuin maata...

Soitin kirurgi-enolleni, joka sanoi, että tehdään asiasta heti potilasraportti...

Tiedän, että kaikki on tavallaan hyvin meidän kohdalla. Tuntuu silti vaan niin "alennetulta". Anteeksi tälläinen purkautuminen
:|
 

Yhteistyössä