Tervetuloa taas uusille!
cora kaameeta kohtelua olit joutunut kokemaan, onneksi meinaatkin tehä ilmotuksen...
nyt on pakko kommenteoida tota
Tinii juttua, että mä en ite henk. koht. niitä beetasalpaajia söis, vaikka sikiövaikutusten riski onkin pieni niin riski kuitenkin on olemassa.Varsinkin vielä jos se on joku yhdistelmälääke niin niitä ei ees kaikkia oo testattu niin hyvin että vois tietää mitä sikiövaikutuksia niistä tulee.Ja varsinkin jos sulla korkeat verenpaineet johtuu työtahdista eikä esim. rakenteellisesta viasta.Mut taisit itekin olla näillä linjoilla joten en saarnaa tästä enempää
tsemppiä työterveyslääkärin kanssa, toivotaan että saat saikkua, tai sit sun täytyy vaan laiskotella töissä
koiramamma kiva että leiri meni hyvin, oon itekin ollut Piikkiössä koiran kanssa leirillä (sillon kun se oli vielä nuorempi) kun siellä oli kyseisen rodun "kokoontumisajot".
tsemppiä kaikille supistusten kanssa painiville!joku niistä kysyi että mistä sen tunnistaa, mulla viimeks ei tullut kun sellasia mahaa kovettavia harjotussuppareita ja sitten niitä oikein kunnon supistuksia kun synnytys käynnistyi ja niistä ei voinut kyllä erehtyä
monet vertaa niitä kuukautiskipuihin mut ei mun mielestä ihan samanlaisia kuitenkaan...
väpä pelkopolilla tosiaan saa apua koviin synnytyspelkoihin.
huh, onneks ei oo itellä tarvetta, viimeks meni suht. hyvin rikä jäänyt mitään pelkoja.Toki se jännittää mutta ajattelen niinkuin väpäkin että sitä on turha etukäteen murehtia kun ei ensinnäkään voi tietää miten synnytys tällä kertaa menee, ja luotan kanssa siihen että kaikki menee hyvin kunhan sairaalaan asti vaan päästään
juttua on ollut myös miehen kanssa elämisestä, meillä menee ihan hyvin täällä, helpottaa tietenkin kun tietää jo vähän mitä on tulossa ja mitä se voi olla...esikon vauva-aikana otettiin muutaman kerran yhteen kun poika ei tosiaan nukkunut kun max. 2h putkeen joten olin ihan tööt kun ei pikkuselle kelvannu ees pullo että mies olis voinu syöttää, ja sillon kun olisin halunnut ja voinu nukkua niin eikös ukko vaan häipyny menoilleen tai muuta että en saanut lainkaan taukoo ja se sit kärjisty tappeluihin.mut onneks siitä selvittiin, ja kovasti helpotti kun poika alko 6kk ikäsenä syömään vähän soseita.
kovilla ukko on välillä kun oon normaalistikin kova kiukuttelemaan ja nyt se tuntuu välillä olevan ihan hallitsematonta...onneks mies ymmärtää.viimeks mies juopotteli lähes joka viikonloppu (varmaan aatteli et täytyy juoda varastoon
) mut nyt ei oo käynyt missään, välillä tekis oikein mieli heittää se ulos et sais itekin olla ihan yksikseen
ja tosta jatkuvasta koneella istumisesta otetaan yhteen vieläkin joskus mutta nykyään mies tuntuu ymmärtäneen että ees pari kertaa kuussa saa mennä pojan kanssa puistoon että mäkin saan joskus olla vaan ihan keskenäni.
mut se siitä, ei jaksa valittaa enempää
nyt ei kyllä muista mitä muuta ootte jutellu....lisää taas myöhemmin!
Daydreams ja pipana 21+0 (tai 20+2)
