Heips!
Paljon oli tekstiä tullut taas, nyt tuli kimmoke tuosta tarvikelistasta kirjoittaa.
Mun mielestä hyvä yleissääntö on se, että miettii aluksi, minkälainen perhe on. Missä asuu ja miten, kulkeeko paljon autolla ja onko kaksi autoa, minkälainen elämäntyyli jne. Tekee tosii hyvää jutella kavereiden kanssa, mut aina pitää muistaa suhteuttaa asiat omaan elämään ja muistaa, että se minkä nimeen toinen vannoo ei välttämättä yhtään toimi itsellä.
Meillä esikko nukkui alusta asti pinniksessä, ensin nukkui tosin ehkä maks kaks kk äitiyspakkauksen laatikossa, jonka vuorasin ihan lakanalla. Ei siis mitään muotoonommeltua, taittelin vaan sopivaksi. Aika nopeasti se kävi pieneksi, tosin meidän poitsu oli jo syntyessään yli 4kg. Jos olisin ostanu uuden pinniksen, olisin halunnut sellaisen, mistä saa reunan alas (eli vedettyä vaikka oman sängyn viereen) ja toisaalta vaikka parin pinnan poistomahdollisuutta, että ei niin kiireesti tarvitsisi ostaa isompaa sänkyä. Me tosin saatiin lainaan sänky jossa itsekin olen nukkunut, perus kolmella sänkytasolla ja hyvin on riittänyt. Itse ei olla koskaan käytetty pehmusteita, poitsu tykkäsi jo alusta asti tutkia ympäristöään... Ositn lisäksi vaan pari froteeta ja lakanoita ja uuden patjan. Peitto on äitiyspakkauksen peitto (tosin meillä on niitä kaksi, välillä kun tulee vahinkoja).
Hoitopöytäkin meillä on perintönä tullut. Ihan perusmallinen. Meillä oltais voitu käyttää myös pesukoneen päällistä siihen tarkoitukseen, mut kun oli tilaa ja ilmaiseksi saatiin, niin otettiin, kun tuli se aluslaatikko mukana. En ole kaivannut mitään lisää siihen.
Vaunutkin saatiin perintönä ja ompelin uudet kankaat. Ihan hyvin toimii ja jatketaan tällä pikkukakkosellakin. Yhdistelmät siis on. Se oli tärkeää mitata, että mahtui autoon. Meillä kun on ihan pikkuinen auto.
Hoitolaukkua en koskaan ostanut, enkä tarvinnut. Aina oli joku toinen olkalaukku, reppu tai vaikka ihan kangaskassi mukana. Tämäkin on tietty ihan henk. koht. mieltymysasia. Oltiin paljon reissussa, joten vähän isompi laukku hankittiin sitten monilla lokeroilla.
Turvaistuin meillä on valmiina, Römerin Baby safe (muistaakseni?). Me lainataan usein isovanhempien isompia autoja tai sitten joku toinen voi olla viemässä ja toinen taas hakemassa, missä ikinä liikutaankaan. Meille olis siis ollu tosi hankala tommonen malli, missä on ns. kiinteä se alusta. Tykättiin kovin, että tätä oli helppo kuljettaa mukana (saa myös kaupan kärryihin kätevästi). Pidettiin myös tärkeänä, että se turvavyökiinnitys on helppo, jotta ei tuu virheasennuksia ja pysyy turvallisena. Ai niin, ja kannattaa testata sitä istuinta/kaukaloa omaan autoon, että turvavyöt riittää.
Ammekin saatiin perintönä. Ihan perusmalli, eikä muuta olla kaivattu. Alussa pidettiin ammetta pesukoneen päällä. Kun poitsu alkoi itse istumaan, siirryttiin lattialle, ettei vaan tipu.
Kantoreppu meillä oli lainassa, mut käytössä lähinnä vaan miehellä ja sekin tykästyi tosi nopeasti pitkään liinaan. Tääkin on tosi henk. koht. mieltymys. Liina vaan oli helppo, kun sen sai heti käyttöön, repussa kun pitäis olla ainakin 2kuukautinen.
Vaatetusta tuli mun mielestä tarpeeksi äitiyspakkauksesta ja lahjoina. Kaiken muun tarpeellisen ostin sitten vasta, kun tarve tuli eteen.
Tuttipullojakin saatiin jostain syystä monta, mutta yhtäkään ei olla käytetty. En suosittele mitään armadan ostamista, kun niitä saa helposti ihan perus lähikaupastakin. Yhden tutin ostin varuiksi etukäteen. Ja kiltisti noudatin jotain tarvikelistaa noiden hygieniatuotteiden ostossa ja suurin osa seisoo vieläkin käyttämättömänä. Kun on bebanthenia niin sillä pärjää melkein minkä kanssa vaan, ainakin siihen asti, että pääsee kauppaan tai apteekkiin.
Harsoja meilläkin meni paljon. Niissä on vaan tosi isot hintaerot, että kannattaa seurailla. Me tosin käytettiin niitä myös kestovaipoissa, joten niitä kului myös siinä.
Imetystyynyä mulla ei ollu, enkä aio hankkia.
Ja vaipparoskis on mun mielestä ihan turha kapistus ja sulkee vaikeasti maatuvat vaipat vielä ylimääräiseen muovikerrokseen. Siis jos ihan sellaisesta puhutaan. :headwall: Meillä meni ihan kätevästi keittiön roskien mukana, kun se piti jokatapauksessa ainakin kerran päivässä tyhjentää. Mut tääkin on hirveän henk. koht. asia.
Ja itkuhälyttimestä sen verran, että meiltäkin kaikki kysyi, että voi kauhea, eikö teillä oo itkuhälytintä. No ei ole, asutaan kaksiossa, ilman parveketta, mihin sitä muka täällä tarvitsee. Jos olis oma piha, niin sitten ehdottomasti, mutta ei meille tarpeellinen. Ainoa, missä oltais sitä muutaman kerran tarvittu on mökki, mutta sielläkin ollaan hyvin pärjätty ilman. Tän seuraavan kohdalla se pitää ehkä kuitenkin hankkia, kun pitää poitsun kanssa pystyä puuhastelemaan nukkumisaikaan... radiopuhelimet sitten kyllä ostetaan, tai pyydetään joululahjaksi.
No joo, tässä nyt oli vaan näitä mun mielipiteitä. Ajattelinkin vaan tuoda myös vähän erilaista katsantokantaa asioihin, kaikki kun on erilaisia ja se meille suotakoon. Huomasin muuten, että kun me oltiin/ollaan opiskelijoita, niin meille riitti paljon vähempi eikä koskaan ollu oloa, että jotain puuttui. Silti esim. mun ystäväpariskunnat, joista kummatkin on töissä, on puhuneet kauheista rahanmenoista ja tarvikekilpailua on vähän joka suuntaan. Se hiukan ärsyttää mua, kun yritän olla vähän eko-ihminen, mut toisaalta, ehkä olisin itse ollut samanlainen, jos mulla olis ollu isommat tulot. Huutonetistä saa muuten tosi kivoja pakkauksia lasten, ja varsinkin vauvojen vaatteita, ne kun ei oikein mee miksikään!
On muuten ollu jännä huomata, että kuinka omanapaisia me kaikki ollaan, minä mukaanlukien. Ensin yksi kysyy jotain asiaa, siihen vastaillaan ja menee kaksi päivää ja joku taas kysyy samaa asiaa. Mun mielestä se on aika sööttiä.
Tottahan on, että tekstiä tulee niiiiin paljon, että kaikkea ei voi millään ehtiä sisäistämään, lukemaan tai edes ajattelemaan, että tuo koskee myös mua. Kiva kuitenkin, että meitä on niin monta, että saadaan kunnon laaja skaala vastauksia.
Mulla oli muuten aika rankka eka synnytys, mutta vielä ainakaan ei kauheasti pelota. Ja jo ompelun aikana olin sanonut, että voisin tehdä sen kaiken heti uudestaan. Luotan siis siihen, että ne hormonit auttaa kestämään ja vitsit, onhan se ihan mahtava kokemus. Ymmärrän tietty, että jos pelottaa, niin mitkään peruslausahdukset auta. Eli kovasti toivon kaikille voimia käsitellä asiaa etukäteen, se helpottaa. Ihanaa kyllä on, että niitä pelkopoleja järjestetään.
No juu, nyt tylsistytän teitä romaanilla, joten siirryn takavasemmalle.
Mutta mitä ihmettä sä
Cora olet tehnyt? Miksi söit kuorintavoidetta?
Ja
Tiniille rentouttavaa "lomaa".
Kaikille muillekin oikein aurinkoista loppuviikkoa ja hyviä oloja!
t. kaiza ja kaveri 19+5 (melkein puolivälissä, pitää muistaa ottaa valokuva masusta)
