Syysmiss.
:-D hyvä viesti Piritalla! Minä koin synnytyksen viime metreille asti, kätilö sanoi "valmistaudu ponnistamaan" ja parin sekunnin päästä siitä lääkäri sanoi, nyt lähdetään leikkaussaliin. Mulla esikoisen synnytys eteni todella hitaasti, välillä tuntui että supistukset loppuvat kokonaan. Sain oksitosiinia niitä voimistämaan, ja sitten alkoi edetä kunnolla. Epiduraali ehdittiin laittaa kahteen kertaan, lisäksi imppailin ilokaasua. Toimi ihan ok minun kohdalla, ja kivut pysyivät siedettävinä.
Mä olin jo kuullu etukäteen sheivauksesta ja peräruiskeesta, siksipä olin sheivannut itse. Peräruiske oli yllättävän siedettävä toimenpide, pelkäsin sitä ensin, luulin sen olevan jotain ihan kamalaa, mutta ihan simppeli homma ja tosiaan paljon säädyllisempää kuin siihen sänkyyn teko ;-D
Mutta siis tosiaan, olin auennut 9cm ja kaikki eteni ihan ok, kunnes vauvan sydänäänissä alkoi olla poikkeamia, ja lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon. Minun olisi täytynyt saada vauva punnerrettua ulos 10 minuutin sisään, ja lääkäri arveli ettei se onnistuisi. Ihan oikeassa oli, oli minulla jo voimat aika lopussa (olin valvonut viimeiset 22 tuntia). Epiduraaliputkesta puudutukset sisään ja sitten jo kiidettiin leikkaussaliin. Mies ehti juuri paikalle kun esikoinen vedettiin vatsastani ulos.
Toipuminen leikkauksesta oli kivuliasta ja vei kauan aikaa, liki 6 viikkoa leikkaushaava aristi. Lisäksi ensimmäisinä päivinä oli alapääkin hellänä, olin kuitenkin auennut jo sen 9cm. Sain ensimmäisinä päivinä vain kasvissoseita ja mehukeittoa, sitten pikkuhiljaa kiinteämpää. Kättärillä annettiin suoraan Levolacia kun tuli ensimmäisen vessakäynnin aika. Kyllä oli silti mielenkiintoista yrittää löytää tuntuma alapäästä toimitukseen, piti opetella uudestaan koko toimitus ;-D
No joo, sen kummemmin kauhistelematta, olihan tuo aika rankka kokemus ja kyllä asiaa pitkään kävin mielessäni. Sanotaanko, etten olisi yhtään aikaisemmin ollut valmis kokemaan synnytystä uudestaan kunnes nyt. Ja tällä kertaa tosiaan toivon pystyväni synnyttämään alakautta. Tiedän toki, että siinäkin on riski repeämisille yms, mutta tuo leikkauksesta toipuminen oli tuskallista.
Vielä tästä raskausdiabeetikon ruokavaliosta. Olen huomannut, että voin kokonaisuudessaan paremmin nyt kun noudatan ruokavaliota. Vatsa toimii kuin unelma, ei närästyksiä, ei väsymystä, ei nälkää eikä mielitekoja. Ensimmäisinä päivinä sokerin himo oli aivan valtava, mutta nyt kun olen satunnaisesti jotain makeaa syönyt, ei se ole aiheuttanut minussa sen suurempia onnen tunteita. Vauvan synnyttyä täytyy toki lisätä kaloreita ruokaan, mutta sokerit ja hiilarit pyrin pitämään kurissa. Tavoitteena pudottaa jouluksi se 5-7 kg ylimääräistä, joka esikoisesta jäi. Tästä raskaudesta ei kyllä ylimääräistä tule, vaaka näyttää nytkin liki 1kg vähemmän kuin viime neuvolan punnituksessa 3 vko sitten.
Kävin eilen vähän shoppaamassa vauvalle juttuja. Ostin sitterin, lelukaaren ja uuden vaipanvaihtoalustan. Marketista tarttui mukaan myös toinen paketti vaippoja ja rintakumit. Alkaa olla mulla hankinnat melkolailla tehty. Uutta turvakaukaloa vielä harkitsemme, mutta menettelee tuo vanhakin.
Mulla supistuksia tulee päivittäin useita, ja kipeitä. Mukavan nukkumisasennon löytäminen alkaa olla liki mahdotonta, aamuyöstä herään usein supistuksiin kun asento ei ole hyvä. Nousen sitten ja tulen olohuoneen sohvalle puoli-istuvaan asentoon torkkumaan. Tosin sekään ei välillä ole hyvä
Muuten olo on ollut oikein hyvä.
Mä olin jo kuullu etukäteen sheivauksesta ja peräruiskeesta, siksipä olin sheivannut itse. Peräruiske oli yllättävän siedettävä toimenpide, pelkäsin sitä ensin, luulin sen olevan jotain ihan kamalaa, mutta ihan simppeli homma ja tosiaan paljon säädyllisempää kuin siihen sänkyyn teko ;-D
Mutta siis tosiaan, olin auennut 9cm ja kaikki eteni ihan ok, kunnes vauvan sydänäänissä alkoi olla poikkeamia, ja lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon. Minun olisi täytynyt saada vauva punnerrettua ulos 10 minuutin sisään, ja lääkäri arveli ettei se onnistuisi. Ihan oikeassa oli, oli minulla jo voimat aika lopussa (olin valvonut viimeiset 22 tuntia). Epiduraaliputkesta puudutukset sisään ja sitten jo kiidettiin leikkaussaliin. Mies ehti juuri paikalle kun esikoinen vedettiin vatsastani ulos.
Toipuminen leikkauksesta oli kivuliasta ja vei kauan aikaa, liki 6 viikkoa leikkaushaava aristi. Lisäksi ensimmäisinä päivinä oli alapääkin hellänä, olin kuitenkin auennut jo sen 9cm. Sain ensimmäisinä päivinä vain kasvissoseita ja mehukeittoa, sitten pikkuhiljaa kiinteämpää. Kättärillä annettiin suoraan Levolacia kun tuli ensimmäisen vessakäynnin aika. Kyllä oli silti mielenkiintoista yrittää löytää tuntuma alapäästä toimitukseen, piti opetella uudestaan koko toimitus ;-D
No joo, sen kummemmin kauhistelematta, olihan tuo aika rankka kokemus ja kyllä asiaa pitkään kävin mielessäni. Sanotaanko, etten olisi yhtään aikaisemmin ollut valmis kokemaan synnytystä uudestaan kunnes nyt. Ja tällä kertaa tosiaan toivon pystyväni synnyttämään alakautta. Tiedän toki, että siinäkin on riski repeämisille yms, mutta tuo leikkauksesta toipuminen oli tuskallista.
Vielä tästä raskausdiabeetikon ruokavaliosta. Olen huomannut, että voin kokonaisuudessaan paremmin nyt kun noudatan ruokavaliota. Vatsa toimii kuin unelma, ei närästyksiä, ei väsymystä, ei nälkää eikä mielitekoja. Ensimmäisinä päivinä sokerin himo oli aivan valtava, mutta nyt kun olen satunnaisesti jotain makeaa syönyt, ei se ole aiheuttanut minussa sen suurempia onnen tunteita. Vauvan synnyttyä täytyy toki lisätä kaloreita ruokaan, mutta sokerit ja hiilarit pyrin pitämään kurissa. Tavoitteena pudottaa jouluksi se 5-7 kg ylimääräistä, joka esikoisesta jäi. Tästä raskaudesta ei kyllä ylimääräistä tule, vaaka näyttää nytkin liki 1kg vähemmän kuin viime neuvolan punnituksessa 3 vko sitten.
Kävin eilen vähän shoppaamassa vauvalle juttuja. Ostin sitterin, lelukaaren ja uuden vaipanvaihtoalustan. Marketista tarttui mukaan myös toinen paketti vaippoja ja rintakumit. Alkaa olla mulla hankinnat melkolailla tehty. Uutta turvakaukaloa vielä harkitsemme, mutta menettelee tuo vanhakin.
Mulla supistuksia tulee päivittäin useita, ja kipeitä. Mukavan nukkumisasennon löytäminen alkaa olla liki mahdotonta, aamuyöstä herään usein supistuksiin kun asento ei ole hyvä. Nousen sitten ja tulen olohuoneen sohvalle puoli-istuvaan asentoon torkkumaan. Tosin sekään ei välillä ole hyvä
Muuten olo on ollut oikein hyvä.