Heips kaikille!
Tällä on taasen tapahtunut paljon uutta. Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista, raitahipolle halauksia, viikon päästä näkyy varmasti jo enemmän ja halauksia ja voimia myös rakkaudesta äidille. Olen samaa mieltä jonkun kanssa, että raskaushormonien jyllätessä ei kannata tehdä liian hätiköityjä päätöksiä. Kokeille sitä kirjettä, ja laita siihen myös jotain hyvää miehestäsi, esim, miten olit liikuttunut jostakin, mitä miehesi teki puolestasi tai näytti välittävänsä,..
Itsellä on myös todella väsyttävä päivä, uniongelmat vaivaa samalla lailla kuin monia muitakin. Lisäksi olen hiukan peloissani, sillä eilen mies paljasti, että kun pupuiltiin tässä eränä iltana, että jokin tuntui ulkopuolella ja hän ilmoitti että meillä on varmaan kohdun ulkopuolinen raskaus :'( Jännää, miten tunteet heittää, ja ajatukset jää pyörimään päässä. Mieheni mukaan paikkani tuntuvat jotenkin erilaiselta :/
Mutta toisaalta, mulla on masu kasvanu, mulla näkyy nyt jo raskausmaha vaikka olen vasta viikolla 9 neuvolatädin mukaan,.. en tiiä, kaikennäköiset ajatukset ne vain pyörii päässä,..
Ensimmäisessä raskaudessa maha rupesi näkymään vasta raskauden puolessa välissä noin viidennellä raskauskuulla, mutta nyt rupee näkymään jo nyt. Mies sanoikin, että meidän on varmaan kohta lähdettävä ostelemaan äitiysvaatteita
Lisäksi mua on vaivanut kovasti sellainen asia, että en oo varmuutta, millä raskausviikolla olen. Neuvolatädin mukaan laskettiin menkkojen poisjäämisen mukaan, silloin kuitenkin käytettiin miehen kaa kortsua, koska mulla alkoi terolutkuuri. Aateltiin että saadaan menkat kuntoon ja aloitetaan sitten, ja marraskuussa taasen mulla oli sellainen olo, että olin raskaana, mutta kaikki testit, jopa verinäyte osoitti toisin,.. äh, en tiiä.
Sori vuodatukseni, epätietoisuudessa on vain niin vaikea elää ja eka ultra on vasta ikuisuuden päästä, 19.2.
Ai niin, tsemppiä tupakoinnin kanssa taisteleville ja lopettajille. Täälläkin ollaan ylpeitä teistä
:wave: Jatkakaa saman mallin.
Tällä on taasen tapahtunut paljon uutta. Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista, raitahipolle halauksia, viikon päästä näkyy varmasti jo enemmän ja halauksia ja voimia myös rakkaudesta äidille. Olen samaa mieltä jonkun kanssa, että raskaushormonien jyllätessä ei kannata tehdä liian hätiköityjä päätöksiä. Kokeille sitä kirjettä, ja laita siihen myös jotain hyvää miehestäsi, esim, miten olit liikuttunut jostakin, mitä miehesi teki puolestasi tai näytti välittävänsä,..
Itsellä on myös todella väsyttävä päivä, uniongelmat vaivaa samalla lailla kuin monia muitakin. Lisäksi olen hiukan peloissani, sillä eilen mies paljasti, että kun pupuiltiin tässä eränä iltana, että jokin tuntui ulkopuolella ja hän ilmoitti että meillä on varmaan kohdun ulkopuolinen raskaus :'( Jännää, miten tunteet heittää, ja ajatukset jää pyörimään päässä. Mieheni mukaan paikkani tuntuvat jotenkin erilaiselta :/
Mutta toisaalta, mulla on masu kasvanu, mulla näkyy nyt jo raskausmaha vaikka olen vasta viikolla 9 neuvolatädin mukaan,.. en tiiä, kaikennäköiset ajatukset ne vain pyörii päässä,..
Ensimmäisessä raskaudessa maha rupesi näkymään vasta raskauden puolessa välissä noin viidennellä raskauskuulla, mutta nyt rupee näkymään jo nyt. Mies sanoikin, että meidän on varmaan kohta lähdettävä ostelemaan äitiysvaatteita
Lisäksi mua on vaivanut kovasti sellainen asia, että en oo varmuutta, millä raskausviikolla olen. Neuvolatädin mukaan laskettiin menkkojen poisjäämisen mukaan, silloin kuitenkin käytettiin miehen kaa kortsua, koska mulla alkoi terolutkuuri. Aateltiin että saadaan menkat kuntoon ja aloitetaan sitten, ja marraskuussa taasen mulla oli sellainen olo, että olin raskaana, mutta kaikki testit, jopa verinäyte osoitti toisin,.. äh, en tiiä.
Sori vuodatukseni, epätietoisuudessa on vain niin vaikea elää ja eka ultra on vasta ikuisuuden päästä, 19.2.
Ai niin, tsemppiä tupakoinnin kanssa taisteleville ja lopettajille. Täälläkin ollaan ylpeitä teistä
:wave: Jatkakaa saman mallin.