SYYSKUUN SYKKIVÄT SYDÄMET *Helmikuussa*
- Viestiketjun aloittaja Memelisa
- Ensimmäinen viesti
Hyvästi vaseliini! Kiitos Ruutinen, tätä fairy-vinkkiä testaan. 
Maximilian Heh, voin kuvitella. "Täähän on vaan kuraa, ne on oikeesti likaset joita lapsi käyttää isänsä kanssa verstaalla."
Synnytyspelosta kannattaa keskustella neuvolassa ja jos itsestä tuntuu, niin pyytää lähetettä pelkopolille. Olen muuten joskus tyharjoittelussa nähnyt viisikiloisen vauvan syntyvän hyvin kauniisti, ei tainnut tulla äidille edes tikkejä. Ei se koko aina tarkoita, että kaikki menee pieleen. Nykyisin myös seurataan tarkasti lapsen kokoa.
Itse pelkään ehkä tällä hetkellä eniten sitä, että vauva päättäisi syntyä pikkukeskosena. Olisi kamala asia joutua tekemään hoitaako vai jättääkö hoitamatta päätös. Tai lähinnä on kamalaa ajatella, että en usko, että haluaisin lapselleni annettavan tehohoitoa, jos tämä kovin pienillä viikoilla syntyisi. Mielestäni varsinkin vanhempia lapsia kohtaan olisi väärin, jos äiti viettäisi kuukausia sairaalassa. Meillä kun isompikin on vasta taapero ja pienin ihan vauva. Tarkoituksena ei todellakaan ole sitten loukata ketään, olen myös nähnyt lähipiirissä kuinka ihania ja terveitä lapsia pikkukeskosista voi varttua.
Muoks* On muuten tunteet vähän pinnassa, purskahdin itkuun lukiessani kaksivuotiaalle iltasatua kirjasta Aurinkopoika. Se on ihana adoptiotarina, mutta lähinnä onnellinen...
Maximilian Heh, voin kuvitella. "Täähän on vaan kuraa, ne on oikeesti likaset joita lapsi käyttää isänsä kanssa verstaalla."
Synnytyspelosta kannattaa keskustella neuvolassa ja jos itsestä tuntuu, niin pyytää lähetettä pelkopolille. Olen muuten joskus tyharjoittelussa nähnyt viisikiloisen vauvan syntyvän hyvin kauniisti, ei tainnut tulla äidille edes tikkejä. Ei se koko aina tarkoita, että kaikki menee pieleen. Nykyisin myös seurataan tarkasti lapsen kokoa.
Itse pelkään ehkä tällä hetkellä eniten sitä, että vauva päättäisi syntyä pikkukeskosena. Olisi kamala asia joutua tekemään hoitaako vai jättääkö hoitamatta päätös. Tai lähinnä on kamalaa ajatella, että en usko, että haluaisin lapselleni annettavan tehohoitoa, jos tämä kovin pienillä viikoilla syntyisi. Mielestäni varsinkin vanhempia lapsia kohtaan olisi väärin, jos äiti viettäisi kuukausia sairaalassa. Meillä kun isompikin on vasta taapero ja pienin ihan vauva. Tarkoituksena ei todellakaan ole sitten loukata ketään, olen myös nähnyt lähipiirissä kuinka ihania ja terveitä lapsia pikkukeskosista voi varttua.
Muoks* On muuten tunteet vähän pinnassa, purskahdin itkuun lukiessani kaksivuotiaalle iltasatua kirjasta Aurinkopoika. Se on ihana adoptiotarina, mutta lähinnä onnellinen...
Viimeksi muokattu:
Hyvää viikonloppua kaikille!
Mulla oli tänään (8+1) eka neuvola. Täti oli tosi ihana eikä sanonut edes mun ylipainosta oikeen mitään muuta kuin että ei tarvii syödä 2 edestä eikä ottaa montaa lisäkiloa, ja senhän jo toki tiesinkin Harmittaa vaan että tää neukkutäti jää eläkkeelle ja tää oli eka ja vika kerta kun nähtiin, seuraajastakaan ei ole vielä tietoa. Seuraavaksi olis kuun lopulla se np-ultra ja verikokeet. Sitten vkolla 18 sokerirasitus ja sen tuloksista sit soitto neuvolaan. Seuraava nla aika onkin sit lääkäriaika joskus vkolla 22!! Kamalan pitkä aika tässä välissä!
Synnytyksestä : Mä sanoin ettei mulla ole sit aikomustakaan synnyttää, täti vähän naurahti ja kysyi et miten olen sit ajatellut asian hoitaa Sanoin haluavani suunnitellun sektion. En sen takia että pelkäisin synnytystä vaan sen takia etten halua enää koskaan kokea hätäsektiota. Täti sanoi ettei näe mitään syytä miksen saisi sitä suunniteltua, se on kuulemma helppo saada kun on jo sektio takana ja siinä tuollaiset taustat. Lääkäri sitten puhuttaa tästä vielä jatkossa synnytystapa-arviossa.
Hemoglobiinia ei mitattu, verenpaine oli huippuhyvä ollakseen minun (114/75) mulla kun on normaalisti ihan ilman raskauttakin alapaine sellasta 90 -luokkaa. Mahaa ei mitattu eikä sydänääniä kuunneltu. Mutta kamalasti sain kaikkia lippulappusia ja oppaita mukaan luettavaksi.
Tosta vauvan isokokoisuudesta: Viime raskaudessa mut laitettiin kokoarvio-ultraan vkolla 20 kun maha oli niin sairaan iso :ashamed: ja mun mies on syntynyt 4,5 kilosena ja on nytkin 120kg ja 185cm ja minä taas 155cm pätkä, heh. Mutta mulla tosiaan maha kasvaa tosi järkyn kokoiseksi ja silti vauva oli oikein sopiva 52cm ja 3735g ottaen huomioo vielä sen että syntyi vkolla 42+1. Eli jos on yhtään huoli niin pyytäkää päästä kokoarvioon =)
Mutta nyt, oikein rauhallista ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
miirikki ja pötsi 8+1
Mulla oli tänään (8+1) eka neuvola. Täti oli tosi ihana eikä sanonut edes mun ylipainosta oikeen mitään muuta kuin että ei tarvii syödä 2 edestä eikä ottaa montaa lisäkiloa, ja senhän jo toki tiesinkin
Harmittaa vaan että tää neukkutäti jää eläkkeelle ja tää oli eka ja vika kerta kun nähtiin, seuraajastakaan ei ole vielä tietoa. Seuraavaksi olis kuun lopulla se np-ultra ja verikokeet. Sitten vkolla 18 sokerirasitus ja sen tuloksista sit soitto neuvolaan. Seuraava nla aika onkin sit lääkäriaika joskus vkolla 22!! Kamalan pitkä aika tässä välissä! Synnytyksestä : Mä sanoin ettei mulla ole sit aikomustakaan synnyttää, täti vähän naurahti ja kysyi et miten olen sit ajatellut asian hoitaa
Sanoin haluavani suunnitellun sektion. En sen takia että pelkäisin synnytystä vaan sen takia etten halua enää koskaan kokea hätäsektiota. Täti sanoi ettei näe mitään syytä miksen saisi sitä suunniteltua, se on kuulemma helppo saada kun on jo sektio takana ja siinä tuollaiset taustat. Lääkäri sitten puhuttaa tästä vielä jatkossa synnytystapa-arviossa. Hemoglobiinia ei mitattu, verenpaine oli huippuhyvä ollakseen minun (114/75) mulla kun on normaalisti ihan ilman raskauttakin alapaine sellasta 90 -luokkaa. Mahaa ei mitattu eikä sydänääniä kuunneltu. Mutta kamalasti sain kaikkia lippulappusia ja oppaita mukaan luettavaksi.
Tosta vauvan isokokoisuudesta: Viime raskaudessa mut laitettiin kokoarvio-ultraan vkolla 20 kun maha oli niin sairaan iso :ashamed: ja mun mies on syntynyt 4,5 kilosena ja on nytkin 120kg ja 185cm ja minä taas 155cm pätkä, heh. Mutta mulla tosiaan maha kasvaa tosi järkyn kokoiseksi ja silti vauva oli oikein sopiva 52cm ja 3735g ottaen huomioo vielä sen että syntyi vkolla 42+1. Eli jos on yhtään huoli niin pyytäkää päästä kokoarvioon =)
Mutta nyt, oikein rauhallista ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
miirikki ja pötsi 8+1
Hei taas kaikille, hengissä ollaan, olen tosi pahoillani, että näin harvakseltaan käyn kirjoittelemassa, mutta joka päivä on kuin maratooni ja en yksinkertaisesti jaksa. Jatkuva kuvotus, enkä pysty oksentamaan, siihen lisäksi huimausta ja aivan käsittämätön väsymys, olen aivan zombie, mies huolissaan, mitä tästä tulee, joutuu tekemään kaikki kotityöt.
Kävin ultrassa 6+6 ja kaikki oli tosi hyvin, siellä köllätteli pikkuinen alku, ruskuaispussinsa kera ja sydän löi terhakkaasti, voitte kuvitella ettö oli aika hieno hetki 4 keskenmenon jälkeen, vielä en uskalla vauva-asioita ajatella, mutta parit äitiysvaatteet olen ostanut, maha jo turvotuksen myötä aika pallukka, en vielä kuitenkaan ole housuja ottanut käyttöön. Tällä hetkellä menossa piilotteluvaihe, sillä vain pari kaveriamme tietävät raskaudesta, olen oppinut jotain noista keskenmenoista. Maanataina menen neuvolaan, olisin halunnut senkin siirtää johonkin hamaan tulevaisuuteen, mutta pakko mennä, koska sieltä tiletaan se ultra-aika. Ehkä se sitten voi olla ihan hyväkin pakottaa itsensä miettimään miksi olen tässä olotilassa Mies on kultakimpale, tekee kaikkia hommat nurisematta, tuo yhtä ja toista syötävää, jos joku menisi alas ja on tosi huolehtivainen, ihan uutta, onhan meillä sentään nuo kolme poikaa. Poikaolo on tällä hetkellä, niin saman kaavan mukaan menee tämä raskaus, viimeksi ei ollut oikein mitään oireita ja keskenhän se sitten menikin. Olen tosi pahoillani kaikkien puolesta, jotka ovat sen joutuneet kokemaan.
Gallupista sen verran, että asumme Satakunnassa, omakotitalossa, meren rannalla, raskaudesta tietää vain pari tuutua, hankintoja ei olla vielä vauvalle tehty, uskon että jos seuraavassa ultrassa asiat kunnossa, uskallan jo miettiä tarkemmin tätä juttua.
Vointeja kaikille ja mukavaa viikonloppua Cracotte ja mini 8+2
Kävin ultrassa 6+6 ja kaikki oli tosi hyvin, siellä köllätteli pikkuinen alku, ruskuaispussinsa kera ja sydän löi terhakkaasti, voitte kuvitella ettö oli aika hieno hetki 4 keskenmenon jälkeen, vielä en uskalla vauva-asioita ajatella, mutta parit äitiysvaatteet olen ostanut, maha jo turvotuksen myötä aika pallukka, en vielä kuitenkaan ole housuja ottanut käyttöön. Tällä hetkellä menossa piilotteluvaihe, sillä vain pari kaveriamme tietävät raskaudesta, olen oppinut jotain noista keskenmenoista. Maanataina menen neuvolaan, olisin halunnut senkin siirtää johonkin hamaan tulevaisuuteen, mutta pakko mennä, koska sieltä tiletaan se ultra-aika. Ehkä se sitten voi olla ihan hyväkin pakottaa itsensä miettimään miksi olen tässä olotilassa
Mies on kultakimpale, tekee kaikkia hommat nurisematta, tuo yhtä ja toista syötävää, jos joku menisi alas ja on tosi huolehtivainen, ihan uutta, onhan meillä sentään nuo kolme poikaa. Poikaolo on tällä hetkellä, niin saman kaavan mukaan menee tämä raskaus, viimeksi ei ollut oikein mitään oireita ja keskenhän se sitten menikin. Olen tosi pahoillani kaikkien puolesta, jotka ovat sen joutuneet kokemaan. Gallupista sen verran, että asumme Satakunnassa, omakotitalossa, meren rannalla, raskaudesta tietää vain pari tuutua, hankintoja ei olla vielä vauvalle tehty, uskon että jos seuraavassa ultrassa asiat kunnossa, uskallan jo miettiä tarkemmin tätä juttua
. Vointeja kaikille ja mukavaa viikonloppua Cracotte ja mini 8+2
cracotte, ihanaa, onnea! Ihan varmasti on mahtava tunne, tai voisin sanoa, tiedän tunteen
(.) Täällä alkaa vissiin pahoinvointi hellittää. Ei ole pariin päivään tarvinnut, kuin aamulla oksentaa. Huono ja etova olo kyllä on seurana lähes koko päivän(kakomista myös), mutta myös hyviäkin oloja on Jos se nyt sitten alkais tosiaan vähentymään, kun ollaan jo rv 12
Synnytystä en ole miettinyt tippaakaan. No, sen päätin, että en aio lukea yhtäkään synnytystarinaa! Eiköhän sitä ehdi myöhemmin miettimään. Kaikesta olen tähänkin asti selvinnyt.
Joudun myös sokerirasitukseen, mutta ei kyllä mitään hajua koska. 9.2 (ens keskiviikkona) np-ultra ja siitä 2 vk eteenpäin on neuvolassa taas aika. Eiköhän se siellä selviä, koska toi srasitus on.
innoM + Pulla 11+1
Ihan varmasti on mahtava tunne, tai voisin sanoa, tiedän tunteen (.) Täällä alkaa vissiin pahoinvointi hellittää. Ei ole pariin päivään tarvinnut, kuin aamulla oksentaa. Huono ja etova olo kyllä on seurana lähes koko päivän(kakomista myös), mutta myös hyviäkin oloja on
Jos se nyt sitten alkais tosiaan vähentymään, kun ollaan jo rv 12 Synnytystä en ole miettinyt tippaakaan. No, sen päätin, että en aio lukea yhtäkään synnytystarinaa! Eiköhän sitä ehdi myöhemmin miettimään. Kaikesta olen tähänkin asti selvinnyt.
Joudun myös sokerirasitukseen, mutta ei kyllä mitään hajua koska. 9.2 (ens keskiviikkona) np-ultra ja siitä 2 vk eteenpäin on neuvolassa taas aika. Eiköhän se siellä selviä, koska toi srasitus on.
innoM + Pulla 11+1
innoM Mulla oli viime raskaudessa sokerirasitus sillon vkolla 22 muistaakseni ja toinen arvo oli hilkulla raja-arvojen sisällä. Nyt neuvolatäti sanoi että jos haluan niin voidaan ottaa jo aikaisemmin (vkolla 16-18) se rasitus niin tiedetään hyvissä ajoin mikäli niissä jotain häikkää on.
Vähän inhottavahan se on mutta mielelläään sen käy, jos sillä voi ennakoida vauvan hyvinvointia
Vähän inhottavahan se on mutta mielelläään sen käy, jos sillä voi ennakoida vauvan hyvinvointia
jeeni
innoM sama täällä! en oo pystyny ajattelemaan vielä synnytystä enkä tosiaan lukemaan mitään tarinoita! eka lapsi tulossa niin on ihan tarpeeksi ajateltavaa tässä ihan itse odotuksessakin...siis sen verran olen ajatellut joskus, että alakautta, en haluaisi sektioarpea jos vaan sen pystyy välttämään.
miirikki meilläkin isännän kanssa juuri tuo 30cm pituuseroa
miirikki meilläkin isännän kanssa juuri tuo 30cm pituuseroa
Hei!
Olen monet, monet kerrat käynyt lukemassa kuulumisianne. =)
Meille ootellaan kolmosta, viikkoja ois tällä hetkellä kasassa 8+6, sairaala ois OYS, mut jos voin vaikuttaa niin Oulaskangas.
Pahoinvointi on hyvin lievää, makiaa ei tee mieli. Tai siis sittä tullee se yököttävä olo.
Käyn täällä aina sillon tällön lukemassa, mut oon laiska kommentoimaan ja kirjottelleen kuulumisia.
Täällä näky olevan muitaki OYS:issa synnyttäviä!? :wave:
Äpyli +mussukka 8+6
Olen monet, monet kerrat käynyt lukemassa kuulumisianne. =)
Meille ootellaan kolmosta, viikkoja ois tällä hetkellä kasassa 8+6, sairaala ois OYS, mut jos voin vaikuttaa niin Oulaskangas.
Pahoinvointi on hyvin lievää, makiaa ei tee mieli. Tai siis sittä tullee se yököttävä olo.
Käyn täällä aina sillon tällön lukemassa, mut oon laiska kommentoimaan ja kirjottelleen kuulumisia.
Täällä näky olevan muitaki OYS:issa synnyttäviä!? :wave:
Äpyli +mussukka 8+6
Moikka!
Täällä ollut niin kova flunssa ja väsymys etten ole jaksanut koneella olla yhtään pariin päivään :snotty:
Leo 81, noista pellavansiemenistä..Kiva en tiennyt että ne on jollain kieltolistalla, arvatkaa vaan oonko syönyt MELKEIN joka päivä joku ruokalusikallisen pellavansiemenrouhetta murojen kanssa :headwall: . Kiva kun näin kriittiset viikot vielä menossa....
Ihania ultrakuulumisia tulee melkein päivittäin, hienoa kuulla näin mahtavia uutisia :flower:
(.) Kunpa tää flunssa alkais jo hellittää.. Tällä hetkellä ei muita oireita kuin rintojen arkuus ja turvotus sekä älytön väsymys, nukkua vois vaikka kellon ympäri. Niin ja on tota palelua iltaisin, se muuten ilmeisesti johtuu siitä kun ruumiinlämpö on tavallista korkeammalla (raskauden takia). Mulla ollut nyt joka ilta 36,5 lämmöt kun normisti on vaan 35,7 :O Voi olla et tää flunssakin on tosin vaikuttanut siihen..
Tää lähtee nyt taas niistämään :snotty:
Mammaz85 + kultanen 6+6 (huomenna 7+0!)
Täällä ollut niin kova flunssa ja väsymys etten ole jaksanut koneella olla yhtään pariin päivään :snotty:
Leo 81, noista pellavansiemenistä..Kiva en tiennyt että ne on jollain kieltolistalla, arvatkaa vaan oonko syönyt MELKEIN joka päivä joku ruokalusikallisen pellavansiemenrouhetta murojen kanssa :headwall: . Kiva kun näin kriittiset viikot vielä menossa....
Ihania ultrakuulumisia tulee melkein päivittäin, hienoa kuulla näin mahtavia uutisia :flower:
(.) Kunpa tää flunssa alkais jo hellittää.. Tällä hetkellä ei muita oireita kuin rintojen arkuus ja turvotus sekä älytön väsymys, nukkua vois vaikka kellon ympäri. Niin ja on tota palelua iltaisin, se muuten ilmeisesti johtuu siitä kun ruumiinlämpö on tavallista korkeammalla (raskauden takia). Mulla ollut nyt joka ilta 36,5 lämmöt kun normisti on vaan 35,7 :O Voi olla et tää flunssakin on tosin vaikuttanut siihen..
Tää lähtee nyt taas niistämään :snotty:
Mammaz85 + kultanen 6+6 (huomenna 7+0!)
Heipparallaa kaikille. Taas on päivitystä laitettu kehiin, toivottavasti muistin kaikki.
Täällä on ollu niin monesta asiasta puhetta et kannanpa omalta osaltanikin korteni kekoon.
Ensinnäkin aivan valtavasti onnea niille kaikille, jotka on päässy jo ultraan kurkkaamaan pienokaista ja kaikki on ollu mallikkaasti. Varsinkin niiden puolesta tunnen suurta iloa, jotka ovat aikaisemmin joutuneet keskenmenoista kärsimään. Näitä on niin mahtava lukea! Vielä pitkä 9 päivää ja pääsee itekkin miehen kanssa kattelemaan esikoista, vähän alkaa jo jänskättää
Tissikivut on täällä vaihtelevia. Päivisin on ihan normaaliolo ja rinnat ei kauheesti arista, mutta oottakaapa vaan yötä. On jotain ihan hirveetä ku pitää mennä vessaan ja sä joudut kantaa sun tissejä ku niihin sattuu niin maan p****sti! Oon ajatellu et käyn ostamassa jotku tukevat urheiluliivit ja käytän niitä nukkuessa, ei tästä muuten tuu mitään. Noi tissikivut kyllä hellittää ku pystyssä hetken, pahimmaksi yltyyvät jos nousee selänmakuulta suoraan pystyyn.
Miten paljon teillä on ollu noita repäsykipuja? Mulla on suht vähän. Pari kertaa sellasia todella kovia yskästäessä et on pitäny hetken ihan miettiä et onko kaikki kunnossa, muuten on lievempiä ku esim tekee liian nopeita liikkeitä äärilaidasta toiseen tai ku nousee sohvalta ylös.
Palelemisestakin on ollut jonkun verran puhetta. Mä oon huomannu et mua alkaa paleltamaan iltaisin ihan armottomasti niinä päivinä ku ei oo muistanu syyä tarpeeksi tai lämmin ruoka on jääny vähäselle. Eilenkin tärisin vaatteet päällä kahen peiton ja yhen viltin alla päiväunia. Sit vasta tajusin et hyvä ihminen SYÖ! Sillähän se lähti sit helpottamaan! Eipä ollu illalla enää kylmä ei, päinvastoin.
Itkuherkkyyttä täällä ei kauheesti oo. Välillä huomaan herkistyväni ku luen jotain lehtijuttua jossa joku on tehnyt kauniin eleen toisen eteen. Heti ku huomaan et alan kyynelehtiä jollekkin jutulle niin seuraavaksi alan nauraa itelleni et taas sitä tässä mennään Hassua et tätä ei tapahu kotona vaan lähinnä työpaikalla taukolukemisen aikana. Myös kaikki hää- ja vauvaohjelmat saa kyllä tunteelliseksi
Sokerirasitukseen joudutaan täälläkin viikolla ~24. Oon kyllä kuullu siitä sellasia kauhujuttuja etten oikein innolla sitä odota. Mut pakko mikä pakko, vaikka neuvolatäti sano et KAIKKI on vapaaehtoista.
ON. Täällä väsyttää ja ihan kauheesti, toivottavasti tää joskus helpottaa. Viime yönä nukuin jonku 11h + illalla jonkun vajaan 2h päikkärit. Koko ajan pitäs saada syödä jotain herkkua, mutta pitäs itteesä kuitenkin vähän rajottaa. Mulla tuntuu et ainoot ruoat mitä tekee mieli on keitot ja roskaruoat. Mikään normaali arkiruoka ei vois vähempää kiinnostaa.
Memelisa & masuasukki Tiitinen 9+5 vissiinkin, neuvolan mukaan (oman mukaan 9+2)
Täällä on ollu niin monesta asiasta puhetta et kannanpa omalta osaltanikin korteni kekoon.
Ensinnäkin aivan valtavasti onnea niille kaikille, jotka on päässy jo ultraan kurkkaamaan pienokaista ja kaikki on ollu mallikkaasti. Varsinkin niiden puolesta tunnen suurta iloa, jotka ovat aikaisemmin joutuneet keskenmenoista kärsimään. Näitä on niin mahtava lukea!
Vielä pitkä 9 päivää ja pääsee itekkin miehen kanssa kattelemaan esikoista, vähän alkaa jo jänskättää Tissikivut on täällä vaihtelevia. Päivisin on ihan normaaliolo ja rinnat ei kauheesti arista, mutta oottakaapa vaan yötä. On jotain ihan hirveetä ku pitää mennä vessaan ja sä joudut kantaa sun tissejä ku niihin sattuu niin maan p****sti! Oon ajatellu et käyn ostamassa jotku tukevat urheiluliivit ja käytän niitä nukkuessa, ei tästä muuten tuu mitään. Noi tissikivut kyllä hellittää ku pystyssä hetken, pahimmaksi yltyyvät jos nousee selänmakuulta suoraan pystyyn.
Miten paljon teillä on ollu noita repäsykipuja? Mulla on suht vähän. Pari kertaa sellasia todella kovia yskästäessä et on pitäny hetken ihan miettiä et onko kaikki kunnossa, muuten on lievempiä ku esim tekee liian nopeita liikkeitä äärilaidasta toiseen tai ku nousee sohvalta ylös.
Palelemisestakin on ollut jonkun verran puhetta. Mä oon huomannu et mua alkaa paleltamaan iltaisin ihan armottomasti niinä päivinä ku ei oo muistanu syyä tarpeeksi tai lämmin ruoka on jääny vähäselle. Eilenkin tärisin vaatteet päällä kahen peiton ja yhen viltin alla päiväunia. Sit vasta tajusin et hyvä ihminen SYÖ! Sillähän se lähti sit helpottamaan! Eipä ollu illalla enää kylmä ei, päinvastoin.
Itkuherkkyyttä täällä ei kauheesti oo. Välillä huomaan herkistyväni ku luen jotain lehtijuttua jossa joku on tehnyt kauniin eleen toisen eteen. Heti ku huomaan et alan kyynelehtiä jollekkin jutulle niin seuraavaksi alan nauraa itelleni et taas sitä tässä mennään
Hassua et tätä ei tapahu kotona vaan lähinnä työpaikalla taukolukemisen aikana. Myös kaikki hää- ja vauvaohjelmat saa kyllä tunteelliseksi Sokerirasitukseen joudutaan täälläkin viikolla ~24. Oon kyllä kuullu siitä sellasia kauhujuttuja etten oikein innolla sitä odota. Mut pakko mikä pakko, vaikka neuvolatäti sano et KAIKKI on vapaaehtoista.
ON. Täällä väsyttää ja ihan kauheesti, toivottavasti tää joskus helpottaa. Viime yönä nukuin jonku 11h + illalla jonkun vajaan 2h päikkärit. Koko ajan pitäs saada syödä jotain herkkua, mutta pitäs itteesä kuitenkin vähän rajottaa. Mulla tuntuu et ainoot ruoat mitä tekee mieli on keitot ja roskaruoat. Mikään normaali arkiruoka ei vois vähempää kiinnostaa.
Memelisa & masuasukki Tiitinen 9+5 vissiinkin, neuvolan mukaan (oman mukaan 9+2)
Heips, 20.9.2011 on alustava laskettu aika. Pahointia ja väsymystä ilmassa. Odotan ultraan pääsyä ja varmistusta lasketulle ajalle. Neuvolassa on ensimmäinen käynti takana ja oli ihana kuulla vauvan sydämen syke Alavatsa kivut rajoittavat liikkumista , mutta ne ovat tuttuja ensimmäisestä raskaudesta jo. Paljon lepoa ja oleilua...
Vastauksia gallupii:
1. Porissa ainakin toistaiseksi.
2. Uusio perheeni etsii asuntoa, Porista, Raumalta tai Porin ja Rauman väliltä.
3. Nimeä ei ole vielä pohdittu, mutta minulla on poika olo Isä naureskelee, kun olen ihan poika tunnelmissa.
4. Parhaat ystävät ja lähisukulaiset tietävät.
5. Joudun hankkimaan kaikki vauva tarvikkeet Tyttöni ovat jo niin isoja ja kaikki vauva tavarat on jaettu pois aikoja sitten jo. Toisaalta on kiva hankkia kaikkenlaista vauva tavaraa. Tärkeimpiä hankintoja on kestovaipat ja kantoliina.
Alavatsa kivut rajoittavat liikkumista , mutta ne ovat tuttuja ensimmäisestä raskaudesta jo. Paljon lepoa ja oleilua...Vastauksia gallupii:
1. Porissa ainakin toistaiseksi.
2. Uusio perheeni etsii asuntoa, Porista, Raumalta tai Porin ja Rauman väliltä.
3. Nimeä ei ole vielä pohdittu, mutta minulla on poika olo
Isä naureskelee, kun olen ihan poika tunnelmissa. 4. Parhaat ystävät ja lähisukulaiset tietävät.
5. Joudun hankkimaan kaikki vauva tarvikkeet
Tyttöni ovat jo niin isoja ja kaikki vauva tavarat on jaettu pois aikoja sitten jo. Toisaalta on kiva hankkia kaikkenlaista vauva tavaraa. Tärkeimpiä hankintoja on kestovaipat ja kantoliina.Sokerirasitus on täälläkin jo viikolla 14, noin. Ensimmäisestä minulla oli raskausdiabetes ja tiedän sen jo valmiiksi, että tästäkin tulee. Oon yrittänyt jo katsoa noita syömisiä, mutta tämän pahoinvoinnin takia se on aika vaikeaa, pakko vain syödä mitä saattaa ja milloin saattaa... Eipä se rd kiva juttu ole, mutta siitäkin selviää Nyt sohvalle, huono olo :x
Nyt sohvalle, huono olo :xHeipä hei pitkästä aikaa ja terveisiä Intian auringosta!
Sain kuin sainkin tämän helmikuun pinon luettua läpi, tammikuun väliinjääneitä osioita en tällä erää edes yrittänyt lukea. Täällä ollaan niin kovin aktiivisia =)
Voin sanoa, että näin alkuraskaudessa ainakaan tuo lentokoneella matkustaminen kaukomaille ei ole mitään herkkua. Matkan aikana pahoinvointi nosti sitten päätään vähän reilummin ja syöminen oli tosi hankalaa. Paikalliset mausteiset mössöt ei uponneet ollenkaan ja aina kun joku ruoka alkoi oksettamaan, ei sitä sitten pystynyt loppuajasta syömään enää. En sitten pystynyt edes banaania tai kanaakaan loppureissusta syömään ollenkaan... mutta hengissä selvittiin ja toivon mukaan Pavullakin on kaikki ihan hyvin. Varmaan tuo reissu ja lentomatka takaisin sen verran kuitenkin kehoa rasittivat, että nyt on sitten pari päivää ollut menkkamaista juilintaa lähes tauotta. ei mitenkään kivuliasta kuitenkaan, että huolissani en siitä sen enempää ole.
Reissussa sain kuitenkin tuon ihanan mahataudinkin kokea ja sitten siihen sain lääkkeet, jotka ilmeisesti sitten toivat tännekin hiivatulehdusta tullessaan. Nyt ei ole viikkoon varmaan ollut sen suurempaa valkovuotoa, mutta limakalvot on ihan älyttömän kuivat ja herkät. Liekö sitten tuosta hiivasta johtuvaa vai vain yleisesti limakalvojen kuivuudesta. Täytyy yrittää tuolla öljyllä niitä kostutella, jotta toipuisivat.
Reissun aikana oli postissa tullut kutsu tuohon np-ultraankin ja se olisi sitten tulossa 18.2 eli parin viikon päästä. Ensi viikolla pitäisi käydä antamassa se verikoe. Ja sitten mullakin olisi tulossa se sokerirasituskoe tässä jossain vaiheessa... pitäisi noita papereita kaivaa, jotta näkisi milloinkas se tuleekaan. Aika paljon sitä joutuu ravaamaan kaikenmaailman verikokeissa sun muissa tässä raskausaikana. Noi ultrathan on vaan ihania, kun näkee, miten tuolla massussa voidaan, mutta nuo muut tuntuu välillä vähän rasittavilta. Vaikka hyväähän niillä vain tarkoitetaan...
Nyt en osaa sen enempää kommentoida tai kirjoitella. Palailen asiaan, kun tämä matkanjälkeinen sekavuus tästä vähän hellittää...
Heinäneito + Papu 10+3
Sain kuin sainkin tämän helmikuun pinon luettua läpi, tammikuun väliinjääneitä osioita en tällä erää edes yrittänyt lukea. Täällä ollaan niin kovin aktiivisia =)
Voin sanoa, että näin alkuraskaudessa ainakaan tuo lentokoneella matkustaminen kaukomaille ei ole mitään herkkua. Matkan aikana pahoinvointi nosti sitten päätään vähän reilummin ja syöminen oli tosi hankalaa. Paikalliset mausteiset mössöt ei uponneet ollenkaan ja aina kun joku ruoka alkoi oksettamaan, ei sitä sitten pystynyt loppuajasta syömään enää. En sitten pystynyt edes banaania tai kanaakaan loppureissusta syömään ollenkaan... mutta hengissä selvittiin ja toivon mukaan Pavullakin on kaikki ihan hyvin. Varmaan tuo reissu ja lentomatka takaisin sen verran kuitenkin kehoa rasittivat, että nyt on sitten pari päivää ollut menkkamaista juilintaa lähes tauotta. ei mitenkään kivuliasta kuitenkaan, että huolissani en siitä sen enempää ole.
Reissussa sain kuitenkin tuon ihanan mahataudinkin kokea ja sitten siihen sain lääkkeet, jotka ilmeisesti sitten toivat tännekin hiivatulehdusta tullessaan. Nyt ei ole viikkoon varmaan ollut sen suurempaa valkovuotoa, mutta limakalvot on ihan älyttömän kuivat ja herkät. Liekö sitten tuosta hiivasta johtuvaa vai vain yleisesti limakalvojen kuivuudesta. Täytyy yrittää tuolla öljyllä niitä kostutella, jotta toipuisivat.
Reissun aikana oli postissa tullut kutsu tuohon np-ultraankin ja se olisi sitten tulossa 18.2 eli parin viikon päästä. Ensi viikolla pitäisi käydä antamassa se verikoe. Ja sitten mullakin olisi tulossa se sokerirasituskoe tässä jossain vaiheessa... pitäisi noita papereita kaivaa, jotta näkisi milloinkas se tuleekaan. Aika paljon sitä joutuu ravaamaan kaikenmaailman verikokeissa sun muissa tässä raskausaikana. Noi ultrathan on vaan ihania, kun näkee, miten tuolla massussa voidaan, mutta nuo muut tuntuu välillä vähän rasittavilta. Vaikka hyväähän niillä vain tarkoitetaan...
Nyt en osaa sen enempää kommentoida tai kirjoitella. Palailen asiaan, kun tämä matkanjälkeinen sekavuus tästä vähän hellittää...
Heinäneito + Papu 10+3
Täälläpä kävi niin, että ne pienet supistelut ihan ilman vuotoa olivat merkki....sykettä ei löytynyt, joten eilen vkolla 10+2 tyhjennettiin kohdusta vkolla 8+6 elämästään luoppunut pieni alkio. Aika shokkihoitoa oli ja päivässä koko ruljanssi ohi, nyt vuodetaan ja toivutaan. Tuskin enää yritämme, ottaa niin koville marraskuun tuulimuna ja tämä keskenmeno heti perään. Kilprauhasarvot kehotti lääkäri katsomaan, kun näin kävi taas, jossain siis joku mättää. Sattuu niin helvetisti ja henkisesti oon ihan rikki, mut kai tästä vielä noustaan.
Jaksamista kaikille isomahoille, nauttikaa raskaudestanne, se ei ole itsestäänselvyys kenellekään.
Sandemar
Jaksamista kaikille isomahoille, nauttikaa raskaudestanne, se ei ole itsestäänselvyys kenellekään.
Sandemar
Minullakin on sokerirasitus edessä jo rv12-16 ja näin aikaisin siksi, kun molemmissa edellisissä raskauksissa oli gestaatiodiabetes. Toivottavasti vaan tälläkin kertaa selviän sokerimittauksilla ja ruokavaliolla. Eli olen varma "narahtamisestani" taas Aiemmin on ollut vain yksi arvo koholla, tosin ekassa se oli 1h arvo ja tokassa paasto. Sitä en tiedä, että onko noiden arvojen kesken jotain järjestystä, onko jokin kohonnut arvo toista vakavampi.
Tänään oon ollut kiukkuinen kuin ampiainen Ihan on sama olo kuin ennen menkkoja, ja ajoituskin olis oikea pms:lle ilman raskautta. Päätäkin jomottaa. Ehkäpä Ben&Jerry's Cookie dough illalla auttaa
M 8+1
Aiemmin on ollut vain yksi arvo koholla, tosin ekassa se oli 1h arvo ja tokassa paasto. Sitä en tiedä, että onko noiden arvojen kesken jotain järjestystä, onko jokin kohonnut arvo toista vakavampi.Tänään oon ollut kiukkuinen kuin ampiainen
Ihan on sama olo kuin ennen menkkoja, ja ajoituskin olis oikea pms:lle ilman raskautta. Päätäkin jomottaa. Ehkäpä Ben&Jerry's Cookie dough illalla auttaa M 8+1
Sandemar Voi ei. Toipuile rauhassa. Olet vielä nuori joten paljon on elämällä annettavaa. Jos lohtua suo koin "lapsettomuuden" parikymppisenä ja kuitenkin lapsia on jo 4. Ymmärrän surun tunteen ja sille on annettavakin tilaa.:heart::hug:
Heipähei kaikille ja Terkut tukholmasta!
Alkuun onnittelut hyvät ultrakuulumiset saaneille ja isot:hug: Sandemar ja syysmyrsy
Täällä risteily sujui muuten hyvin, mutta pahoinvointia ei yhtään helpottanut illalla yltyvä tuuli joka keikutti laivaa niin ettei sängyssä meinannut yöllä pysyä. Mahallaan oli vähiten huono olo ja kaksi yötä kun niin tuli nukuttua niin nyt on paikat jumissa. Sänkykin kun on paljon epämukavampi kuin kotona
Pahoinvointi siis voimissaan, oksentanut en ole (ainakaan vielä) mutta kuvotus on voimakasta! Mitään punaista lihaa en voi syödä, enkä lohta. Riisiä tai pastaakaan ei tee mieli, joten kanalla ja kasviksilla mennään kunnes taas jää jotain pois Mulla kun on maito-, vehnä- ja soija-allergia niin nekin jo karsii ruokalistaa. Esikoisen (tyttö) kanssa oli muuten sama juttu "yököttävien ruokien" suhteen, myöskään mitään makeaa en voi syödä. Kakkosen (poika) kanssa kunnon pihvi oli parasta mitä tiesin eikä pahaaoloa ollut nimeksikään.
Tekstiä on tullut ihan kamalasti ja kaiken lukasin läpi, mutten puoliakana musita.
synnytyksistä ollut puhetta. Kaksi aiempaa syntynyt alakautta ja toivottavasti tämäkin. Sen enempää en vielä ole miettinyt. Harkinnan alla myös polikliininen synnytys vs. Kättärin Haikaranpesä, joissa siis sairaalassa oloaika täysin päinvastaiset
Väsymystä ja iltapäiväpäikkäreitä täälläkin, joka päivä vaan päikkäreitä ei voi ottaa. Myös iltapalelua löytyy ja useasti olenkin miettinyt kuumeen mahdollisuutta kunnes aamulla olo on taas normaali (ja sama juttu jälleen illalla ).
Mies lähti kaverinsa kanssa lätkämatsiin ja poika on naapurissa, taidanpa siis siirtyä neidin seuraan. Keskiviikkona olisikin sitten eka neuvola
Santtu 6+1
Alkuun onnittelut hyvät ultrakuulumiset saaneille ja isot:hug: Sandemar ja syysmyrsy
Täällä risteily sujui muuten hyvin, mutta pahoinvointia ei yhtään helpottanut illalla yltyvä tuuli joka keikutti laivaa niin ettei sängyssä meinannut yöllä pysyä. Mahallaan oli vähiten huono olo ja kaksi yötä kun niin tuli nukuttua niin nyt on paikat jumissa. Sänkykin kun on paljon epämukavampi kuin kotona
Pahoinvointi siis voimissaan, oksentanut en ole (ainakaan vielä) mutta kuvotus on voimakasta! Mitään punaista lihaa en voi syödä, enkä lohta. Riisiä tai pastaakaan ei tee mieli, joten kanalla ja kasviksilla mennään kunnes taas jää jotain pois
Mulla kun on maito-, vehnä- ja soija-allergia niin nekin jo karsii ruokalistaa. Esikoisen (tyttö) kanssa oli muuten sama juttu "yököttävien ruokien" suhteen, myöskään mitään makeaa en voi syödä. Kakkosen (poika) kanssa kunnon pihvi oli parasta mitä tiesin eikä pahaaoloa ollut nimeksikään.Tekstiä on tullut ihan kamalasti ja kaiken lukasin läpi, mutten puoliakana musita.
synnytyksistä ollut puhetta. Kaksi aiempaa syntynyt alakautta ja toivottavasti tämäkin. Sen enempää en vielä ole miettinyt. Harkinnan alla myös polikliininen synnytys vs. Kättärin Haikaranpesä, joissa siis sairaalassa oloaika täysin päinvastaiset
Väsymystä ja iltapäiväpäikkäreitä täälläkin, joka päivä vaan päikkäreitä ei voi ottaa. Myös iltapalelua löytyy ja useasti olenkin miettinyt kuumeen mahdollisuutta kunnes aamulla olo on taas normaali (ja sama juttu jälleen illalla
).Mies lähti kaverinsa kanssa lätkämatsiin ja poika on naapurissa, taidanpa siis siirtyä neidin seuraan. Keskiviikkona olisikin sitten eka neuvola
Santtu 6+1
Viimeksi muokattu:
Nyt mua rupes pelottaa, koska mullakin on ollut jo ainakin 2 viikkoa noita pieniä supistuksia, ilman mitään vuotoa. Ja välillä ihan sattuu, alavatsaan ja alaselkään. Ihan kuin Sandemarillakin .
Missään ultrassahan me ei olla käyty, eikä vielä neuvolassakaan.. Liekköhän tuollakaan mitään elämää.. Maanantaina taidankin ottaa puheeksi kun on eka neuvola...
Missään ultrassahan me ei olla käyty, eikä vielä neuvolassakaan.. Liekköhän tuollakaan mitään elämää.. Maanantaina taidankin ottaa puheeksi kun on eka neuvola...
iltapalelukysyin tutulta kätilöltä - peruslämpö nousee muutaman asteen lisääntyneen verimäärän takia. muistaakseni tää menee ohi ekojen kk jälkeen ja mulla on tullut takasin h-hetken koittaessa. metka juttu.
synnytyspelkohmnnn. sanoisinpa tähän että kaikki sitä varmasti jollain lailla pelkää. se on hyppy tuntemattomaan tunneliin. kaikki selviää. kyllähän se sattuu, mutta kaikenkaikkiaan tapahtuma on suuren suuri luonnon voima ja asiat etenee omalla painolla. kätilö toimii ns. liikenteenohjaajana ja neuvoo mitä kulloinkin tehdään. suosittelen tutustumiskäyntiä sairaalaan ja korvien sulkemista kaikenmaailman tarinoilta. jokainen lähtee aina pisteestä nolla - olipa sitten ensisynnyttäjä tai ei.=)
synnytyspelkohmnnn. sanoisinpa tähän että kaikki sitä varmasti jollain lailla pelkää. se on hyppy tuntemattomaan tunneliin. kaikki selviää. kyllähän se sattuu, mutta kaikenkaikkiaan tapahtuma on suuren suuri luonnon voima ja asiat etenee omalla painolla. kätilö toimii ns. liikenteenohjaajana ja neuvoo mitä kulloinkin tehdään. suosittelen tutustumiskäyntiä sairaalaan ja korvien sulkemista kaikenmaailman tarinoilta. jokainen lähtee aina pisteestä nolla - olipa sitten ensisynnyttäjä tai ei.=)
voi ei sandemar! olen niin pahoillani teidän puolesta! :hug: jaksamista tulevaisuuteen! :hug:
mulla on kanssa mahakipuja/supistuksia? ja kyllä niitä joutuu pelkäämään, mutta eipä lekuri tai neuvolatäti oo niistä mitään osannu sanoa. pitää vaan oottaa ja oottaa ja toivoa parasta...
mammaz85: voi harmi, ettet tiennyt! eikö neuvola antanut sulle sitä listaa ruoka-aineista? tai kyllä kaikkien pitäisi sellainen saada! no, mutta älä huoli: mun listassa lukee, että se "vaarallinen" annos pellavansiemeniä ois noin 3 rkl päivässä! eli aika iso määrä! :hug:
voikaa hyvin mua väsyttää...
tömpsis ja super 9+2
olen niin pahoillani teidän puolesta! :hug: jaksamista tulevaisuuteen! :hug:mulla on kanssa mahakipuja/supistuksia? ja kyllä niitä joutuu pelkäämään, mutta eipä lekuri tai neuvolatäti oo niistä mitään osannu sanoa. pitää vaan oottaa ja oottaa
ja toivoa parasta... mammaz85: voi harmi, ettet tiennyt! eikö neuvola antanut sulle sitä listaa ruoka-aineista? tai kyllä kaikkien pitäisi sellainen saada! no, mutta älä huoli: mun listassa lukee, että se "vaarallinen" annos pellavansiemeniä ois noin 3 rkl päivässä! eli aika iso määrä! :hug:
voikaa hyvin
mua väsyttää...tömpsis ja super 9+2