Pitkästä aikaa kirjoittelen tälle puolelle. Joka päivä käyn jutut lukemassa, mutta jotenkin aina tuntuu, että joku on jo aimmin osannut kommentoida asioista niin mun ajattelemalla tavalla etten viitsi tulla asioita toistamaan
Eilinen päivä oli täynnä herkistymistä, kun aamulla käytiin neuvolalääkärillä (missä kuulin sydänäänet ekaa kertaa) ja iltapäivällä oli vielä ultra. Neuvolassa joutu hetken ääniä hakemaan, mikä ehti jo säikäyttää, joten tulihan siinä tippa linssiin kun ne lopulta löyty.
Ultrassa tuli pelkkiä hyviä uutisia, kaikki (seula)arvot ja mitat kohdillaan. Vilkas kaveri täälläkin kyseessä kun ei meinannut millään pysähtyä mittausta varten. Kooltaan vastasi päivää enemmän, mutta laskettua aikaa ei täällä niin vähästä siirretä, eli pysytään siinä 16.9. Kolme kappaletta saatiin kuviakin muistoks <3
Mammavaatteista ja muista hankinnoista en viittinyt täällä Tampereella hirveesti kierrellä mammavaateosastoja, kun ihan varmasti olis joku tuttu sattunut kohdalle just sillon. Pari viikkoa sitten käytiin vierailulla Vaasassa niin siellä sitten kiersin ystäväni kanssa ihan antaumuksella shoppaamassa ja kaikenlaista tuli ostettuakin. Mammahousut tuli todella tarpeeseen kun omat housut ei oo mahtunu kiinni enää moneen viikkoon. Ja paidoissa valitsin malleja joita voi sitten käyttää raskauden jälkeenkin.
Vauvallekin tuli sitten ostettua vaatteita melkonen pino, vaikka aiemmin olin ajatellut että ultran jälkeen vasta. Ei vain malttanut olla ostamatta
Vaunuista ja muista isommista jutuista aateltiin stressata vasta kesällä.
Sukupuolesta Me halutaan ehdottomasti rakenneultrassa kysyä sukupuoli, jos vain näkyy. Mies on ihan varma että poika on tulossa, ei kuulemma osaa kuvitella itseään tytön isänä, vaikka siskonsa vajaa puol-vuotiasta prinsessaa kyllä hoivailee ihan antaumuksella
Mä itse kuvittelin aimmin että mun ensimmäiseni tulee olemaan tyttö, mutta nyt mulla ei ole oikeen kumpikaan, ei tyttö- eikä poikaolo.
Oloista Mulla on parin viime viikon aikana kaikki raskausoireet hävinny. Hieman oon väsyneempi kuin normaalisti eli kunnon yöunet on kullanarvoiset, mutta muuten ei oo mitään. Mua siis aika paljon pelotti nuo eiliset neuvola ja ultra, kun aloin jo epäillä ettei siellä mitään elämää olekaan. Nyt aion vain nauttia tästä ihanasta hyvänolon tunteesta
Lemmikeistä Meillä ei tällä hetkellä ole mitään lemmikkejä mutta miehellä (jolla on aina ollu koira) on kauhea koirakuume, joka alkaa tarttumaan muhunkin. Oon koittanut puhua järkeä, että katsottais ensin miten helppo/vaikea lapsi on tulossa, ettei vedetä itseämme liian väsyneeksi. Toisaalta miehn pointtikin on hyvä, kun ei halua koiraa opettaa esim sisäsiistiksi asunnossa, jossa on lattialla hyörivä vauva/taaperoikäinen lapsi... Katsotaan nyt kuinka käy
KertomisestaMe ollaan molempien vanhemmille ja sisaruksille kerrottu raskaudesta jo aika alkuvaiheessa. Tiedettiin että kaikki odottavat uutista ja ovat siitä innoissaan, joten ei haluttu pihdata tietoa. Sama tilanne oli läheisimpien ystävien kanssa.
Töissä kerroin esimiehelleni saikkujen yhteydessä ja eilen ultran jälkeen kerroin kaikille alaisilleni. Tosin pyysin heitä pitämään asian oman osaston sisäisenä tietona kunnes mun paikka tulee hakuun. Vähän kyllä epäilen ettei ne malta
mutta eipä tässä pitkä aika väliin tuu. Esimies suunnitteli laittavansa paikan hakuun jo tällä tai ens viikolla, että saatais sijainen oppiin jo ennen kesän kiireitä.
Eiköhän tässä ollut tekstiä yhdelle kerralle
Nyt aamupalan kimppuun ja vapaapäivän viettoon! Ihanaa aurinkoista kevätpäivää kaikille mammoille!
crimson80 ja Nikki 12+4