syrjähyppy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimo 22 vuotta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimo 22 vuotta

Vieras
voiko toisen pettämisen antaa anteeksi ja pääseekö siitä koskaan yli? Kärsin itse ja en anna toisenkaan sitä unohtaa.
Sarvet kasvoi päähän. Mitä mä teen?
 
Unohtamaan ei välttämättä koskaan pysty. Jos et kuitenkaan pysty antamaan anteeksikaan, niin miksi ihmeessä te jatkatte liittoanne? Rahan? Läheisriippuvuuden? Laiskuuden?
 
Yleensähän se kirpaisee luopua yhteisistä unelmista, muuttaa ja aloittaa elämä alusta. Sitä on niin vihainen toiselle, että piti mennä pilaamaan omatkin suunnitelmat, että ihminen vääntelee ja kääntelee aikansa ennenkuin tajuaa, että kiuas on jo kylmennyt.

Ja tietenkin miettii, että josko se pettäminen onkin ihan inhimillistä, ja josko sen voisi unohtaa jos toinen katuu. Siis TOIVOO voivansa unohtaa, jotta saisi jatkaa samaa mukavaa elämää kuin ennenkin.

Toisaalta, silloin ihmisellä ei ole omat pelisäännöt selvät; siedänkö pettämistä vai en. Missä menevät minun rajani?

Kyllä siitä tulee lähdettyä ennenpitkää, harvoin pettäjäkään koskaan täysin muuttuu, vaan saa uuden syyn pettää siitä kun kotona kokoajan painostetaan ja ollaan vihaisia.

Pian tunteet kuolee ja pettäminen ei vain unohdu mielestä.
Jossain vaiheessa tulee mieleen jo pettää itsekin, mitäs sitä enää turhia pingottamaan, kun ei muutkaan kerran.

Ja sekin jälleen kertoo siitä, että ihminen ei ole vielä päättänyt omia arvojaan ja rajojaan.

Mutta pääpainon laittaisin silti mukavuuden halulle; ei halua antaa periksi ja ryhtyä muuttamaan elämäänsä.
 
Itsekin varmaan ymmärrät, ettei mikään suhde kestä vanhojen kaivelua ja jatkuvaa syyttelyä. Joku syy sinulla on kun olet jatkanut yhdessäoloa pettämisestä huolimatta. Sen syyn vaan pitää olla niin vahva ja sinulle tärkeä, että pikkuhiljaa opettelemalla opit pitämään suusi menneestä kiinni. Älä sano mitään, jos suustasi ei tule kuin syytöksiä, puhuttele itseäsi ja käske itseäsi päästämään irti menneestä. Oma olo helpottuu lopulta ja energiaa riittää taas omaankin elämään, eikä vaan toisen vahtaamiseen. Usko pois kannattaa. Hidasta, mutta palkitsevaa.
 
Minusta se syrjähyppykin on oire siitä että haluaa muutosta johonkin suuntaa elämässä yleensä.Tietäen tai tietämättään ihminen haluaa ja tarvitsee muutosta aika ajoin,ehkä juuri parinkymmenen vuoden välein.Sitä voi väittää suu hymyssä,että olen tyytyväinen ja onnellinen tässä mutta kuitenkin antaa samalla toista kautta ymmärtää että ei taida niin ollakkaan.Suu hymyilee mutta silmät ovat surulliset.Mitään ei osata eikä haluta kuitenkaan tehdä kun kaikki menee sitten hankalaksi.Tottumus johonkin pitää paikallaan vaikka ahdistus lisääntyy.Koti ja lapset ja kaikki ..Joku kaunis päivä tapahtuu jotain joka laittaa pallon sitten pyörimään.Pakko mennä eteenpäin,tavalla tai toisella.Toiset eroaa,ja jatkavat elämäänsä loppujen lopuksi tyytyväisempänä,toiset jäävät välivaiheeseen vuosiksi osaamatta käsitellä asioita ja eivät pysty katsomaan eteenpäin.Palataan vanhaan montakin kertaa mutta ei oikein onnistu.Jotkut voivat kehittyä niin että lähtevät uuteen suuntaan yhdessä,jos se yhteinen suunta vain on löytyäkseen.Se vaatii rohkeutta ja menneelle selänkääntämista ja voimia, ja varsinkin molempien panostusta ja halua siihen.Yksin ei onnistu,jos kaveri ei tunne samoin.Muutoksen pelko saa usein yrittämään,vaikka ei sitä suuntaa oikeasti haluakkaan.Jokaisella meissä on oma sisäinen kehitys,joka kulkee omaa vauhtiaan vääjäämättä,ei sitä voi kahlita eikä väkisin muuttaa.Kun tökkää,täytyy vain pysähtyä ajattelemaan ja tutkiskella itseään,mitä oikeasti tarvitsee .Teillä molemmilla on nyt juuri tämmöinen kohta.Pitäisikin mennä sen kyseisen tapahtuman taakse ja tutkailla mitä sieltä löytyy.Joskus voi hämmästyä kuinka vähän sitä tietää vaikka luulee tietävänsä ja kaikkea ei näe vaikka suoraan katsoo.Keskustella pitäisi,mutta ilman niitä sarvia.
 
Kiitos ajatuksista. Musta tuntuu että tämä pettäjä yrittää nyt tosissaan ja katuu tekoaan kovasti. Mutta tätä tilannetta on nyt tosi helppo käyttää hyväksi. Sarvipää mikä sarvipää. Ja kuinka kauan toinen jaksaa yrittää, kun minä en anna yhtään hengähtää. on tämä pirunmoinen tilanne. Mä luulen että se pettäminen ei ollut suunniteltu vaan se vain tapahtui. En tiedä mutta toivon. Kaikkein vaikeinta on nyt kulkea yhdessä muiden mukana. Musta tuntuu että kaikki tietää mitä on tapahtunut.
Hävettää ja harmittaa tosi kovasti. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä.
 
Kyllähän ne sarvet löytyy tässä itse kultakin vaikka kuinka mielestänsä olis kaitaa polkua kulkenut molemmat. Monesti sitä vain toisen mielen pahoittaa ilman syrjähyppyjäkin. Yhtä tasapainoilemistahan se on koko yhteiselämä ja anteeksi pyytäminen käy niin kankeasti, kukapa se on meistä se ""kirkonkynttilä"" joka ei virheitä tekisi. Aika on monesti paras parantaja, kyllä se maailmantahko laahaa parisuhteenkin yllä. Kosto ja viha johtaa aina uuteen kostoon ja vihaan, eilinen on ollut ja mennyt ,tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka päällään hyppis. Jos vaikka huomenna jo olis parempi päivä, elämästä pitäis löytää niinkuin se Havukka-ahon ajattelija, Sinisiä ajatuksia. Elämässä on kuitenkin paljon hyviäasioita minkä vuoksi aina kannattaa yrittää. Täydellisiä meistä ei kai kestään ikinä tule, eikä sitä pitäisi keneltäkään odottaakaan. Antamalla anteeksi toiselle antaa armon itselleen. Nämä on tämmöisen jo vanhemman miehen ajatuksia ollaan oltu jo 40 vuotta naimisissa ja aina siitä puolisostaan löytää uusiakin luonteen piirteitä, tokkopa tuota toista ihmistä oppii ikinä täysin tuntemaan. Ennenaikaan sanottiin että sitten vasta toisensa tuntee kun on syönyt tynnyrillisen suolaa yhdessä, joo saa siinä nieleskellä.
 
Unohda koko juttu, jos toinen katuu. Jos teillä on hyvä yhdessä, ei elämän pidä kaatua yhteen virheeseen. Ei pidä olla ehdoton. Ja aika parantaa haavat, usko pois. Toista ihmistä ei voi omistaa, jokainen tekee mitä tekee ja itse kantaa suurimman syyllisyyden taakan.
 
Lähteminen vaatii rohkeutta, useimmista ei ole siihen vaan nyhjöttävät ja marisevat koko elämänsä huonossa suhteessa. Puolisoitaan haukkuvat naiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, heitä näkee paljon työpaikoilla ja myös näillä palstoilla, rohkeus ei vaan riitä lähteä. Itse lähdin kaksi vuotta sitten pitkästä suhteesta, hetkeäkään en ole katunut. Jo ennen lähtöäni huomasin kuuluvani näiden marisijoiden harmaaseen massaan. Olin sokeutunut huonoon liittooni. Miestäni en syytä, kyllä vikaa oli minussakin ainakin yhtä paljon ellei jopa enemmän.
 
voi kun se olis noin helppoa. Kun sais oman päänsä tyhjättyä niin helpottais. Aina välillä unohtaa, mutta paljon ei tarvi kun ajatus taas lentää ja pirut on mieles.
 
Mun mieheni petti mua vime syksynä, mulla elämä on ollut yhtä surua sen jälkeen ja mies ei käsitä kuinka asiasta ei voi vaan mennä yli. Siis minua on loukattu niin syvästi, etten tiedä mitä teen, koska itse olen ollut uskollinen, enkä vois kuvitellakaan vastaavaa. Lapset kohta lähdössä pois kotoa. ne on mun ainoat tukipilarit. ootko itse ollut uskollinen, jos oot tää on kamalaa kestää......vai mitä....
 
Tapahtuma on jättänyt sinulle muistijäljen. Sitä ei voi poistaa ""delete"" näppäimellä, kuten tietokoneen muistiin tehty virhelyönti, vaan sinun on käytävä lävitse kaikki sen mukanaantuomat tunnetilat.

Et voi itse päättää ja valita mitä ajattelet, tai tunnet, sillä ne tunteet tulevat vain jostakin aivan yllättäen ja vyöryvät ylitsesi, kuin hyökyaalto, > kuin Tsunami, joka iski yllättäen. Jotkut selvisivät siitä hyökyaallosta, jotkut toiset taasen menehtyivät, tai traumatisoituivat.

Tuo muistijälki ei poistu koskaan sinun mielestäsi. Ajan myötä se laimenee, mutta saattaa palata mieleen vuosienkin kuluttua aivan yllättäen, joko nykyisessä suhteessa, tai uudessa suhteessa.

Tunnetilat,- tuska, viha, raivo, epätoivo, masennus, järkytys, kosto (piru mielessä) eivät ole täydellisesti haliittavissa olevia tunnetiloja. Ne kuuluvat olennaisena osana asian prosessointiin ja eheytymiseen.

Olen joskus verrannut noita tunnetiloja isoon lasilliseen mehua. Teet itsellesi ison lasillisen mehua. Juot vähän, lisäät vettä. Juot taas ja lisäät vettä. Ennenpitkään huomaat, että sinulla on edessäsi lasillinen puhdasta kirkasta vettä. Aivan samoin käy noiden tunteiden/ tunnetilojen kanssa. Ne on käsiteltävä ja ne laimenevat ajan kuluessa, mutta saattavat palata/nousta mieleen vielä vuosienkin kuluttua.

Laitampa sinulle pari linkkiä, joissa löytyy ihan mielenkiitosia ajatuksia ja joista voi olla apua eheytymisen tiellä.

Ensimmäisen linkin löysin parisen viikkoa sitten. Linkissä on lyhyitä ajatuksia ja pohdintoja ja tämän sivuston nimi on ""Kotkansydän"". Sivustolla on ollut kävijöitä runsaat 300.000, joka ehkä kuvaa jotakin sivustosta, jonka otsakkeena on:

""Nämä sivut on omistettu rikkinäisen maailman rikkinäisille kasvateille, kaikille niille jotka ovat nähneet rakkauden ja sisäisen paranemisen toivon ja erityisellä rakkaudella, niille joiden kokemus maailmasta on särkynyt"".

Allaolevassa linkissä voit valita sivustolta eri otsakkeita ja lukea niissä olevia ajtuksia, pohdintoja, kuten esimerkiksi ""Varjojen viisautta; kokonaiseksi persoonaksi tuleminen"". -""Kasvu ihmisyyteen rakkauteen ja vapauteen"", ""Sisäinen selkeys, puolustusmekanismit, konflikti ja sovinto"".
Sivut löytyvät myös Googlen haulla >kotkansydän<, jos linkissä on häikkää, tai lyöntivirhe.
http://www.headlingeagle.net/indexfi.html

Myös mielenkiintoisia sivuja löytyy Tiedostamaton sivustoilla, jossa käsitellään mm. asioita- ""Miksi meillä on tunteet"", -""Neljä perustunnetta""- ""Pettymys urheilussa ja elämässä"",- ""Ahdistus, pelko ja fobiat"", jne.
Löytyy myös Googlen haulla >tiedostamaton<, mikäli linkissä on häikkää.
http://tiedostamaton.net/index.html

Tsemppiä ja hyvää tutkimusmatkaa eheytymiseen!
(mies)
 
Sorry vaan, mutta tuo eka linkki ei toiminut, koska minusta riippumattomista syistä siihen on tullut ylimääräisiä välilyöntejä, jota sattuu ueasti näillä sivustoilla.
Toisekseen nuo sivut löytyvät paremmin googlen haulla >virtaava energia<. Valistse ""kotkansydän"", niin pääset kyseiselle sivustolle.
Yritetään vielä kuitenkin jos linkkiyhteys onnistuisi nyt.
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
 
Pettämisen jälkeen tunne ei ole sama koko suhteessa.
Toinen häpeää ja toinen kärsii henkisesti.
En tiedä onko miten tehokkaita psyykkisiä hoitoja nykyisin olemassa mutta uskon ettei ajatuksesta pääse koskaan nainen eroon ja se heijastaa parisuhteeseen vielä vuosien päähän.
Ei ole myöskään helppoa puhua koko aiheesta ja uskon että naisen sisälle jää joitain lukkoja sekä patoutumia,niitä tuskin mies voi enää avata(mokailija).

Voimia kumminkin ja keskittykää nyt omaan hyvinvointiin.
 
kuulostaa niin tutulta ja tilanne sama. Samassa veneessä ollaan. Olen ollut uskollinen ja niin luulin miehestänikin. On sellainen, joka aina ihmetteli miksi pitää vaihtaa vaimoa tai käydä vierais, kun asia ei ole sen kummee ja nyt ITSE teki sen.
Niin huonosti sä kummpanisi tunnet. Tunnetilat menevät kyllä vuoristorataa, välillä luulee kuvittelevansa ja tulee hyvä olo ja sitten taas putoaa pohjamutiin. Voi perhana. Meillä on aivan ihat lapset ja kaikki on ollut hyvin, ehkä liian hyvin.....
 
Ei kannata olla liian ankara ainakaan itselleen vaikka kyllä peiliin aina voi katsoa.

Meillä miehillä on tarve saada huomiota(koomista)ja kemiaahan me kaikki olemme...et voi koskaan tuntea toista ihmistä koska emmehän me kunnolla tunne edes itseämme?

Ei sitä koskaan tiedä jos joskus tapaat jonkun miehen joka saa sukat jalassasi pyörimään,sellainen kun antaa huomiota ja sitä mitä haluat..hohhoij...se nyt vaan on sellaista.
Sitten ihmettelet että voi perhana mitä menin tekemään mutta se on helpompi käsitellä kun puolison pettäminen.

Tiedäthän itse ettei se oikein miltään tuntunut(toivottavasti:)).

Joskus tietysti voi jäädä kiinni vieraaseen ihmiseen ja silloin on asiat pahasti pielessä.
On eri asia pettääkö kerran olosuhteissa jotka ovat olleet otolliset tapahtumalle(moka) vai onko suhde jonkun kanssa(henkinen yhteys).

Pettäminen ei ole mukava asia mutta sitä tapahtuu...jotenkin inhimmillistä?

Jos joku väittää toisin niin selittäkää miksi sellaista tapahtuu?

Eikä syyksi riitä:Kun miehet ajattelevat alapäällään(Totta?)
Kun miehet on tyhmiä sikoja(Totta?)

Nuo syythän on kaikkien tiedossa?Miten siis hallita pitkäaikainen suhde ettei sellaista tapahtuisi?
Siihen varmaan vaaditaan kaksi joten nyt menee vaikeaksi?
Ainakin Viagrat kannattaa vetää vessanpöntöstä ales:)

 
se että sitä vain tapahtuu ei ole mikään selitys tai puolustus.
Kyllä sen verran pitäis olla järkeä mitä sillä toisella vaakakupilla on, suuri osa mun mielestä hyvää ja onnellista elämää.
Onko pettäminen sen väärtti?? Itselläni olisi ollut monta tilaisuutta pettää, mutta ei ole tullut mieleenkään. Olen kyllä huomannut, että miehet ovat paskoja (tässä nyt mennään).
Se miten viagra tähän liittyy niin en ymmärrä, selitä?
Onko se jo oire jostakin?
 
Sanoit että pitäisi sen verran olla järkeä.Jos tuolla asialla on jotain tekemistä järjen kanssa niin ei kukaan pettäisi?
Sehän on niin helkkarin tyhmää käyttäytymistä.

Ei viagra mikään analysaattori ole jos tarkoitat pettääkö mies vai ei.Sehän on vain lääke pitempikestoiseen ja parempaan seksielämään:)
Jopa niin suosittua että jotkut nuoretkin joilla ei mitään probleemaa käyttävät sitä parantaakseen suorituskykyä.
Sehän on kun Ferraria virittäisi?Suorituspaineita nääs:)

Ei kukaan halua puolustella pettämistä mutta ainahan on olemassa jokin syy,seuraus,rangaistus kolmio tapahtumissa.
Ikävää että ihmiset puhuvat paljon vain seurauksesta ja rangaistuksesta...tärkein jää käsittelemättä.

Harvemmin suhteessa mitään pettämisiä tapahtuu ihastumisvaiheessa(jos molemmat lääpällään).
Sitten astuukin kuvaan tappava arki.Ei siinä sitten auta uudet talot,autot tai muu hyvinvointi paikkaamaan sitä jotain puuttuvaa?Mikä se puuttuva juttu on?
Jos tuohon keksit vastauksen ja lääkkeen kumarran syvästi sinua kohti.
Mä taidan sen jo tietää:)
Vihje,se ei ole seksi.
 
kyllä mä ymmärrän että arjen kestäminen ja siitä nauttiminen on kaiken a ja o. MUN mielestä meidän arjes ei ole ollut mitään liian tylsää, menoa, harrastuksia (yhteisiäkin), ystäviä, lapsilla kaikki ok jne. MUTTA miksi tämä ei miehille riitä????
Pitääkö niiden ottaa seksielämässä loppukiri ennenkuin kaikki lakkaa toimimasta ja kokeilla vielä kerran miltä se tuntuu jonkun muun kanssa? Onhan se pirun tylsää 25 v saman akan kans.
En nyt kyllä ole itteäni päästänyt repsahtamaan. Kuntoani olen pitänyt yllä. Viime vuosina en ole edes hirveästi marmattanutkaan mistään, kun olen oppinut että se on turhaa.
Tästä asiasta on tosi hankala puhua miehen kans kun se ei puhu juuri mitään ja mä haluaisin tietää MIKSI??????
 
sitä mietinkin kuinka suuri juttu se on. Pettäminen tulee vaikuttamaan ainakin mun koko loppuelämään ja olen miettinyt, että jos nyt pääsen tämän yli niin vielä viimeisillä yhteisillä hetkillä varmaan ajattelen, miksi?
Jos päätän nyt lähteä, kadunko sitten sitä loppuelämäni??
Voi, voi paljon avoimia kysymyksiä?
Täälä niitä on helppo pohtia. Suuri tarve on vain jonkun kans puhua, mutta ei helppoa valita kenen kans. Hyviä ystäviä on, mutta silti arveluttaa.
 
:) Niin taidat,

Jos nyt mies on pikkuisen käyny.. siis ihan pikkuisen käyny naapuritonttia kyntämässä ruostuneella aurallaan niin katso nyt tämän kerran läpi sormien!?

No vinkkaan sinulle että tietyssä iässä tulee miehelle kriisinpoikanen jos havaitsee ettei nyt se torso enää aivan niin koivun kova ole että siinä leukoja vetelis.

Ja jos se ei ole iällään toista naista saanu niin kai se ny vähän keljuttamaan rupee?

Kerran sit siinä kokaisee jotain parikymppistä niin sittenhän aivot on aivan solmussa ja sekaisin.
Ympäristö huomaa et helkkari ukko on muuttunu. Lopuksi voittaja olet sinä joka elelet niin sääntöjen mukaisesti...No et tosiaan,eihän noissa jutuissa voittaja ole kukaan.

Tutkimattomia ovat herrojen tiet:)
 

Similar threads

Yhteistyössä