synnytys ilman kivunlievitystä?!

[pelkuri vissiin]

Siis tilanne mulla on tämä: Esikoisen synnytys eteni nopeasti, enkä kerennyt epiduraalia saamaan ajoissa. Kivut olivat niin kovat etten kyennyt edes kylkeä kääntämään (synnytinkin sillä kyljelläni). Muistan siitä synnytyksestä jotakin sieltä täältä, olin suurimman osan puolitajuttomana kivusta.

Toisen lapsen kanssa kerkesin saamaan piikkiä takamukseen ja epiduraalin (voi olla että muutakin, en muista varmasti), siitä huolimatta kivut olivat melkein samat kuin esikoisesta.
Synnytys päättyi kuitenkin huonosti, lapsi kuoli hieman ennen syntymää. Nyt syytän näitä epiduraalia sun muuta, vaikka ne eivät todennäköisesti kuolemaan vaikuttaneetkaan.

Nyt olen menossa kolmannen kanssa pelkopolille koska en enään uskalla synnyttää, sillä olen "varma" että lapsi kuolee taas. Mutta myöskään sektiota en haluaisi, sillä se itse synnytys vain jollain tavalla on niin ihanaa että haluaisin sen taas kokea.

Nyt mietinkin että jos kuitenkin synnyttäisin alateitse, mutta täysin ilman kivunlievitystä, koska pelkään että se vaikuttaa huonosti synnytyksen kulkuun.

Tahtoisinkin mielipiteitä miten voisin tässä tapauksessa tehdä ja kokemuksia muiden synnytyksistä missä on edetty "luomuna" ja miten on mennyt. Olisihan se kiva että synnytyksestä jotain muistaisikin, mutta pelkään silti niin vietävästi niitä kivunlievityksiä.....

 

[syli täynnä kultaa]

Minä olen kolme lasta synnyttänyt ilman kivunlievityksiä. Syynä synnytyksien nopeus. Esikoisen kohdalla pari kertaa kokeilin ilokaasua, mutta ilmeisesti en osannut sitä hengittää oikein, kun ei tehonnut yhtään. Ainakin näin nopeat synnytykset olen hyvin kestänyt ilman kivunlievitystä. Mutta jos synnytys kestäisi piiitkään, niin sitten voisi kivunlievitys olla paikallaan. Minulle on jäänyt jokaisesta synnytyksestä oikein positiivinen mieli. Ei ole mitään pahaa sanottavaa synnytyksistä.

 

[taustalla]

Mikä oli syynä siihen, että lapsi kuoli? Hapenpuute johtuen pitkittyneestä synnytyksestä? ONko "ahtaat paikat"?

Ei kivunlievitys sinänsä tai se, että ilman lievitystä synnyttää, takaa tervettä lasta. Ja toisaalta, ei sektio ole paha mörkö. Ei synnytys alakautta pelkän kokemuksen takia kannata, jos sektio vaikuttaa turvallisemmalta. Periaatteessa suunniteltu sektio on turvallisempi vauvalle. Suunniteltu sektio, jos äiti ja lapsi terveet, hyvin harvoin tietääkseni on lapselle vaarallinen. Alatiesynnytyksessä on yms riskinsä, kuten sinä olet karmealla tavalla kokenut.

 

[pikkueppu]

tähän tilanteeseen on oiva apu varmasti pelko poli minne oletkin menossa...............

keskustele siellä lääkärin ja muun henkilökunnan kanssa kaikki vaihtoehdot puhki ja kysy vaikka useammankin kerran että saat varmuuden........koska jollakin tapaa lapsi jokatapauksessa syntyy......

kivunlievityksenä voiolla muutkin vaihtoehdot kuin epiduraali.......itse sitä en toisesta pojasta kerennyt saamaan aguarakkuloita sain ja ne auttoi vaikka niiden laittaminen sattaukin pirusti + välilihan kätilö puudutti ei leikannut......


pyydä myös pelkopililla et käytte edellisen surulliseti :'( päättyneen synnytyksen läpi jos se ei kuulu käytäntöön koska vaikka se mieltä mustentaakin niin vielä käsiteltynä voi myös avata solmukohtia ja selkeyttää oman mielesi miksi niin kävi....ja voit myös pyytää et LA:n koittaessa sinulla olisi tarkempi seuranta synnärillä......

 

[minä vain]

Itse synnytin ilman kivunlievitystä tämän esikkoni. Synnytykseen menin aikalailla luottaen, että teen mitä suosittelevat koska ei kokemusta ole. Alussa tarjottiin aqua-rakkuloita, mutten niitä ottanut. Mielestäni en ollut mitenkään kovasti kipeä. Tarpeeksi kipeäksi tullessani pyysin jotain ja kätilö sitten spinaalin tilasikin. Ensin odoteltiin supistusten tihenemistä, että sen voi antaa ja sitten yhtäkkiä olinkin jo niin auki ettei mitään voitu antaa. Lääkäri ehti huoneeseen asti, muttei siis koskaan antamaan tuota piikkiä. Ilokaasua yritin ottaa, mutten ilmeisesti osannut koska mitään hyötyä siitä ei ollut. Mitään kammoa minulle ei kuitenkaan tuosta jäänyt, voin ihan hyvin synnyttää toisenkin samoin. Kipeäähän tuo ottaa, mutta jotenkin synnytyskipu on kuitenkin niin erilaista kuin mikään muu. Enemmän neulakammoisena kammoksun noita piikkejä, mutta siinä vaiheessa oli kyllä sama vaikka olisivat sahanneet pään irti Enemmän minua jälkikäteen harmitti oma nolouteni, kun en osannut ponnistaa/hengittää oikein ensin.

 

[pelkuri vissiin]

Lapsi oli sairas, keuhkot eivät olleet riittävän kehittyneet, siksi kuulemma kuoli. Silti edelleen epäilen epiduraalia...
Tuota suunniteltua sektiotakin olen pyöritellyt paljon mielessä, mutta pelottaa että mitä tapahtuu jos lapsi päättääkin syntyä ennen kuin se sektioaika olisi. Tehdäänkö silloin hätäsektio vai joudunko vastoin tahtoani synnyttämään alateitse. Onko kellään kokemusta?
Molemmat lapset ovat meinaan lähteneet syntymään hieman etuajassa (rv 38 ja 33).

Ja niistä aquarakkuloista... Miten se vaikuttaa ja miten ne laitetaan?? Ja onko siitä oikeasti apua, vai kenties enemmän haittaa?

 

[pamm]

aquarakkulat on siis aquaa, jota pistetään ihon sisään alavatsalla. tuntuu hetken ikävältä, tavallaan polttaa kovasti vähän aikaa. ainakin itselläni kipu siirtyi niihin hetkeksi ja sitten helpotti. en tiedä mikä on virallinen vaikutustapa, mutta itsestäni tuntui, että "vahvisti" kivunsietoa

 

[Tärpätti]

Ja "aqua" on siis steriiliä vettä....

Googlaapa "aquarakkulat + kivunlievitys" niin löydät asiasta enemmän tietoa.

Mulla ne ainakin toimivat hyvin, kun supistukset tuntuivat todella voimakkaasti selässä. Aquarakkuloiden laitto sattuu, mutta sitten helpottaa...

 

[tiitu]

Molemmat olen luomuna synnyttänyt. Pelkään pikkejä ja menen puudutteista ihen sekaisin, joten muuta vaihtoehtoa ei ees ollut. Esikon synnytys kesti n 8 tuntia, josta sairaalassa olin vajaan tunnin ennen kuin vauva syntyi. Tullessa olin jo 8cm auki. Suihkussa olin ja kävelin ja rentouduin parhaani mukaan. Hyvin sujui.

Toistesta mentiin sairaalaan hyvissä ajoin. Kätolö totes että vajaa 3 cm auki. No tosta toteamuksesta ei mennyt kuin reilut puol tuntii ku jo ponnistettiin. Kävelyllä ja liikunnalla tuostakin selvittiin. Ees suihkuun en ehtinyt tuossa välissä.

Uskon että oma suhtautuminen siihen että kohta tää helpottaa, kohta tää on ohi, auttoi. Jokaisen supistuksen helpottaessa sietin että taas oli yksi supistus vähemmän edessä. Kannattaa tutustua aktiivisynnytystä käsitteleviin kirjoihin. itse en kyllä oo niitä lukenut. Luota itseesi naisena ja synnyttäjänä. Opettele jo kotona rentoutumaan vaikka musiikin tahdissa.

 

[Amaryllis]

Käypä lueskelemassa sivustoa

www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys

Vaikka itse en olekaan pelkästään luomusynnytyksen puolestapuhuja, niin tykkään noista sivuista. Sieltä löytyy vinkkejä lääkeettömiin kivunlievityksiin ja ylipäätään tietoa synnytyksestä, synnyttämisestä ja kivulievityksetä.

Mulla takana kaksi synnytystä, ensimmäisessä kivunlievityksenä suihkuttelu jumppapallon päällä keinutellen + ilokaasu (en ehtinyt saada pyytämääni kohdunkaulanpuudutusta), toisessa pelkkä ilokaasu kun ei muuta enää ehtinyt. Mulla ilokaasu onneksi toimii, joten toiveena on tämä kolmaskin synnyttää samoilla metodeilla

Pahoittelut kokemastasi menetyksestä ja kurjista muistoista :hug: Yritä vain kovasti uskoa siihen, että tuleva synnytys menee hyvin ja päättyy onnellisesti, päädyitpä kumpaan tahansa vaihtoehtoon.

 

[miniliini]

Pakko vastata tähänkin! :wave: Mulla kaksi ERITTÄIN NOPEAA synnytystä, jotai pari tuntia koko homma kummassakin. En ehtiny kuin hädin tuskin itte kävelemään saliin ja sitten ponnistamaan. :snotty: Mitään muuta en ehtiny saamaan kuin ilokaasua tarjosivat, mutta tunsin tulevani "känniin" siitä ja alkoi hiumata enkä pystynyt kuuntelemaan ohjeita, eli en sitten ottanu sitäkään! Kivut oli kyllä kovat mutta olen vielä elossa! (Ja lapset myös)