Pelkopolikokemuksia? Takana traumaattinen synnytys.

Meille olisi kolmas tulossa. :heart:

Kaksi aiempaa lasta olen synnyttänyt alakautta. Esikoisen kanssa sain epiduraalin, synnytys oli säännöllinen ja nopea (oikea oppikirjasynnytys).

Kuopuksen kanssa supistukset olivat koko ajan epäsäännölliset, vaikkakin mielettömän kivuliaat. Sairaalassa eivät uskoneet kipuihini kun supistuksia tuli niin harvakseltaan, eivät meinanneet edes ottaa minua sisään kun soitin. Lopulta vain lähdimme kun en enää kestänyt. Sairaalassa jouduin vielä käyrille enkä päässyt edes synnytyssaliin. Olin vasta 5cm auki, joten aloimme hitaasti liikkumaan kohti salia ja kätilö alkoi (omien sanojensa mukaan) pikkuhiljaa valmistelemaan epiduraalia jota kovaäänisesti vaadin.

No, viidessä minuutissa aukesin viidestä sentistä kymmeneen ja kalvot puhkesivat. Eihän siinä ehtinyt edes ilokaasua vetäistä. Kivut olivat aivan mielettömät ja taisin haukkua kätilönkin pataluhaksi siinä tohinassa. Synnytys oli kyllä nopea, ponnistuvaihe kesti 7min (luojan kiitos). Itse kuitenkin vannoin etten synnyttäisi enää. Ja tässähän sitä ollaan! :xmas:

Tämä lapsi on kovasti haluttu (vaikka aluksi meidät yllättikin), mutta sen mukana on heti tullut kauhea synnytyspelko. Eikä siinäkään pelota niinkään se kipu (vaikka se toki kamalaa olikin) vaan se ettei kätilö kerta kaikkiaan uskonut niitä mun kipujani niin että olisi pistänyt asioihin vauhtia. Hyssyteltiin vaan. Ja mulla oli kuitenkin jo yksi synnytys takana, joten eiköhän mulla joku käsitys niistä kivuista ollut jo silloin!

Kauhea romaani tulee, mutta pähkinän kuoressa; tiedän että sektiossa toipumisaika on pitkä ja tuskallinen enkä lahtökohtaisesti haluaisi alkaa sitä vaatimaan. Jos pyydän neuvolasta pääsyä pelkopolille niin mitä seillä käytännössä tehdään? Ja kun minulla on näitä nopeasti edenneitä synnytyksiä niin voinko linnoittautua sairaalan ovelle viikkoa ennen laskettua aikaa?? :snotty:

 

Mulla samantyyppinen kokemus toisen lapsen synnytyksessä. Mulla aukesi kohdunsuu kuusi senttiä vajaassa vartissa. Supistukset olivat ihan järkkyjä. Ponnistaminen sattu niin pirusti, kaiken lisäksi tyttö oli jumissa päästään, äipällä voimat ihan hukassa, mihinkään en pystyny keskittymään nopeuden ja kivun takia. No jotenkin lapsi saatiin ulos. Tytöllä tosin korva ja silmä mustana ja solisluu murtunut. Sitten äippä alkoi vuotamaan kuiviin, ja syytä ihmeteltiin. Päivystävä lääkäri kutsuttiin paikalle. Mulle tehtiin kaavinta ja siinä yhteydessä löytyi istukan repaleita kohdusta. Vuotoa oli kaikenkaikkiaan vähän yli 3 litraa!!! Tajunnan taso oli mulla jonkinlainen koko ajan, mutta pätkittäin en muitsa mitään. Sain verta ja muita aineita siinä salissa. Vihdoin osastolla tilanne oli jo suht. normaali. Kävelemään saatoin ilman heikotusta vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä.

Tästä nyt on seurannut hillitön synnytyspelko. Totta puhuen nousee tuskan hiki pintaan kun ajattelenkin synnyttämistä. Eikä se kipu niinkään, vaan huoli lapsen selviytymisestä ja omasta kuolemasta. neuvolassa oli puhetta, että pääsen ilman muuta synnytystapa-arviointiin kun LA on lähempänä, mutta kaipailisin myös kokemuksia pelkopoleista, onko niistä apua jne.